Puhutko siis aluksi homoseksuaalisuudella tarkoittaen kuitenkin homoseksuaalisuutta parisuhdetta?
Minusta jos puhutaan puhtaasti seksuaalisuuden tasolla, homo- ja heteroseksuaalisuus molemmat palvelevat yhteiskuntaa. Seksuaalisuus ylipäänsä tarjoaa ihmisille pakoteitä arjen ahdistuksista hetkelliseen autuuteen ja läheisyyteen toisen ihmisen kanssa. Heteroseksuaalisuus tuottaa lisäksi valtiolle lisää veronmaksajia ja yhteiskuntaan uusia kansalaisia, mikä on erillinen haitta.
Tämän lisäksi voidaan puhua liittojen tasolla. Heteroseksuaalisen liiton yhteiskunnallinen vahvistaminen vahvistaa sen piirissä tapahtuvaa toimintaa: seksuaalisen toiminnan kautta tapahtuva jännitteiden purku, kumppanuus sekä mentaalisena että konkreettisena toisen tukemisena, seksistä syntyvien jälkeläisten huolenpito. Tämän vuoksi avioliitto on yhteiskunnassa ollut tuetussa asemassa, mitä myös ihmisoikeussopimukset edellyttävät. Sen sijaan ihmisoikeussopimukset eivät edellytä homoseksuaalisen liiton yhteiskunnallista vahvistamista. Siitä on kuitenkin eittämättä hyötyä, sillä tällöin yhteiskunta tukee homoseksuaalisessa liitossa tapahtuvaa kumppanuutta sekä myöskin seksuaalista jännitteiden purkua.
Minusta on ilman muuta niin, että sekä homoseksuaalinen että heteroseksuaalinen liitto tuottavat yhteiskunnallista hyvää. Ei voida sanoa, että vain heteroseksuaalinen ydinperhe tuottaisi yhteiskunnallista hyvää.
Tosin samalla tavalla voi ajatella, että rikollisjengit voivat tuottaa hengellistä hyvää, jos niissä on aitoa toveruutta.
Perhejuttu tuo sitten taas yhteiskunnallista pahaa, mikäli lapsia hankitaan tarkoituksella niin että toinen biologinen vanhempi jätetään pois perheestä.
En ymmärrä, miten kristillisen avioliittokäsityksen vastaisesti tietoisesti toimiminen auttaisi edistymään hengellisesti. Ortodoksisen näkemyksen mukaan hyveet ja hyvät teotkin ovat tietoa. Tietäminen on aina elimellisesti yhteydessä käytäntöön. Kirkon elämäntavalle vieraiden asioiden toteuttaminen ei auta Jumalan tuntemisessa vaan estää sitä. Olisi absurdia sanoa, että homosuhde on ihmiselle hengellisesti hyödyllinen. Kyllä se on kirkon perinteen ja opetuksen mukaan lähinnä paaduttava asia, jota tulisi katua ja josta tulisi päästä pois, jotta voisi edistyä hengellisesti - esimerkiksi oikean, kristillisen avioliittokäsityksen omaksumisessa. Sitä voi olla mahdotonta omaksua, jos elää homosuhteessa.
Tarkoitin koko homoseksuaalisuutta ilmiönä. Myös siis siihen liittyvää alakulttuuria kaikkine lieveilmiöineen. Jotka eivät suinkaan katoa mihinkään minkään homoliiton ilmestymisen myötä.
Jos tämän lukee niin, että itsetyydytys palvelee yhteiskuntaa, niin voin olla periaatteessa samaa mieltä. Koska pakotie ahdistuksesta ei edellytä muuta. Paitsi että kaikki pakotiet ahdistuksesta voivat muodostua addiktioiksi sen sijaan, että niiden tuoma mahdollisuus hallita ahdistusta muuttuisi hyödyiksi yksilön normaalissa elämässä.
Käytännössä tästä homoseksuaaleille ryhmänä koituva hyöty lähenee merkityksetöntä. Eikä tilanne ole paljoa parempi minkään yksittäisen homoparin kohdalla. Kaiken tähänastisen tiedon perusteella enemmistö homoliitoista on avoimia suhteita, ja monogaamisuutta pidetään yleensä lähinnä kokeiluna.
Sen sijaan miesten ja naisten väliselle liitoille tästä aiheutuva vahinko on huomattava, koska ne rinnastetaan sen jälkeen arvoltaan, sisällöltään ja toteutukseltaan siihen, mitä homoliitot ovat käytännössä. Ne arvot, tai ymmärrys niistä arvoista, mitkä tekivät miehen ja naisen välisestä liitosta erityisen, katoavat kulttuurin tietoisuudesta.
Tämä ajattelu edellyttää sitä, että homoseksuaalisuudella ei katsota olevan mitään miesten ja naisten välisestä seksuaalisuudesta erottavia erityispiirteitä. Tai että jos sellaisia onkin, niin instituutio tai yhteiskunta voi määritellä ne täysin tai merkittäviltä osiltaan. Tämä tarkoittaisi myös sitä, että miehen ja naisen seksuaalisuuksissa ei olisi mitään olennaisia erottavia piirteitä, mitä ei voitaisi kasvatuksen, trendien tai kulttuurin mukaan määritellä uudestaan.
Käytäntö osoittaa, että tällaisia eroja kuitenkin on. Tämän hetken poliittiset ideologiat edellyttävät, että niistä pitää olla tietämättömiä. Tai puhua niistä niin kuin ne olisivat yhtä arvokkaita ja vapaavalintaisia. Ja niin kuin niillä itsellään ei olisi mitään tekemistä niiden tällä hetkellä ilmeisten oheisilmiöiden tai todennäköisten seurauksien kanssa.
En nyt hae tälläkannanottoa homoliittoihin, mutta ei olisi ensimmäinen asia tässä maailmassa, missä pyhyys ja synti ovat sekoittuneet tässä maailmassa.
Sanot siis, että homoliittojen huonoin esimerkki rinnastetaan heteroliittojen ideaaliin? Itse vastaan: abusus non tillit usum. Huomiot homoseksuaalisesta alakulttuurista ja muusta jätän huomiotta. Ainakin minun tuttavapiirissäni homoseksuaalien keskuudessa ei ole harrastettu mitään yhden yön juttuja, ja on ollut pyrkimys pysyviin suhteisiin (siis monogaamisuuteen). Avoimista homoseksuaalisista suhteista en ole koskaan kuullut.
Itse en oikein näe itsetyydytyksen palvelevaa aspektia yhtä vahvana kuin kahden ihmisen välisessä seksuaalisessa kanssakäymisessä tapahtuvaa kehittymistä. Se nimittäin liittyy siihen, että kahden ihmisen välillä on olemassa aina toiseus, joka vaatii sitä, että ihminen luopuu omasta tahdostaan ja pyrkii rakkauteen toisen tarpeita ja pyyteitä täyttämällä ilman, että asettaa omaa haluaan ja tahtoaan toisen hyvän määritelmäksi. Näin siis agape on aina osa kahden ihmisen seksuaalista vuorovaikutusta.
Vääristynyt seksuaalinen kanssakäyminen ei tuota sitä hyvää, mitä avioliitto voi tuottaa. Se ei sisällä sitä hyvää. mitä avioliitto sisältää. Sellainen pikemminkin paaduttaa, kuin aiheuttaa mitään hyvää. Homoseksuaalinen kanssakäyminen on puhtaasti himoista syntyvää, koskapa siitä puuttuu osallisuus Jumalan luomistyöhön. Se ei myöskään toteuta avioliiton salaisuutta. Samaten myös miehen ja naisen avioliiton ulkopuolinen kanssakäyminen on puutteellista, koska se ei sisällä avioliiton salaisuutta.
On varmasti monia inhimillisesti katsoen hyväksyttäviä vaikutuksia tässä, kuten monissa muissakin asioissa. Mutta vääryys ei ikinä voi tuoda oikeata hyvää. Niin surullista, kuin se onkin.
En sano. Vaan sanon, että homoliittojen käytännön keskiarvo rinnastetaan heteroliittojen käytännön keskiarvoon. Ja otetaan huomioon se, että heteroliittojen käytännön keskiarvo muuttuu näiden asenteiden ja trendien vaikutuksesta, jotka ovat lopulta johtaneet uusimpaan lakimuutokseen. Eli ero ei olisi noin pieni jos ei lähes kaikki kulttuurin sisällä aktiivisesti vaikuttaisi sitä pienentävästi.
Sen perusteella, mitä Budziszewskin artikkelissa tiivistetysti esitetään, sellaista asiaa kuin avioliiton “käyttö” homoseksuaalien kohdalla ei määritelmällisesti ole olemassa.
Kun perheistä tuli puhe, niin lakimuutos on sekä vaikuttanut, että edellyttänyt, että homo- ja lesboparien perheitä täytyy pitää samalla lailla ihan luonnollisena (ja nyt avioliittoon luonnollisesti kuuluvana) asiana kuin heteroydinperheitä.
Tämän näen kaikista huonoimmaksi asiaksi yhteiskunnallisesti. Isän ja äidin merkitys mitätöidään täysin. Se on asia josta ei puhuta eikä saa puhua. Edes oman kokemuksen perusteella (sateenkaariperheen lapsen näkökulmasta) siitä ei saa puhua.
Jos ajattelen vielä niitä asioita joita haluaisin yhteiskunnassa muuttaa ja olevan toisin, niin ehdottomasti keinotekoinen lisääntyminen laittomaksi, silloin kun sen tarkoitus on tuottaa lapsia homo- tai lesboparin perheeseen.
Lapsen oikeus isään ja äitiin kirjattaisiin selkeästi lakiin, ja sitä pidetään johdonmukaisesti ihmisoikeutena joka menee aikuisten oikeuksien ja halujen edelle.
Ei kr. avioliitossa olennaista ole toiseus, vaan Jumalan (luomis)tahdon täyttäminen. Kuuliaisuus ja toisen tahdolle alistuminen on tärkeää, mutta se on hyvä asia vain silloin, kun kuuliaisuussuhde on hyvä. Ei voi ajatella, että alistuminen rikollispomon tahtoon olisi samalla tavalla siunauksellinen asia kuin esim. vanhempiensa tai aviopuolisonsa tahtoon alistuminen. Omasta tahdosta luopuminen ei ole siunaukseksi, jos oman tahdon tilalle omaksutaan epäkristillinen, pakanallinen tai rikollinen tahto.
Homoseksuaalisia kiusauksia tuntevalle on siunaukseksi sama kuin ihan kaikille muillekin, eli se, että alistuu Kristuksen tahdolle ja hänen tahtonsa tunnetusti on se, että ihminen pidättäytyy avioliiton ulkopuolisista seksisuhteista - olivatpa ne sitten homo-, hetero- tai muunlaisia seksisuhteita. Kristitylle kilvoittelu avioliitto-opetuksessa on sitä, että pyrkii tunnistamaan omassa ajattelussaan ja tuntemuksissaan asioita, jotka estävät ilolla yhtymästä kirkon avioliitto-opetukseen, jonka mukaan pyhä avioliiton sakramentti on miehen ja naisen välinen liitto, jonka he solmivat Kristuksen edessä pyrkiäkseen täyttämään hänen tahtonsa ja edistymään sen tuntemisessa.
Ei se niin mene, että kristillisen avioliiton hyviä puolia yritettäisiin toteuttaa ja löytää muunlaisistakin järjestelyistä, vaan kaikki joutuvat omista tuntemuksistaan ja identiteeteistään huolimatta kilvoittelemaan oppiakseen ymmärtämään kirkon avioliiton mysteerin viisauden ja siunauksellisuuden. Se ja vain se on hyvä, pyhä ja oikea avioliitto, kun taas kaikki muu on jotain muuta.
Jos yrität argumentoida sen puolesta, että homoliitot ovat hyviä, siunauksellisia ja Kristuksen tahdon mukaisia suhteita, niin silloin astut kyllä kirkon perinteisen avioliitto-opetuksen ulkopuolelle. Parempi on kieltää oma tahtonsa ja pysyä kuuliaisena Kristukselle ja hänen kirkkonsa isille. Privaattiteologiaa tekevä ei ole kuuliainen kenellekään.
Avioliittolakikeskustelussa yleisin tapaus on se, että heteroliittojen huonoin esimerkki rinnastetaan homoliittojen ideaaliin. Etenkin kun lapsista on kyse. Eli suunnilleen väkivaltaiset alkoholistivanhemmat, joiden jälkeläinen on saanut alkunsa “vahingossa”, vs. rakastava ja tasapainoinen nais- tai miespari joka todella sitoutuu toisen (adoptio-) lapseen.
Pidän suurta osaa, jopa pääosaa, homo- ja heteroseksuaalisista akteista tekoina synteinä. Lähtökohtaisesti kaikki seksi on syntistä, koska intentioon on sekoittunut epäpuhdas seksuaalinen himo. Avioliitto ollessaan remedium concupiscentiae (mmmm) ei ole tätä siksi, että konkupisenssi luvallistettaisiin, vaan siksi että se muokkaa konkupisenssiä juuri agapen ja oman tahdon kuolettamisen kautta.
Eli spn-avioliitossa olevien homojen seksi ei ole syntiä?
Haitta??? Nyt en ymmärrä
Valitettavasti nyt on käymässä juuri toisinpäin. Spn-liiton pahin seuraus lapsille on mielestäni juuri tuossa. Kun homojen liitto rinnastetaan heteroiden vastaavaan, syntyy heille ilman muuta oikeus hankkia myös biologisia lapsia. Jo nyt ollaan puuhaamassa lakia, jossa keinohedelmöityksellä tuotetulle lapselle vahvistetaan 2 äitiä. Kohdunvuokrauksen hyväksyminen tulee lähitulevaisuudessa. Eli luodaan geneettisiä orpoja.
Juuri näin tapahtuu aina kun asiasta keskustelee Facebookissa jne. Ja naamalle heitetään kaikki maailman orvot ja huonostivoivat lapset "koska pitää iloita huolenpidosta jonka lapsi saa rakastavassa homoperheessä. " aivan niinkuin maailmanlaajuinen lasten kärsimys muka vähenisi homoliiton hyväksymisen myötä…
[quote=“Silvanus, post:16, topic:1402, full:true”]Lähtökohtaisesti kaikki seksi on syntistä, koska intentioon on sekoittunut epäpuhdas seksuaalinen himo.
[/quote]