Sori, en ole jaksanut teidän viisaita ajatuksianne lukea.
Kritilinen ihannevaltio on monarkia, ja Suomessa aivan näinä päivinä sellainen saadaan takaisin. Kristillisen ihannevaltion sisällä lainsäädännössä noudatetaan luonnollista lakia. Koti, Uskonto ja Isänmaa ovat siksi kantavia arvoja.
Minusta juuri se, että ateisti esittää ajatuksiaan otsikon aiheesta (“kristillinen ihannevaltio -millaisena sinä sen näkisit?”) johtaa riitelyyn. Aten vastaus kuuluu tuonne toiseen ketjuun, mutta sielläkin on ateistien taholta vain kristittyjen vastausten arvostelua…
Aten osuus tässä oli tosin (taas) se, että hän ymmärsi Thinkcatin viestin väärin, liian kiireesti ja oman mahdollisimman negatiivisen tulkintansa mukaan, jälleen.
Voin vastata joihinkin kysymyksiin siltä pohjalta miten koen järkevänä ja oikeana, mutta en sanoisi lopputulosta “kristilliseksi ihannevaltioksi”, koska olen sitä mieltä että sellaista ei voi edes periaatteessa olla.
Hallinnosta en osaa sanoa paljon mitään. En ole tällä alueella vahvimmillani.
Mieleen tulisi hyvä kuningas, joka hallitsisi viisaasti. Ja jota kunnioitettaisiin, tai vaihtoehtoisesti valittaisiin uusi. Mutta toimisiko se? En näe oikeastaan juuri mieltä presidentin tai kuninkaan virassa, jos “hallitsijalla” ei ole mitään valtaa. Demokratia taas ei takaa mitään maanpäällistä onnelaa, se on nähty.
Vankiloista ja tuomioista voin kristillisen näkemykseni pohjalta sanoa, että kuolemantuomioita ei olisi, ja että vankeja on kohdeltava ihmisarvon mukaisesti. Suomessa on pitkälti ollutkin tämä periaate, juuri kristinuskon pohjalta. Mutta ei toteudu käytännössä. Olisi löydettävä keinoja vahvistaa vankien omanarvontuntoa ja saada heistä hyviä puolia esiin. Toki olisi oltava realistinen niiden vankien kohdalla, joita ei voi päästää vapaalle jalalle enää koskaan.
Mutta poliisien ja vanginvartijoiden ohjeistus voisi koostua raamatunkohdista, joissa painotetaan armahtavaisuutta ja toisen kunnioittamista. Tai muusta tätä ihannetta tukevista periaatteista.
Koulussa uskonnonopetus olisi vapaaehtoista, mutta tunnustuksellista. Uskoville mahdollisuus kokoontua koulun tiloissa rukoilemaan ja lukemaan Raamattua. Koska Suomi on tässä kristillinen maa, toisuskoiset ovat vähemmistö, joille sallitaan samanlaisia vapauksia, mutta kulttuuri on kristillispohjainen.
Kristillinen ihannevaltio on monarkia, jonka kantavina arvoina ovat perinteiset perhearvot: Koti, Uskonto, Isänmaa.
No, tämä ei ole tarkkaan ottaen kristittyjen ihannevaltio, mutta on se sentään vähän sinne päin; tältä näyttää Suomen kristillisdemokraattien ihannekylä. (En ota kantaa, missä määrin kuvaus vastaa omia ihanteitani…):
Koska kyse ei ollut kenenkään foorumilaisen unelmista, niin uskallan lausua sanasen tuosta. Aika vaatimattomia unelmia KD:llä. Olisin ajatellut että muutakin kuin erisukupuoliset avioliitot ja paljon lapsia olisivat suurinta unelmissa. Missä olivat vaikkapa koulu, kulttuuri, sosiaali- ja terveyspuoli.
No ei nuo nyt ylipäätään mitään erityisen kristillisiä unelmia olleet, maalla asuminen ja Juha Tapion musiikista pitäminen ei minusta ole yhtään sen kristillisempää kuin jatsin kuuntelu suurkaupungissakaan.
KD on puolueena jotenkin omimmillaan juuri näiden perhearvojuttujen parissa, joten niitä helposti korostetaan. Kunnanvaltuustossa ei kuitenkaan päätetä kovin monista tämän sektorin asioista, joten siinä mielessä perhearvojen korostaminen on vähän epärelevanttia kuntavaalien yhteydessä.
Kunnanvaltuustoissa kyllä päätetään monista perheiden arkeen vaikuttavista asioista, kuten kouluista, lastentarhoista, kuntalisistä, leikkipuiistoista, harrastusmahdollisuuksista, toistaiseksi vielä neuvoloistakin.
Mutta tämä keskustelu nyt vaikuttaa kovasti kielletyltä hedelmältä.
Ehkäpä jätämme tuon poliittisen puolueen idean käsittelyn tähän niin ei mene enempää puoluepolitikoinniksi ja pysymme foorumin linjalla politiikan suhteen. Jatkossa taas kirjoittajien omia kristillisiä ajatuksia, unelmia, ihanteita, toiveita hyvän tai ainakin nykyistä paremmin kristillisiä ihanteita palvelevan valtion suhteen.
Rinnasteinen kysymys tälle keskustelulle tai tälle aloitukselle olisi, että “minkälainen on ihanteellinen jumala ateistin mielestä?” En tarkoita, että “mitä kristinuskon Jumalassa on ateistin mielestä vikaa tai korjattavaa”, vaan että jokainen ateisti saa puhtaalta pöydältä suunnitella jumalan tai jumalia.
Ja sitten kristityt saavat kritisoida ateistien jumalia.
Koukku on siinä, että kysymys on määritelmällisesti absurdi. En minä väitä mitään siitä, saako sitä esittää jossain. Mutta se on silti määritelmällisesti absurdi. Eikä kukaan kykene todistamaan, ettei se olisi. Ja minä kykenen todistamaan, että se on.
Mielenkiintoista tässä on se hyvin luterilainen ajatus, että kristinusko on sekularismin muoto tai kristinusko toteutuu parhaiten sekularismissa tai kristinusko on parasta sekularismia eli tunnistettavammassa muodossa että kristinusko antaa parhaat puitteet kestävälle sekularismille. Ongelma on, että ennemmin tai myöhemmin ihmisille tulee kiusaus yrittää sekularismia ilman kristinuskon antamia puitteita. Sitä ennen kysymyksen voi myös esittää, että mikä on paras sekularismin muoto kristinuskolle tai mikä on paras kristinuskon muoto sekularismille. Tai oikeastaan tuo on ainoa muoto, jossa kysymys on käytännössä mahdollista esittää, koska esitettiin se muuten miten vain, niin tuo on se, mihin sillä käytännössä päädytään vastaamaan.
Paras talo on se, mikä on pelkkää puhdasta huonetilaa ilman häiritseviä seiniä tai kattoa.
Tämä oli ja on, edelleen ja aina, pakollista luettavaa jokaiselle, joka asian halusi ymmärtää:
Christ and Nothing by David Bentley Hart | Articles | First Things
Eli ihanteellinen kristillinen yhteiskunta on yhtä kuin ihanteellinen ateistinen yhteiskunta. Se on kalteva pinta, jonka päässä kaikki menee romuksi. Yhteiskunta koostuu ihmisistä, jotka ovat syntyneet eri kohtiin kaltevaa pintaa ja haluavat kulkea sitä pitkin eri suuntiin eri nopeudella. Kaikki se, mitä ateistinen yhteiskunta pitää arvokkaana, on valunut sille ylempää samalta kaltevalta pinnalta. Sitä, mitä ateismi on ilman kristinuskoa, voi nopeiten hakea ehkä antiikin Kreikasta. Kun kertaa stoalaisuuden ja epikurolaisuuden, niin vastaus on käytännössä muotoa, että “elää parhaansa mukaan tyytyväisenä siinä, mitä ympärillä on ja mihin on sattunut syntymään”. Mikä on tarkalleen sama kuin kristinuskon vastaus samaan kysymykseen.
Ainoastaan jos ateisti varastaa kristinuskosta sen tuonpuoleisen lupauksen ihanteellisesta tilasta, jossa ihmiset voivat tuntea Jumalan ilman esteitä, voi se yrittää “tämänpuoleistaa” kyseiset ajatukset. Tässä merkityksessä yllättäen löydämme luterilaiset samasta pedistä ateistien kanssa, eli jalkauttamassa tiettyjä ideaaleja ja ihanteita. Riita on vain siitä, että onko sekulaari liberalismi Jumalan sallimaa ja tarkoittamaa vapautta vai itse itsensä keksintö.
Minusta maamme on tänään kristillinen ihannevaltio, jossa on ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus, mutta jonka suurin ongelma on evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erityisasema.
Valtion hallinnon rakenteista en oikein osaa sanoa mitään. Välttämättä ei tarvitsisi muuttaa lainkaan mutta taas toisaalta pitäisi olla joku “turvamekanismi” etteivät lipilaarit pääsisi turmelemaan oikeaa järjestystä.
Vaikka se kuulostaakin varsin radikaalilta, niin kaikki kirkkokunnat pitäsi saattaa samalle viivalle ja ev.lutin ja ortodoksien nykyiset privilegiot lakkautettaisiin. Kirkot voitaisiin vapauttaa kiinteistöverosta tunnustuskunnasta riippumatta, mutta muutoin saisivat tulla toimeen omillaan.
Näkyvimmät muutokset koskisivat lähinnä avioliitto ja aborttilainsäädäntöä, joihin tulisi hyvin pitkälle meneviä tiukennuksia. Puolan ja Irlannin malliin. Homoliitot ja kaikenlaiset “rekisteröidyt parisuhteet” lakkautettaisiin ja mitätöitäisiin pikimmiten.
Maanpuolustus järjestettäisiin Israelin malliin s.e. jokaisella kansalaisella olisi mp-velvollisuus. Tapauskohtaisesti sitten ratkaistaisiin miten se käytännössä järjestettäisiin. Esimerkiksi IT-alan osaajien osaamista voitaisiin hyödyntää PV:n tiedustelutoiminnassa sen sijaan että heitä “haaskattaisiin” nurmipora-tehtäviin. Samoin hoitoalan henkilöstölle kyllä löytyy parempaakin käyttöä kuin metsissä tetsaaminen.
Yksityiseen omistamiseen ei olisi suoranaista tarvetta puuttua millään tavoin. Verotuksen progressiolla voitaisiin aivan hyvin säätää/loiventaa eriarvoisuutta (siis juuri päin vastoin kuin mitä mm. Kokoomus ja Sipilä edustavat ja edistävät).
Suhteet ulkovaltoihin järjestettäisiin itsenäisistä lähtökohdista eikä minkään EU:n tai muun monikansallisen ja suvereniteettia rajoittavan organisaation kautta.
Koululaitos toimisi tietysti kristillisten normien ohjaamana. En välttämättä lämpiä ajatukselle katolis-tyyppisistä sisäoppilaitoksista, mutta jos joku sellaisia haluaa, niin en pistäisi vastaankaan.
Oikeudenkäytössä kiristäisin käytänteitä myös kovalla kädellä. Nykyisin ns. elinkautinen vankeus kestää Suomessa keskimäärin 14,5 vuotta ja muutamissa harvoissa poikkeustapauksissa 20 vuotta. Vain kaksi tuomiota on kestänyt tämän yli. Elinkautinen vankeus voisi hyvin olla sitä ihan kirjaimellisestikin.
Ainakin eduskuntavaaleissa vaihtaisin nykyisen suhteellisen vaalitavan suoraan kansanvaaliin. Eniten kannatusta saaneet valittaisiin riippumatta siitä miten puolue on vaaleissa menestynyt.
^ Hyvä alustus siihen kammottavaan karmeuteen, josta osaltaan Jeesus tuli meidät pelastamaan. Silti vaan vuodesta toiseen ylivoimainen enemmistö ihmisistä rakentaa sitä saatanan valtakuntaa perustellen toimintaansa ties millä mukarationaalisella raivon tullessa pintaan hyvin herkästi, jos sitä joku kyseenalaistaa yhtään, koska pinnan alla tietävät mitä tekevät.
Platon (ja Aristoteles) jakoivat ihmiset kolmeen luokkaan: 1) Niihin, jotka ovat kykeneviä olemaan auktoriteetteja; 2) niihin, jotka ovat kykeneviä tunnistamaan auktoriteetin ja seuraamaan häntä; ja 3) niihin, jotka eivät ole kykeneviä kumpaankaan.
Viimeinen ryhmä tarkoittaa siis ihmisiä, jotka elävät täysin tai pääosin passioidensa mukaan. Heitä on ohjattava palkintojen tai rangaistusten avulla toimimaan yhteiseksi hyväksi, eikä ole mahdollista luottaa siihen, että he tekisivät kokonaisuuden puolesta mitään itsenäisesti.
Platon ja Aristoteles pohtivat paljon sitä, että millä tavalla saada yhteiskunnan ohjaksiin näitä valtiomiehiä, viisaita miehiä, filosofeja, filosofikuninkaita tai hyveellisiä ihmisiä. Ihanteellinen yhteiskunta on aina riippuvainen ihanteellisesta järjestyksestä. Ja ihanteellinen järjestys ihanteellisista instituutioista. Ne taas ihanteellisista laeista. Ja ihanteelliset lait ihanteellisista perustajista tai lakien laatijoista. Kaikkea tarvitaan pitämään yllä ihanteellinen koulutus, joka varmistaa, että myös seuraavassa sukupolvessa on hyveellisiä ja viisaita riittävästi.
Kaksi keskeistä ongelmaa oli, heidän mukaansa, että hyveettömien ja passioiden mukaan ohjautuvien kansalaisten määrä tai vaikutus kasvaa yhteiskunnassa liian suureksi, tai että tällaisia kansalaisia jostain syystä valitaan suoraan johtajiksi.
Tämän hetken ongelma on siis päinvastainen. Näyttää siltä, että kukaan ei ole valmis uskomaan mihinkään auktoriteettiin. Koko sanan keskeinen merkitys on, että se ei ole pakkoon tai voimaan perustuvaa, eikä myöskään suostutteluun perustuvaa, vaan siihen, että ihminen kykenee tunnistamaan ja tunnustamaan jonkun itseään moraalisesti ylemmäksi.
Tarkoittaa, että sokea usko auktoriteetteihin on mahdollista vain modernissa ajattelussa. Johtuen siitä, että modernin ihmisen auktoriteetti on esimerkiksi lääkäri, tiedemies, uutistenlukija tai joku satunnainen ekspertti. Yleensäkin aika, joka valitsee auktoriteetit heidän tuottamansa hyödyn tai heidän edustamansa vallan tai teknisen tai mekaanisen taidon perusteella, joutuu väistämättä uskomaan heihin lopulta sokeasti.
Ihminen, joka seuraa (jotain, mikä tarjoaa tai edustaa) hyötyä, voimaa tai nautintoa, ei oikeastaan seuraa ketään toista, vaan omaan välittömään etuunsa kohdistuvaa passiota.
Jaahas yllä oleva vastaus menikin muokkauksena aiemman kommentin päälle. Se siis, johon Thinkcat vastasi. No se kuitenkin tosiaan on hyvä alustus hirveydestä, jolta Jeesus meidät onnekkaat pelasti. Sitä kohti olemme valitettavasti vauhdilla matkalla niiden toimiessa kyydittäjinä, jotka ovat valinneet pimeyden polut tallottaviksi.
Sokrateella oli daemoni. Olen lukenut kattavat lurittelut, kuinka daemon ei ole demoni, on se.
Vasemmalla FreeBSD:n taannoinen maskotti ja logo. Stilisoitu pallo, jossa on kaksi sarvea, on nykyinen logo. Sanoisitko, että tämän kyseisen käyttiksen mukana tulee pimeyden voimia? Auttaako vastauksen muodostamisessa jos sanon, että järjestelmän pääkehittäjä on suhteessa elävä homoseksuaali?
Jos on, niin ovatko ne sen kernelissä vai varusohjelmissa? Jos eka, niin tuon lisäksi vain FreeNAS:ia ja muutamaa muuta marginaalista käyttistä harrastavat ovat ongelmissa. Mutta jos toka, niin kaikki Applen tietokoneiden, padien ja puhelimien käyttäjät ovat mennyttä.
https://modernmythology.net/socratess-daemon-and-ancient-oracles-c5c080641ae5
Osaatko selittää väitettäsi jotenkin?
Minulla olisi tästä, isä Rippergerin opetuksia kuunneltuani ja Kreikan filosofeista Voegelinilta luettuani sellainen setti kerrottavaa, että en jaksa jos ei joku muu yritä ensin. Myös Pullmanin Kultaisesta kompassista voi heittää jotain analyysiä.
Jo tuonilmaisiin siirtynyt setäni, kirkkoherra ja lääninrovasti, totesi aikoinaan, että hän olisi sosialisti - jollei sosialismi olisi niin ateistista…
Kristillisellä ja sosialistisella ihannevaltiolla saattaisi olla paljonkin yhteistä pohjaa …