Minä ymmärrän aloituksen niin, että ihan yksinkertaisesti vain kuvittelen, miten asiat olisivat ihannevaltiossani. Mainitsen joitakin asioita, kokonaisuutta en kykene hahmottamaan.
Kotona, päiväkodissa, koulussa ja seurakunnassa opetettaisiin asioita samalta arvopohjalta, joka tietysti pohjautuisi klassiseen kristinuskoon. Pääsääntöisesti nuoret ottaisivat seurustelun vakavasti, eläisivät selibaatissa avioliittoon saakka ja avioliitot kestäisivät kuolemaan saakka. Avoparit olisivat niitä, joiden pitäisi selittää, miksi elävät niinkuin elävät. Ihmiset olisivat ahkeria ja tunnollisia, mutta pitäisivät kuitenkin lepopäivän ja osaisivat välillä pitää lomaa ja vaihtaa maisemaa. Kaupat olisivat kiinni pyhäpäivinä. Suurin osa ihmisistä osallistuisi säännöllisesti jumalanpalveluksiin.
Suomi olisi asuttuna suurinpiirtein yhtä laajasti kuin 1960 -luvulla. Pienet kyläkoulut olisivat käytössä ja jokaisesta Suomen kolkasta olisi mahdollisuus osallistua lukio-opetukseen ja musiikkiopistotasoiseen opetukseen kohtuullisen matkan päässä kodistaan.
Ihmiset eivät tivaisi toisiltaan uskonasioista, vaan kunnioittasivat toistensa vakaumuksia ja pitäisivät huolta lähinnä omista synneistään. Varastaminen ja tappaminen olisivat hyvin harvinaisia poikkeuksia. Lapsista ja vanhuksista pidettäisiin hyvä huoli ja köyhiä autettaisiin tarvittaessa. Talkootyö olisi myös kunniassa eikä joka asiaan tehtäisi hirveästi pykäliä, jotka lopulta tappaisivat auttamishalun.
Presidentti, ministerit, kansanedustajat, kunnallispoliitikot ja varsinkin kirkon työntekijät olisivat kaikki tunnustavia kristittyjä. Ateisteja olisi ihan vähän ja heitäkin kohdeltaisiin hyvin, kuten kaikkia muita.
Hyvä Sinituuli. Olet varmaankin parhaimmin kertonut omasta kristillisestä ihannevaltiostasi. Kuten aloituksessani totesin, niin toisen näkemyksiä ei tule kiistää, mutta saa kysyä tarkennuksia. Siksi kysynkin muutaman tarkentavan kysymyksen: Ensiksi, kun kaikkialla opetettaisiin klassista kristinuskoa, niin opetettaisiinko vaikkapa ateisteille (joita sanoit kuitenkin olevan, eli se ei ole siis kiellettyä) myös vain kristinuskon totuuksia? Toinen kysymys, kun sanot, että maan hallinto yms olisi tunnustavia kristittyjä, niin miten tuo toteutettaisiin eli olisiko muulla tavoin ajattelevilta jotenkin pääsy kielletty noihin tehtäviin?
Tässä en siis kiistä ajatuksiasi vaan vain kysyn miten käytäntö noilta osin toteutettaisiin?
@Origi-Naali Tottakai ateisteille opetettaisiin kristinuskon totuuksia. Jos olisi joku todella lahjakas ateisti, niin ehkä hän voisi päästä maalliseen hallintoon, ellei yhtä lahjakasta löytyisi tunnustavista kristityistä. Joka tapauksessa ateisti hallinnollisessa tehtävässä olisi poikkeus.
Siis poikkeus sen takia, että tuollaisessa maassa ateisteja olisi niin vähän, vai estettäisiinkö ateistien pääsyä valtion virkoihin jotenkin suoremminkin? Koskisiko kristittyjen suosiminen rekrytoinnissa muitakin kuin hallinnollisia tehtäviä?
Pidettäisiin huoli, että ateistit eivät pääsisi liikaa päsmäröimään johtaville paikoille. Jos heitä olisi paljon yhdessä paikassa päättäjinä, niin alkaisi sama vouhotus mitä nykyään tehdään tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden nimissä.
Miten siitä pidettäisiin huoli. Jos siis esimerkiksi jonnekin olisi aina paremmin koulutettuja ja kokeneempia ateisteja hakijoina, niin suosittaisiinko kristittyjä, jotta ateisteja ei pääsisi liikaa päsmäröimään ?
Mitenkäs sitten muunuskoiset ? Opetettaisiinko heidänkin lapsille pakolla kristinuskoa, kuten ateistien lapsille ?
Puhut tuossa tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta kielteiseen sävyyn. Haluaisinkin tietää, tarkoitatko ehkä homoseksuaalien suvaitsemista. Miten käytännössä homoseksuaalien suvaitsemattomuus toteutettaisiin? Olisiko homous ehkä siihen ihanan 50-luvun tyyliin vankilatuomioon johtava rikos? Voisiko avoimesti homoseksuaalinen ihminen päästä esimerkiksi opettajaksi? Entä avoimesti ateisti?
Mää oon vähän huolissani tästä @Sinituuli mallista ihan evankelioimisen kannalta. Kristittyjen tavoitteena tulisi olla, että kaikki ihmiset tulisivat uskoon ja pelastuisivat. Kuitenkin Sinituulen esittämässä kristillisessä valtiossa asuvat ei-kristityt luultavasti lähinnä katkeroituisivat kristinuskoa kohtaan ja kääntyisivät ehkä voimakkaastikin sitä vastaan. Vaikka uskontonsa vuoksi ei joutuisikaan varsinaisesti vainotuksi tai huonosti kohdelluksi, olisi kuitenkin aina lievästi toisen luokan kansalainen. Ei sellaisen kohtelun kohteeksi joutuminen mitenkään edistäisi heidän kiinnostustaan tulla kristityksi. Uskonnollisesti välinpitämättömät toki saattaisivat näennäiskääntyä. Ylipäätään systeemi, jossa kristinuskon normien mukaan elämisestä saa yhteiskunnallista etua, ruokkii tekopyhyyttä. Kulissien takana voi tapahtua paljon pahempaa kuin sekulaarissa systeemissä avoimesti.
Muistakaas kaikki keskustelun idea, eli kysyä saa mutta ei arvostella toisen mallia. Se tässä olisikin mukava nähdä kuinka samanlaisia tai erilaisia malleja syntyy periaatteessa saman maailmankuvan pohjalta. Eli jos kriitityttää niin omaa parempaa mallia vaan esiintuomaan
No kehitellään sitten jotain omaa mallia, vaikka vaikea tässä on välttää ottamasta mukaan sitä, mitä malli EI sisällä. Ja lisäksi huomautettakoon, että en oikein usko ajatukseen kristillisestä valtiosta, ja tämä on siis puhtaasti ajatusleikki.
Mutta joo. Ensinnäkin lähtisin liikkeelle siitä ajatuksesta, että kaikkea missä on olemassa oikea ja väärä, ei valtion tarvitse säädellä. Ainoastaan sellaisia asioita, joilla on yhteiskunnallista merkitystä. Siksi valtion ei ole tarpeen säädellä esimerkiksi kansalaisten seksielämää. Ei-kristillisiä elämäntapoja ja käytäntöjä ei pidä erityisesti suosia, mutta ei myöskään kriminalisoida. Esimerkiksi mainitussa homokysymyksessä lähtisin liikkeelle siitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen (koska kristillisessä valtiossa se väistämättä liittyy myös kristilliseen avioliittoon), mutta en kriminalisoisi homosuhteita ja järjestäisin jonkin mahdollisuuden tunnustaa juridinen lähiomaisasema ihmisille, jotka de facto lähiomaisia ovat.
Sen sijaan säätäisin tiettyjä periaatteita valtion toiminnassa kristillisten arvojen mukaisiksi. Yksi tärkeä periaate on olettaa lähimmäisestä hyvää, Lutherin kahdeksannen käskyn selityksen mukaisesti. Eli julkisen sektorin virkahenkilöt eivät voisi toimia sillä nykyään niin tyypillisellä kyynisellä asenteella, jossa lähtökohtaisesti epäillään kaikkea, ja ihmisiä pitää kytätä ja kyykyttää. Tilalle tulisi periaate, että oli sitten kysymys sairaslomasta tai toimeentulotuesta, niin lähtökohtaisesti oletetaan ihmisen puhuvan totta, jos ei ole perusteita epäillä muuta. Toinen tärkeä raamatullinen periaate on se, että työstä tulee maksaa palkkaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikenlaiset suoraan opiskeluun liittymättömät palkattoman työnteon muodot poistetaan. Tärkeää on myös huolehtia hyvin Jumalan antamasta luonnosta ja sen kestävästä käytöstä. Tällaisia juttuja. (Paistaakohan tässä hiukan läpi se, että mulla on aika erilaiset poliittiset näkemykset kuin käsittääkseni foorumin enemmistöllä? Prioriteetit ihan eri asioissa.)
Kristillinen valtio ei mun mielestä koskaan voisi olla puhdas demokratia, koska silloin se voi vääristyä. Pitää ottaa huomioon ihmisessä asuva perisynti, ja siksi olla periaatteita, jotka ovat ihmisten yläpuolella. Eli jokin sellainen lain osa, joka on lähtökohtaisesti muuttamaton. Ehkä sellainen diili, jossa kristillinen valtio menettää itsenäisyytensä ja palaa entisen emämaansa osaksi, jos sopimuksen ehdoista luovutaan.
Jossain määrin varmaan kyllä, vaikka toisaalta katolinen pääjoukko ei pidä heitä automaattisesti kaiken hyvän ja arvokkaan vastustajina.
Venäjä näyttäisi myös olevan yhteiskuntana menevän samaan suuntaan, toki sillä erolla, että siellä on ehkä kuitenkin enemmän innokkaasti ortodoksiksi tunnustautuvia, joille uskon syvemmät sisällöt ovat melko tuntemattomia.
Kiitos avauksesta. Mielessä oli Puolan valko-venäläinen ortodoksivähemmistö, jota käy tämän perusteella sääliksi. Muistelen nähneeni jotain uutisia skinien tms. provokaatioista heitä vastaan.
@atte Minun ihannevaltiossani olisi hyvin vähän ateisteja, joten he tuskin kaikki olisivat aina kokeneempia ja paremmin koulutettuja kuin kristityt. Kristinuskoa opetettaisiin kaikille uskonnosta riippumatta, koska Kristus on kuollut myös ateistien ja muunuskoisten puolesta.
Tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta puhun sen takia kielteiseen sävyyn, että silloin, kun niistä alettiin toitottamaan, niin se tarkoitti usein kristillisten arvojen polkemista.
Minun ihannevaltiossani homoseksuaaleja olisi todella vähän ja he olisivat kristittyjä ja eläisivät sinkkuina. He eivät toitottaisi torvea suuntautumisestaan ja näinollen voisivat toimia myös opettajina. Jos jotkut homoseksuaalit haluaisivat elää keskenään parisuhteessa, niin he sitten eläisivät avopareina. Mitään rekisteröintiä heille ei kehitettäisi. Homo-aviopareja ei tietenkään pantaisi vankilaan eikä tapettaisi.
Huom, minun ihannevaltiossani opettajina ei olisi semmoisia homoja, jotka eläisivät parisuhteessa ja jotka toitottaisivat homoudestaan. Heille löytyisi varmaan muutakin hommaa.
@Anskutin [quote=“Anskutin, post:49, topic:1379”]
ei-kristityt luultavasti lähinnä katkeroituisivat kristinuskoa kohtaan
[/quote]
Riippuu siitä, kuinka asioita heille opetettaisiin. Jos heille koulussa opetettaisiin ihan rakkaudellisesti, ei peloteltaisi helvetillä eikä yritettäisi pakkokäännyttää, kerrottaisiin vain faktat, niin tuskinpa katkeroituisivat.
Skinit kai nyt määritelmällisesti provosoituvat kaikkea erilaista vastaan, siellä ja muualla.
En tunne tuon ortodoksivähemmistön oloja riittävästi, että osaisin sanoa mitään suhtautumisesta heihin noin yleensä. Viime vuonna kävin Valko-Venäjän rajan tuntumassa yhdellä maatilalla, jonka isäntäväki oli ortodokseja. Vanhaisäntä otti asiakseen lukea ääneen hallitusta pilkkaavan runon, joten tuskin ainakaan kiihkeisiin kannattajiin kuuluu… Siinä kylässä (Gródek) oli iso ortodoksinen kirkko ja pieni katolinen.
Ennemmin olin tuossa ottamassa kantaa siihen, että maallistuneempi väki nousee melko lailla takajaloilleen ja kääntyy kirkkoa vastaan, kun hallitus vetoaa uskoon tuon tuostakin, vaikkakin hyvin valikoivasti.
Ranskalais-belgialainen, pappisveljestöä FSSPX lähellä oleva maallikkoinstituutti Civitas valitsi neljä kertaa vuodessa ilmestyvän aikakauskirjansa logoksi Mont Saint-Michelin luostarisaaren helposti tunnistettavan siluetin. Näin valintaa perustellaan (suom. minun):
”Mont Saint-Michel on katolisen yhteiskunnan ikoni: se on perustettu uskon kalliolle, vankat muurit eli lait suojelevat sen asukkaita, jotka tekevät työtä ja elävät rauhassa kirkon helmassa; kirkko kohottaa heidän ajatuksensa Taivaaseen, jota he hartaasti odottavat.” (Le Mont Saint-Michel est l’image de la cité catholique: fondée sur le roc de la foi, entourée de solides murailles que sont les lois qui défendent ses habitants, ceux-ci œuvrent en paix sous la protection de l’Église qui élève leurs pensées vers le ciel qui les attend.)
Tähän voisin omasta puolestani lisätä vielä pari symbolisesti tärkeätä näkökohtaa. Huomattakoon ensinnäkin, että Mont Saint-Michel on enimmän aikaa eristyksissä mantereesta, sillä, kuten todettua, se on saari. Laskuveden aikana muodostuu jonkinmoinen yhteys mantereelle, mutta silloinkin saarta on mahdotonta lähestyä huomaamatta, sillä ainoa todella kulkukelpoinen väylä sinne on myös laskuveden aikana kapea ja helposti valvottava maantie. Puolustuksellisesti ajatellen Mont Saint-Michelin sijainti on siis ihanteellinen. Tämän pikku valtakunnan tunnuslause ei todellakaan ole ”tulkaa kaikki”, sillä sinne vievä tie on kaita ja portti ahdas… Toisaalta samaa tietä pitkin pääsee halutessaan myös pois, eikä ketään ei pidetä saarella vasten tahtoaan. Siksi voidaankin huoletta todeta, että ”moniarvoisuus” on siellä kirosana, eikä myöskään sanan ”suvaitsevaisuus” tyyliarvo ole juuri sen korkeampi.
Kuva Mont Saint-Michelistä sanan varsinaisessa merkityksessä suvereenina valtiona on toivottoman epärealistinen (valitettavasti). Sen sijaan sitä voi kyllä käyttää symboloimaan kirkon asemaa nykyisessä (ja varsinkin tuloaan tekevässä) kristinuskolle avoimen vihamielisessä ja sille selkänsä kääntäneessä ”moniarvoisessa” yhteiskunnassa. Ja termillä ”kirkko” tarkoitan tässä kristittyjä yleensä, en mitään tiettyä ulkoista struktuuria.
Vielä viisikymmentä tai sata vuotta sitten kristitty saattoi rauhallisin mielin kävellä kotikaupunkinsa kadulla oletusarvona se, että suurin osa vastaantulijoista suhtautui kristinuskoon vähintään neutraalin suopeasti; ”[J]oka ei ole teitä vastaan, se on teidän puolellanne"… Tänään tilanne on kuitenkin toinen, ja huomenna se on vuoren varmasti pahempi. Kristityt, älkää pettäkö itseänne! Kirkon asemassa on jo nyt nähtävissä piiritystilassa olevan linnoituksen piirteitä eikä mikään viittaa siihen, että tilanne helpottaisi näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Tältä näyttää tulevaisuutemme lintuperspektiivistä katsoen; kaunis, eikö vain:
Aidosti vapaaehtoinen talkootyö on toki aivan eri asia kuin nämä nykyään Suomessa maan tavaksi muodostuneet erilaiset työkokeilut ja -harjoittelut, joissa pätevät ja osaavat ihmiset saavat asioita aikaiseksi, mutta ilman palkkaa. Minkäänlaiset “osallisuustulomallit” eivät ole yhteensopivia sen selkeän raamatullisen faktan kanssa, että työ ja palkka kuuluvat yhteen. Aito vapaaehtoistyö on luonteeltaan erilaista ja tapahtuu talkoolaisen itse haluamassa aikataulussa, ja siihen hakeudutaan täysin vapaaehtoisesti. Ihan eri asia, vaikka kyllä seurakunnillakin olisi petrattavaa siinä, minkä tyyppisiä tehtäviä teetetään vapaaehtoisvoimin.
Ja ateistien katkeroitumisesta: ei se katkeroittava tekijä olisikaan uskonnon opetus, vaan kohtelu muuten. Jos muutamakin työpaikka on mennyt sivu suun sen takia, että kristitty menee edelle, niin kyllä sitä vähemmästäkin alkaa suhtautuminen kristittyihin käydä kielteiseksi. Helvetillä pelottelun kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.
Siinä kylässä (Gródek) oli iso ortodoksinen kirkko ja pieni katolinen.