Aluksi ihmettelin tätä jakoasi lämpimään ja kylmään. Todellisuus tai mikään oikea asiaa koskeva teoria kun ei tunne sellaista. Sitten palautin mieleen, mitä sana oikeasti tarkoittaa. Sitten hoksasin, miksi se, mitä tarkoitat “lämpimällä” empatialla ei ole empatiaa ollenkaan. Ja että käsittämäsi “kylmä” empatia sisältää myös väärän käsityksen B-klusterin potilaiden kyvyistä.
Järjestyksessä edeten: Empatia tulee sanoista em + pathos, eli tunteen laittaminen tai sijoittaminen johonkin. Eli empatia ei ole varsinaisesti mukana elämistä niin, että molemmat vain kokevat samaa tunnetta. Vaan se on kahden erillisen persoonan välinen tapahtuma, jossa tarvitseva osapuoli voi antaa kannettavaksi oman tunteensa toiselle. Ei siis mikä tahansa “tunteiden ymmärtäminen” tai jakaminen.
Esimerkiksi joku on aivan hajalla, että hänen koiransa kuoli. Empaattinen ihminen ei ole se, joka myös hajoaa uutisesta. Silloin ensimmäinen henkilö alkaa kokea vastuuta tai syyllisyyttä siitä, että murehdutti “auttajansa”. Eikä empaattinen henkilö ole se, joka haluaa äkkiä ratkaista ongelman. “Sillä on varmaan hyvä olla nyt.” Tai “koiria saa uusia”. Tai “kyllä sä selviät siitä, kato vaan, viikon päästä oot jo unohtanut”. Koska sillä on käytännössä sama vaikutus kuin sillä, jos vain sanoo, että “ai jaa, no se voi olla ongelma sulle, mutta se ei oo ongelma mulle”. Eli nuo ovat tunteen torjumista.
Empaattinen henkilö siis, sanan alkuperäisessä, oikeassa ja ainoassa hyödyllisessä merkityksessä on joku, joka on oma itsensä ja kokee omat tunteensa, mutta samaan aikaan tarjoaa kärsivälle tai potilaalle nähdyksi ja kuulluksi tulemisen. Empatia on siksi vaikea ja arvokas asia, että se kysyy tasapainoa tunteen torjumisen tai siihen mukaan tempautumisen välillä.
Empatiaa saanut henkilö kokee, että “nyt koko kylä ymmärtää, että suren kuollutta koiraani”. Ei niin, että “nyt koko kylä suree kanssani kuollutta koiraani”. Saan käsityksen, että käsität tuolla lämpimällä empatialla tätä tunteeseen tempautumista.
Koko “kylmää empatiaa” ei ole olemassa, koska koko käsite kumoaa itsensä jo kieliopillisesti. Vähän kuin puhuisit viisikulmaisista ympyröistä erotuksena nelikulmaisista ympyröistä kun pyysin sinua kuvailemaan ympyrän.
Psykopaatit eivät käsitä tunteita edes rationaalisesti. Sanoin jo, että 1) opettele asia ennen kuin puhut siitä lisää ja 2) lakkaa B-klusterin potilaiden mytologisoiminen.
Lasketaanpa, monellako tavalla olet väärässä. Se, mitä tarkoitat “lämpimällä”, eli tunteeseen samaistumista, sen kokemista omanaan tai sen appropriaatiota, eivät esimerkiksi koe skitsoidi tai skitsotypaalinen. Koska mielenkiinnon puuttuminen ihmissuhteisiin ja latistunut tunne-elämä kuuluvat näiden taudinkuvaan. Mutta jos sanot, että esimerkiksi välttelevä kykenee samaistumaan jonkun tunteeseen, niin samalla tavalla kykenee epävakaa eli rajatilainen. Mikä tässä on edes sinulla kriteerinä? Joku mukatieto, edelleen, joka sanoo, että B-klusterissa kaikki ovat jotain konemaisia superihmisiä, joilla on kaikki tavallisen ihmisen kyvyt, ja sitten joku päättäväisyyden ja manipuloimisen mutanttivoima? B-klusteria ei ole olemassa? Ne ovat X-Menejä kaikki?
Kaikilla persoonan häiriöillä, kaikilla Millonin tyypeillä, on muutama yhdistävä tekijä, jotka asettavat ne suunnilleen samalle viivalle sen suhteen, mitä oikeasti tarkoitetaan empatialla. Kerron nyt suuren salaisuuden. Siinä toivossa, että huomaat nyt, ettet tiedä asiasta mitään, ja otat tämän uusien opintojen lähtökohdaksi: Niistä mikään ei kykene empatiaan niin kuin se aidosti, esteettisenä eli persoonien välisenä eli etäisyyttä ilmentävänä asiana ja ihan kieliopin mukaan käsitetään.
Nyt annoit samaan kysymykseen kaksi vastakkaista vastausta. Miksi näin?
Paitsi että empatiaa ei niinkään “ilmaista”. Mutta perustelin tämän jo edellä.