Kristillinen usko ja psykologia ja psykiatria


#428

Niin. Näitä on ihan oikeasti tullut vastaan. Mikä tuossa lienee todellisuudessa kaiken takana? Onko alalle hakeutunut töihin sadisteja, vai ovatko potilaat niin hankalia, että kaikki sympatia heitä kohtaan katoaa, ja aggressiivisuus tulee tilalle? Ja tietenkin, jos taas mennään rahan ehdoilla, niin henkilökuntaa voi olla potilasta kohden niin niukasti kuin suinkin ja tämä johtaa potilaiden huonoon kohteluun, kun potilaiden käytöksen ja työn kuormittavuuden yhteisvaikutuksesta hoitohenkilökunta kadottaa kosketuksen hoitamiseen ja alkaa diktatuurin sen sijasta.


#429

Siis ytimeksi muodostuu ‘helluntalainen sitä, helluntalainen tätä’.
Toivon, ettei tämän toistaminen tällä erää jatku. Ihmisiin liittyvät puutteet eivät muodosta kommenteistasi puuttuvaa lihaa luitten ympärille.

Kuitenkin vielä ja tässä yhteydessä, toivottavasti, viimeisen kerran:
Kommenttisi kertoo mitä olet mieltä, enkä usko voivani niiden sanomaa selventää. Omani olen tehnyt niin selkeäksi kuin tähän keskusteluun kuuluu.


#430

En ole lukenut isä Jarmon kirjaa, mutta sisällysluettelosta päätellen ortodoksisessa psykoterapiassa on kysymys sielunhoidosta eikä lääketieteellisestä terapiasta. Pappi saa ja hänen täytyy hoitaa sieluja, se on nimenomaan hänen tehtävänsä.


#431

Tuon toki ymmärrän, mutta minusta siitä ei tulisi käyttää nimeä psykoterapia, ellei henkilö ole nimenomaan psykoterapiaan koulutettu. Ja kuten myöhemmässä keskustelussa kävi ilmi, niin ainakaan pappi ei voi markkinoida terapiaansa psykoterapiana ellei häntä ole Valviran vahvistamassa rekisterissä. Minusta on siis hieman outoa käyttää ilmaisua ortodoksinen psykoterapia. Parempi olisi vaikkapa ortodoksinen sielunhoitoterapia. Sellainen on täysin laillinen ja sallittu ilmaus. Sielunhoitoterapeutiksi kelpaa kuka vaan ja heitähän on myös luterilaisella puolella.


#432

Sielunhoitoterapeutiksi varmaan valtiovallan perspektiivistä kelpaa kuka vaan, mutta käsittääkseni tätä nimikettä käyttävät ihmiset ovat yleensä käyneet ihan tietyn koulutuksen siihen. Sen nimikkeen käyttäminen ilman tiettyä koulutusta voisi olla hieman harhaanjohtavaa, vaikkakaan ei tosiaan mitenkään laitonta.


#433

Terapeutti -nimitystä voi käyttää ja keksiä sille sopivia lisäkkeitä eteen aivan vapaasti. Vain kuusi terapeuttinimikettä on suojattu. Tästä syystä mm. sielunhoitoterapeutti -nimitystä voi käyttää kuka tahansa ja koulutusta tosin annetaan käsittääkseni useammassakin paikassa. Näistä terapioista ei saa mitään kelan korvauksia.


#434

Usko nyt jo lopultakin, että se ei ole psykoterapiaa siinä mielessä kuin lääketieteellinen tai kenen tahansa puoskarin psykoterapia. Kukaan pappi ei sanoisi hoitavansa ketään psykoterapialla. Täällä on jo sanottu, että sana psykoterapia tulee kreikan sanoista sielu ja hoito = sielunhoito, mistä kirjan kirjoittaja on varmaankin sen ottanut. Se on sielunhoitoa, sielunhoitoa, sielunhoitoa. Siinä on kysymys jumaloitumisesta ihmiselämän tarkoituksena. Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, mutta syntiinlankeemuksessa kuva himmeni, ja ihmisen täytyy pyrkiä kilvoittelemalla Jumalan kaltaisuuteen.

Tässä toisen ortodoksista psykoterapiaa käsittelevän kirjan esittely:

Orthodox Psychotherapy. The Science of the Fathers by Metropolitan of Nafpaktos Ierotheos

“This book contains the important message that the church can heal an ailing personality. The term “Orthodox Psychotherapy” does not refer to specific cases of people suffering from psychological problems of neurosis. Rather it refers to all people. According to Orthodox Tradition, after Adam;s fall man became ill; his “nous” was darkened and lost communion with God. Death entered into the person’s being and caused many anthropological, social, even ecological problems. In the tragedy of his fall man maintained the image of God within him but lost completely the the likeness of Him, since his communion with God was disrupted. However the incarnation of Christ and the work of the church aim at enabling the person to attain to the likeness of God, that is to reestablish communion with God. This passage way from a fallen state to divinization is called the healing of the person, because it is connected with his return from a state of being contrary to nature, to that of a state according to nature and above nature. By adhering to Orthodox therapeuthic treatment as conceived by the Holy Fathers of Church man can cope succesfully with his thoughts (logismoi) and thus solve his problems completely and comprehensively.”


#435

Kyllä kyllä. Mutta silloin olisi järkevämpää laillisuuden kannalta puhua sielunhoidollisesta- tai sielu- tai sielunhoitoterapiasta tai vaikka psyyketerapiasta kuin psykoterapiasta, koska sille on varattu virallinen laillistettu muotonsa.


#436

Jonkin verran varmasti niitä isoja v-/ sadisteja löytyy. Jotkut hoitajathan ovat entisiä asukkaita, joten sieltä myös työkokemusta.

Yleensä pointti on juuri siinä asioinnissa. Se menee helposti mielivapaaksi puuhasteluksi, joka aiheuttaa vielä paljon pahempia traumoja.

Yksi netin blogia pitävä, on juuri tämmöinen “henkilökohtainen asianajaja”, on tullut silloin tällöin potilaan kaveriksi oikealla hetkellä puolustamaan.

En tiedä,miten tuo toiminta on kehittynyt, tuo oli pääkaupunkuiseudulla. Täysin ohiluettu ihminen potilasturvassaan aloitti liikkeen, ja nykyään se on levinnyt. Tulee kaverina semmoinen tyyppi, joka sanoo hoitajille, laki- ja muuthoitopykälät. Jos suunta menee täysin hyväksikäytön puolelle. Respect


#437

Kristillisen sielunhoidollisen otteen ja psykologiset ja psykiatriset työkalut voi myös yhdistää hedelmällisesti.
Areenalla on esimerkiksi tällainen Mielitreeni -kuunnelmasarja. Nimestä tulee mieleen kilvoittelu. Näitä voi kuunnella taustalla kun puuhastelee jotain, ja hyvät ehdotukset jäävät soimaan mieleen ja huomaa itse ehdottavansa itselleen näitä hyviä asioita.
Näitä kuunnellessa on myös palautunut mieleen Raamatun kohtia jossa hoidetaan ihmisitä samantapaisilla tavoilla mitä näissä ehdotetaan.

Kuuntele Mielitreeni: Hyvän tekeminen Yle Areenassa:


#438

Niinhän kirkossa puhutaankin katumuksen mysteeriosta eli sakramentista ja keskustelusta rippi-isän kanssa.


#439

En koskaan ole saanut minkäänlaista apua yhdeltäkään psykiatrilta tai psykologilta.


#440

Olen saanut apua sekä psykiatrilta että psykologilta.


#441

Olen saanut apua sekä psykiatrilta että psykologilta.


#442

Olen auttanut psykologia, psykoterapeuttia, psykiatria ja psykiatrista sairaanhoitajaa ja psyykkisesti oireilevia.

D


#444

Niin, enpä tiedä, kun heidän lähtökohtansa määritellä sairauttani on tieteellinen ja minä en sellaiseen oikein luota. En kykene ajattelemaan, että psyykkinen sairaus on rinnastettavissa ikään kuin jonkin koneen hajoamiseen ja parannettavissa jollakin täsmälääkkeellä.


#445

Olisivatkin täsmälääkkeitä. Kaukana siitä. Jokainen psykiatrian lääkitys vaikuttaa koko elimistössä valtavaan joukkoon asioita. Se vain, että yksi ainoa asia tässä valtavassa listassa on, että ne kiihdyttävät tai lamaavat mieltä, aineesta riipuen, tekee niistä “psyykenlääkkeitä”.

Jokainen psykiatrian lääkitys vaikuttaa myös kerralla isoon joukkoon välittäjäaineita. On erittäin vaikeaa ellei mahdotonta edes eristää mitään molekyyliä, joka vaikuttaisi tasan yhteen välittäjäaineeseen tai reseptorin tyyppiin. Paitsi elimistön omat välittäjäaineet ehkä. Sittenkin vaikutus kohdistuisi moneen asiaan ja kaikkialla elimistössä. Ja normaalia on se, että vaikutus kohdistuu läjään eri välittäjäaineiden reseptoreita kerralla.

Ihan teknisesti kun asiaa katsoo, niin psykiatria ei välttämättä ole edes lääketiedettä. Siinä hakuammutaan ongelma ensin, ja sitten annetaan siihen ainetta, jonka vaikutukset ovat vielä enemmän hakuammuntaa. Ainoa taattu asia on, että niiden muutaman kymmenen muun vaikutuksen joukossa se määrätty pilleri joko kiihdyttää tai lamaa mieltä.

Lisäksi on puhetapa, että psykiatrian lääkitykset “auttavat hallitsemaan” mielialaa. Ne eivät kuitenkaan tarjoa ihmisen tahdolle mitään varsinaisia vaikutuksen keinoja, vaan ihmisen tahdon rooli rajoittuu siihen, ottaako pillerin vai ei. Se sitten vaikuttaa mielialaa miten vaikuttaa. Alkoholista voi sanoa samat asiat. Se ei lisää ihmisen joustavuutta tai harkintaa, vaan se vie mielialaa kemiallisen vaikutuksensa mukaiseen suuntaan. Ihminen ei voi, alkoholia otettuaan, tai lääkitystä otettuaan, ajatuksen voimalla lisätä tai heikentää aineen vaikutusta.

Neurologia on enimmäkseen lääketiedettä. Paitsi niiltä osin kuin se lainaa psykiatrialta tapoja toimia. Kaikenlainen vammoista kuntoutus tapahtuu siten, että toimenpiteet yleensä vaikuttavat ongelman todelliseen syyhyn. Mutta heti, jos mennään tulkitsemaan, että aktiviteetti tietyssä osassa aivoja (tai aktiviteetin vähäisyys tai puuttuminen) on sairauden syy, ja aktiviteetin muuttaminen on sama kuin kyseisen sairauden hoitaminen, ollaan materialistisen ideologian puolella. Tässäkin keskustelussa on joku sekoittanut sen, että näkyy aivoissa olisi sama kuin aiheutuu aivoista.

Psykiatrialla on tuplaongelma siinä, että se on sekä riippuvainen materialistisesta ideologiasta, että vaikka materialismi olisikin totta, niin psykiatrian keinot eivät silti kohdistu edes sen väitteeseen ongelman olemuksesta.

Monesti vielä, jos potilaan ongelma on, että hän ei koe olevansa toimintakykyinen, koska on kognitiivisesti ja sosiaalisesti oppinut olevansa huono tai tehoton, psykiatria ainoastaan pahentaa ongelmaa leimaamalla potilaan avuttomaksi ja “aivosairaaksi”.

Jääköön toiseen kertaan se, että mitä tekemistä tällä on kristillisen uskon kanssa.


#446

Niinpä! Kun äidilleni määrättiin “masennukseen” SSRI lääkkeitä hän oli kahden viikon kuluttua pysyvästi muistinsa menettänyt zombie.


#447

Jokainen voi tietysti olla sisässään mitä mieltä hyvänsä psykiatriasta, mutta tämä ei ole oikea paikka sille että vaikkapa suositellaan hoidoista tai lääkityksistä luopumista. Kukaan ei voi tehdä toisesta ihmisestä nettidiagnoosia ja todeta, että hän ei tarvitse psykiatrista hoitoa. Samoin psykiatrian ollessa viralliseen lääketieteeseen kuuluvaa ei voida yleisestikään todeta, että se on vaikkapa puoskarointia mutta ei lääketiedettä ja antaa näin epäsuoraa vihjetta toisille siitä, että tällaiseen hoitoon ei ole syytä turvautua. Kenen on vastuu jos hoitoa tarvitseva ihminen laiminlyö hoitotarpeensa peläten hoidon olevan vaarallista?

Tästä taas olisi ollut kiinnostavaa lukea lisää.


#448

Vastuu on sen joka jättää hoitoon hakeutumatta. Peloistaankin voi puhua hoidossa. Jos joku väkisin estää hoitoonhakeutumasta, nii silloin vastuu voi olla jollakulla muulla. Muuten vastuu on aina sillä joka päättää olla menemättä hoitoon.

D