Kristillinen usko ja psykologia ja psykiatria


#449

Niin että ei ole kristillisen lähimmäisenrakkauden vastaista pelotella sairasta ihmistä psykiatreilla ja saada häntä luopumaan hoidoista vaan se on puhtaasti potilaan vika jos uskoo puheita, luopuu hoidoista pelottelun seurauksena ja kenties menettää mielenterveytensä lopullisesti, niinkö? No te kai sen tiedätte. Minä vaan jään ihmettelemään…


#450

Ei ole fiksua peloitella, mutta vastuu on joka tapauksessa sillä joka jättää menemättä. Tuntuu se hölmöltä tai ei.

D


#451

Tämä viesti on liputettu ja on siksi piilotettu väliaikaisesti.


#452

Ja minulle ja monelle tutulleni ko lääkkeet ovat auttaneet. Eli tällainen anekdootti täältä vastineeksi sinun anekdootillesi.


#453

On totta että kaikille SSRI-lääkitys ei sovi. Esim. autismin kirjolaisille ja keskittymishäiriöisille ne usein tuottavat ei-toivottua ylivilkkautta, jopa hypomaniaa.
On raportoitu myös psykoosivaaraa joillakin lääkkeen aloittaneilla.

Suuri keskivertoenemmistö kuitenkin hyötyy lääkkeestä tavalla tai toisella. Potilaalla olisi hyvä olla sen verran hyvä toimintakunto että ottaa aktiivisesti osaa sopivan annostuksen löytymiseen. Ikävimpiä ovat tapaukset joissa potilaan toimintakyky ei riitä arvioimaan oman tilan kehitystä. Lääkkeen ja annostuksen vaihtoa olisi hyvä potilaan itsensä tuoda tarvittaessa esille, koska muut kuin hän eivät tiedä miltä hänestä sisäisesti tuntuu.
Hetkellinen “zombius” ei välttämättä aina tarkoita koko hoidon epäonnistumista.

Ja kyllä, minultakin sellainen anekdootti, että lääkitys on auttanut sekä itseäni ja monia tuntemiani henkilöitä. Omalla kohdalla olin jo menettämässä toivoa että sopiva lääke löytyy, mutta löytyi lopulta sellainen joka toimii, niin mielialaa parantavasti kuin muihinkin tilanteessani tärkeisiin indikaatioihin, migreeniin, univaikeuksiin ja neuropaattiseen kipuun.
Terapia olisi hyvä olla käynnissä kun lääkettä kokeillaan, jotta tilanne on koko ajan arvioinnissa.