Palataan aiheeseen. Jos oletetaan, että psykiatria ei ole totta, eikä auta ketään, niin silloin pitää miettiä suhtautumista noihin ihmisiin, joita nykyään pidetään psyykkisesti sairaina. Samoin pitää pohtia syitä siihen, että he ovat sellaisia kuin ovat, ja sitä kautta keinoja heidän auttamiseksi. Pelkkä meuhaaminen, että psykiatria on huuhaata ei auta ketään.
Et tule löytämään yhtäkään rajatilaista eli epävakaata persoonallisuutta, joka olisi jotenkin erityisen mieltynyt tilaansa. Tässä on muutenkin vaarana se modernille länsimaiselle protestantille tyypillinen illuusio, että ihminen on joku vapaa äly ja vapaa tahto, joka kykenee tietoisesti päättämään kaikki halunsa, tarpeensa ja toiveensa. Että psyykkisesti sairaat ihmiset ovat jotenkin mahdottomia siksi ja vain siksi, että he selviäisivät elämästä aivan kuin muutkin, mutta he vain päättävät rikkoa sääntöjä saadakseen siitä etua.
Persoonan häiriöissä on erityistä se, että henkilöltä puuttuu kyky käsittää, siis aivan älyn ja logiikan tasolla, ne asiat, minkä käsittäminen ja kokeminen tekisi heistä normaaleja ihmisiä. Esimerkiksi rajatilaiselta puuttuu kyky hoivata itseään, lohduttaa itseään tai rauhoittaa itseään. Ja useimmille persoonan häiriöille on yleensä tyypillistä se, että niistä kärsivät toteuttavat tällaisen funktion jonkun toisen kautta.
Narsisti, siis kapeasti, Kernbergin mutta ei Kohutin tarkoittamassa merkityksessä, on henkilö, joka ei kykene hyväksymään itseään muuten kuin manipuloimalla toisten ihmisten kautta itselleen tunteen siitä, että a) tulee nähdyksi, b) omistaa valtaa, c) on tärkeä tai d) on ihailtu.
Rajatilainen taas pyrkii etsimään jostain henkilön, jonka voisi kokea totaalisen, absoluuttisen ja ehdottoman hoivaavaksi. Jonkun oikean “sielunkumppanin”. Ja rajatilainen kärsii suuresti siitä, että tällaista henkilöä ei löydy. Siinä, missä tavallinen ihminen kykenee palauttamaan itsensä tasapainoon pienen menetyksen tai pettymyksen jälkeen, koska on kokenut vaikkapa vanhempiensa tekevän itselleen niin - ja sitä kautta tietää, miten se tapahtuu ja miltä se tuntuu - on rajatilaiselle henkilölle jokainen pettymys tuhoisa.
Johtuu siitä, että hänen tapauksessaan kielteinen tunne ei “kulu” mihinkään. Kielteiset tunteet eivät oikeasti kulukaan mihinkään muuten kuin toisten ihmisten avulla. Normaalilla lapsella ja myöhemmin aikuisella on kyky ja mahdollisuus “sisäistää” vanhemmat hoivaavina osaksi psyykettään. Tämän sisäistetyn toisen kautta syntyy myös aikaperspektiivi. Ja sitä ilman taas rajatilainen (monien persoonan häiriöistä kärsivien tavoin) elää eräänlaista ikuista nykyhetkeä.
2 tykkäystä
Todellisen haluttomuuden muutokseen sitävastoin löydät heistä melkeinpä kaikista. Ilmentyy mm. haluttomauutena terapiaan ja jos sinne pääty sitten sitä ei oteta vakavasti, koska siinä narsistissa ei hänen omasta mielestään vikaa löydy.
Mielestäni muuten on jossain määrin typerää poistattaa minun aivan täysin asialliset viestit. Jos ei saa oll sitä mieltä, että esim. psykopaatteja on, ja psykopaatteja on myös kaikkien kirkkojen piireissä, niin siis silloin pitäisi kai vaieta aiheesta? Joka tekee uhrien aseman entistä pahemmaksi.
Aivan kuten seksuaalisesta ahdistelusta pitää voida puhu, niin myös mielisairaiden uhreista pitää voida puhua. Hietä on meillä Suomessa paljon. Eniten perheissä, mutta yhtälailla myös esimerkiksi työpaikoilla.
Olet oikeassa. Pitää voida puhua. Onhan ihan tutkittua tietoa, että juuri johtaviin asemiin pyrkii ja valikoituu enemmän narsistisia persoonallisuuksia.
Eeeet löydä. Et oikeasti. Tai sitten et ymmärrä, mitä haluttomuudella tarkoitetaan. Olet edelleen kiinni siinä kuvitelmassa, mihin viittasin edellä, että ihminen on joku vapaa äly ja vapaa tahto, joka kyllä käsittää, mitä tilanteessa tapahtuu.
Keskeistä persoonan häiriöissä on, että niissä henkilöllä on rajoittunut käsitys siitä, mitä muut ovat persoonina. Tämä näkyy yhtä paljon siinä, että hänellä on rajoittunut käsitys siitä, mitä hän itse on persoonana.
Minulle tulee sinun teksteistäsi hyvin yksioikoinen ja samaistumiskyvytön vaikutelma.
“Miksi narsistiin pitäisi samaistua??? Narsistihan on paha!!!”
Nimenomaan tässä. En havaitse sinulla mitään käsitystä siitä, mitä persoonan häiriöt ovat, miten ne vaikuttavat, miten ne syntyvät, mikä niiden sisäinen rakenne on, miten ne jonkin verran paranevat ajan myötä (vaikka eivät kaikki, eivät aina), miten niitä yritetään parantaa, miksi juuri sillä tavalla ja mitä siinä tapahtuu.
Ennemmin näyttää siltä, että olet saanut kipinän jostain naistenlehdestä tai jonkin kiertävän puhujan, vaikka Raimo Mäkelän tai Salme Blomsterin jutuista. Ja päätellyt siitä jotenkin, että kyseessä on jotain piruja ihmisen hahmossa, joista voi esiintyä asiantuntijana kun vain muistaa alleviivata tuota pointtia.
Minusta ne vaikuttivat hieman joltain kiihkoilulta ennemmin kuin aivan täysin asiallisilta.
Eihän sinua ole kukaan kieltänyt olemasta sitä mieltä. Jos joku sanoo, että lähestymistapasi on epärelevantti, epäselvä tai menee ohi aiheesta, niin se ei tarkoita, että joku kiistäisi jonkin ilmiön.
Yhdenkään uhrin kohtaloa ei auteta eikä päätetä tällä foorumilla. Jos tätä kautta voisi kaataa puhujia, liikkeitä tai oppeja, niin olisin aikoja sitten tehnyt niin. Jos sanoisi, että tässä tapauksessa häntä haaveilee heiluttavansa koiraa, niin se olisi hännän vaikutusvallan radikaalia yliarvioimista.
Muutenkin minulle jäi vähän hämäräksi tämä päättely. Minä esitin, että seksuaaliseen vähemmistöön kuuluminen korreloi mielenterveyden ongelmien kohonneen todennäköisyyden kanssa. Uskon, että tämä on ihan konsensus, riippumatta näin ajattelevan suuntauksista, vakaumuksista tai mielipiteistä. Itse attribuoin sen siihen, että seksuaaliseen vähemmistöön kuulumisessa on itsessään kyse siitä, että yksilön identiteetistä puuttuu jokin osa verrattuna tilastollisesti tyypilliseen henkilöön. Tämä vain ei ole paikka tai hetki, jossa alkaisin sellaisia teorioita hahmottelemaan ja avaamaan. Joten on täysin perusteetonta sen enempää olettaa, että olen onnistunut todistamaan näkökulmani kuin epäonnistunut sen todistamisessa.
Yksi syy tuolle, että en lähtisi hahmottelemaan, on tietenkin se, että kristinuskon sisässä on mahdollista hahmotella tietty käsitys siitä, mitä on luominen ja eksistenssi. Tähän on mahdollista sisällyttää persoonien olemukseen kuuluvia asioita, kuten identiteetin ja seksuaalisuuden suhde. Ja se oma, hyvin, paljon, erittäin radikaali hypoteesini, että naiseus on ontologisesti derivatiivinen miehuudesta. Tämä on sen tason sovinismia, että joku vielä räjäyttää tietokoneensa. Vaikka sama sanotaan Raamatussa. Mutta tällainen perustelu ei ole mahdollista, jos keskustelusta tulee debaatti linjalla usko vastaan ateismi.
Jos siihen joku ehdottaa vaihtoehtoista teoriaa, että ihmisen syntymisessä sukupuolten väliin ei ole mitään identiteetin kannalta haasteellista, tai että vähemmistöjen seksuaalisuudesta ei itsessään ole mahdollista löytää muuta kuin vapaiden ihmisten neutraaleja valintoja, niin se on sitten ehdotettu. Vaikka mielenterveyden ongelmilla on moninaiset syntysyyt, niin saa joku ehdottaa sitäkin, että näissä seksuaalisissa vähemmistöissä ei ole kyse sen enempää siitä, että a) itse seksuaalisuus olisi osa ongelmaa tai b) normaalit, seksuaalisuudesta riippumattomat ja erilliset syyt olisivat ongelman aiheuttaja, vaan syy on aina ja yksinomaan c) ympäristön suhtautuminen seksuaalisuuteen. Saa ehdottaa. Mutta sillä taas ei ole mitään tekemistä asian todistamisen kanssa. Ja se taas on ehdottajasta itsestään kiinni.
Sitäkään ei siis ole todistettu. Eikä sen todistamisessa ole epäonnistuttu. Ja väitteen toistaminen ei ole yhtä kuin sen todistaminen. Siinä on vain yhden kirjaimen ero, mutta sen merkitys toistuvasti aliarvioidaan täällä. Eikä todisteiden vaatiminen vastakkaiselle tai vaihtoehtoiselle väitteelle todista alkuperäistä väitettä.
Mutta nyt, kun sinä tulit mukaan keskusteluun, niin joku seksuaalisen tai sukupuolisen vähemmistön edustaja muuttui yllättäen jonkin maagisen operaation kautta samaksi kuin seurakunnassa toimiva psykopaatti. Siis henkilöt eivät ole samoja. Diagnoosit eivät ole samoja. Ympäristö ei ole sama. Asioilla ei ole muuten mitään tekemistä keskenään kuin se, että ne ovat mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä. Joten mitä seksuaaliset ja sukupuoliset vähemmistöt ovat nyt velkaa seurakunnassa toimivan psykopaatin uhreille? Saanko ehdottaa, että eivät mitään?
Kyllä on tällä foorumilla, jos kaikki asiaa käsittelevät viestini poistetaan.
No otetaanpa tapaus sadistinen psykopaatti vaikkapa pedofiilina. Hän hyvin tarkkaan seuraa tulevaa uhriaan, valitsee herkästi aistien heikoimman ja iskee ilman mitään katumusta. Niin tietoisena tekemisestään, kuin ihminen voi olla.
Jos kyseisen henkilön teko ei ole vapaalla tahdolla muodostettu filosofisessa rakennelmassasi, niin joudut päätymään lopputulemaan, ettei mikään ihmisen teko ole vapaalla tahdolla muodostettu,
Kuten sanoin, et käsitä.
En joudu yhtään mihinkään. Olen aina ollut sitä mieltä, että “vapaasta tahdosta” ei kukaan puhu vakavasti ja tietäen sellaisenaan. Ei sellaista käsitettä ole olemassa. Sitä käytetään aina epämääräisesti. Joskus siksi, että viitataan johonkin muuhun, mutta kaikki kuitenkin tietävät, mistä puhutaan. Joskus siksi, että luullaan sellaisen oikeasti olevan olemassa. Joskus taas huonosti tehdyn argumentin osana.
Sinäkö aiot väittää, että tavallinen rajatilaisesta häiriöstä kärsivä henkilö jotenkin vastaa sadistista psykopaattia pedofiilinä?
Jos sadistinen psykopaatti pedofiili on mielestäsi niin tietoinen kuin ihminen voi olla, niin kovin alhaiselle tasolle asetat siinä ihmisen tietoisuuden ja tietämisen rajat. Voisi sanoa jopa, että melko autistiselle tasolle. Tarkoittamatta mitään pahaa autisteja kohtaan. Etkä tämän perusteella ole edes tutustunut teemaan nimeltä sadistinen psykopaatti pedofiili.
Mieti hetki. Yritä nimetä muutama asia, mistä olet tietoinen, mistä sadistinen psykopaatti pedofiili ei ole. Yritä edes. Oletan ihan 50/50 että keksit jotain.
Olen kanssasi aivan yhtä mieltä. Nyt vaan on niin, että näiden todistamattomien teorioiden perusteella päätetään miten käytännössä suhtaudutaan näihin ihmisiin. Pitäisi siis, kun esittää näitä teorioita, esittää myös käytännön toimitaehdotukset…
En lähde tässä asiassa pidempään vänkämään. Jääköön viimeiseksi viestikseni tähän ketjuun.
Ei kun sinä sanot, että minun käsitykseni persoonallisuuden häiriöistä on hölmö, koska minä olen selkeästi vähän yksinkertainen.
Juurikin psykopaatti on niin tietoinen, kuin ihminen olla voi. Häneltä puuttuu pidäkkeet toimintaansa ja kyky kokea empatiaa, jonka kokemista tuollainen ihminen yleensä pitääkin heikkooutena.
Normaali ihminen ei pääse lähellekkään, koska mm. hänen alitajuntansa ottaa vastaan. Vaikka hän tietoisessa mielessään yrittäisikin, vaikkapa nyt sitten nuoruudessaan pahoille teille ajautuneena seurata sitä jengin kovaa poikaa. Ja ihmisistä hyvin harva on lähellekkään sitä, että oikeasti osaisi olla antautunut siihen mitä on, eikä siis tietoisessa mielessään pyrkisi kehittelemään erityyppisiä pilvilinnoja itselleen.
Toki voidaan aina olla sitä mieltä, että toisten käyttämät terminologiat ovat vääriä tai puutteellisia. Mielestäni tuossa tietoinen mieli on aikamoisen hyvä käsite. Mielenä jolla voimme itse päättää johonkin rajaan asti esimerkiksi katkaisemmeko hölmön ajatuskulun päämme sisällä, vai annammeko sen jatkaa ja muokata ajatteluamme.
Puuttuu pidäkkeet ja kyky kokea empatiaa?
Tuo mielestäni kaventaa melkoisesti kuilua sinun ja Tc:n tekstien välillä. Ja kertoo, miksi tuollaista tyyppiä ei voi arvioida ihan samalla tavalla kuin mattimeikäläistä.
Puutun tuohon kotaan vapaasta tahdosta. Perinteisesti sillä on tarkoitettu kykyä järkeen tai ymmärrykseen perustuvaa päätäntää useamman asian suhteen. Se siis seuraa ihmisen rationalisuudesta tai ihmisen tietävistä kyvyistä. Se tarkoittaa kykyä analyyttisesti punnita eri vaihtoehtojen välillä ja myös päätyä erilaisiin ratkaisuihin. Ilman sitä kehoitukset ja kiellot jne. olisivat turhia. (ks. ST I, q.83, a1, Tuomas Akvinolainen)
Minusta ensin sanottu ja sen jälkeen sanottu kumoavat toisensa. Jos psykopaatilta puuttuu normaaliin tietoisuuteen kuuluvia asioita, niin sittenhän hän ei tiedosta samoin kuin muut. Eikö?
2 tykkäystä
Sain tästä erään erittäin valaisevan ajatuksen. Jos ajatellaan äärikarismaattista, postmodernia tai new agen ihmiskuvaa, niin se on juuri noin. Ihminen on puhdas äly ja puhdas tahto. Ehkä suuret, uuskarismaattiset puhujat aina lankeavat ja jäävät kiinni kaikenlaisista skandaaleista, eivät siksi että saatana hyökkäisi, koska Jumala toimii heissä ja heidän kauttaan niin vahvasti, vaan siksi, että heidän oppinsa ja toimintansa keskiössä on kuva ihmisestä, jossa ihanteellinen ihminen on yhtä kuin narsistinen psykopaatti?
Tähän liittyy osittain se, että seksuaaliseen ja sukupuoliseen tasa-arvoon (niin miesten ja naisten väliseen kuin trans-oikeuksiin) kuuluu sellainen gnostilainen ihmiskuva, jossa ihminen ei ole, kristinuskon ja juutalaisuuden tapaan, ruumiin, hengen ja sielun kokonaisuus. Vaan ihminen on äly ja tahto, jolla on omistuksessaan ja käytössään ruumis. Jolloin seksi ja sukupuolisuus ei ole jotain, mitä ihminen tekee sellaisenaan, fyysisenä olentona, vaan jotain, mihin tämä ruumiiton tietoisuus käyttää ruumista.
Tätä en ole ennen kuullutkaan. Tämä siis tarkoittaa, että narsistit ja psykopaatit ovat jonkinlaisia yli-ihmisiä tai ihanneihmisiä? Heissä toteutuu vapaus kaikkein korkeimmassa ja laajimmassa muodossa, koska he ovat vapautuneet alitajunnastaan? Kun taas kaikkien muiden ihmisyys tai inhimillisyys tulee siitä, että he ovat alitajuntansa hallitsemia, ellei peräti kahlitsemia?
Olen erittäin paljon kiinnostunut psykoanalyysistä siksi, että ihmisellä on oikeasti asioita, joita hän piilottaa alitajuntaan. Esimerkiksi jos kotona ei paljoa halailtu, niin lapsi kieltää itseltään kaipuun fyysiseen kosketukseen. Monella tavalla tällainen tilanne on vahingollinen, koska kokemus psyykkisesti erillisestä minästä rakentuu fyysisesti erillisen minän päälle. Sen rajat taas muodostuvat parhaiten, jos lapsi voi säädellä fyysistä erillisyyttä ja autonomiaa molempiin suuntiin. Eli pienelle lapselle ei jossain vaiheessa ole tärkeää syli sinänsä, vaan mahdollisuus valita, että keneltä, milloin ja miten paljon.
Tärkeä huomio, johon palaan myöhemmin: Jos aikuinen on saanut itse valita, niin hän osaa antaa myös omien lastensa tai kohtaamiensa lasten valita. Jos ei, niin kyseessä on eturistiriita aikuisen ja lapsen välillä. Jossa käy niin, että aikuinen kieltäytyy olemisesta lapsen “käytettävänä” ja lapsi siksi lopulta eristäytyy. Tai sama voi tapahtua tuoreessa parisuhteessa, jossa toinen on luopunut tarpeestaan, ja toinen rohkaistuu yrittämään täyttää sitä. Yleensä luopunut torjuu yrittäjän hyvin pian.
Tästä seuraa se, että tarve tulee esiin alitajunnasta muuntuneena. Joskus helposti tunnistettavalla tavalla muuntuneena. Esimerkiksi fantasioina kosketuksesta, joista kuitenkin jää puuttumaan kaikki konkreettinen sisältö, jättäen jäljelle jonkinlaisen assosiaation eräänlaiseen eteeriseen autuuden tunteeseen. Tai jonkinlaisena tabujen mudostuksena, jossa ne asiat, tunteet ja osat ruumiista, mitkä kuuluvat normaaliin vanhempien ja lasten väliseen koskettamiseen, saavat jonkinlaisen kielletyn ja palvottavan asian sädekehän. Seksuaalisuus tulee soppaan ylimääräiseksi tekijäksi ja aiheuttaa eräänlaisen tabujen sekamelskan, koska kyse ei ole automaattisesti samasta, mutta ei myöskään täysin erillisestä asiasta.
Seksuaaliset perversiot ovat yksi hyvin vahva tai äärimmäinen muuntumisen muoto. Koska kosketuksen ja lapsen ja aikuisen välisen kommunikaation on tarkoitus kasvattaa lasta erilliseksi yksilöksi, on kosketuksen ja kommunikaation epäonnistumisesta seurannut se, että erillistyminen on tabu. Jolloin kosketus ja kommunikaatio, joka muuten fantasian tai teon osana lisäisi erillisyyttä, eli ihmisen kokemusta itsestään yksilönä, koetaan uhkaavana ja tabun rikkovana. Joten tabu palautetaan voimaan ja erillistyminen ehkäistään sillä, että tapahtuma haaveillaan tai toteutetaan alistavana tai häpäisevänä. Eli perversiossa ihminen saa sen, mitä tarvitsisi, sillä ehdolla, ettei oikeasti saa sitä.
Eli voimassa on diili, että lapsi saa niitä asioita, mitkä auttaisivat häntä erillistymään, sillä ehdolla, että ei erillisty ja lapsi saa niitä asioita, mitkä auttaisivat häntä omistamaan tietoisuuden itsestään, mutta sillä ehdolla, ettei hän tule tietoiseksi itsestään. Sanana perversio tulee latinasta, ja tarkoittaa kääntymistä vastakkaiseksi. Eli on sallittua saada asioita, jos ne neutraloi välittömästi. Se on kuin ihminen ikuisesti pelaisi huoltoaseman hedelmäpeliin sen saman euron, minkä voitti edellisellä kierroksella. Ei koskaan häviäisi. Eikä koskaan voittaisi enempää.
Palaan tuohon aikaisempaan huomioon. Pienen mutkan kautta. Ihmisen yritystä kamppailla alitajuntansa kanssa voisi kuvailla niin, että tarvitaan kaksi asiaa samaan aikaan toteen: tahto ja tapahtuma. Perversiossa ihminen saa tapahtuman jos luopuu tahdosta. Tai saa tapahtuman, mutta sillä ehdolla, että tahtoo asiaa, joka kumoaa tahdon ja samaan aikaan kääntää niin tahdon kuin tapahtuman merkityksen vastakkaiseksi. Lapsi tahtoo minuutta vahvistavaa kokemusta. Alitajunta on oppinut, että kokemusta saa tahtoa, jopa toteuttaa, jos sen saa minuutta tuhoavassa muodossa. Sen saaminen minuutta vahvistavassa muodossa edellyttäisi sitä toista, joka on kykenevä antautumaan “käytettäväksi” niin, ettei ole tarpeiden kilpailua auttajan ja autettavan välillä. Silloin toinen on antajan roolissa tietoinen ja vapaehtoinen, jolloin toisella on mahdollisuus kasvaa saajan roolissa tietoiseksi ja vapaaehtoiseksi.
Freudin ansio on siinä, että hän yleensä kiinnitti huomiota alitajuntaan. Uskon, että aikaisemmin kyseessä ei ollut niin voimakkaasti tabujen sävyttämä asia. Yritys kontrolloida ihmisen haluja, sosiaalisuutta ja seksuaalisuutta psyyken eikä vain käytöksen tasolla ei ole erityisesti kristinuskon, vaan erityisesti valistuksen ja modernin ajattelun piirre.
Reippaimmat noitavainot ja itsetyydytyksen vastaiset kampanjat sijoittuvat moderniin aikaan. Kristinuskossa ihminen on aina ruumiillinen, seksuaalinen ja sosiaalinen olento, jolla on ruumiillisia, seksuaalisia ja sosiaalisia tarpeita. Joidenkin niiden täyttäminen väärällä tavalla on ihmiselle haitallista. Joidenkin täyttäminen väärin yksilönä haittaa sitä, mitä henkilö on yhteisölleen. Mutta missään niistä ei itsessään ole mitään epäpyhää, joskin sopivia, sopimattomia, oikeita ja vääristyneitä ilmentymiä on.
Kun taas valistuksen ja modernin ihmiskuva pitää ihmistä nimenomaan rationaalisena tahtona, jonka kuuluu olla tehokas ja saada aikaan tulosta toiminnallaan. Mikä sitten on irrationaalisempaa ja tehottomampaa, jopa tuloksettomampaa, eli tässä ajattelussa siksi suorastaan epäpyhää, ellei pahuutta, jos ei itsetyydytys?
Kun ihminen jotenkin työstää alitajuntaansa, hänelle ei käy niin kuin Freud, Jung, uskonsanalaiset, uuskarismaatikot ja new age esittää, että hänestä tulee täysin, absoluuttisen, mielivaltaisen vapaa, täysin tietoinen ja vapaaehtoinen, puhdas äly ja tahto, joka huokuu “henkeä” jokaisesta aukosta. Vaan sen sijaan ihminen tulee aina olemaan ruumiillinen olento, jolla on yksilön identiteetti ja sosiaalinen identiteetti. Nämä tulevat aina pysymään rajallisina, ainutkertaisina ja partikulaareina.
En usko tässä olevan kyse siitä, että sinulla olisi väärä tai puutteellinen terminologia. Uskon, ja pyrin tällä osoittamaan, että olet käsittänyt asian niin ylösalaisin kuin se on mahdollista käsittää.
Kun ihminen kasvaa yksilöksi ja persoonaksi, luoduksi olennoksi, niin ihminen pyrkii kasvamaan siinä, mitä David Bentley Hart tarkoittaa etäisyydellä. Ja mikä etäisesti liittyy siihen, mitä Voegelin tarkoittaa symbolien differentiaatiolla. Ja johon kieroon kasvanut aikuinen voi palata jos avautuu tiedostamaan sen, mitä tarkoittavat Platonin symbolit syvyys ja suunta. Eli ihminen kasvaa kohti luotuisuuttaan, johon kaikki inhimillinen, rajallinen ja yksilöllinen kuuluu annettuna asiana, joka otetaan vastaan niiden kasvun mahdollistavien suhteiden kautta.
Edellinen ottaminen vastaan ei ole helppoa eikä yksinkertaista, jos se on kertaalleen estynyt. Tämän vuoksi epäsosiaalista ihmistä ei ole mahdollista saada joukkoon mukaan pelkästään imelällä tervetulleeksi toivottamisella. Vaan epäsosiaalisuus, epäusko, epäluottamus ja epäluuloisuus pitää kohdata siellä, sellaisena ja sillä tasolla kuin se on, sen omista syistä, sisällöstä ja historiasta lähtien, ja sieltä työstää eteenpäin. Tästä syystä se, että kaikki seurakunnat ja herätysliikkeet, verkostoista, Filasta, Suhesta ja SLEY:stä lähtien, yrittävät ja ihailevat jotain matalan kynnyksen hipsterismiä, on tuhoisin mahdollinen suunta, jolla ne lopulta tavoittavat pienimmän mahdollisen määrän ihmisiä, syvyyttä ja sisältöä.
Edellinen liittyy siihen, miksi persoonan häiriöt ovat niin työläitä parannettavia. Puhumalla potilaan halusta ja motivaatiosta ei itse asiassa ymmärretä koko ongelmaa, vaan nähdään se nimenomaan ylösalaisin.
Kun alkuperäinen kasvu epäonnistuu, tulee se asia tai se sisältö, missä epäonnistuminen on tapahtunut, alitajunnan sisällöksi. Eli narsistinen psykopaatti on se, joka on enemmän alitajuntansa ohjaama kuin kukaan muu. Ihminen ilmentää puhdasta älyä ja puhdasta tahtoa siksi että, silloin kun ja siitä syystä että hänen muut yksilöytensä puolet ja piirteet ovat jääneet toteutumatta ja siten tulleet osaksi alitajuntaa.
Psykopaatti tiedostaa paljon puhtaammin. Osaa automaattisesti lukea ihmisiä heidän ilmeistään, sanoistaan ja eleistään. Paljon tarkemmin kuin muut ihmiset. Samoin hän pystyy, se osa joka samalla on hyvin älykäs, näkemään paljon selkeämmin tekemisiensä seuraukset. Johtuen ihan tuosta ylläolevasta, jossa hän pystyy laskemaan ihmisten reaktiot ja seuraukset. Kyllä tuo mielestäni on juurikin sitä tiedostamista.
Kristinuskossa ei ole tarkoituksena välttämättä tiedostaa ainakaan yli omien kykyjen hallita asioita hyvin. Tai jos tiedostaakin, niin pitäisi osata pysyä erossa, koska ei kuitenkaan hallitse. Toiveena on se, että oma tahto ei toteutuisi, vaan Jumalan tahto. Se olisi aivan karmea maailma se, jossa vaikkapa pelkästään minun tahtoni toteutuisi. Olisi ikävä paikka kaikille ja myös minulle. Ei riittäisi paukut ei mihinkään.
Mitä tarkoitat tässä puhtaammalla? Puhdas mistä, puhdas miten?
Osaatko kuvitella, että mistä tuo käsityksesi tai vaikutelmasi voisi johtua? Voisin kertoa sen melko tarkkaan, että mitä siinä tapahtuu. Mutta sitä ennen haluan sinun ottavan huomioon edellä sanotun, eli käsittävän, että katsot asiaa ylösalaisin, etkä tiedä sen varsinaisesta sisällöstä, ainakaan näiden tekstiesi perusteella.
Siitä, että mytologisoit psykopatiaa ja psykopaatteja, on se haitta, että tuolta pohjalta ja tuosta lähtökohdasta et oikeasti kykene ymmärtämään normaalien ja terveiden ihmisten kasvun haasteita tai kasvua yksilöksi. Tämä nähtiin edellä kun niputit B-klusterin samaan kasaan psykopaattien kanssa.
Normaalisti neuroottisen, masentuneen tai ahdistuneen ihmisen ongelma on se, että hänen alitajuntansa sisältää sellaisia pelkoja, pakkoja ja jumiutuneita reaktioita, että hän ei kykene toimimaan vapaasti ja avoimesti arjessaan ja sosiaalisessa elämässään. Sinun ajattelussasi päinvastoin alitajunta kuulostaa olevan joku myyttinen kaaos tai kasa, jonka selittämättömyys jollain oudolla tavalla tekee meistä ihmisiä.
Tiedän, mitä tarkoitat tässä tarkkuudella. Ja tiedän, että et tiedä, mitä siinä oikeasti tapahtuu.
Mitä tarkoitat tässä selkeämmällä?
Tuo on puhdasta mytologisointia. Ihailet rikkautena, tarkkuutena ja tehokkuutena, valtana ja voimana jotain sellaista, mistä voisi puhua ihan toisellakin tavalla. Ja siten saada ilmiöstä paljon tarkemman kuvan.
Pystyn keksimään mytologisoinnille kaksi mahdollista tiedollista pohjaa. Toinen on, että jos joku joutuu psykopaatin uhriksi, niin hänen on loogisinta ajatella, että oli jonkin aivan ylivoimaisen mahtavan tuhovoiman kohteena. Mutta jos psykopaattia voi verrata ennemmin mekaaniseen koneeseen, saalistavaan robottiin, ihmisen varjoon, jonkinlaiseen zombiehen, jolla on hyvin rajatut tavat olla tekemisissä kenenkään kanssa, niin henkilö joutuisi vakavissaan kysymään, että “mikä minussa on sellaista, että valikoiduin uhriksi?”
Toinen on se, jos vakavissaan uskoo sellaiseen ihmiskuvaan, että me kaikki olisimme “kirkkaasti tiedostavia” psykopaatteja, jos eivät alitajuntamme selittämättömät sisällöt pitäisi meitä kurissa ja aiheuttaisi meille pelkoja ja estoja, niin se tarkoittaa sitä, että henkilöllä pitää olla traumoja ollakseen ihminen. Tästä seuraa, että mitä traumatisoituneempi ja estyneempi ihminen on, niin sitä inhimillisempi, turvallisempi ja rakastettavampi hän on. Sillä tavalla traumatisoituneisuudesta ja estyneisyydestä tulee ihmisen kunnia, jonkinlainen hyve jopa Jumalan edessä.
Tätä juuri tarkoitan. Jos ajatellaan, että omat traumat, pelot ja estot = omat kyvyt tai niiden raja. Siitä seuraa se uskomus, että ei ole mitään vapautta, mitään oikeaa tai arvokasta niiden toisella puolella, vaan pelkkä psykopatia. Voin taas kertoa tarvittaessa, että miten kuva on vinossa, mutta en tee sitä väkisin.
Mutta voitko heittää Raamatusta jotain ajattelusi tueksi?
Psykopaatit kuuluvat tuohon klusteriin. Ja se on spektri, jossa usein potilailla useat klusterin tilat jollain tavoin niputtuvat keskenään.
Niin tekee. Alitajunta sisältää sekä irrationaaliset pelkomme, että myös sen miten ajetaan polkupyörää.
Osaatko sanoa, mihin se perustuu, että nuo ovat samassa nipussa? Minulle koko luokituksella ei ole mitään merkitystä, mutta hoksasin jutun kun silmäilin sitä kymmenen sekuntia.
Miten tämä vastauksesi liittyi keskustelun aiheeseen?
Siihen että ne perustuvat oleellisesti ottaen samaan asiaan. ilmentäen sitä eri tavalla ja eri voimakkuuksilla spektrissä.