Mitä sellaista ne, jotka joutuu helvettiin, ovat tehneet verrattuna niihin, jotka ei joudu ?
Joku saisi jakaa ketjun, menee taas offtopic
He eivät ole pyytäneet armahdusta. Kaikki me helvetin ansaitsemme.
5 tykkäystä
Ihminen voi kokea ihmeellisen kääntymiskokemuksen ja tulla aikuisen oikeasti uskoon (niin on käynyt aikoinaan 90-luvulla minullekin), mutta myöhemmin tulkita menneen kokemuksensa ilman yliluonnollista agenttia. Ihmisiä kääntyy ihmeellisten kokemusten myötä moniin eri uskontoihin. Kaikki kääntyvät ovat varmaankin sitä mieltä, että se uskonto tai jumaluus, joka heidät myös kokemuksen avulla vakuuttaa, on totta myös objektiivisessa mielessä, sillä miksi kukaan uskoisi tosissaan johonkin, jonka tietää harhaksi tai valheeksi?
Koska yksi ja sama ihminen voi elämänsä aikana kääntyä myös ihmeellisten kokemusten myötävaikutuksesta erilaisiin vakaumuksiin (siis useita kääntymyskokemuksia yhden elämän aikana, kuitenkin sisällöltään erilaisiin uskoihin), ei voi todellakaan ajatella niin, että subjektiivinen vakuuttuminen sinänsä todistaa vakaumuksen objektiivisesta paikkansapitävyydestä (tällä tarkoitan tietenkin esim. jonkin uskonnon jumalan tai jumalien objektiivista olemassaoloa).
Jos joku kokee jonkin muun uskonnon kuin kristinuskon jumaluuden olevan olemassa ainakin osittain ihmeellisten kokemustensa perusteella, tarkoittaako se klassisen kristinuskon näkökulmasta sitä, että kyseinen kokemus on harhaa tai pelkästään ihmisen oman mielen tuotosta (= kyseistä jumaluutta tai henkimaailmaa, johon uskova uskoo, ei olekaan objektiivisesti olemassa tai kyseinen uskonto ei ole vähäisimmässäkään määrin objektiivinen totuus) tai ehkä jopa demonien aiheuttama kääntymyskokemus?
Onko, @Norton, Sinun henkilökohtainen uskosi Jumalaan tai kristinuskoon sellaista, että uskossasi on kyse oikeastaan eräänlaisesta tiedosta tai välittömästä vakuuttuneisuudesta? (Toki yksin Sinun “tietosi” tai välitön vakuuttumisesi, jota et voi siirtää muille, niin että toisetkin tulisivat vakuuttuneiksi siitä, mistä Sinä olet vakuuttunut.) Jos voisit puolestaan sanoa, että uskot, mutta et voi tietää, onko kristinuskon Jumalaa objektiivisesti olemassa, eli jos voisit uskoa, mutta samalla tunnustaa, että uskosi voi periaatteessa olla kokonaan vailla objektiivista perustaa transsendenttisessa todellisuudessa, niin silloinhan uskosi olisi vain uskottelua tai ikään kuin arvan heittoa tyyliin: Uskon, jotta pelastaisin nahkani, mutta en tiedä, olenko veikannut oikeaa jumaluutta lukuisten uskontojen valikoimasta.
Kun uskonnoton miettii näitä asioita ja näkee eri uskontojen edustajia, jotka kaikki näyttävät olevan yhtä vakuuttuneina omasta uskostaan (myös kokemustensa voimasta), ei voi ulkopuolisen näkökulmasta valita mahdollista ainoaa oikeaa uskontoa sen perusteella, että vain ainoan mahdollisen tosi uskonnon piirissä koetaan uskonnollisia kokemuksia, jopa ihmeellisiä kokemuksia, sillä ihmeellisiä kokemuksia ja ihmeitä koetaan lukuisissa eri uskonnoissa. Taivaallista rauhaa eivät koe ainoastaan kristityt. Jos kaikki muut uskonnot tuottaisivat vain ahdistusta ja rauhattomuutta, niin rauhan sisimpään syntyminen kristillisen uskoontulon myötä voisi olla voimallinen todistus kristinuskon objektiivisen totuuden puolesta. Jos ihmeitä olisi väitetty ja todettu tapahtuvan vain ja ainoastaan kristittyjen keskuudessa, sekin voisi olla voimallinen todistus kristinuskon hyväksi. Mutta ihmeitä on muissakin uskonnoissa.
Jos olisimme salissa, jossa yksi ihminen puhuisi edessämme meidän kielellämme, voisimme kaikki kokea todelliseksi puhujan olemassaolon ja yhdessä ymmärtää, mitä hän sanoo. Kukaan ei epäilisi puhujan olemassaoloa ja kaikki voisivat referoida puheen niin, että ne todistaisivat kaikkien kuulleen saman puheen. Mutta jos suuressa salissa yksi ainoa ihminen kokisi mielensä sisällä ihmeellisen uskonnollisen kokemuksen, kukaan ulkopuolinen ei voisi havaita, onko kokemuksessa mukana transsendenttista henkiolentoa. Vain uskonnollinen ihminen itse voisi kokea tulleensa jumaluuden tai enkelin koskettamaksi, mutta ulkopuolinen tarkkailija ei voisi millään kokea samaa tai “nähdä” samaa kuin uskonnollinen subjekti, koska hengellinen todellisuus ei ole objektiivinen siinä mielessä kuin aistein havaittava todellisuus.
Eräs kristitty uskova, jonka tunnen, vastasi kysymykseeni siitä, mistä hän tietää, onko kristinusko objektiivinen totuus, että häntä ei kiinnosta totuuskysymys (siinä mielessä ei kiinnosta totuuskysymys, että kristinusko hänen kauttansa pitäisi erikoisemmin tehdä uskottavaksi järjen tasolla epäileville ihmisille tai tehdä järjen kanssa sopusointuiseksi), vaan hänen tahtonsa dominoi häntä siinä määrin, että kun hän on kerran tullut uskoon ja siinä yhteydessä samalla päättänyt sitoutua loppuelämäkseen kristinuskoon, hän ei enää välitä miettiä, onko (objektiivinen) uskonsa oikeasti totta, koska hän ei siis tahdo. Mielestäni uskovaisuus sopii parhaiten hänenlaiselleen ihmiselle, sillä siinä, että ihminen kykenee irrottautumaan siitä, mikä hänen välitöntä tahtoaan inspiroi tai kiinnostaa, on merkki objektiivisuudesta tai totuudenrakkaudesta.
1 tykkäys
Eipä huomautettavaa tuohon. Todellakin tuskin kukaan voi vakavasti kieltää kenenkään uskonnollisia kokemuksia, liittyivät ne sitten mihin uskontoon tahansa. Ne ovat varmaankin kokijalleen aitoja ja voivat toimia siten minkä tahansa uskon vahvistuksena.
Silloin tällöin olen kuullut kristityn suusta, että saatana on hyvä naamioitumaan ja käyttämään mitä ovelimpia keinoja saadakseen ihmisen uskomaan jotakin väärää uskontoa.Tämä tarkoittaa tietysti jokaista muuta uskontoa kuin kristinuskoa. Tämä voi olla totta, mutta se tuo mieleeni aina heti kysymyksen siitä, että mikä todistaa sen, että kristinusko ei liity tähän samaan välineistöön vaan on sen vastakohta ja siten ainoa totuus? Jos hyväuskoiset ihmiset ovat harhautettavissa väärien uskontojen pariin täysin vilpittömin mielin niin millä ihminen voi todentaa sen, ettei myös kristinusko kuulu vihtahousun arsenaaliin?
1 tykkäys
Varmasti on sellaisia uskovia, jotka pitävät kristittyjä eksytettyinä (ehkä jopa demonien toimesta). Viime kädessä vastaus tuohon tummentamaani tekstikohtaasi on ehkä vain: koska kristityn uskovan auktoriteetti on Raamattu ja/tai kirkollinen taho, joka sanelee totuuden, johon on uskottava. Raamatulliseen uskoon kuuluvat myös demonit, joten niiden olemassaolo on oletettava, koska auktoriteetti väittää niiden olevan olemassa, ja opettaa niiden olevan ihmiskunnan eksyttäjiä myös väärien uskontojen välityksellä. Mutta jos ihminen ei usko mihinkään uskonnolliseen auktoriteettiin ilman muuta, silloin Raamatulla tai kirkolla ei ole auktoriteettia kuin korkeintaan vasta sitten, kun luottamus uskonnon väitteisiin on rationaalisella tavalla ansaittu.
Jos uskovan ihmisen (mihin objektiiviseen uskoon hän uskookaan, niitähän on ollut ihmiskunnan historian aikana tuhansia erilaisia) päähän ei kunnolla nouse kysymys, mistä hän tietää, ettei hän ole harhassa uskonsa kanssa, hän voi jatkaa uskonnonharjoittamistaan kuolemaansa asti tulematta tietämään totuutta siitä, että hän kaikella todennäköisyydellä on harhassa. Näin kristittykin ajattelee, jos hän miettii jotain pakanauskontoon uskovaa ihmistä. Omaan vakaumukseen on kaikista vaikeinta kohdistaa sitä kritiikkiä, minkä kohdistaa muihin uskontoihin tai eri tavalla uskoviin ihmisiin.
1 tykkäys
Voiko alla näkyvän evankeliumikohdan tulkita niin, että kyseiset ihmeiden tekijät, joita Jeesus ei ole koskaan pitänyt omiinsa kuuluvina, ovat aikuisen oikeasti tehneet ihmeitä, mutta demoneiden välityksellä? Kyse tuskin on Jeesuksella rahastavista, jotka ovat huijanneet ihmisiä tempuillaan (joista huijareista yhtenä voisi pitää esim. Benny Hinniä), sillä jae 22 voisi viitata siihen, että kyseiset Jeesuksen nimessä ihmeitä tehneet ihmiset ovat olleet vilpittömiä. Toisaalta jotkut Jeesuksella ja “ihmeillä” rikastuneet voivat itse kuvitella olevansa rehellisiä tai vilpittömiä Jeesuksen seuraajia, joten aina ei voi varmuudella tietää, onko joku tietoinen huijari vai ei. Mutta esim. Peter Popoff on yksi todistetusti huijari, joka on “ihmeillä” rahastanut hyväuskoisia.
Matt. 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’
23 Ja silloin minä lausun heille julki: ‘Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.
Miten klassisessa kristinuskossa on tulkittu seuraavat Jeesuksen sanat:
Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. (Joh. 14:12,13)
En itse ole uskovana todistanut yhtään ihmettä, vaikka ihmeitäkin olen joskus rukoillut; vielä vähemmän olen todistanut sellaista ihmetekoa, jonka rinnalla Jeesuksenkin ihmeteot ikään kuin kalpenisivat.
1 tykkäys
No en tiedä liittyykö se nyt suoraan tuohon lainaukseen, mutta kyllä katolinen kirkko ainakin uskoo todistaneensa useita ihmeitä.
Yksi kategoria on erilaiset parantumiset, joita maallinen lääketiede ei pysty selittämään. Suurin osa näistä liittyy pyhimykseksi julistamisen prosesseihin. Kirkko tutkii tapaukset huolella, ja näitä kriteerejä itse asiassa uudistettiin aivan äskettäin. Uusien ohjeiden mukaan ihmeeksi hyväksyminen vaatii kahden kolmasosan enemmistön tämän tutkivan elimen jäsenistä, kun aiemmin pelkkä enemmistö riitti. Esimerkiksi lääkärit joita tapauksissa konsultoidaan eivät välttämättä ole katolilaisia. Heidän tehtävänsä on vain kertoa, pystyykö (lääke)tiede selittämään kyseisen paranemisen. Tässä on uutinen tästä.
Mielestäni kaikkein mielenkiintoisimpia ovat eukaristiset ihmeet, joissa pyhitettyyn hostiaan on ilmestynyt verta ja/tai sydänkudosta. Tässä on yksi uutinen aiheesta:
Linkatusta uutisesta käy ilmi muun muassa, että kaikissa kirkon hyväksymissä eukaristisissa ihmeissä löydetty veriryhmä on ollut sama, AB, joka on myös Torinon käärinliinasta löydetyn veren veriryhmä.
Toinen erityisen mielenkiintoinen ihmeiden kategoria on pyhimysten maatumattomat ruumiit. Tätä on tapahtunut myös ortodoksisen kirkon piirissä.
3 tykkäystä
Kiitos mielenkiintoisesta vastauksesta. Osoittaa paljon se, että on haluttu hankkia ulkopuolisia todistajia, jotta ihmeiksi ei kelpuutettaisi mitä tahansa.
Jos aikaisemmin lainaamani Jeesuksen sanat (Joh. 14:12-14) ottaisi kirjaimellisesti, niin ainakin minun täytyisi kaikessa rehellisyydessäni sanoa, että ne eivät pidä paikkaansa, ellei niiden ympärille kerätä lisäehtoja.
Tätä Raamatun tulkinta monesti on: otetaan avuksi mukaan kokemus tai kokemuksen puute (ainakin tässä tapauksessa, kun selvät ihmeet eivät kuulu kenen tahansa uskovan arkipäivään, jolloin tulee selitysvaikeus) ja monet muut kohdat pyhistä kirjoituksista, jotka puhuvat samasta teemasta.
Jeesuksesta sanotaan: “Sinä et hylkää sieluani tuonelaan etkä salli pyhän palvelijasi ruumiin maatua” (Ap. t. 2:27). Jeesuksen ruumis ei siis kristinuskon mukaan mädäntynyt lainkaan haudassa. Mainitsemasi ilmiö on jonkinlaista “jatkumoa” sille, mitä Jeesuksen ruumiille oli tapahtumatta?
Tämä vähän riippuu. Ylösnousemus ja taivaaseen astuminen nyt on omassa kastissaan. Kirkastusvuori on vähän rajatapaus, koska siinä näkyi Kristuksen jumaluus, mutta erilaisia valoilmiöitä ainakin ortodoksisen kirkon piirissä on tapahtunut.
Mutta sitten nämä muut ihmeet. Ainakin sairaita on kirkon piirissä parannettu. En tiedä onko ketään herätetty kuolleista. Olen kuullut joistain tapauksista, joissa esimerkiksi ehtoollisleivät ovatkin ihmeellisesti riittäneet valtavasti suuremmalle joukolle ihmisiä, kuin alunperin oli varauduttu. Monien pyhien elämiin liittyy todella uskomattomia asioita. Esimerkiksi Padre Pion on sanottu olleen kahdessa paikassa samaan aikaan. Joillekin erämaaisille eläimet toivat ruokaa jne.
En tiedä onko näistä jotain oikeaakin luokittelua olemassa, mutta kirkon piirissä on paljon ihmeitä joihin kirkko ei ole ottanut mitään kantaa. Kuvitellaan vaikkapa tilanne, jossa yksin liikkeellä oleva vuorikiipeilijä tippuu, mutta säilyy hengissä. Hän tulkitsee itse tapahtuneen ihmeenä, mutta miten ihmeessä kirkko edes voisi ottaa tähän mitään kantaa. Tai pyhimykseksi julistamisen prosessissa käytetty metodi ei takaa sitä, etteikö jokin parantuminen olis siitä huolimatta ihme, vaikka sille jokin lääketieteellinen selitys pystyttäisiinkin antamaan. Ja esimerkiksi Torinon käärinliinasta kirkko ei ole sanonut mitään lopullista. Suurin osa ainakin paaveista sen aitouteen on henkilökohtaisesti uskonut, mutta ei se tarkoita, että tavallisen seurakuntalaisen olisi siihen pakko uskoa.
Jeesus ei ollut mikään temppujen tekijä. Hänen ihmeensä olivat tunnustekoja ja merkkejä. Sama asia hänen seuraajiensa keskuudessa. Mitä se hyödyttäisi jos joku saisi taivaasta satamaan suklaata aina keskiviikkoisin? Tähän viittaa myös tuo lainaus. Jeesus tekee, “jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa”.
Siinä mielessä kirkko ei koskaan erota itse tapahtumaa asian teologisesta tarkastelusta. Tämä on nähtävillä erityisesti Marian ilmestymisissä, joissa on tutkittu tarkkaan, onko Marian välittämä viesti kirkon opin kanssa yhteensopiva. Nämä unohdin laittaa tuohon ensimmäiseen viestiin. Aika mielenkiintoisia ovat. Ja kaiken takana on aina Jumala. Kuten Jeesus sanoo: “sen minä teen”. Esimerkiksi näissä pyhimysten kautta tapahtuneissa parantumisissa Jumala on parantanut, koska pyhimykseltä on pyydetty esirukousta.
Ja sitten on pakko lisätä tämä mutta-osio. Esimerkiksi lapsen syntymä on aina ihme. Vaikkakin se pystytään selittämään tieteellisesti. Siinä mielessä tämä “ihme” on sanana aika monitulkintainen. Ja jos mietitään noita eukaristisia ihmeitä, niin katolisen opin mukaan se leipä todella muuttuu joka kerta Kristuksen ruumiiksi. Ihme sekin on, vaikka hostiaan ei sydänkudosta ilmestyisikään. Ennemmin nämä eukaristiset ihmeet vahvistavat tätä katolista teologiaa eukaristiasta.
Lisäksi ainakin tuossa suomenkielisessä tekstissä Jeesus puhuu teoista. Ehkä nämä voi tulkita jotenkin muutenkin kuin ihmetekoina.
Mutta tämä oli aika väsyneenä tuotettua tajunnanvirtaa, joten sellaisena siihen kannattaa suhtautua. Ja tälläkin palstalla on varmasti paljon ihmisiä, jotka tietävät näistä asioista minua enemmän.
2 tykkäystä
Selvää mielestäni on Uuden testamentin valossa, että vain sellaiset ihmeet, jotka kirkastavat Jumalaa itseään ja synnyttävät uskoa Häneen, voivat olla lähtöisin Jumalasta itsestään. (On ilmeisesti myös ihmeitä, jotka eivät ole Jumalan aikaansaamia: Matt. 7:21-23.) Jos kristitty ihminen anoo lapsellisia asioita, jotka toteutuessaan eivät kirkastaisi Jumalaa, niin tuskin Jumala sellaisiin rukouksiin vastaa niin kuin on anottu.
Teillä ei ole, sen tähden ettette ano. Te anotte, ettekä saa, sen tähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne. (Jaak. 4:2b-3)
Ilmestyskirjan yhdestä pedosta sanotaan, että se tekee suuria ihmeitä. Se saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden (Ilm. 13:13). Ja Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus ei ole siis koskaan tunnustanut omikseen sellaisia ihmisiä, jotka ovat tehneet jopa ihmeitä Jeesuksen nimessä (Matt. 7:21-23). Elian kohdalla tulen lankeaminen taivaasta maahan oli nimenomaan merkki ja todistus siitä, että hänen palvomansa Jumaluus oli tosi Jumaluus (1 Kun. 18:37-39), joka on olemassa myös ihmisaivojen ulkopuolella, eikä ole siis mikään satuolento niin kuin vastapuolen uskonnollisten ihmisten palvoma jumaluus, jota Elia suorastaan pilkkasi, koska heidän jumalansa oli kyvytön demonstroimaan olemassaoloaan ihmeellä (1 Kun. 18:27).
Onko klassisessa kristinuskossa oletettava Ilm. 13:13 ja mainitsemani Kuningasten kirjan valossa, että Paholainen yrittää eksyttää lopunaikoina ihmisiä tekemällä samanlaisia ihmeitä kuin Raamatun Jahve ja Jeesus? Jos se jumala, joka vastaa tulella tai jollain toisella todellisella ihmeellä, kun sitä pyydetään, on tosi Jumala (1 Kun. 18:24), mutta itse peto saa aikaan samanlaisia ihmeitä kuin tosi Jumala (Ilm. 13:13; 2 Tess. 2:9-11), on kyseenalaista, todistaako mikään ihme sinänsä yhtään mitään sen puolesta, että ihmeen takana on hyvä henkiolento. Ihmeen takana voi näet siis olla ihmisiä eksyttämään pyrkivä henkiolento (Ilm. 13:13). Itse Jumala lähettää lopunaikoina väkevän eksytyksen, johon kuuluvat voimalliset tunnusteot ja ihmeet (2 Tess. 2:9-11), joten Jumalan lähettämän eksytyksen onnistumiseksi Sarvipään on monessa suhteessa muistutettava Jeesus-Karitsaa, jotta ihmiset menisivät hepommin lankaan (Ilm. 13:11).
Jos joku skeptikko tai selvää todistusta kristittyjen palvoman Jumaluuden objektiivisesta olemassaolosta haluava tänä päivänä pyytäisi uskovaisia tekemään samankaltaisen ihmeen kuin Elia, niin enpä usko, että tuli lankeaisi alas taivaasta maahan (1 Kun.18. luku). En myöskään usko, että kuollut nousisi ylös (Matt. 10:8), vuori siirtyisi paikaltaan (Matt. 17:20) tai jotain muuta vastaavaa todella ihmeellistä, vaikka Jeesuksen mukaan mikään ei ole uskovalle mahdotonta (Matt. 17:20b; Joh. 14:12-14).
1 tykkäys
Luin tuolta, että ihmeet eivät synnytä uskoa Jumalaan. En usko liioin, että ihmeet vievät uskoa häneen.
Moni varmaan torjuu ajatukseni, mutta mielessäni yhdistän uskon ja uskosta luopumisen kokonaan siihen, mitä ihmisen sydämessä muuten on tapahtunut.
Oman itsensä tunteminen, synnin tunnon herääminen, katumus, ne vievät lähemmäs Jumalaa sellaisenkin ihmisen, joka itse päätti jo aikoja sitten hylätä koko Jumalan ja kaikki turhat lorut hänestä.
Sateenkaari-ruusukkeen henki vie ulos kirkosta sellaisia ihmisiä, jotka sydämessään ovat luopuneet ja ajan hengestä juopuneet jo aikoja, kenties vuosia sitten. Viimeinen päätös ja klikkaus netissä on vain luopumuksen tien eräs etappi tai päätepiste.
Ei eksytä Saatana niitä, jotka elävät tämän kaiken keskellä valvoen. Heikkoina, horjuvaisina, mutta uskoen.
Sen sijaan ne, jotka ovat luopuneet ja tyytyneet valheeseen, ne varmaan joutuvat siihen makaaberiin tanssiin, jonka peto viimeisenä aikoina ilmoille virittää. Pahaa pelkään, että siinä on hyvin rakkaudellinen sävel
2 tykkäystä
Kun Pekka Huhtinen ja Raimo Harjula debatoivat aikoinaan Hesassa OPKO:n järjestämässä tilaisuudessa Bullankulmalla, niin mieleeni jäivät erityisesti seuraavat Huhtisen sanat: “Jumala on rakkaus, mutta rakkaus ei ole Jumala.” 
1 tykkäys
Mitähän sinä mahdat kommentillasi viestittää?
Minulle ei siinä kavereiden repliikissä ole mitään uutta ja mullistavaa.
Ei ollut tarkoitus opettaa ketään. Tuli vain mieleen viestistäsi nuo Huhtisen sanat. Aikoinaan ne hymyilyttivät, koska yksinkertaisuudessaan viestittävät syvällisen ajatuksen. Rakkauteen vedotenhan voidaan “pyhittää” esim. eläimiin sekaantuminen. Mutta vaikka joku kuinka rakastaisi eläintä perverssillä tavalla, sillä rakkaudella ei saisi Jumalaa siunaamaan asiaa.
P.S. Harjula oli aluksi konservatiivinen kristitty, mutta liberalisoitui myöhemmin. Jos en väärin muista, hän kääntyi pois aikaisemmasta uskostaan osittain siitä syystä, että kohtasi lähetyskentällä ulkomailla toisella tavalla uskovia, jotka jollain tavalla tekivät hänen uskonnolliseen ajatteluunsa käänteentekevän vaikutuksen. Hän kuoli vuosi tai kaksi sitten.
1 tykkäys
Joo. Rakkauden sanomaan voi sisältyä iso ja kivulias piikki.
Harjula kai luopui kokonaan?
Ainakin viimeisin kirjansa on hyvin liberaali. Sen nimi on Jeesus - mies myyttien takana. Mainitsemassani debatissa, joka tapahtui joskus yli kymmenen vuotta sitten, Harjula vaikutti uskonnolliselta, sillä hän sanoi rukoilevansa. Hänen jumalauskonsa tai uskonnollisuutensa oli toki jo silloin ei-kristillistä.
Valhejeesuksia voi olla jo ja tulee ainakin, mutta Jumalaa rakastavat ja omat voivat sen erottaa. Todellinen Pyhä Henki todistaa Kristuksesta, joka on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, kuollut ja ylösnoussut. Tätä saatana ei pysty koskaan matkimaan, sillä ylpistyneenä se ei suostu nöyryyteen, johon uhrikaritsa suostui. Oikealla Kristuksella on aina haavat käsissään, jaloissaan ja kyljessään ja hänestä lähtee elämän henkäys.
Mutta tosiaan, pelkät ihmeet ja merkit eivät mitään todista puolesta , mutteivät vastaankaan. Kyse on enemmänkin siitä, rakastaako ihminen enemmän Luojaansa kuin luotua, Kristusta kuin ihmeitä.
2 tykkäystä