Kristilliset nimet

Ne ovat pyhien ihmisten nimien johdannaisia, mutta ne eivät ole pyhien nimiä. Kun Suomessa kuitenkin mennään ehtoolliselle millä nimellä tahansa ja jotkut papit käyttävät maallista nimeään, niin sinun tahtosi on tapahtunut. Oulun metropoliitta Elia sentään muutti nimensä, kun hänet valittiin piispaksi - pappina hän esiintyi nimellä Matti.

No minusta se ei ole.

Miten uusia pyhimysnimiä on koskaan tullut jos kenellekään ei ole koskaan annettu muuta kuin jo olemassaolevan pyhän nimi? Pitäisikö meidän kierrättää ensimmäisen sukupolven kristittyjen nimiä loputtomiin?
Ja kuka ehtoollisen oikein vastaanottaa jos sitä ei saa vastaanottaa sillä nimellä miksi on itsensä ymmärtänyt?

En haasta riitaa, kyselen vain.
Minulle on tärkeää että saan pyhittyä kirkossa omana itsenäni, omalla nimelläni. Uudeksi ihmiseksi syntyminen ja pyhittyminen kirkon hoivissa tapahtuu minulle, ei kenellekään toiselle. Minut otettiin kirkkoon ihan omana itsenäni, omalla nimelläni. Tiedän että näin ei kaikkialla toimita, mutta olen itse tämän käytännön kannalla. Tulee sellainen olo että minut otetaan joukkoon eikä niin että joku minun tulevaisuuden haavekuvani otetaan joukkoon.

Totta kai se olemukseni joka nyt elää kirkossa, muuttuu vähitellen pyhityksen kautta, Jumalan armosta, mutta olemukseni nimeä ei tarvitse koko ajan peilata kutsumanimeni kanssa. Kutsumanimi on ihan hyvä loppuun asti vaikka se ei muutu olemukseni nimen (viittaan mm. 1. Moos. esim. eläinten nimeäminen) kanssa.

1 tykkäys

Kyllä Pekka ja Matti ovat nimenomaisesti pyhimysnimiä. Tai oikeastaan tietysti niistä johtuvia kutsumanimiä.

4 tykkäystä

Ihmettelen minäkin, miten meidän Pekkamme ja Mattimme ovat huonompia kuin jokin Pjotr tai Matvei. Pyhimysnimet ovat joka kielessä hieman erilaisia ja yleensä sitä enemmän kieleen mukautuneita, mitä vanhemmasta nimestä on kysymys.

Yksi parhaista minua vastaan tulleista tässä suhteessa on pyhä Aegidius, joka on italiaksi Egidio, ranskaksi Guy, englanniksi Giles ja puolaksi Idzi.

4 tykkäystä

don Franciscus… :relaxed: “Suutelen kantasormustanne!”

Ai luulin että tarkoita Paavo Väyrystä…:thinking::joy:

1 tykkäys

Tämä on minusta hyvin kirjoitettu. Jumala on meidät nimeltä kutsunut, nimenomaan meidän nimillämme.

1 tykkäys

Tosiaankin. Pyhässä kasteessa Jumala kutsuu meidät nimeltämme. :pray:t4:

Kunnes tulee joku pyhä, jonka nimi on Matti tai Pekka. Onhan pyhien joukossa monia alkujaan pakanallisiakin nimiä, siellä on Hermestä ja Dionysiosta ym. On hyvä tapa nimetä lapset kristillisellä nimellä, mutta eihän nimi miestä pahenna, joten Väinöstä ja Ainosta tmv. voi kasvaa pyhä siinä missä Johanneksesta tai Mariastakin.

2 tykkäystä

Olen tämästä kanssasi samamieli. Valitettavasti Ruotsissakin samma trend, joka ottaa etäisyys perinteiset nimet. Kuitenkin monet kielet kääntävät sammat pyhät eritavoilla, paikallinen kieli sopivaksi.

1 tykkäys

Israelissa ei ollut Elia nimistä profeettaa. Oli toki profeetta, jonka nimi on suomennettu Eliaksi. Suomenkielisessä Raamatussa käytetään nimiä, jotka eivät ole alkuperäisten nimien suoria traskriptauksia, eivätkä edes translitterointeja alkuperäisestä tekstistä. Apostolien alkuperäisiä arameankielisiä nimiä harvat edes tuntee.

Pyhiä on kanonisoitu siviilinimillä, vaikka hänellä on ollut kirkollinen nimi. Esimerkiksi ymmärtääkseni P. Vladimir on tällainen.

Eikö se ole johdos Paavalista? Itsekin näkisin mielelläni lisää pyhien nimiä, varsinkin kirkollisessa käytössä, mutta ei näissä suomalaisissa johdoksissa erityistä vikaa ole. Matti tulee Matteuksesta, Pirkko Birgitasta, Olavi Olavsta, Jaakko Jaakobista jne. Isolla (suurimmalla?) osalla suomalaisista nimista löytyy joku vastine ortodoksisista pyhistä. Eikä niitä tarvitse pelkästään Venäjältä kaivaa, kun niitä löytyy lännestäkin.

1 tykkäys

Kaikki edellä mainitsemasi ovat myös ortodoksisten pyhien nimiä. Ruotsin pyhä Birgitta oli varhaiskristillisen Brigida nimisen irlantilaisen pyhän kaima. Siitä siis nimiketju Brigida - Birgitta- Pirketta, josta lyhennysmuoto kuuluu Pirkko. Norjan pyhä Olavi on pyhä myös ortodoksisessa kirkossa. Hän nimittäin kuoli marttyyrikuoleman jakamattoman kirkon aikana. Jakamattoman kirkon aikaiset läntiset pyhät ovat myös ortodoksisia pyhiä. Kaikille ortodoksisille pyhien nimille ei tietenkään löydy suomalaista vastinetta, mikä tarkoittaa että nämä nimet eivät ole olleet meillä käytössä.

1 tykkäys

Itse vähän harmittelen, kun meillä ei ole Pyhää Homobonusta. Skisma mokoma tuli liian aikaisin.

Homobonus tarkoittaa hyvää miestä. Sen suomalaisia käännösnimiä voisivat olla vaikka Hyvätty ja Mainio. Eivät taida olla nykyisin käytössä?

1 tykkäys

Mainio-nimi on annettu 153 miehelle vuosina 2010 - 2018, varsinaisesti se oli muodissa 1900 - 1939. Hyvätty-nimeä ei ole annettu noin sataan vuoteen kenellekään.

Uusi identiteetti?

D

Jos ryhtyy munkiksi/nunnaksi, siinä jättää taakseen yhden identiteetin ja omaksuu toisen. Siksi uusi nimikin on paikallaan siinä tilanteessa. Munkkeus on kokonaisvaltaista, ei pelkkä väline, jolla pönkitetään omaa (maallista) identiteettiä. Ei ole kokemusta mutta luulen, että uusi nimi nimenomaan helpottaa uuden elämäntavan ja identiteetin sisäistämistä. Sitten ei ole enää nanonano, joka yrittää elää munkkina, vaan on munkki se-ja-se.

Minusta ihmisellä on yksi identiteetti.

D

2 tykkäystä

Minunkin mielestäni ihmiselle joka on nunna/munkki riittää yksi identiteetti. Hän on nanonano josta on tullut nunna/munkki.
Ymmärrän silti perinteisen tavan nimetä nunna/munkki uudelleen, vaikkakin pidän parempana että käytäntöjä yhtenäistettäisiin ja kaikki kristityt saisivat “uuden nimen” esim. vahvistuksessa (ortodoksit kasteessa) ja monia uusia nimiä ei tarvittaisi.

Kasteen lisäksi annettu uusi nimi, oli se sitten munkkis- tai pappisnimi, ei mielestäni ole identiteetin muutos vaan lisämääre. Esim. Mikael Karvaljalka :grinning: ,
Ylösnousseen Jeesuksen Johannes, Jeesus-lapsen Teresa, Ristin Johannes.
Eli ymmärtääkseni on niin että se nimi millä kasteessa on kutsuttu kirkkoon ei muutu vaan saa lisämääreen, yleensä jonkin Kristuksen aspektin tai pyhän mukaan.
Tärkein uuden nimen ts. olemuksen saantihetki on teologisesti ja kirkollisesti kaste.

Pyhä tai pyhä tapahtuma on otettu itse kastenimen määreeksi tai ylempi antanut, koska on huomattu että se luonnehtii nimen saavan ihmisen hengellisen tien kulkua.