En varmaankaan ole “asiaa tunteva”, mutta olen käynyt ehkä muutamassa kymmenessä evankelisen liikkeen tilaisuudessa, ja ei tuo “harmaaksi” kuvailu minusta ehkä nyt niin hirveän pöyristyttävän väärinkään olisi. Katsopa vaikka niiden uutta kirkkosalia Fredrikinkadulla - pelkkää harmaata.
En nyt viitsi nimiä tai seurakuntia mainita. Tuttu normi-seurakuntapastori ilman mitään herätysliiketaustaa kertoi joskus käyvänsä naapurikylän Alkossa, kun ei omalla kylällä kehtaa.
Suomalaisista toki. Ehkä muualla pietistinen moralismi ei ole tehnyt kristinuskoa niin vaikeaksi.
Ehkä meillä on erilainen käsitys siitä, mitä “harmaa” abstraktissa merkityksessä tarkoittaa. Evankeliseen oppiin ja mentaliteettiin ei kuitenkaan kuulu synkistely, eikä elämäntapaan askeettisuus tai maallisten ilojen kieltäminen.
Selvästikin meillä on eri käsitys harmaan merkityksestä. Minusta se ei tarkoita synkistelyä tai askeettisuutta. Maallisten ilojen kieltämistä ehkä joissakin tapauksissa mutta ei välttämättä. Harmaus on “värikkyyden” puutetta, vaisuutta, yms. Tätä on kyllä vähän vaikea eksplikoida, täytyy yrittää miettiä miten tämän selittäisi. Joka tapauksessa minua ulkopuolisena on aina vähän ihmetyttänyt kun evankeliset luonnehtivat itseään erityisen iloisiksi tms verrattuna muihin kristittyihin, kun en minä ainakaan sellaista havaitse.
2 tykkäystä
Okei, täytyy myöntää etten enää tunne syrjäkylien Suomea niin hyvin että tuota osaisin kommentoida. Mutta kumpi tuossa tapauksessa sinusta suhtautuu alkoholiin “vaikeasti” - pappi vai muut luterilaiset?
2 tykkäystä
Kyllä vanhoissa Sanansaattajisa on hyvin raittiushenkistä kirjoittelua, joskus 20-30-luvulla, josta meillä niitä on arkullinen. Toki oli silloin muutenkin muotiaatteisiin kuuluvaa. Mutta varmaan on niin, että perinteinen pietistinen maailmankielteisyys - kuten tavataan sanoa - on paljon leimallisempaa muille herätysliikkeille. Vaikka nykyään se on lähinnä vanhoillislestadiolaisuudessa säilynyt parhaiten.
Tokikin askeettinen elämä ja maailman iloista luopuminen on ollut ihan yleiskristillistä perinnettä. Ajassa ja paikassa siinä on ollut omat korostuksensa.
1 tykkäys
On se ainakin iloisempaa, kuin samoilta juurilta lähtenyt körttiläisyys, joka nykyään on taas jotain muuta kuin synkistelyä.
Vielä yksi juttu tähän. Minusta tuo kirkkosalin väritys (tai siis sen puute) oikeasti liittyy tähän. Päätös maalata kirkkosali täysin harmaaksi kuvastaa jollain tavalla hieman myös liikkeen mentaliteetin harmautta. Useimmissa muissa liikkeissä ei olisi päädytty tuollaiseen ratkaisuun.
1 tykkäys
Minä olen niin nuori, etten koskaan ehtinyt omakohtaisesti havaita körttien varsinaista synkistelyvaihetta. Körttien leimallisena piirteenä minulle on näyttäytynyt ennen kaikkea uskovaisuuden kieltäminen.
2 tykkäystä
Synkistely jatkuu, mutta on muuttanut muotoaan.
1 tykkäys
Kyllä ja tämä on täysin oikein ja tavoiteltavaa silloin kun se toteutuu myös sisäisesti. Ulkonaiset rajoitukset ilman sisäistä luopumista (jolloin maailman rakastaminen vain toteutuu toisilla tavoilla) on turhaa ja ulkokultaista.
Tiesitkö, että harmaa on ikoneissa kielletty väri? Syy on se, että harmaa edustaa haaleutta - sitä, että ei ole “palavan kuuma tai kylmä”, vaan vain haalea. Ilmestyskirjassa varoitetaan sellaisesta, ja ikonien on tarkoitus vahvistaa palavaa uskoa. Jos ikonissa on harmaata, silloin on rikottu hagiografian sääntöjä ja perinnettä. Todennäköisemmin harmaus johtuu kuitenkin siitä, että joku muu väri on joko haalistunut tai tummunut ajan myötä ja näyttää siksi harmahtavalta.
1 tykkäys
Sitä en tiedä kuinka vaikeaa ja moralistista tahi moralismista vapaata kristinusko yleensäkin on maailmassa. Luulen että laidasta laitaan löytyy kaikkea.
Ehkä tajusitkin, että viittasin edellä siihen, miten väsynyttä tuo jatkuva luterilaisuuden syyttely alkaa erityisesti teidän kirkkonne suunnasta jo olla. Suomalaisessa kansanluonteessa ja perinteessä on kovin paljon sellaista mikä ei ole saksalaisperäistä (=luterilaista, pietismiä, whatever…).
Aivan hyvin voisi välillä miettiä sitä, miten paljon meissä on itäistä verta ja “taakkasiirtymää”.
Suomalaisen iskelmä- ja kansanmusiikin mollivoittoisuus on yksi esimerkki “slaavilaisuudestamme”…
Ortodoksien juomatavat ja venäläisen kansan juomatavat ja niiden asioiden välinen suhde voisi olla kiinnostava aihe. Mutta ehkä siihen tarvittaisiin jotain tutkimustietoa ja asiantuntemusta, ettei menisi pelkäksi loanheitoksi…
1 tykkäys
Tämä on mielenkiintoinen aihe, ja olette molemmat tavallanne oikeassa - siis minun kokemuksiini verraten - mutta jätetäänkö tämä tähän, sillä ketjun aiheesta se menee sivuun?
Niin minäkin, mutta jossain Pohjanmaalla voi ehkä tavata vielä takavuosikymmeninä mustapukuisia körttejä, jotka kaihtoivat kaikkea maallista suruttomuutta.
Pääpiirteissään alkoholin suhteen suomalaiset kristityt voidaan jakaa seuraaviin karsinoihin:
Luterilaiset
- kansankirkon maallistuneet ja ei-aktiivit jäsenet: päivitellään juoppoja, väännetään vitsiä alkoholista, mutta juopotellaan rankasti - nuoret eivät ehkä nykyisin niin paljon?
- kansankirkon aktiivit, ei herätysliikkeet: ei suuri ongelma nykyisin, joskus on ollut tekopyhistelyä. Ei seurakuntien tiloissa nykyäänkään juuri alkoholia juoda eikä tarjota (viini- ja virsi-illat lienevät jotain suosiontavoittelua).
- herätysliikkeet:
lestadiolaisuus NO (tilalla tupakka, joka kuuluu asiaan. Taustalla Lapin juoppous 1800-luvulla.),
körttiläisyys YES (viinapulloja körttijuhlien kentiltä on perinteisesti kerätty isot määrät, mutta olisiko pohjalaisella ja savolaisella haaralla tässä eroa? Paavo Ruotsalainen -myyttiin kuuluu se, että juopottelu on rehellistä ja pahempi synti on olla tekopyhä sievistelijä),
evankelisuus EOS eli ei merkittävä ongelma. Periaatteessa raittius voimassa, mutta viime vuosikymmeninä on tullut vapautuneempaa kulttuuria.
viidesläisyys ja muut uudemmat liikkeet: Luultavasti mielipiteet aika jakaantuneet riippuen mistä yhteiskunnallisista ryhmistä tullaan.
Vapaat suunnat: Raittiusliikkeen perintönä varmaan aika lailla NO. Toisaalta esim. helluntailaiset tehneet eniten päihdetyötä ja vankilatyötä ja se suhde alkoholinkäyttäjiin saattaa olla paljon terveempikin ja realistisempi kuin jossain muualla.
Ortodoksit: YES. Alkoholi kuuluu perinteeseen ja asiaan. En tiedä ongelmakäyttäjiin ja lieveilmiöihin suhtautumisesta. Jonkinlaista hämmästelyä ja paheksuntaa olen kuullut siitä, miten lapset ja nuoret ovat mukana pääsiäisyön juomingeissa. Hieman erikoinenhan se meille protestanteille suht vieraan ruokapaaston ja juopottelun kontrasti näin ulkopuolisen silmin on.
Katolilaiset: YES. Onko tässä keskieurooppalaisin kirkkokunta meillä?
No niin, repikää siitä. Tää oli lähinnä hatusta. 
1 tykkäys
Täsmennystä pointteihisi: ainakin nuoremman polven evankelisissa on todella vähän täysabsolutisteja ja yleinen käsitys tuntuu olevan, että kohtuullinen alkoholinkäyttö kuuluu asiaan. Absolutisteja voidaan jopa pitää liian lakihenkisinä. Vapaissa suunnissa taas on mun käsittääkseni aika yleisesti hyväksytty, että alkoholi ei ole itsessään synnillinen asia, eli mitään yleistä nollalinjaa ei ole sielläkään. Toisaalta siihen, missä tilanteessa alkoholia voi käyttää ja miten, voi olla hirveästi sääntöjä joillain. Lestadiolaiset ovat kuitenkin varmaan ainoita kunnon tiukkiksia tässä asiassa.
Mielenkiintoinen, ja myös ihan looginen ajatus harmaudesta tuo. Harmaa on minusta ankea siksikin, että kai jokseenkin kaikki elävä mikä kuolee, muuttuu harmaaksi. No, tietty jonkun elukan turkki on harmaa, mutta siinä on kaiketi suojaväristä kyse, eli sulautuu lähes kuolleeseen karuun ympäristöön.
Alkoholin ostamisessa on kyllä jännä, että yhä jollain tasolla huomaan toivovani, etten törmäisi vanhoihin tuttuihin lestaattiolaispiireistä juuri silloin, kun alkon kassin kanssa haahuilen tai marketin oluthyllyä tyhjennän.
Vaikka kuinka olen irti sekä piireistä että ajatusmaailmasta, niin en sitten lopultakaan oikeasti kaikin tavoin olekaan. Kummallista oikeastaan.
Papilla ei alkoholin suhteen ollut ongelmaa, mutta ilmeisesti koki työyhteisönsä/elinympäristön luterilaisuuden tässä suhteessa ahtaaksi.
No ei siitä kyllä kauheasti edes tarvitse heittää lokaa. Kaikki ortodoksit ovat juoppoja. 
Haukun kyllä suomalaisiakin tasaisin väliajoin, mutta tässä ketjussa haukuin pietistejä ja pietismin värittämää suomalaista luterilsisuutta.
Ok, tämä kuulostaa tutulta. Siis nykyisin on näin, takavuosina ei ihan. Minusta tuntuu myös, että kansanopistoliike joka vaikutti erittäin isosti evankelisuuteen, oli aikanaan raittiin elämän - kuten muunkin terveyden ja kansansivistyksen - ajaja. Mutta yksilöistä se ehkä silloinkin riippui.
Sley on muuten katulähetystyötä tehnyt kaupungeissa hyvin pitkään. Arvostan.