Eihän tuossa vaadittu selvin päin olemista 
“Raamatussa itsessään on 247 viittausta alkoholiin. Näistä 40 eli 16 % suhtautuu kielteisesti alkoholiin ja myönteisesti 145 eli 59 % loppujen ollessa neutraaleja viittauksia. Myönteisistä viittauksista 59 kertoo yleisesti hyväksyttävästä alkoholin käytöstä aterioinnin aikana, 27 sanoo viinin runsauden olevan merkki Jumalan siunauksesta, 25:ssä viini kelpaa uhrilahjaksi Jumalalle itselleen, yhdeksässä viiniä annetaan lahjaksi ihmisille ja viidessä viini on positiivinen vertauskuva. Kielteisistä viittauksista 17 on varoitusta alkoholin väärinkäytöstä, 19 on esimerkkejä alkoholia väärinkäyttävistä ihmisistä, kolme kertoo alkoholin vaikutuksesta johtajien valintaan ja yksi kehottaa absolutismiin jos juominen saa kompuroimaan.” (Wikipedia)
Suosittelen uskonkirjat.net raamattuhaulla kirjoittamaan hakusanaksi viin*, jolloin kaikki viin alkuiset sanat johdannaisineen haetaan koko Raamatusta. Löytyi KR92 käännöksestä 390 jaetta. Lue ne kaikki läpi ja muodosta oma vilpitön kantasi, mikä on Raamatun näkemys viiniin ja olueen. Vertaile myös käännöksiä.
2 tykkäystä
Jeesus ei tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on. Joh. 2: 25.
1 tykkäys
Tämä riippuu siitä, että minkälainen merkitys perisynnille annetaan. Jos sillä on joku käytännön ilmenemismuoto, tai sen puuttumisella on joku käytännön ilmenemismuoto, niin sen läsnäolo ja vaikutus voidaan tästä ilmenemismuodosta päätellä. Mutta jos perisynti on joku maaginen tai tuonpuoleinen tai eteerinen “status”, niin tietenkin se jää arvailujen varaan, että onko se läsnä vai poissa.
Eli mitä on efektiivinen synti? Mitä on efektiivinen vanhurskaus? Miten synti toimii ja tapahtuu? Siis tarkemmin, että mitä on synti moottorin puolella eikä kojelaudan puolella?
Minulla on näihin vastauksia, koska luettavana on Owen Barfieldin Saving the Appearances: A Study in Idolatry. Pöydällä on myös kesken Tim Kellerin Counterfeit Gods. Mutta näiden ero on nimenomaan se, että Keller puhuu synnistä kojelaudan puolelta, kun taas Barfield kertoo, mikä ero sillä on ajatteluun moottorin puolella. Josta minä päättelen, että modernismiin ja protestantismiin kuuluu se, että näkemys synnistä rajoittuu kojelaudan puolelle. Josta sitten nousee koko liuta mysteerejä.
1 tykkäys
Raamattu opettaa liiasta juomisesta ja ylensyömisestä. Niiden haitat ovat terveydellisiä niinkuin hyödytkin. Uskovan elämä noudattaa tasapainoa, niin hengellisissä kuin sielullisis-ruumiillisissakin asioissa.
Olen suurimman osan elämääni elänyt viini-maissa, lähinnä Italiassa. Niin uskovien kuin uskomattomien parissa viinin käyttö humalaan asti herätti yleensä ihmetystä. Liikakäyttöä ei muistaakseni, 50-luvulla, koskaan esiintynyt italialaisten keskuudessa. Silti muutaman suomalaisen vierailun yhteydessä usein kiinnitettiin italialaisten puolelta huomiota nopeaan lasin tyhjenemiseen.
Luin netistä Helsingin seudulla järjestetyistä “viini ja virsi” illoista. Se tuntuu mauttomalta minunkin taustoillani.
1 tykkäys
Niitä on monilla muillakin paikkakunnilla. Niitä vain ei järjestetä seurakuntien tiloissa eikä virallisesti seurakuntien toimintana.
En tiedä minkä “lipun alla” tuota tyylittömyyttä harjoitetaan. Asia sopii minulle muiden harrastuksena.
Körtit harrastavat noita. Esim pastori Jaakko Heinimäestä oli joskus juttua jossain lehdessä, luultavasti Kirkossa ja kaupungissa. Liberaali-körtit kokoontuvat kodeissa herkuttelemaan juustoilla ja viineillä ja laulamaan virsiä. Viini ja juustot sopivat tietysti hyvin yhteen, mutta en tiedä sitten miten hyvin liberaalien virsi-illat niiden kanssa.
Tämä viini ja virret- toiminta saattaa kuulua huomion hakemiseen, niinkuin kirveen heiluttelu saarnan yhteydessä. Ikäänkuin testataan, että kuinka paljon synniksi luokittelematonta kamaa mahtuu Jumalan Sanan julistuksen yhteyteen.
Jo Saarnaaja 3:1 määrittelee tyhjentävästi:
" Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla".
Eli on oikea aika juoda viiniä, laulaa virsiä, heilutella kirvestä jne.
Eli joka asialla on oma yhteytensä ajallisesti ja paikallisesti.
1 tykkäys
Meill’ viini, laulu, naiset ain rakkahia on, Lutherus myöskin myönsi tään jalon uskonnon…
3 tykkäystä
Pitääkö se paikkansa että papit ovat joskus 1800-luvulla juoneet pieniä paloviina annoksia pappilassa?
Kyllä se pitää paikkansa, että pappiloissa saatettiin nauttia alkoholia, mutta papin suhde alkoholiin oli tietysti yksilöllistä. Ruokaryyppy kuului kuitenkin säätyläisten ruokakulttuuriin myös pappissäädyssä. Se oli lähinnä pieni snapsi, jonka tarkoitus oli huuhdella suu ja nielu puhtaaksi.
Täyttä absolutismia vaativa raittiusliike on melko moderni juttu ja kuuluu lähinnä läntiseen maailmaan. Ortodoksisessa maailmassa ei ole koskaan ollut samanlaista neuroottista suhtautumista alkoholiin; yhä edelleenkin esim. Athoksen munkit voivat virkistää itseään kokoöisessä palveluksessa kulauksella tsipouroa tai ouzoa, jotta jaksavat laulaa tuntikausia, tai ort. papin voi nähdä istumassa tavernan terassilla siemailemassa viiniä, eikä kukaan sitä paheksu.
Protestanttien paimenet sen sijaan joutuvat jopa vaihtamaan siviilivaatteisiin mennessään ostamaan viinipulloa pääsiäisaterialle ja ehkä asioimaan toisen paikkakunnan Alkossa, kun asenteet ovat niin jyrkkiä pappien kohtuullistakin alkoholin käyttöä kohtaan.
3 tykkäystä
Pitää paikkansa. Usein paloviina-annokset saattoivat kyllä olla suuriakin. Paikkansa pitää sekin, että 1700-luvulta alkaen valtavan kokoinen viinapannu kuului lähes jokaisen pappilan vakiovarusteisiin. Pappiloista käsin saatettiin myös myydä viinaa koko pitäjän rahvaalle, mistä saatiin mukavasti sivutuloja. 1770-luvulla tosin tuli lyhytaikainen kieltolaki, mutta se ei johtunut raittiusnäkökohdista vaan katovuosien aiheuttamasta viljapulasta ja tarpeesta käyttää vähät viljat “järkevämmin”.
Viinan kotipoltto ei sinänsä ollut mikään pappiloiden monopoli vaan sitä harrastivat kaikki kynnelle kykenevät maanomistajat, siis paitsi papit myös vauraimmat talonpojat, säätyläiset ja aateliset. Mutta pappiloiden merkitys pitäjän “viinatehtaina” korostuu Itä- ja Pohjois-Suomessa, koska kartanoita tai edes kovin vauraita talonpoikaistiloja oli noilla seuduilla vähän tai ei lainkaan. Juhani Ahon taiteellisesti erittäin korkeatasoisilla kuvauksilla Savon hienostuneesta pappilakulttuurista, johon alkoholikin luontevasti kuului, on myös aidosti sosiologista merkitystä. Pietismi tuhosi tuon kulttuurin ja teki siinä sivussa lopun viinapannuista. Kolkko “evankelinen” harmaus laskeutui sisä-Suomen salomaiden ylle - eikä ole sieltä edelleenkään poistunut.
5 tykkäystä
Tosin jos reiluiksi halutaan heittäytyä niin pidetään mielessä sekin, että varsinainen syy näiden harmauttajien toimintaan ei ollut niinkään hienostunut ja ihq pappiloiden ruokaryyppykulttuuri vaan ihan todellinen juopottelu paljon viinattomuutta ankeampine seurauksineen.
5 tykkäystä
Taisi mennä samalla lapsi pesuveden mukana. Luterilaistenkin suhde alkoholiin tuntuu olevan hämmentävän vaikeaa nykypäivänäkin.
1 tykkäys
Laestadiuksen toiminnasta ja pohjoisen herätyksestä paremmin tietävät voinevat lisätä jotain näiden sanojen tiivistämiseksi: (minulla ne ovat vain paloja, joista en nyt saa tehtyä ehjää kuvaa):
Lappi - viina - kuolema - elämä - perkele - Jumala - tupakka - arktinen - noituus - kansa - sivistys - tiede
1 tykkäys
Tässä nyt puhut ehkä suomalaisista luterilaisista. Voi olla, että hämmentää, mutta ei ehkä niin paljon kuin ennen.
Mitä tulee alkoholiin ja uskontoon ylipäätään, niin olen kuullut että Karjalan (siis entisen neuvosto-Karjalan) alueen suurimpia ongelmia köyhyyden lisäksi ja siihen liittyen on hillitön alkoholinkulutus. Uskonto ei siellä liene yleisimmin luterilaisuutta. Saattaapa tuo ilmiö ulottua laajallekin itäänpäin tuosta matkustettaessa, mutta suomalaiset toki ovat viime aikoina vierailleet enemmän Karjalassa, ja tuommoisia ovat kertoneet.
1 tykkäys
Mistä näitä vaikeasti alkoholiin suhtautuvia luterilaisia muuten löytyy? Itse en nyt saa päähäni ketään, vaikka tiedän aika monta luterilaista.
3 tykkäystä
Mistä revit tuon “evankelinen”-termin tähän? Vaikutat tuntevan jonkin verran kirkkohistoriaa, joten tietänet, että yksi Suomen herätysliikkeistä on evankelinen liike. Evankelisuudessa ei ole perinteisesti vastustettu kohtuullista alkoholinkäyttöä, kukaan asiaa tunteva ei kuvailisi sitä kolkoksi tai harmaaksi, ja lisäksi evankelisuuden perinteiset vaikutusalueet ovat pitkälti rannikolla, ei sisä-Suomen salomailla. Sielläpäin merkittävimpiä herätysliikkeitä ovat tietääkseni heränneisyys ja lestadiolaisuus, joihin kuvauksesi istuukin paremmin.