Ketjun aiheeseen liittyen tuli mieleeni, että helluntailaisuudessa suhtauduttiin ainakin vielä viime vuosisadalla varsin kielteisesti kaikkeen alkoholinkäyttöön. Jopa arvostamallani armon opettajalla Mauri Viksténillä oli varsin tiukka linja sen suhteen.
Alkoholia pidettiin syntinä kuten tupakkaakin, ja synnistä piti tietenkin tehdä parannus eli kohennettava moraalista kuntoisuutta sen suhteen. Itse en katso UT:n olevan noin ankara asian suhteen, vaikka juomareista ja mässäilijöistä sanotaan, etteivät sellaiset peri Jumalan valtakuntaa (Gal 5:21). Myös Jeesuksella oli erittäin ankaria sanoja syömisestä ja juomisesta juopuneiden kanssa (Matt 24:49).
Paavali mainitsee, että koska rakkaus ei tee kenellekään mitään pahaa, rakkaus on lain täyttämys. (Room 13:10) On selvää, että meidät kristityt on kutsuttu olemaan lähimmäisillemme hyviä, ja rakkaus toteuttaa sitä varmasti parhaalla mahdollisella tavalla. Sen tähden Jeesus antoi meille sarvipäille uuden rakastamisen käskyn vaikka tiesi, että heikosti sitä kykenemme noudattamaan. Mutta käsky on nerokas: se vapauttaa kirjaimesta.
“Joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt.” (Room 13:8)
Oman arvioni mukaan alkoholin välttämiseen tai varsinkin juopumisen välttämiseen täytyy olla perusteltu syy, ja Paavali ilmaiseekin sen tässä:
“Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno.” (Ef 5:18)
Ja irstailuhan on selvästikin Jumalan vastaista toimintaa ja johtaa helposti hekumaan ja haureuteen eli selkeään pahuuden harjoittamiseen ja voi siten johtaa paatumiseen ja uskosta luopumiseen.
Kuitenkin UT:n pohjalta on selvää, että uskovat käyttivät juomanaan myös viiniä.
Olin koko toukokuun Kreikassa, enkä nähnyt siellä ainoatakaan känniläistä koko aikana, vaikka viiniä nautittiin varmaankin joka pöydässä.
Opetus: kohtuus kaikessa - niin tässäkin asiassa.