No tuollainen tilanne kuulostaa lähinnä vakaumukseen perustuvalta syrjinnältä työelämässä. Se ei ole OK. Eikä kannata mahdollistaa sellaista omalla toiminnallaan. Joku muu työntekijä voi olla vaikka alkoholisti ja päätyä todella suuriin vaikeuksiin, jos tulee painostetuksi juomaan alkoholia. Tuollainen työkulttuuri on täysin vinksallaan, eikä sellaista pidä hiljaisesti hyväksyä.
4 tykkäystä
No se on selvä, ettei se ole OK! Mutta tällaisessa maailmassa me vain elämme. Kun työpaikalla tulee tilanne, että väkeä on vähennettävä joutuu usein kohteeksi ahdasmielisenä pidetty ihminen, koska hän muodostaa tahtomattaan noille toisille ikään kuin “tuomion ilmapiirin.”
1 tykkäys
Jos jatkuvasti varoittelee toisia joistain tietyistä synneistä, niin kyllä se alkaa jo lakihenkisen saarnaamisen suuntaan mielestäni menemään.
Se ei välttämättä tuota toivottuja tuloksiakaan. Kaanaankielellä sanottuna se johtaa Kristus-keskeisyydestä syntikeskeisyyteen. Ja ihmismieli myös uhmaa kieltoja ja tuntee houkutusta tehdä päinvastoin. “Et saa juoda!”, “Jos aiot olla tosikristitty, niin älä ota pisaraakaan!” Tällaisten kieltojen ja varoitusten jatkuva esilläpito muistuttaa koko ajan mieleen alkoholin nauttimisen mahdollisuuden. (Tai vaikka herkkujen syönnin, TV:n katselun, rahapelit… Kaikista näistä löytyy kohtuus ja liiallisuus?) Ja se, jota varoitellaan, tekeekin useammin tuota kiellettyä asiaa kuin muuten tekisi. Jo ihan siitä harmista, että asiasta esitetään hänelle äkkijyrkkiä kieltoja ylhäältäpäin.
Käskyjen ja kieltojen noudattamiseen perustuva kuuliaisuus ei ole kristinuskon ydintä. Esimerkkinä toisille oleminen käskyjen noudattamisessa on farisealaisuutta. Hugo Odeberg on kirjoittanut aiheesta erittäin hyvän kirjan “Kristinusko ja fariseukset.”
9 tykkäystä
Jep! Jos nimittäin kuuliaisuus nousee silmin havaittavasti lakihenkisyydestä sillä tavoin, että ympärilläsi olevat ihmiset saavat vaikuteman, että tavoittelet taivasta noudattamalla ankarasti tiettyä moraalikoodistoa johdat ihmisiä vääjäämättä pois evankeliumista.
Olen lukenut tuon Odebergin kirjan joskus, mutta en muista siitä enää mitään.
3 tykkäystä
Et tunne minua. Kirjoitusteni perusteella sitten minua tulkitaan miten tulkitaan. On myös kirjoitettu sellainen kirja kuin Äärimmäisen armon julistamisen vaarat - 2000 luvun suuri eksytys. En tosin ole tuota kirjaa lukenut, mutta hyvää vaihtelua se voisi olla. Eikä se miten joku suhtautuu alkoholiin ole ihan paras mittari mittailla, että onko joku “lakihenkinen” vai ei. Joku voi vilpittömästi inhota alkoholipitoisia nesteitä koko sydämestään ja osaa silti rentoutua Jeesuksen ristintyössä niinkuin menisi lämpimään hyörysaunaan.
Eikä omasta erinomaisuuden sokeudesta niin nopeasti vapaudu ja kivikova sydän niin nopeasti vähän pehmene, että lukee yhden aiheeseen liittyvän kirjan, kuten vaikkapa tuollaisen Kristinusko ja fariseukset. Siitä vapautuu sitten kun pääsee syvemmälle synnin ja armon ymmärtämisessä ja siihen voi mennä kymmenenkin vuotta. Kaikilla ei riitä edes 50 vuotta kun käyttävät aikansa väärin.
Jos ei ymmärrä itsessään olevaa halki koko elämän seuraavaa itsekästä hitautta ja omanvoitonpyyntiä ja sitä kapinaa ja vihaa, mikä itsessään asuu Jumalaa, Jeesusta, Pyhää Henkeä ja Raamattua kohtaan, niin on oikeastaan aika sokea koko syntisyyden ongelmalle.
1 tykkäys
Kyllähän kaikenlaisia asioita sauvakävelystä sanaristikoihin voi vihata mutta ei se sitä tarkoita, että kaikkien muidenkin pitäisi niitä vihata tai edes välttää. Alkoholi on toki riippuvuutta aiheuttavana aineena monelle ongelma ja sen ymmärtää, että alkoholistin lähimmäinen voi alkaa vihata alkoholia. Kaikenlaisia kiusauksia meidän eteemme on kuitenkin kasattu ja yksi osa elämää on yrittää pärjätä näiden kiusausten kanssa. Jollekin kiusauksena on alkoholi, jollekin toiselle vaikka omaisuuden hankkiminen.
3 tykkäystä
Kaikille ihmisille kiusauksena on oma pirullisen paha sydän.
2 tykkäystä
Mikä on se kokemus, joka on kääntänyt suhtautumisesi noin jyrkästi? Kuukausi sitten olet osallistunut keskusteluun oluiden mauista ja nyt päivän sisään tässä ketjussa on tullut useita viestejä, joissa “huudat” oluen käyttöä vastaan.
1 tykkäys
Olenkin joskus funtsinut, että mitenkähän kävis kun esim. toinen puolisoista, se joka joutuu kärsimään toisen juomisesta lopettaisikin yht’äkkiä mäkättämisen ja sen sijaan alkaisi hymyilevin kasvoin kantaa toiselle viinaa kaupasta ainoastaan kysyen osasinko tuoda oikeaa merkkiä? Mahtais siinä tällä alkoholistipuolisolla loksahtaa suu auki?
Alkoholismi on sairaus, jota ei saisi ruokkia. Sen sijaan alkoholin käytön suhteen tämä on minusta aivan hyvä idea. Ihan samoin kuin puolisoa ajatellen tuodaan ruokaa, josta hän pitää, niin samoin myös juomaa…
2 tykkäystä
Kritisoin alkoholituotteiden alkoholispitoisuuden määrää aluksi. Suomalaiset haluaa maksaa siitä, että alkoholi on riittävän vahvaa siihen tarkoitukseen, että on helppo humaltua. Tämä ei palvele Jumalan tarkoitusperiä. Pyhä Henki ei minun kokemukseni mukaan toimi humalatilan kautta - oli se pieni tai iso humalatila.
Minusta Ef. 5:18 on riittävän selkeää suomenkieltä: “Älkää juopuko.” Ei ole kovin viisasta siihen perään heti mennä sanomaan, että kyllä sitä vähän voi juopua. Ja sitten etsiä porsaanreikiä Raamatusta tukemaan tätä kantaa. Juoda voi, mutta juopua ei Raamatun mukaan.
MIkä on se kokemus, miksi en ole niin kiinnostunut alkoholipitoisista nesteistä? Se kokemus on se, että olen niin kauan naukkaillut alkoholia, että olen kyllästynyt koko touhuun, sillä mitään siunausta en ole siitä saanut, ennemminkin haittaa. Alkoholiriippuvuutta ei ole koskaan ollut. Lisäksi alkoholi voi viedä jonkun helvettiin, jos homma riistäytyy käsistä. Ei ole leikkimistä alkoholin kanssa. Olen yksinkertaisesti vakuuttunut siitä, että parempi elämäntapa minulle on vältellä alkoholia sen sijaan, että tekisin siitä harrastuksen.
Moni täällä palstalla näköjään janoaa sitä, että olisin alkoholimyönteinen ja toisin esille myönteisiä seikkoja. Pohjolan ryyppymaissa missä kohtuukäyttö on harvinaisempaa, niin en näe tarpeelliseksi julistaa oluen, siiderin, viinin ym. evankeliumia.
Mikä taas on se sinun kokemuksesi, että (ehkä) olet niin alkoholimyönteinen?
1 tykkäys
Tämähän on hyvä. Valtion tuki panimoyrittäjille, että panevat tarpeeksi vahvaa olutta. Vai pitäisikö asia hoitaa haittaveroilla. Korkeampi verokanta liian miedoille oluille. Keskiolut pannaan! Lisää wiinaa kaljaan!
Raamatun aikoina ihmisillä ei ollut tietoa alkoholista yhtä paljon kuin meillä. Kuinka moni siihen aikaan tiesi, että humala on keskushermoston myrkytystila?
Jos alkuseurakunta olisi elänyt Suomen olosuhteissa, niin olisivatko he olleet kovin alkoholimyönteisiä?
Ja taisi olla Raamatun aikoina nuo alkoholijuomat paljon laimeampia mitä kristityt käyttivät?
Tuohon aikaan monet olisivat kuolleet ilman alkoholia. Se oli tärkeä desinfiointiaine haavojen hoidossa ja veden puhdistamisessa.
1 tykkäys
Ei pidä halveksia niitä, jotka ovat alkoholimyönteisiä, eikä pidä myöskään halveksia niitä, jotka ovat alkoholikielteisiä. Ei kristityn ole mikään pakko olla alkoholimyönteinen, eikä myöskään alkoholikielteinen. Omantunnon alueella liikutaan monesti kun puhutaan alkoholinkäytöstä.
Näin juuri. Mutta se minua ärsyttää, kuinka jotkut alkoholiin kielteisesti suhtautuvat yrittävät pönkittää mielipidettään Raamatulla, vaikka kristinusko on aivan selvästi “alkoholimyönteinen”, jos näin tönkköä ilmaisua haluaa käyttää. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kristittyjen on pakko käyttää, tai ettei alkoholista saisi kieltäytyä.
3 tykkäystä
Mikäs on alkoholin historia ylipäätään? Esimerkiksi keskiajalla juotiin valtavia määriä olutta, mutta siinä oli vain pieni alkoholiprosentti ja se oli hyvin perusteltua olla säilyvyyden kannalta.
Onko alkoholinkäytön historia oikeasti ollut sitä mitä sen on esitetty olevan, eli että pidoissa juotiin kaksin käsin huomisesta piittaamatta? Vai ottiko oikeasti jo kulttuurikin vastaan, ettei noin oikeasti ollut? Mallia Etelä-Eurooppa nykyään, jossa juopuneena olevaa katsotaan hieman pahalla.
No ei kyllä ole. En äkkiseltään keksi vähemmän hedelmällistä tilannetta keskustelulle eettisistä kysymyksistä kuin se, että toinen osapuoli on hirveässä kännissä.
5 tykkäystä
“Esimerkkinä toisille oleminen käskyjen noudattamisessa on farisealaisuutta.”
Jos joku jättää juomatta alkoholia sen takia, että ei kiinnosta ja tavoitteena on, etteivät muutkaan innostuisi juomaan liikaa, niin onko tällainen motiivi sitten ulkokultainen?
Nämä eivät ole aina yksinkertaisia juttuja. Monesti oikea ratkaisu riippuu tilanteesta. Jos esim. lähipiirissä on alkoholiongelmaisia, ei tietenkään ole huono asia jos esimerkin voima auttaisi vähentämään heidän ongelmiaan.
Mutta usein kyllä alkoholisti juo sitten kotona tai muualla jos ei juuri tämän esimerkin antajan seurassa joisikaan. Alkoholi on usein myös jonkun hankalan ja ehkä tiedostamattoman asian “hoitoa”. Itse juttu ei siis ole “rakkaus viinaan” vaan se miksi sitä juodaan niin paljon. Alkoholi toki tuhoaa myrkyn lailla liikaa nautittuna, joten onhan se siten vahingollisempaa kuin joku ostos- tai peliriippuvuus, jotka myös lienevät psyykkisiä häiriöitä. Jotain ihminen pakenee, joku häntä ajaa kohtuuttomuuksiin. Sen syyn selvittäminen ei ole helppo temppu, eikä sitä joku raitis lähimmäinen poista tuosta vain.
Farisealaisuus puolestaan on sitä että uskoo oikeasti olevansa muita parempi ja pitää tarpeellisena näyttää se jotenkin. On ehkä vaikea itsessään huomata sitä, kun perustelee että “näin saan aikaan hyviä asioita esimerkilläni”. Ei täällä kukaan voi toisesta sanoa, että “olet fariseus” sen perusteella mitä viesteissä lukee. Mutta elämänkokemus on ainakin minulle kertonut, että äärettömän herkkiä me siihen olemme lankeamaan.
Sinänsä ne alkuperäiset fariseukset ovat saaneet ihan aiheesta myös kunnianpalautusta viime aikoina. Jossain vaiheessa tuli kristityille tavaksi kauhistella noita opettajia joita Jeesus kovisteli. Ikäänkuin hyvän elämän ja käskyjen noudattamisen tie olisi huono ja parempi olisi vain tehdä ehdoin tahdoin kauheasti syntiä kun ei muka muuta voi. Eihän se ole kuitenkaan farisealaisuutta että itse pyrkii hyvään. Se oli Jeesuksen pointti, että nuo kaverit esittivät ihmisten edessä muuta mitä itse olivat. Oli tärkeämpää näyttää ulkoa hyvältä kuin myöntää sisäpuolen mustuus. Ja se että lastaa ihmisille kuormia itse niihin koskematta voi nykyäänkin tapahtua. Ehkä tämän jotenkin niin voisi soveltaa alkoholikysymykseen, että raittiudestaan voi tehdä numeron se, joka ei halua mennä sinne alas ja samalle tasolle sen ei-raittiin viereen olemaan - jos vaikka voisi jotenkin auttaa niissä vaikeuksissa jotka toisen elämää tuhoavat. (Ei ollut tämä moite sinulle, vaan pohdintaa vain yleisesti.
)
3 tykkäystä