Jeesus uskoi ja tiesi olevansa muita paljon paljon parempi. Hauskasti siis kysyn, että oliko hän fariseus?
Kristityn tilanne on eri kuin Jeesuksen. Kristityn sydän on perisynnin ruosteinen peltipurkki ja sellaisena se pysyy koko elämän.
1 tykkäys
Jeesus oli opettaja joka eli opetuksensa mukaisesti. Eli siinä mielessä “aito fariseus”. Mutta ei hän pelkästään tyytynyt ulkonaiseen noudattamiseen vaan syvensi opetuksessaan sitä miten jo veljen vihaaminen sisältää tappamisen siemenen, miten jo himoiten katsominen on sydämessä avion rikkomista jne.
Perisynti… niinpä. Uskon että olemme turmeltuneita syntiinlankeemuksen perillisiä, mutta Jumalan lapseus eli Pyhän Hengen työ meissä kyllä myös saa aikaan uutta elämää. Se ei synny tarpeesta olla kelpaava ja kiiltävä kuoreltaan vaan siitä että Jumalan rakkaus ja armo täyttävät elämämme.
3 tykkäystä
Minusta ei. Hän ei tiennyt olevansa muita parempi. Tällainen asennoituminen puuttui häneltä. Hän eli ihmisenä kaltaistensa joukossa.
Määrittelemätöntä paremmuutta ei ole olemassa. Kuten ei myöskään määrittelemätöntä tasa-arvoa. Aina pitää kysyä, että parempi minkä suhteen? Tai millä mittarilla? Samoin kuin että saman arvoinen minkä suhteen tai millä mittarilla.
1 tykkäys
On kyllä mielenkiintoinen kysymys, missä määrin Jeesus ihmisenä eläessään oli tietoinen siitä, että hänestä puuttuu perisynti joka muissa on? Kun Jeesus kuitenkin ilmeisesti joiltain osin luopui jumalallisesta kaikkitietävyydestä ihmiselämänsä ajaksi.
Ei varmaankaan luopunut jumalallisuudestaan, mutta alistui elämään ihmisenä (omana kuvanaan).
Jeesus herätti kuolleita, paransi sairaita etc, sekä antoi otetuslapsilleen myös näitä “ominaisuuksia” (voi olla väärä sana?)
Edit. löytyy myös tunnustuskirjoista, kolmen vanhan kirkon tunnustus.
Pyhien kirjoitusten (siis: Raamatun) kokonaisuuden valossa on aivan selvää, että Jumala on antanut myös alkoholin lahjaksi ihmisille, ja että sillä sekä sen päihdyttävällä vaikutuksella on Jumalan säätämiä käyttöjä. Liika juominen on kuitenkin väärin.
Kristitty voi siis päihtyä kevyeen humalatilaan ja se on sinun mielestäsi Jumalan säätämä käyttötarkoitus alkoholille?
Alkoholi itsessään ei ole yksiselitteisesti hyvä eikä yksiselitteisesti paha asia. Ihminen ottaa alkoholia lähtien tietyistä tarpeista ja toiveista. Ja alkoholi täyttää nämä tarpeet ja toiveet. Tietyllä hinnalla. Sama vitsi pätee siinä, että miksi ihmeessä kukaan koskaan käyttää huumeita? Ei kukaan käyttäisi jos eivät huumeet toimisi ainakin jollain tavalla tai tekisi jotain haluttua asiaa tai antaisi jotain odotettua vaikutusta.
Tuossa on takana ajattelu, jota kutsun kansanomaisesti reformoiduksi todellisuuskäsitykseksi. Sen mukaan kaikkeen on olemassa tarkoitus ja kaiken takana on järjellinen periaate. Sille todellisuus ei ole itsessään avoin ja vapaa, vaan Jumala on suuri systematisoija, ja ihmisen korkein päämäärä on olla mukana systeemin osana.
Luomakunta on pohjimmiltaan hyvä. Alkoholi on osa luomakuntaa. Siksi meidän pitäisi kaikkien juoda itsemme pöydän alle aina, kun haluamme juhlia näitä asioita.
Luomakunta on pohjimmiltaan hyvä. Ihmisen paras tapa olla on se, kun hän on suoraan yhteydessä tähän luomakunnan alkuperäiseen hyvyyteen. Mutta se on luvattu meille vasta ylösnousemuksessa. Siihen asti ihminen on erossa tästä hyvyydestä ja joutuu paikkaamaan ja kompensoimaan kokemustaan todellisuudesta eri tavoin.
On kaksi eri asiaa nähdä todellisuuteen sisältyvien asioiden tarkoitus. Toinen on se, että Jumala on säätänyt ne olemaan jotain. Eli vaikkapa se, mitä jokaisen alapäästä löytyy, on soveltuva vaikka minkälaiseen käyttöön. Mutta Jumala on silti säätänyt sille yhden, tietyn muodon ja tavoitteen sisältävän tarkoituksen. Toinen taas on sellainen, että asioilla itsessään on sellainen ominaisuus, että ne tuottavat suurimman ilon ja parhaan lopputuloksen juuri tietyllä tavalla käytettynä. Ne tuottavat muulla tavalla käytettynä sekalaisen yhdistelmän hyviä ja pahoja asioita.
Tosiasia on, että ihmiskunta ei käytä seksiä eikä alkoholia juuri tietyllä tavalla, vaan enimmäkseen, yleensä ja keskimäärin muulla tavalla. Ajattelutapojen ero lähtee joka tapauksessa siitä, että toinen kysyy ensin, että mitä asiat ovat, ja saa apua siitä, mitä Jumala on säätänyt. Toinen taas olettaa, että Jumala on säätänyt jos ei kaiken niin mahdollisimman monta asiaa.
Tässä kummittelee rinnalla sellainen ajatus, että kristinuskon pitäisi voida olla, tai se saadaan parhaaksi mahdolliseksi jos se tehdään olemaan eräänlainen “clean room implementation”. Tämä liittyy ohjelmistotekniikkaan siten, että sinulla on yksi sovellus, joka tekee jonkin hyödyllisen asian, ja sen lähdekoodi. Mutta sen koodin omistaa joku toinen. Siksi haluat tehdä itse omistamasi sovelluksen, joka tekee saman asian. Joten sinun pitää mennä tilaan, joka on puhdas siitä toisen omistamasta lähdekoodista, ja kirjoittaa siellä, osaamasi ja muistamasi perusteella, oma lähdekoodi eli oma sovellus. Koska se on tässä puhtaassa tilassa kirjoitettu, sen tekijänoikeus on lain mukaan sinun.
Tajusin vasta tuota kirjoittamaan aloitettuani että mitä se sanoo koko reformoidusta ajattelusta erityisesti ja kaikesta protestanttisesta yleisesti. Mutta siinäkin havainnossa on ulottuvuuksia ja nyansseja, joiden paikka ei ole tässä.
Alkoholi on siis langenneessa maailmassa kuin seksi tai demokratia. Ero tulee siinä, että tietääkseni ylösnousemuksessa ei ole seksiä eikä demokratiaa, mutta Raamatun mukaan on alkoholia.
1 tykkäys
Onko se sitten niin, että jos joku kristitty juo joka päivä yhden oluen, niin hän ei enää ole ulkokultainen, väärällä tavalla itsetyytyväinen ja kova ja hänestä tulee rento tyyppi? Ei syntiä voi ajaa ulos alkoholilla. Ja vain Pyhä Henki voi tehdä Jumalan mielen mukaisella tavalla rennoksi ja antaa synnin- ja armon ymmärryksen. Moni joka kuvittelee olevansa rento tyyppi, niin ei todellisuudessa ole, vaan hänessä on Paholaisen levottomuus.
Mihin tämä liittyi?
Mutta sanotaan nyt jotain aiheeseenkin. Kristinusko ei vaadi absolutismia, vaan ennemmin kristinusko on “alkoholimyönteinen”. Emmekös me tästä olleet yksimielisiä?
Sen tähden, minun mielestäni sekä kristityille ja kristinuskolle, että suomalaiselle juomakulttuurille tekisi hyvää se, että yhä useammat joisivat kohtuullisesti. Usein se kohtuullisuus on tarkoittanut sitä, että joku on ruvennut absolutistiksi. Ikinä ei näet ole kyseenalaistettu humalahakuisen juomisen oikeutusta. Joko on juotu tai sitten ei. Näin se ei tietenkään ole. Jos kristityt nauttivat alkoholijuomia kohtuullisesti, se näyttää hyvää esimerkkiä kaikille. Kulttuuri muuttuu pikkuhiljaa.
Kristinuskolle tämä olisi hyväksi sen tähden, ettei alkoholista kieltäytymisestä tulisi heti sellaista teennäistä kuvaa ahdasmielisestä moraalinvartijasta. Tässä ei siis ole kysymys siitä, onko kristitty ulkokultainen vai ei, vaan siitä, että se vaikuttaa ulkokultaiselta. Koska usko ei vaadi alkoholista pidättäytymistä, minä sanoisin, että uskovien kannattaa opetella terve suhde alkoholiin, jossa alkoholin käyttö pysyy asioissa ja sitä nautitaan kohtuudella. Oikeasti tärkeistä seikoista on sitten pidettävä kiinni, ja ne ovat ympäröivälle yhteiskunnalle tarpeeksi radikaaleja ja vastenmielisiä jo itsessäänkin. Mutta kuten olen jo todennut, jos alkoholin kokee itselleen ongelmaksi, siitä on ehdottoman sallittua ja kannattavaa kieltäytyä.
Lisäksi keskustelu tuopin äärellä voi olla oiva tilaisuus puhua myös jostain hengellisestä teemasta. Baarit, saunat ja kahvilat alkavat olla yhteiskunnassa ainoita paikkoja, joissa ei tuijoteta jotain ruutua. Niissä on helppo synnyttää aitoa kohtaamista. Ja joku luostariolut voi olla oiva keino johdatella keskustelua hengellisiin teemoihin.
3 tykkäystä
Joo kyllä se minusta on uskonopillisesti oikein sanoa, että absolutismia ei vaadita ja alkoholipitoisia juomia kuvataan myös positiivisesti Raamatussa.
Tuo edellinen viestini liittyi lähinnä siihen, että ei alkoholin juominen poista ihmisestä “fariseusta”, eikä toisaalta alkoholista pidättäytyminen tee ihmisestä “fariseusta”.
4 tykkäystä
“Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne.” http://raamattu.fi/1992/Ef.5.html
Huomaa tässä tämä perustelu, “SILLÄ siitä seuraa rietas meno.” Tässä painopiste ei näytäkään olevan itse humala, vaan se mitä siitä voi seurata. Onko Raamattu sittenkin enemmän huolissaan siitä mitä humalasta voi seurata, kuin humaltumisesta sinänsä? Ja lisäksi myös myös laitetaan painopiste siihen, että Jumalan Henki täyttäisi kristityn.
Kun kristitty käyttää alkoholia, niin sen tulisi tapahtua kunniallisesti ja vaikka pitäen mielessä kehotus: “olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.”
1 tykkäys
Juu, eiköhän seurauksista ole kysymys. Kristityt juovat kahvia ja syövät monenmoista, eikä tuo kaikki nyt kovin hyödyllistä tai terveellistä ole. Syntinä voi nähdä kaiken Jumalan antamaa elimistöä tuhoavan nauttimisen, itse aineesta riippumatta.
Mutta varmasti alkoholista juopumisen seuraus on se mistä on syytä varottaa. Kontrollin ja muistinkin menettäminen on asia mistä moni on saanut katua ikänsä.
Tuo Hengellä täyttyminen on altis erilaisille tulkinnoille. Veikkaisin että joskus helluntain ihmettä jäljitellään hurmostilaan pyrkimisellä ja saatetaanpa sitä näytelläkin, että ollaan täynnä Pyhää Henkeä. On aika osuvasti sanottu siinä kertomuksessa, että “heidän luultiin olevan juovuksissa”.
Ajattelen että Pyhän Hengen pyytäminen ja elämänsä Hengen johdossa eläminen on enemmän kuin hurmosta ja muuta erikoisuutta (päihtymisen korviketta!) sitä, että uskaltaa uskoa kaikesta huolimatta ja että uskaltaisi olla avoimesti kristitty tässä maailmassa. Pyhä Henki on rohkaisija ja Kristukseen katseemme ohjatessaan ikäänkuin taluttaja. Hengen hedelmät on lueteltu meille, ja arvelen että ei alkoholin käyttö niitä estä, mutta juurikin tuo itsensä tavalla tai toisella “outoon tilaan” saattaminen ei puolestaan hyviä hedelmiä edistä.
Minkäköhänlaisiin vakaumuksiin törmääminen on saanut henkilökohtaista avustajaa etsivän työnantajan kirjoittamaan työpaikkailmoitukseensa tällaisen lauseen:
Kykenethän avustamaan ajoittain myös anniskeluoikeudet omaavissa paikoissa.
Tuntuu tosi oudolta, että jonkun vakaumus estäisi työtehtävissä menemästä sellaiseen paikkaan, jossa on tarjolla alkoholia. Eihän sitä itse tarvitse juoda silloin eikä tilanteessa mitenkään viihtyä. Vaikea kuvitella, että kristityillä ainakaan tuollaista suhtautumista olisi, vai onko sellaista kristillistä ryhmää olemassa? Entäs muslimit?
Kyllä baarit voivat olla kristillisessä kontekstissa tabu, joka ahdistaa. Ahdisti minuakin nuorempana. Tai sitten joku voi pelätä, että muut näkevät, vaikka ei joisikaan mitään.
Eikös alkoholi ole muslimeilta kielletty?
Kyllä jotkut voivat periaatteessa välttää anniskelupaikkoja. Ja jos työ vaatisi vaikkapa tilaamisessa avustamista tai juoman tuomista pöytään, voi siinäkin kynnys tulla eteen. Syynä voi olla vakaumuksellinen raittius uskonnollisesta tai muusta syystä tai vaikka oma alkoholismi, jolloin haluaa vältellä paikkoja, joissa on liikaa kiusauksia.
1 tykkäys
Tuo alkoholismivaihtoehto ei tullutkaan mieleeni. Paikka jossa on anniskeluoikeudet, ei kuitenkaan välttämättä ole mikään baari.
No eivät välttämättä, esim. teatterit jne. (Toki on sitten kristittyjä, jotka eivät voi mennä teatteriin) Jotenkin vaikutus syntyi, että kyseessä olisi ollut lähinnä avustaminen anniskeluravintoloissa.
Itse en ole millään muotoa absolutisti, mutta jo ajatus siitä, että joutuisin selvin päin viettämään aikaani jossakin räkälässä saisi minut pidättäytymään tuon työpaikan hakemisesta.
1 tykkäys