Kuningas Mammona

Moraali
62

Jos ajatellaan vaikka maanviljelijää, niin hänellä on aika paljon omaisuutta, esimerkiksi: peltoa, metsää, talo, navetta, karjaa, monenlaisia konesuojia, hyvin monenlaisia maatalous- ja metsäkoneita, usein 2 traktoria, henkilöauto tai lava-auto, peräkärryjä, tietokone ym. Sen lisäksi hänellä on myös velkaa ja rahaa pankkitilillä. Näitä hän tarvitsee, jotta pystyy hoitamaan elinkeinoaan. Hän tekee välillä pitkää päivää ja välillä on vähän helpompaa. Hän työllistää itse itsensä (+lomittajia, eläinlääkäreitä, monenlaisia tarkastajia, maatalouskauppiaita, meijeriä, teurastamoita j.n.e.), vastaa omista menoistaan ja tuloistaan, saa jopa lomaa ja tilalle lomittajan.

Jos maajussi menee ja myy kaiken ja jakaa köyhille, niin mihin hän muuttaa ja millä hän sitten elää? Saako hän töitä muualta vai meneekö ensin sossun luukulle ja sitten työvoimatoimistoon?

Maajussi voi tehdessään työtä toki kiintyä omaisuuteensa, mutta saattaa hän lahjoittaa vaikkapa lähetystyöhön ja käydä jopa kirkossa.

Minä olen ymmärtänyt, että rikkaan miehen (jonka olisi pitänyt myydä kaikki omaisuus ja jakaa se köyhille) ongelma oli siinä, että hän yritti hyvillä töillä ansaita pelastuksen. Eihän hän olisi ansainnut sitä, vaikka olisikin myynyt kaiken omaisuutensa ja antanut sen köyhille. Olisi hän kuitenkin rikkonut Jumalan tahtoa, veikkaan että joka päivä tavalla tai toisella.

3 tykkäystä
63

Tämähän johtuu siitä että he tienaavat niin suuren osan tuloista. Kun he esimerkiksi alentavat työntekijöidensä palkkoja, heidän oma osuutensa tuloista ja näin ollen maksetuista veroista, kasvaa edelleen. Sitten sopii taas esittää hyväntekijää.

Kaikki pankit riistävät. Laillinen bisnesmaailma on täynnä riistoa.

Niin, verrattuna mihin? Siihen verrattuna, mitä olisi tapahtunut, jos kaikki valtiot olisivat kommunistisia omavaraistalouksia, maailman köyhyys on tietysti vähentynyt enemmän nykymallilla.

Jos maailmassa ei olisi ollenkaan ahneutta, itsekkyyttä, mammonan palvontaa jne, vaan kaikki tekisivät työtä ahkerasti, kuin itselleen, vaikka eivät itselleen tekisikään, myisivät niin halvalla kuin mahdollista, tekisivät yhteistyötä pelkästä hyvästä tahdosta ja antaisivat ylimääräiset pois, köyhyys olisi varmasti vähentynyt vielä enemmän, kuin sillä että kapitalistit tavoittelevat voittoa ja siitä putoaa murusia köyhillekin, kyllähän tämän nyt järkikin sanoo.

1 tykkäys
64

Todistustaakka on syyttäjällä eli tässä sinulla. Pelkkä väite on yhtä tyhjän kanssa.

Verrattuna siihen mitä se oli kaikkialla ja jatkuvasti vuosituhansien ajan. Tekniikan kehitys on paljolti kulkenut käsi kädessä kapitalistisen markkinatalouden kanssa.

Näiden toiveiden varaanhan se talousajattelu onkin hyvä laskea…

65

Tämähän ei ole mitään yhteiskunnallista talousajattelua, vaan ketjussa on kyse siitä mikä kristitylle on oikea suhde rahaan ja miten sitä pitäisi käyttää.

Minä olen sitä mieltä, että ainoa oikea tapa suhtautua omaisuuteen, työhön jne, on miettiä, miten voin käyttää tätä lähimmäisteni hyväksi. Muu on syntiä. Itse en ole jokaisen omaisuuden välittömän myymisen kannalla, koska esimerkiksi se maajussi voi käyttää omaisuuttaan hyvän tekemiseen.

Sinä taas ilmeisesti (?) olet eri mieltä ja puolustat tässä langenneessa maailmassa olemassaolevia markkinoita riittävän oikeudenmukaisena, jotta kristityn ei tarvitse rahankäyttöään miettiä.

Pankkien toiminta valuuttakeinotteluineen on aika laaja aihe, mutta ehkä annamme sen nyt olla ja sovimme että kaikki pankit toimivat kaikissa tilanteissa moraalisesti oikein.

66

Se on totta. Talousasioiden puolesta kristityt ovat kuitenkin osa muuta maailmaa. Kirjoitit, että jos maailmassa ei olisi ollenkaan itsekkyyttä jne. Tällainen haave, joka siis koskee myös ei-kristittyjä, ei ole mitenkään realistinen lähtökohta mihinkään pohdintaan.

Tuo on jalo suhtautumistapa omalle kohdallesi ajateltuna. Mutta koska se menee “yli sen mitä on kirjoitettu”, ei sitä pidä soveltaa muihin ihmisiin tai edes kristittyihin yleisesti. Käskyt ovat “älä varasta” jne, ei “älä tee työtä ja äläkä nauti sen hedelmistä”. Lähtökohtaisesti ihmisellä on oikeus työtä tekemällä hankkia itselleen (ja perheelleen) aineellista hyvää. Jos ja kun joku muu ihminen sitten on hädässä tai maailmassa on jotain yhteiskunnallisen tason ongelmia, nämä ovat hieman eri kysymyksiä vaikka toki menevät osittain päällekäin.

Edellisestä näkemyksestäsi päätellet ajattelet, että jos maajussi käyttää sentinkään ansioistaan omaan hyvinvointiinsa, se on syntiä. Tulkitsenko oikein?

Tottakai täytyy miettiä. Ja olen jonkin verran talousasioita miettinytkin. Lähtökohtaisesti markkinatalous on kaikkein tehokkain systeemi jaettavan kakun koon eli yhteenlasketun taloudellisen hyvän maksimoimiseen. Kakun maksimoimisen lisäksi itse tykkään erityisesti siitä, että markkinatalouspohjaiseen ajatteluun kuuluu ihmisten vapaus arvottaa asioita itse ja tehdä valintoja. Mutta tuo siis on vain lähtökohta. Talousjärjestelmänä vapaaseen markkinatalouteen liittyviä ongelmia ovat mm. ulkoisvaikutukset, toimivan kilpailun puutteet, ja kohtuuttoman suuret tuloerot. Näitä ongelmia sitten pyritäänkin lievittämään lainsäädännöllä ja tulonsiirroilla. Mutta kaikkiin ratkaisuihinkin liittyy ongelmia, ja tämä asetelma “elää” koko ajan. Omasta puolestani en hirveästi tykkää työn tekemisestä, enkä kyllä mitenkään saisi motivoitua itseäni käyttämään suurinta osaa valveillaoloajastani työhön vain siksi, että voisin lahjoittaa kaikki ansaitsemani rahat joillekin toisille ihmisille.

En sovi mitään tuollaista, koska ei se pidä paikkaansa. Kehittyneissä länsimaissa isot pankit esimerkiksi ovat rutiininomaisesti ottaneet liian suuria riskejä, jotka realisoituessaan ovat monta kertaa kaatuneet veronmaksajien maksettavaksi, koska “too big to fail”. Jotkut pankit ovat syyllistyneet mafiarahan pesuun. Ja muuta sellaista. Näihin yritetään sääntelyllä puuttua, en tiedä missä määrin onnistutaan. Kehittyneiden maiden ulkopuolella, joissa yhteiskunnan sääntely ja valvonta on heikompaa, varmasti pankit ja muut rahoituslaitokset käyttävät markkina-asemaansa neuvotteluvoimaansa väärin vaatien kohtuuttomia lainaehtoja. Mutta kehittyneissä maissa perus pankkitoiminta, jossa pankki ottaa vastaan talletuksia, hoitaa maksujen välitystä ja lainaa rahaa kohtuullista korkoa vastaan yrityksille ja yksityisille ihmisille, jotka täysin vapaaehtoisesti ottavat tuota lainaa – en ymmärrä mitä väärää tai riistämistä siinä on. Toiminta on kuitenkin hyödyllistä kaikille osapuolille ja aivan olennaisen tärkeää koko talouden toiminnalle.

2 tykkäystä
67

Se, että se maajussi hankkii esimerkiksi omille lapsilleen riittävästi ravintoa ja muita elämän tarpeita on suorastaan velvollisuus, se on juuri sitä hyvän tekemistä.

Käsky kuuluu “rakasta lähimmäistäsi, niinkuin itseäsi”

Esimerkiksi se, että joku ostaa, sanotaan vaikka nyt Mersun itselleen, viidelläkymmenellä tuhannella, koska se on hieno auto jolla saa statusta, vaikka töissä käydäkseen pärjäisi tuhannen euron autolla ja vaikka sen viisikymmentätuhatta olisi voinut käyttää hyvän tekemiseen, on selvästi synti niin kauan kuin tässä maailmassa on kodittomuutta, nälkää, evankeliumia ei ole viety kaikkialle jne.

Tässä on kyllä varmaan kaikille Suomen kristityille miettimistä. Mielestäni JohannesKlla on ihan vankka pointti.

Se ettei ihminen saa motivoitua itseään tekemään töitä hyvän tekemistä varten taas on myös synti jo sinänsä

68

Kyllä minäkin markkinataloutta siinä mielessä kannatan, että suosittelen ihmisiä antamaan vapaaehtoisesti omaisuutensa ja kykynsä hyvän tekemiseen, en halua perustaa esimerkiksi diktatuuria joka pakottaa kaikkia tekemään näin.

69

Olet jo toinen lakiuskovainen täällä. Tule sinä minulle tekemään ilmaiseksi hommia ja avusta kaikessa muussakin. Voisi olla ihan hyvä juttu minulle, mutta ei ehkä sinulle?

Ei ketään voi pakottaa tekemään hyvää tai edes rakastamaan omilla voimillaan. Sitten kun tällainen halu nousee sydämestä, niin voi ja ehkä pitääkin tehdä. Annanhan minäkin lähetystyöhön pienen summan kuukausittain, en kenenkään käskystä tai pakosta, vaan siksi että koen tekeväni siinä oikein. Mutta jos joku vaatisi minulta jotain, lopettaisin avustukset luultavasti heti.

2 tykkäystä
70

Ok. Toivon että et ottaisi tätä saivarteluna, koska se ei sitä ole, vaan minusta nämä ovat ihan oleellisia kysymyksiä, joiden takia näihin keskusteluihin ylipäänsä osallistun: Mitä tuo “riittävästi ravintoa ja muita elämän tarpeita” tarkkaan ottaen tarkoittaa? Onko kyse pelkästä juuri ja juuri hengissä pysymisestä (subsistenssitaso) vai saako syödä hieman enemmänkin, käyttää muuta kuin ihan halvimpia vaatteita, tai voiko esimerkiksi harrastaa jotain liikuntaa? Jos joku näistä on sallittua, miten oikeutat sen, kun kerran jossain päin maailmaa kuitenkin samaan aikaan joku saattaa nähdä nälkää? Lisäksi, maajussi varmaankin asuu siellä maatilallaan, mutta tavallisten ihmisten suhteen suurin menoerä on yleensä asunto, jonka sijaintiin voi itse vaikuttaa. Minkälaisessa asunnossa saa asua? Täytyykö muuttaa halvimpaan lähiöön, jossa sosiaalipummit häiriköivät yötä päivää, vai saako asua kalliimmalla ja miellyttävämmällä alueella, jossa voi töiden jälkeen rentoutua eikä tarvitse pelätä itsensä ja perheensä turvallisuuden puolesta?

[Lisäys: Selvennyksenä tähän, minä siis ajattelen perhettä osittain yhtenä taloudellisena kokonaisuutena. Omien lasten elättäminen ei siis ole rahojen lahjoittamista millekään ulkopuoliselle taholle, vaan niiden pitämistä itsellä tai niiden kuluttamista itse.]

Kyllä. Ja ensimmäisenä kannattaa huomioida, että käsky ei ole “rakasta lähimmäistäsi enemmän kuin itseäsi”. Käsky ei siis viime kädessä juurikaan näytä poikkeavan yleisestä oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta. Ei ole oikein, että joku joutuu työllään elättämään muita, jotka eivät tee mitään, vaan kaikkien tulisi lähtökohtaisesti huolehtia omasta ja perheensä ylläpidosta. Jos joidenkin tapauksessa tähän ei ole mahdollisuuksia, heitä tulee auttaa, mutta laajempi pitkän aikavälin ratkaisu voi olla vain yhteiskunnallisen tason ratkaisu; kukaan yksilö ei siihen pysty.

Voi olla. Tai sitten ei, en tiedä. En ole täydellinen. Mutta jos pidetään hyvän tekemisen määrää mittarina, niin eikö joku Bill Gates, joka kaiketi on elellyt ihan mukavasti itsekin, ole ollut lopulta paljon parempi kuin joku ojankaivaja joka on aina antanut kaikki leipäpalan ylittävät tulonsa suoraan hyväntekeväisyyteen. Gates kuitenkin lopulta lahjoitti miljardeja hyväntekeväisyyteen. (Toinen kysymys on sitten se, ovatko kaikki “hyväntekeväisyyteen” käytetyt rahat oikeasti edistäneet yleistä hyvää maailmassa, esim. jonkun LGBT-ideologian levittämiseen lahjoitetut rahat.)

1 tykkäys
71

No, tätä nyt on varmaan ihmisen mahdoton määritellä. Ylipäänsä moraalikysymyksiin mikään absoluuttisten rajojen vetäminen on vaikeaa.

Toisaalta voidaan kysyä, että jos on oikein, että sinulla on kymppitonni tarpeetonta löysää rahaa pankkitilillä samaan aikaan kun maailmassa kuollaan nälkään, eikä sinun tarvitse auttaa omaisuudellasi ketään, niin olisiko se oikein myös silloin kun naapurisi olisi kuolemassa nälkään? Jos ei, olisiko se oikein silloin kun nälkään kuolia olisi naapurikunnassa tai vaikka Kouvolassa?

Jeesus on vertauksessaan kova, kun hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville vuohille: “Minkä te olette JÄTTÄNEET TEKEMÄTTÄ YHDELLE …” Heitä ei siis tuomita vain siitä että he eivät ole koskaan tehneet hyvää, eikä siitä, että he ovat aktiivisesti tehneet pahaa, vaan jo siitä, että he yhden kerran ovat jättäneet hyvän työn tekemättä.

On silti selvää, että ihminen tarvitsee myös lepoa, vapaa aikaa ja virkistystäkin. Ei olisi pitemmän päälle hyväksi kenellekään, että se maajussi raataisi syömättä, risat vaatteet päällä vuorokauden ympäri, lähettääkseen rahat köyhille. Ensinnäkään, sellaista raatamista ei kestäisi kovin pitkään ja toisekseen, silloin hän laiminlöisi perhettään, kun ei viettäisi aikaa vaimonsa ja lastensa kanssa jne. Mielestäni on siis oikein, että se maajussi ostaa itsellensä jouluksi kinkun ja sen päälle sinappia.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että rakkauden käsky käskee rakastamaan myös itseään. Ja siitäkin että se on yleisen oikeudenmukaisuuden käsky. Mielestäni yleiseen oikeudenmukaisuuteen kuuluu se, että jos joku ehdottomasti tarvitsee jotain materiaalista hyvää (siis pysyäkseen elossa tai elääkseen ihmisen arvoista elämää) hänelle on se annettava. Ja vastavuoroisesti, saatuaan sen, hänen on mahdollisuuksiensa mukaan tietysti maksettava se takaisin pystyessään.

Silti lähtökohtaisesti olen edelleen sitä mieltä, että ainoa moraalisesti hyväksyttävä tapa käyttää omaisuutta, on aina sitä käsitellessään kysyä itseltään: “voinko tehdä tällä jotain hyvää?”

72

Niin, Jeesus kuitenkin arvosti lesken ropoa eniten, joten jos se ojankaivaja rakastaa enemmän ja antaa kaikkensa (vähästään), niin pidän sitä moraalisesti parempana. Parasta tietenkin olisi jos se ojankaivaja onnistuisi ensin hankkimaan yhtä paljon kuin Bill Gates ja sen jälkeen antaisi kaiken, mutta se ei liene kiinni ojankaivajan moraalista.

73
Yhteenveto

”Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ‘Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’ Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ‘Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’ Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ‘Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ‘Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.’ Silloin hekin vastaavat sanoen: ‘Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?’ Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ‘Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle’. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."”
‭‭Matteus‬ ‭25:31-46‬ ‭FB38‬‬

https://rll.fi/2016/09/aidan-paremmalla-puolella/

Huomaa, että lampaat ovat jo lampaita ja vuohet vuohia. Raamatussa Jumalan kansaa Israelia kuvataan usein lammaslaumaksi. Uudessa testamentissa tämä lauma laajenee tarkoittamaan myös Jeesukseen uskovaa seurakuntaa. Sekä lampaat että vuohet ovat varmasti kummatkin tehneet elämänsä aikana sekä hyvää että pahaa. Suurin ero löytyy siitä, millä perusteella heidät tuomitaan.

Ks. jakeet 34 ja 37: ”Isän siunaamat” ja ”vanhurskaat”. Vanhurskas tarkoittaa sellaista, joka ansaitsee tuomion, mutta on vapautettu siitä. Lampaat ovat siis jo elämänsä aikana ymmärtäneet ansaitsevansa tuomion (= ymmärtäneet olevansa syntisiä), mutta turvautuneet Jeesuksen sovitustyöhön. Viimeisellä tuomiolla heille siis vain todetaan jo elämän aikana saatu vapauttava tuomio. Jumalan silmissä he ovat nyt Jeesuksen tähden täydellisiä, siunattuja ja vanhurskaita.

Tässä tuomiosunnuntain saarnassa puhutaan lampaista ja vuohista. Lampaat ja vuohet jaettiin eri puolille lampaiden kuvatessa sovitettuja uskovia ja vuohien muita ihmisiä.

Jako ei perustunut tekoihin, sillä lampaat olivat lampaita jo asemansa tähden. He eivät edes tienneet tehneensä mitään hyvää, vaikka olivatkin toimineet kristillisesti. Vuohet taas eivät olleet edes huomanneet että olisi pitänyt tehdä jotain, mutta teotkaan eivät olisi heitä pelastaneet, sen enempää kuin lampaiden tekemättä jättämisetkään heitä kadottaneet, sillä kunkin asema oli jo määrätty lampaiksi ja vuohiksi sen mukaan, oliko heillä usko Jeesukseen, lampaiden pelastuessa ja vuohien jäädessä sitä ilman. Tämä asema tuli uskon ja Jeesuksen sovitustyön kautta.

Usko sai kyllä uskovat tekemään myös hyvää, mutta pelkät teot eivät olisi heitä pelastaneet. Uskomattomilta puuttui usko ja sovitus ja vaikka he olisivat tehneetkin hyvää, ei se olisi riittänyt.

74

Edellä kyllä esitit mielestäni aika absoluuttisen periaatteen:

Ja lisäksi:

Eli kaikin voimin on tehtävä töitä ja annettava kaikki ansiot pois, lukuun ottamatta juuri ja juuri hengissä pysymiseen tarvittava määrä itselle ja omalle perheelle.

Nyt kuitenkin sallisit maajussille hieman vapaa-aikaa sekä joulukinkun.

Tämä on ristiriitaista. Et voi pitää kiinni alkuperäisestä periaatteestasi ja samalla sallia kristitylle tai hänen perheelleen pienintäkään subsistenssitason ylittävää kulutuksen ja varallisuuden tasoa.

Se mikä minua tässä erityisesti kiinnostaa, on siis se, kuinka pystyt oikeuttamaan tuon joulukinkun samalla kun joku saattaa toisella puolella maapalloa nähdä nälkää? Tämä on iso periaatteellinen ongelma sinun moraalinäkemystesi kehikossa. Et pysty ratkaisemaan sitä muutoin kuin muuttamalla periaatteitasi tai tuomitsemalla joulukinkun synniksi.

Okei, säästäminen on mielestäsi syntiä, se on johdonmukaista.

Minä en ole tuota mieltä! Ei siinä käsketä rakastamaan itseään. Itsensä rakastaminen todetaan siinä itsestään selvyytenä, mitä se onkin. Lainaa Blaise Pascalia:

Kaikki ihmiset pyrkivät olemaan onnellisia. Tästä ei ole poikkeusta. Olkootpa heidän keinonsa kuinka erilaisia tahansa, kaikki he tavoittelevat tätä päämäärää. … Tämä on kaikkien ihmisten kaikkien tekojen motiivi, niidenkin jotka menevät hirttämään itsensä.

Se on totta, että tämä on kova sana. Voidaanko siitä sitten johtaa sinun esittämäsi moraaliperiaate, on toinen kysymys. Minä heitän nyt tähän vain Pascalin kommentin, kun se nyt on tässä käsillä:

Valitut tulevat olemaan tietämättömiä hyveistään samoin kuin tuomitut syntiensä suuruudesta. “Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi, janoissasi, jne.”

Mutta mikä silloin tekisi ojankaivajasta moraalisesti Gatesia paremman? Sekö että Gates on käyttänyt itse jonkin promillen murto-osan niistä rahoista, jotka hän on ansainnut?

1 tykkäys
75

Höm, jännästi kuittasit tällä lauseella sen, mitä yritin esittää siitä, että absoluuttisia rajoja omaisuuden moraalisesti oikealle käsittelylle tilanteessa x, lienee ihmisen mahdotonta määrittää.

Kysyn siis selkeämmin, että jos oma kantasi on johdonmukaisempi, niin onko mielestäsi oikein jättää auttamatta sitä joka ehdottomasti tarvitsee materiaalista apua? Jos se toisinaan on oikein, voitko luetella ne tilanteet milloin se on ja milloin se ei ole oikein?

Oma kantani, joka oikeasti on myös uuden testamentin opetuksen kanta ja tiedät sen itsekin, on se, että ei ole ikinä oikein jättää auttamatta jos pystyy auttamaan. Silti Jumala tietää, että ihmisen pitää itsensäkin elää ja voida hyvin että voi auttaa muita.

76

Tämä on mielestäni ihan hyvä Raamatun selitys, mutta tarkoitin vain sitä, että vuohet, jotka tuomitaan tekojensa mukaan, tuomitaan jo sillä perusteella että he kerran ovat jättäneet tekemättä hyvää.

77

Kiitos vastauksestasi gmurm.

Argumentaatiosi menee siis jotenkin niin, että hyvätuloisuus - vauraus - ei ole silloin syntiä, kun se on omalla työllä hankittua ja kun siitä maksaa sievoisen summan veroa. Selvä juttu, mutta jos mietin yleisellä tasolla, niin tässä on kuitenkin monta mahdollista ongelmaa. Toiset esimerkiksi tienaavat paljon enemmän vähemmällä vaivalla, eikä kyse ole vain ahkeruudesta tai viisaudesta, vaan lähtökohdista ja edellytyksistä. Kaikki eivät esimerkiksi pääse opiskelemaan yhtä helposti ja hyviin kouluihin.

Verot mahdollistavat paljon hyvää. Taitavat olla vähän luterilaista perua! Kovatuloinen voi tietenkin paukuttaa henkseleitään suurilla antamisillaan, kuten se, joka lahjoittaa suuria summia hyväntekeväisyyteen. Tällaisia antajia maailma kiittää otsikoilla ja salamavaloilla. Jumala sen sijaan näkee lesken rovon, jolla ei saa kaupasta kuin tyhjän muovipussin.

Olikohan Jeesuksen kohtaama rikas nuorukainen perijä vai duunari? Ehkä hän oli molempia. Kai perijälläkin on oikeus omaisuutensa - jonka hän voi sitten antaa vaikka omille lapsilleen eteenpäin. Varmaan rikas nuorukainenkin maksoi veronsa ja kymmenyksensä, hurskas kun oli. Silti tuli Jeesuksen käsky.

78

Mitä? Jo toinen? Eikö tällä palstalla ole muka ketään muita, jotka uskovat Jumalan lakiin?

Nyt Fratres heti pois sieltä lain alta!

79

Lue tarkemmin, tai liputan viestisi pian roskapostiksi.

80

Anteeksi vaan, mutta minusta tämä on aika huono kysymys, ja huomaan että vastauksestani siihen tulee myös aika huono. Tilannehan ei ole se, että minulla olisi aina kymppitonni tilillä valmiina lähetettäväksi avun tarvitsijoille, jotka joko kuolevat tai eivät kuole sen mukaan lähetänkö rahat heille vai en. Ei, vaan lähtökohta on se, että minun pitäisi ensin työtä tekemällä hankkia rahaa, ja toisekseen tuskin koskaan minä olen ainoa potentiaalinen auttaja missään tilanteessa. Realistisemmin minun vaihtoehtoni voivat olla esimerkiksi sellaiset, että:

(A) Käytän aikani esimerkiksi tähän nettikirjoitteluun, jolloin en tienaa mitään; pysyn itse juuri ja juuri jonkin aikaa hengissä mutta en voi auttaa ketään.

(B) Käytän suurimman osan ajastani työntekoon ja saan siitä rahaa; sitten voin joko
(B1) kuluttaa rahat itse, tai
(B2) pysytellä juuri ja juuri hengissä ja lahjoittaa loput rahat johonkin, tai
(B3) kuluttaa osan rahoista itse ja lahjoittaa osan rahoista.

Useimmat kristityt valitsevat kai (B3)-vaihtoehdon. Sinä käsittääkseni pidät kaikkea muuta kuin (B2)-vaihtoehtoa syntinä (jostain syystä kuitenkin käytät aikaasi ja energiaasi myös nettikirjoitteluun). Itse huojun vaihtoehtojen (A) ja (B3) välillä.

Voinko luetella tilanteet, jolloin minun on ehdottomasti autettava? Voin - silloin kuin mitään muuta vaihtoehtoa ei ole olemassa. Milloin on tällainen tilanne? Äärimmäisen harvoin, ei välttämättä koskaan. Kaikissa muissa tilanteissa on lukemattomia erilaisia vaihtoehtoja, ja tilanteisiin liittyy lukemattomia eri ihmisiä ja muita tahoja.

81

Okei, pidät siis kuitenkin vaihtoehtoa B3 (annat osan ja pidät osan) parempana, kuin vaihtoehtoa B1 (pidät kaiken)?

Kuitenkin sanot ettei mahdollisesti koskaan ole sellaista tilannetta jolloin juuri sinun apuasi tarvittaisiin. Eikö tällöin vaihtoehto B1 (pidät kaiken) ole jo moraalisesti täydellinen? Vai annatko omastasi vain silloin kun juuri sinun on ehdoton pakko auttaa eikä kukaan muu edes teoriassa voi ja kutsut tätä vaihtoehdoksi B3? Jos tällainen käytös on epätäydellistä (kuten sinun ja suurimman osan kristityistä mielestä lienee, koska kerran kuitenkin valitsette vaihtoehdon B3), niin voitko kertoa täsmällisen omaisuuden määrän, paljonko vaihtoehdossa B3 tulee jäädä itselle vs antaa pois? Minun mielipiteeni kun kumoutuu sillä jos en osaa tällaista summaa antaa (siis kysymykseen mikä on juuri ja juuri elämistä vaihtoehdossa B2)

Netissä keskustelua työajan ulkopuolella pidän moraalisesti hyväksyttävänä, kaikki tarvitsevat vapaa-aikaa. Melkoista ajan tuhlausta tästä voi toki tulla :grin: