Mielestäni partim et partim voi johtaa joidenkin kohdalla farisealaisuuteen eli toisiin ihmisiin vertaamiseen. Jos Matin ja Maijan sijasta edessäni on vain yksi ihminen, johon vertaan itseäni, Jeesus Kristus, osittainen pyhitykseni nollautuu nollaakin alemmaksi, ja joudun huudahtamaan: Armahda minua! Mutta hän on jo armahtanut minua. Pysyvästi.
Keskeistä ei ole siitä syystä mielestäni korostaa, että kristitty voi muuttua tässä elämässä lähes täydelliseksi (en väitä, että joku täällä niin ajattelisi), vaan keskeistä on mielestäni korostaa sitä, mitä Jeesus Kristus on jo tehnyt itse kunkin puolesta. Kun sen sisäistää hyvin, ei tarvitse enää elää jatkuvassa ahdistuksessa sen suhteen, täyttääkö vaadittua pyhyyden mittaa. Jeesus on sen mitan jo täyttänyt elämällä täydellisen ihmisen elämän syntisen ihmisen puolesta ja hyväksi. Siltä pohjalta käsin on hyvä kilvoitella päämääränään huikea tavoite: Kristuksen kaltaisuus.