Eikö ongelman tekeminen tästä vaadi sen oletuksen, etteivät Jumalan pojat enää milloinkaan myöhemmin tehneet tätä samaa asiaa ihmistyttärien kanssa? Eli yksinkertainen ratkaisu tähän olisi se, että näin tapahtui myös joskus tulvan jälkeen.
Lieneekö sillä mitään väliä. Totuus tunnistaa totuuden kaiken hämäryyden seasta. Jumala puhuttelee pyhien kirjoitusten kautta. Varmaan sillä tavoin se on tarkoitettukin, sillä kaikki on vajavaista, Raamattukin. On tärkeää, että jumalattomat - ne jotka eivät ole arvollisia - eivät uskoisi.
“Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa, että he näkemällä näkisivät, eivätkä huomaisi, ja kuulemalla kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi, niin etteivät kääntyisi ja saisi anteeksi.” (Mk 4:11-12)
Tämä on se, minkä monet eivät haluaisi nähdä Raamatussa, mutta siellä se on. Itse ajattelen että osalle näistä jotka ovat ulkopuolella, tämä mahdottomuus nähdä, kuulla ja huomata on annettu siksi että heidän elämänsä ohjaisi heitä pisteeseen, jossa he näkisivät. Raamatun puhuttelevuus tulee vasta sen jälkeen kun ihan oikea elämä on johtanut ihmisen tilanteeseen, jossa tulee Jumalan eteen. Uskon että tässä on ainakin se juju takana, että Raamattua voi vain tiettyyn pisteeseen tutkia ja analysoida ilman omaa kääntymystä. Toisten kääntymyksen laatua en tietenkään arvioi, jokainen tietää kääntymyksensä, mutta ilman sitä Raamattu on tuolle ihmiselle vain helisevä vaski. Ja tämä mielipide tuntuu aiheuttavan pahennusta monissa. Joku salaisuus siinä on, että näin pitää ollakin.
Esitit tämän todisteeksi, että jättiläisten jälkeläisiä oli vielä vedenpaisumuksen jälkeenkin, vaikka vedenpaisumuksen sanottiin tuhonneen noita kahdeksaa lukuuottamatta kaikki ja väitit sen perusteella Raamattua ristiriitaiseksi. Minäkin kuitenkin sen verran kiinnostuin aiheesta, että rukouksen hengessä tutkin asiaa, vaikka se ei minun uskonelämääni horjuttanutkaan. Tein lyhyen tiivistelmän lukemastani materiaalista tähän alle. Se ei varmaankaan ole kattava selitys noiden kirjallisten lähteiden perusteella, mutta tämän yksityiskohtaisempaa en katso asia käsittelyn vaativan?
Anakin tai Eemin jälkeläiset olivat noita jättiläisiä. He olivat suuri ja, ei ainoastaan epäuskoinen, vaan myös, mikä paljon pahempaa, uskosta luopunut kansa. He olivat tyranneja, jotka olivat liittoutuneet maailman kanssa ja harjoittivat kaikkea pahuutta, pohjaan saakka. Kun Raamattu mainitsee noita jättiläisiä olleen myös vedenpaisumuksen jälkeen, kysymys ei ole biologisesta perimästä, vaan hengellisestä. Sanoohan Raamattu meitä uskoviakin Raamatun sanan mukaan Aabrahamin jälkeläisiksi, koska uskomme, ja mikä vielä enemmän Kristuksen perillisisiksi, vaikka emme heidän geneettisiä jälkeläisiä olekaan.
Myös Luther pitää oman aikansa paavinkirkkoa näiden jättiläisten jälkeläisenä kun sekin käytti maallista valtaa ja sitä toteltiin, sääti se mitä tahansa noudatettavaksi. Ks. Genesis luennot ja mainittu Mooseksen kohdan selitys. Mekin voimme pitää jossain määrin oman aikamme luterilaista ev.lut. kirkkoa noiden jättiläisten jälkeläisenä, kun se on liittoutunut maailman kanssa ja sallii harjoitettavan kaikenlaista kauheutta esim. prideaatteen masinoimana, ainakin johtonsa taholta.
Voit myös katsoa Missouri-synodin kustantamasta Lutheran study Biblestä, sekä myöskin heidän edesmenneen professorinsa Paul Kretzmannin Raamatun selitystä noista kohdista.
Näin tämäkin vaikeus selvitetään, jos se nyt todella sinuakaan vaivasi?
Ps. Muuten tuo sana Nefilim, jota käytettiin noista jättiläisistä tarkoittaa “langeta”, he olivat siis uskosta langenneita kuten ylempänä esitinkin.
Ristiriidan kyllä! Selityksesi poistaa ristiriidan. Nyt sen hyväksymisellä on siis kilpailija. Kiitos tästä! Onko jatkuvan kanssakäymisen ratkaisu kuitenkaan uskottava? Uskotko itse, että asia on näin?
Tunnistan ja hyväksyn ilmiön, millä annettu hengellinen selitys lienee myös pätevä: epäpyhä ihminen ei pyhää kirjaa ymmärrä. Hyväksyn myös sanan paaduttavan vaikutuksen. Raamattuteologisesti ja sielunhoidollisesti on kuitenkin kovin kummallista, että kristityn kysymykseen ja epäilyyn ei tarjota vastausta eikä sairauteen lääkettä, vaan tällaisia selityksiä. Toisin sanoen, olen vakaasti siinä uskossa, että em. Raamatun kohta on pelastuville kristityille tarkoitettu. Se ei siis ainakaan ensisijaisesti ole ristiriitaisuuksineen siellä sen takia, että epäuskoiset siihen paatuisivat.
Joo, ihan hyvä selitys – jättiläinen = korkeaa valtaa väärin käyttävä epäuskoinen. Haaste tässä on tietenkin se, että vain osaa tämän määritelmän täyttävistä henkilöistä kutsutaan jättiläisiksi. Sitä paitsi Raamattu todistaa fyysisestä suuruudesta niin anakialaisten, Ogin kuin Goljatinkin taholta. Selityksesi ohittaa myös jättiläisten mainitun alkuperän, Jumalan poikien ja ihmistyttärien avioliitot. Ei kai pelkkä syntyminen tee ketään harhaoppiseksi, huh!?
Joo, siis ihan oikeasti vaivaa.
Tai taivaasta alas maan päälle langenneita, heidän jälkeläisiään. Tai tuonelaan joutuneita sankareita. Tulkintasi heikkous on minusta myös se, ettei Raamattu taida kertoa, mihin nämä jättiläiset sitten lankesivat. Olivatko he siis tavallisia ihmisiä ennen lankeemustaan - huh?!
Eikös myös Aabraham ja Jeesus ollut ihan fyysisiä ihmisiä? Ja silti meitä sanotaan heidän perillisikseen lupauksen mukaan. Ajattelen siten, että myös nuo tulvan jälkeen olleet jättiläiset olivat noiden fyysisten jättiläisten hengellisiä perillisiä, vaikka eivät olleetkaan geneettisiä perillisiä.
Kyllä olivat! Toisin sanoen jättiläisyydessä fyysinen ja henkinen jälkeläisyys eivät sulje toisiaan pois. Mutta, kuten varmaan itsekin huomaat, nyt tässä käy niin, että henkinen selityksesi ei ratkaisekaan esittämääni ristiriitaa, vaan palauttaa meidät ongelman äärelle: Mistä fyysiset jättiläiset putkahtivat tulvan jälkeen?
Kuten sanoit fyysinen ja henkinen jälkeläisyys eivät sulje toisiaan pois. Vaikka hekin siis olisivat edellisten tavoin olleet isokokokoisiakin, niin eihän se sulje sitä pois, etteivätkö he voineet olla myös näiden aiempien hengellisiä jälkeläisiä? Paul Kretzmann sanoo heidän olleen langenneiden esikuvana mikä mielestäni kuvaa sitä, että uskosta langenneet ovat aina tässä maailmassa mahtavampia ja pelottavia ja uskovat näyttävät kuin heinäsirkoilta heidän rinnallaan, kuten neljäs Mooseksen kirja heitä kuvaa. Tuskinpa israelilaiset olivat fyysisesti heinäsirkkojen kokoisia heidän rinnallaan?
Mistä nämä jättiläiset olivat tulleet Kanaanin maahan sitä ei Raamattu meille kerro, mutta ehkäpä hekin olivat myös fyysisesti kookkaita, tuskinpa kuitenkaan kaikki? Ehkä israelilaiset vain peloissaan pitivät heitä suurempina kuin he olivatkaan kun sanoivat “meidän mielestämme” me olimme kuin heinäsirkkoja.
Itse lähtisin siitä, että 1. Mooseksen kirja ei ole yhtenäinen teos, vaikka se on senkaltaiseksi koottu. Se sisältää kertomuksia eri lähteistä ja osittain myös eri versioita samasta kertomuksesta (esimerkiksi vedenpaisumuskertomus on koottu yhteen ainakin kahdesta kertomuksesta). Tämän vuoksi ei ole lähtökohtaisesti selvää, että vedenpaisumuksessa olisi oikeasti kuollut kaikki muut tai että tuo kuvaus 6. luvun alun jättiläisten synnystä liittyisi vedenpaisumukseen. Esimerkiksi Westermann esittää Genesis-kommentaarissaan (Fortress press, 1994) perusteita sille, että 6. luvun alkujakeet on ollut alunperin itsenäinen kertomus, joka myöhemmin on sijoitettu tähän kohtaan perustelemaan vedenpaisumusta.
Tarkemmin ottaen yksi teoria sanan alkuperälle on נָפִיל (nafil), joka tarkoittaa mm. kaatumista ja lankeamista, mutta se ei ole mitenkään varmaa. Nefilim-sanaa käytetään yksinomaan monikossa ja sen aramealaista versiota käytetään mm. Orionin tähdistöstä ja siinä ilmeisimmin suurta tarkoittavana. Lisäksi tuolla nafil-verbillä on monia muitakin merkityksiä, kuten hyökätä ja kaatuminenkaan ei tässä verbissä tarkoita pelkästään negatiivisia asioita, vaan esimerkiksi kunnioittamista kuten 1. Moos. 17:3, jossa Aabraham lankeaa kasvoilleen maahan kunnioittaakseen Jumalaa.
Se olisi silloin yhä mahtava kuin kuuluisa Sudenpentujen käsikirja…![]()
Niin siis yhteneväinen teos ja tilkkutäkki on sellaiseksi koottu monista erillisestä tilkusta. Tämä antaa taustaselitystä ristiriidoille, joskin editorit voivat äkätä moiset ja muokata tekstiä. Gen 6:1-4 on siitä jännä, että se itse huomaa ristiriidan tai haasteen kertoessaan, että ennen tulvaa JA myöhemmin oli jättiläisiä.
Niin, paitsi kun teksti itse todistaa tästä kaikkien tuhoutumisesta.
Kyllä… mutta. Kohta on jännän vähäeleinen pahuuden kuvauksessaan ennen jaetta viisi: Tyttäriä kutsutaan hyviksi. Jättiläisiä kutsutaan sankareiksi. Jumalan poikien tempaus todetaan, mutta sitä ei tuomita - ellei jättiläisissä näy jonkun menneen pieleen. Lankeemuskertomuksen ongelmahan on se, että siinä enkelit ovat syyllisiä, eivät ihmiset. Kolmosjae on myös vaikea - ihmiset ovat kuolemattomia(!), mutta jostain syystä Jumala lyhentää heidän (vai jättiläisten?) eliniän - mihin silloin tulvaa tarvitakaan? Mitä pahaa miehet tekivät (ja tyttöenkelit) kun miesenkelit veivät ihmisnaiset alttarille, jotta heidätkin piti tulvassa upottaa. No, voinhan tuon tulkita osaksi pahuutta, josta luemme jo Kainin tapauksessa…
Septuagintahan kääntää “gigantes”…
Tätä yhdenmukaistamista on tapahtunut varmasti jonkin verran, mutta sitten on taas esimerkkejä siitäkin, että ei. Ehkä paras esimerkki ovat Genesiksen aloittavat kaksi luomiskertomusta, jotka ovat keskenään ristiriitaisia. Niitä ei edes ole yritetty editoida yhteensopiviksi. Hyviä esimerkkejä ovat myös vedenpaisumuskertomus, jossa nykyisessä muodossa on omituisia ristiriitoja (esim. kauanko tulva kesti ja montako eläinparia arkkiin otettiin) sekä Samuelin kirjasta päätös valita kuningas Israelille, jossa toisaalta sitä kuvataan hyväksi ja toisaalta huonoksi.
Kertomusten yhteenlaittamisessa ja kokoamisessa ei siis välttämättä toimittajilla ollutkaan pyrkimyksenä kertoa johdonmukaista tarinaa ja silottaa pois ristiriitoja. Tai ainakaan ne eivät häirinneet heitä.
Totta, kirjoitin huonosti. Tarkoitin, että koska Gen 6:1-4 ei ole luultavastikaan alunperin liittynyt mitenkään vedenpaisumuskertomuksiin, jättiläisten olemassaolo ennen ja jälkeen vedenpaisumuksen ei ole ristiriita.
Jättiläiskertomus kattaa jakeet 1-4, jae viisi kuuluu jo seuraavaan kertomukseen. Mainitsemassani Westermannin kommentaarissa jättiläiskertomuksen tarkoituksena pidetään kannanottona pakanoiden myytteihin ja jumaltarustoihin. Siihen viittaa se jakeen 4 loppu, että nämä syntyneet jättiläiset olivat niitä muinaisia sankareita tms.
Tässä mielestäni toimii kaikkein parhaiten kaikkein yksinkertaisin selitys: täysin samalla tavalla kuin ennen tulvaa.
Eli tulvan jälkeenkin vielä oli langenneita enkeleitä jotka toimivat vastaavasti kuten edeltäjänsä.
Näyttäisi että jossain johtaa Jumala pisti täyden stopin tälle touhulle, mutta se ei vielä ollut tulvan aikaan.
Nefilim ei kaikilla tulkinnoilla tarkoita enkeleitä. Jumalan pojat -nimityskään ei viittaa ainoastaan enkeleihin. Se voi hyvin viitata Eedeniin luotujen ihmisten ja muiden ihmisten eroon. Jumalan poikien on tulkittu olevan mm. Setin jälkeläisiä, Jumalan hylännyttä sukulinjaa.
Jumalan pojat enkeleinä -tulkinta nojaa vahvasti juutalaisten Midrash-traditioon, enkä pidä sitä Raamatun kristillisen tulkinnan kannalta parhaimpana vaihtoehtona.
Jumalan poikien tulkintaan liittyen hauska anekdootti alla linkatussa viestissäni.
Itse pidän täysin mahdollisena että Aatami ja Eeva eivät olleet ainoat ihmiset maapallolla, eikä tämä tulkinta mitenkään väheksy Jumalaa kaiken luojana tai ihmisen luomista ainutkertaisena tilanteena.
Vanha perustelu muiden ihmisten olemassaololle on Kainin pelko siitä että joku hänet tappaa hänen tultuaan karkotetuksi.
Tämä oli hyvä vaihtoehto!
Eivät tietysti ainoat, mutta ensimmäiset kyllä:
1.Moos. 3:20 Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti.
Minusta tässä ei ehkä niinkään kannata katsoa traditioihin yms. vaan enemmän siihen mitä Raamattu sanoo.
Tämän takia minä itse nimenomaan haastan tuota enkeli-tulkintaa.
Samasta syystä, että kannattaa katsoa mitä Raamattu sanoo, haastan käsitystä että Aatamin ja Eevan aikana ei olisi voinut olla muita ihmisiä.
Mielestäni kristillisessä tulkinnassa tulisi ottaa Uusi testamentti huomioon, sitä Midrash ja muu juutalainen tulkintatraditio ei tee.
Siinä miten Genesis 1 kuvaa mikä oli ihmisen luomisen tapa, verrattuna muiden elävien olentojen luomiseen, on vivahteita joita pitäisi lukea muistaen mitä Paavali opettaa Kristuksen ruumiista.
Jumala luo linnut ja kalat niin että hän sanoo että tuottakoon vedet kaikenlaisia liikkuvia olentoja joissa on elämä. Niitä tulee olemaan paljon. Ilmeisesti, sillä missään ei mainita että niitä muodostuisi vain yksi tai pari.
Jumala luo eläimet niin että hän sanoo että tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja lajinsa mukaan.
Kun Jumala alkaa puhua ihmisen luomisesta hän ei sano, että tuottakoon vedet ihmisen tai tuottakoon maa ihmisen, hän sanoo että tehkäämme ihminen. Myöhemmin toisen luvun luomiskertomuksessa hän ottaa maan tomua ja muovaa ihmisen, eli hän ei sano että tuottakoon maa, vaan hän ottaa maata ja muovaa.
Ihmisestä puhuessa hän ei myöskään luettele olentojen paljoutta, sillä ihmisyys on yksi, ei monenlaisten elävien olentojen joukko. Ihmisyys on yksi mutta onko kyse kuitenkaan yksilön luomisesta.
Käytän tätä apuna kun haluan arvailla miten kohta hepreaksi menee. En ole opiskellut hepreaa, enkä väitä ymmärtäväni sen nyansseja.
Online Hebrew Interlinear Bible
Ihmisyys on yksi mutta onko kyse kuitenkaan yksilön luomisesta.
Tähän hyvin vastaa tuo aiemmin liittämäni “sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti”. Kyllä tuo minun silmään vahvasti osoittaa sen että ihmiskunnan alussa luotiin Aadam, ja seuraavaksi Eeva. Aivan kuten Genesis sen kertoo.
Luomiskertomus mielenkiintoisesti vielä korostaa ihmisen erityisyyttä. Kaikki (maanpäälinen) luotiin kuudessa päivässä, mutta vain ihminen luotiin Jumalan kuvaksi.