Itse pidän molempia ihmisen luomisen tulkintalinjoja rinta rinnan ajatuksissani ja vertailen niitä. Näillä kahdella tarkoitan, että toisen mukaan ihminen luotiin yhtenä yksilönä ja toisen mukaan ihminen luotiin yhdeksi ihmisyydeksi.
Kaiken elävän äitiys on totta kai mahdollista ymmärtää niin että Eevasta tuli kaikkien ihmisten äiti. Teksti ei kuitenkaan puhu kaikkien ihmisten äitiydestä vaan kaiken elävän äitiydestä, mikä voisi hyvin viitata siihen että tästä suvusta syntyi Jeesus, ja vain paavalilaiseen Kristuksen ruumiiseen kuuluvat ovat lopulta kaikki elävä. Tähän viittaa myös naisen nimeäminen Eevaksi juuri käärmeen pään rikkipolkemisen julistamisen jälkeen.
Jos taas ajatellaan että elävyys on maallista ja ajallista tullaan Raamatun tekstin kanssa siihen ristiriitaan että myös lintuja, kaloja ja eläimiä kutsutaan olennoiksi jossa on elämä, eläviksi. Niiden äiti Eeva ei varmastikaan ole. Eeva ei ole mikään Maaäiti-hahmo.
Itse en siis ole missään nimessä haastamassa sitä käsitystä että Aatami ja Eeva olivat yksilöitä ja pariskunta vaan lähinnä mietin ihmisen luomista laajemmin, ja siinä en näe ainoaksi raamatulliseksi vaihtoehdoksi sitä että ihminen luotiin yhdeksi yksilöksi joka sitten lisääntyi yhden perheen sisällä. Ilmeisesti eläimetkään eivät alkaneet lisääntyä yhdestä ensimmäisestä parista. Jumala toki voi halutessaan luoda näin, vaikka se ihmisestä kuulostaa kammottavan sukurutsaiselta tavalta.
Ehkä tulkitsen sinua väärin, mutta ilmeisesti olemme samaa mieltä siitä, että jos nähdään Raamatun alkukertomusten olevan Jumalan allegorinen ja/tai suuntaa-antava runomatinea, jonka tarkoituksena on välittää enemmän tai vähemmän verhoillussa muodossa oleellisia totuuksia tylsien historiallisten tai biologisten detaljien sijasta, tällöinkin jää painavaksi kysymys, mitä oleellista tällä kohdalla Herra haluaa viestittää. Itse asiassa ajattelen, että tässä koulukunnassa kysymys muuttuu jopa painavammaksi kuin literalistisemmassa katsannossa, koska tässä koulukunnassa ajatellaan, että Jumala näillä teksteillä haluaa välittää nimenomaan oleellisia totuuksia. Literalistien on ehkä helpompi todeta, että asialla ei ole kovin painavaa merkitystä, ja pohdiskella asiaa, mikäli se kiinnostaa, ns. paineettomassa ilmakehässä. Toki jää vielä kolmas vaihtoehto, liberaali nihilismi, jossa teksti nähdään ylipäätään vanhentuneena, (lähes) pelkästään ihmisten tuotteena, joka enimmäkseen koskettaa vain muinaisia paimentolaisia, eikä meitä.
Yksi kiinnostava selitys tuli Welzulta, eli se, että kyseessä olisi torjuva kannanotto muiden Lähi-idän uskontojen sankarimyytteihin ja puolijumaliin. Selityksessä on kaksi heikkoutta: Ensinnä siinä jää selittämättä Jumalan poikien yhtyminen ihmisten tyttäriin; se selittää lähinnä nefilimin merkitystä ja luonnetta, ja sitäkin niukasti. Toiseksi näyttää siltä, että nefilimin jumalallisen alkuperän vahvistaminen puhumalla Jumalan pojista selittämättä, että kyse ei olisi yliluonnollisista olennoista vaan vaikkapa hurskaista ihmisistä, pikemminkin lisäisi muinaisen paimentolaisen kiinnostusta palvoa näitä pakanauskontojen sankareita puolijumalina kuin vähentävän sitä.
Jos sitten halutaan antautua literalistisemman katsannon syövereihin, avautuu monta tulkintavaihtoehtoa, joissa kaikissa on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Nämä heikkoudet eivät tarkoita, että kaikki tulkintamallit olisivat mahdottomia ja näin ollen literalistinen katsanto kumottu, vaan ainoastaan sitä, että kukin heikkous vähentää kyseisen selityksen uskottavuutta suhteessa muihin literalistisiin selityksiin, mutta kyllä siellä on useampi malli, jota pidän ihan mahdollisena.
Itse kallistuisin nefilimin uudelleen ilmaantumisen suhteen siihen suuntaan, että sitä ei tapahtunut. Lähteenä asialle lienee pelkästään epäuskollisten vakoojien raportti luvatusta maasta. Kun luvattuun maahan sitten lopulta mennään ja otetaan matsia paikallisista, taisteluita kuvataan melko tarkasti, mutta nefilim loistavat poissaolollaan. Goljatin ei Raamatussa sanota kuuluvan nefilimiin. Hän oli muuten vain isokokoinen äijä ja taitava soturi. Maininta Gen. 6:4 “ja myöhemminkin” saattaa tarkoittaa vain sitä, että tätä tapahtui pidemmän aikaa ennen vedenpaisumusta.
Mitä sitten olivat Jumalan pojat? Pidän langenneita enkeleitä tai langenneiden enkelien valtaamia miehiä ihan käypinä selityksinä. Yksi vaihtoehto, johon en ole kirjallisuudessa törmännyt (eli pitää poistaa varmistin, mutta heitän silti pöydälle), on se, että Jumalan pojilla tarkoitettiin syystä tai toisesta (en tiedä, miksi, ehkä söpöytensä takia) ihmisapinoita, ja näiden ja ihmisnaisten jälkeläiset olisivat ehkä olleet neandertalilaisia.
Todennäköisimpänä pidän silti ns. hurskaiden miesten näkemystä (seetiläisnäkemyksen variaatio) yhdistettynä Welzulta inspiroituneeseen puolijumalientorjumisnäkökulmaan. Jumalan pojat olisivat tässä siis hurskaita miehiä, jotka naivat ihmisten tyttäriä eli epäuskoisia naisia (asia, jota tekemästä Raamattu varoittaa nykyisiäkin hurskaita miehiä). Tekstikohdan tarkoitus olisi siis pilkata, että ei nämä teidän palvomanne puolijumalat mitään puolijumalia ole, vaan täysin ihmisiä, jotka ovat vaan häpeällisistä liitoista syntyneitä epäjumalanpalvojia, ja jos heillä jotain poikkeuksellisia kykyjä olikin, niin heh, heissä olikin meikäläisten verta suonissa. Useinhan uskovaisuus periytyy suvussa, kuten nyky-Suomessakin tapahtuu, koska Jumala siunaa toisinaan omiaan sillä ihanimpiin kuuluvalla siunauksella, että suo ihmiselle uskovaa jälkikasvua. Sikäli on mahdollista, että uskovaisten joukossa oli tuolloinkin myös sukulaissuhteisiin limittyvää ryhmäidentiteettiä, mikä muinaisessa Lähi-idässä oli valtavan iso ja tärkeä asia. Ajatus, että kaikki hurskaat olisivat olleet Seetin jälkeläisiä ja kaikki Seetin jälkeläiset hurskaita, on silti mielestäni tarpeeton ja turhan pitkälle viety.
En oikein tiedä, miten enkelit voisivat siittää lapsia ihmisille. Enkeleistähän sanotaan kyllä, että he eivät harjoita sukuyhteyttä. Enkelit eivät ole ruumiillisia olentoja ja eikä heillä näin ollen ole ruumiillisia elimiä, jotka tuottaisivat sukusoluja.
Pelkkää teoretisointia, mutta kun sanotaan heidän jättäneen asuntonsa niin jospa he menivät ihmisten tyttäriin henkiolentoina ja näissä tyttärissä yhtyivät toisiin ihmisiin ja niin heistä olisi syntynyt jälkeläisiä, näitä jättiläisiä?
Maailma oli erilainen silloin ja nämä olivat langenneita ja ihmishahmon ottaneita vaikkakin käsittämättömästä syystä. Aikakin oli vielä kymmenkertainen ja lisääntyminen runsasta ja geeneiltään aika turvallista vielä.
En tykkää aiheesta (paha) henkimaailma. Sitä on vieläkin. Jeesus varjelkoon ja suojelkoon.
Raamattu kyllä puhuu myös Jumalan pojista jotka kuolevat kuin ihmiset. (Psalmi 82)
Jeesus vaikuttaa viittaavan sillä ihan ihmisiin.
Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: ‘Minä sanoin: te olette jumalia’? Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli - ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin -niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: ‘Sinä pilkkaat Jumalaa’, sentähden että minä sanoin: ‘Minä olen Jumalan Poika’? Joh. 10:34-36
Melko yleisesti Psalmin 82 nähdään viittaavan muinaiseen välimerelliseen jumalten panteoniin. Se, että nämä jumalat myös kuolisivat, ei ole mikään ongelma, koska monissa myyteissä jumalat kuolevat. Esimerkiksi jo Enuma Elisissä, noin 4000 vuotta vanhassa luomismyytissä, maailma luodaan tappamalla yksi jumala ja halkaisema tämä kahtia luomalla näin taivas ja maa.
Jeesus sitten tukeutuu todennäköisesti oman aikansa käsityksiin ja tulkintoihin.
Enuma Elis on niin sekava, etten ainakaan itse ole siitä kunnolla selkoa saanut, mutta muistelen, että siinä Apsun siitti Tia-matin nesteiden kohtaamisen kautta, joka puolestaan synnytteli jumalia, ja että maailman luominen on siinä käytännössä eri tapahtuma kuin taivaan ja maan luominen. Ihmiskunnalla siinä puolestaan on eri luoja kuin mistä taivas ja maa syntyy. Siinä jumalia sekä syntyy että joskus myös kuolee, ja siinä mainitaan jo pelkästään erilaisiin tehtäviin nimitettyjä jumalia olevan sadoittain.
Enuma Elis on minun lempiluomiskertomukseni. Olin joskus nuorempana aivan kaksoisvirtainmaafriikki ja suurimpia pettymyksiäni elämässä on ollut Kaksoisvirtainmaan levoton tilanne joka ei kutsu matkustamaan sinne. Lopullinen isku oli kun ISIS hajotti paljon sellaisia paikkoja mitkä olisin halunnut nähdä. Kahtia halkaistu jumala ei ollut oikeastaan jumala vaan alkeisvoimainen käärme, Tiamat. Enemmänkin kosminen alkuvoima, vähän kuin vedet joiden päällä Pyhä Henki leijui. Mutta olet oikeassa, kyllä jumalatkin välillä kuolevat.
Tiamatin halkaissut Marduk on varsinainen muinainen dragon slayer. Itse silti aina tarinaa lukiessani fanitin Tiamatia, ja vaikka Mardukissa on nähty prototyyppinen Kristus-hahmo, minä näin aina Tiamatissa uhrautuvan Kristuksen joka antoi elämänsä maailman elämän edestä joka kuoli jotta maailma saisi elää luonnollisista kosmisista luonnonvoimista eikä alistua Mardukin ja hänen joukoissaan seisovien loputtomien jumaluushierarkioiden tyranniaan.
Kaikki muu elämä oli jo olemassa siinä kohtaa kun Eeva luotiin, joten Raamatun tekstin pohjalta voidaan nähdä että tässä tarkoitetaan (maalaisjärjelläkin ajateltuna) ainoastaan ihmisiä.
Minusta tässä ei ole ristiriitaa. Elämän henki eläimissäkin on, mutta eläimet eivät ole Jumalan kuva. Eläimet luotiin kukin lajinsa mukaan (ihmiselle avuksi), mutta ihminen Jumalan kuvaksi. On siinä vissi ero
Eläimet osaavat silti puhua Jumalasta omalla tavallaan, vaikka niillä ei ajattelukykyä olekaan. Esim. Tuo minun kissani todistaa olemuksellaan, ettei evoluutioreoria pidä paikkaansa, on se niin monimutkainen olento, myös käyttäytymiseltään. Vaikka sillä ei älyä olekaan niin se toimii hyvin älykkäästi vaistonsa avulla, se tietää kellonajat ja osaa omalla tavallaan ilmoittaa minulle mitä se haluaa, joko ruokaa, pyytää pihalle tai haluaa rapsutusta jne.
Emme tiedäkään, mutta niiden käyttäytyminen on usein hyvinkin älykästä, vaikka toimivat vaiston mukaan. Pidän sitäkin Jumalan yleiseen ilmoitukseen kuuluvana, ei niiden käyttäytyminen ole alkuräjähdyksestä sattuman seurauksena syntyneen atomikasan mielivaltaista liikehdintää. Sattuma ei luo järjestystä, vaan päinvastoin kaoottista epäjärjestystä.
Olen samaa mieltä ja sitten myös eri mieltä. Kommentissasi on ihan myös virhe. Eläimillä on ajattelukyky, eli ne eivät ole vain vaiston ohjaamia “koneita”. Niillä on määritelmällisesti myös tietoisuus. Tutkitusti eläimet myös kokevat samankaltaisia tunteita kuin ihmiset. Toki ne ovat näissä asioissa “alemmalla” tasolla kuin ihmiset, mutta oikeissa olosuhteissa osasta niistä yhtä hyvin voisi kehittyä ihmisen kaltaisia älyllisten kykyjen suhteen.
Mutta samaa mieltä olen siinä, miten eläimet osaltaan ovat hyvä todiste Jumalan olemassaolosta. Eri mieltä olen siinä, että se poissulkisi evoluution. Tiede on hyvin perustellut evoluutioteorian, eikä sen hyväksymisessä ole ristiriitaa luomisopin kanssa, ellei siitä sellaista erityisesti halua tehdä.
Sattuma on sattumaa siksi, että se on satunnaista ei siksi, että se aiheuttaisi epäjärjestystä. Sattumalta voi syntyä järjestystäkin. Se, että maailmankaikkeus on olemassa ja me täällä pystymme sen tiedostamaan ja havaitsemaan, on äärimmäisen epätodennäköistä, mutta silti tässä olemme. Loogisesti tästä ei voi kuitenkaan vetää johtopäätöstä suuntaan tai toiseen monestakin syystä. Mutta pääsuuntina voidaan todeta, että koska tässä ollaan, se on todiste Jumalasta, joka on kaiken takana, tai että äärettömyydessä on mahdollisuus tapahtua kaikenlaista sattumalta ja siksi myös äärimmäisen epätodennäköinen voi tapahtua ja se tapahtui ja siksi olemme tässä.
Eiköhän pysytä, jos tahdomme olla kristittyjä Jumalan sanassa, siinä mitä hän on sanonut?
2Piet 2:12: “Mutta niinkuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet, niin joutuvat myös nämä, kun herjaavat sitä, mitä eivät tunne, häviämään omaan turmelukseensa,”
Missä ovat nämä perustelut, jotka tukevat tieteisuskoasi, onko sinulla jokin viite niihin? Vakuuttavatko nämä minut voimallisemmin kuin Pyhä Henki, että minun täytyisi heittää Pyhälle Hengelle, jumalaluuden kolmannelle persoonalle hyvästit? Ei ikinä, evidenssiä sellsisesta ei ole, että minun tulisi vaihtaa uskon ja Hengen valaisema ymmärrykseni ihmisviisauden pulllistamaan järkeilyyn. Ei minä uskon niin kuin on kirjoitettu, enkä ole häpeään joutuva, tuleva karkoitetuksi Jumalan kasvojen edestä.
Ja jos sattuma ohjaa, niin katso, ettei se ohjaa sinua!
Lottorivi sattuman seurauksena voi tietenkin olla tietyissä rajoissa millainen tahansa. Etupäässä sattumalta syntyy vain epäjärjestystä ja kaaosta, valkoista kohinaa, ei mitään järkevää. Apinakin osaa kirjoittaa kymmenosaisen tietosanakirjan, jos sen annetaan tarpeeksi monta kertaa yrittää, mutta kuka oikeasti uskoo sellaiseen? Ja kuka sen apinankin ensin suunnittelee ja määrittelee, millainen tietosanakirja on oikeanlainen?
Jos oletat sen syntyneen sattumalta, niin todennäköisyys on todellakin äärettömän pieni, olematon. Mutta jos se on suunnittelun ja tahdon tulosta, mitään muuta ei olisi voinut tapahtuakaan. Syntymekanismin määrittäminen on sitten toinen juttu
