Tämäkin raportti on argumentti jättiläisten puolesta. Goljat oli kolmimetrinen ja refaimilainen, jättiläisten sukua. Og on yksi mainittu jättiläinen, ilmeisesti myös Nimrod. Hesekiel puhuu myös jättiläisistä.
Oletko harkinnut YouTube videoiden tekemistä?
Ihmisten välinen toiminta on siksi houkutteleva, että siinä varsinainen pääongelma –
enkelien harrastama seksi – poistuu. Mutta. Jumalan poikia ei oikein kutsuta ihmisiksi (vrt. Psalmi 82). Ihmisten kesken ei synny jättiläisiä. Raamatun oma todistus (Pietari ja Juuda), taustalla oleva uskomusmaailma sekä kirkkoisät puoltavat enkelitulkintaa.
Yksi todiste Jumalan pojille enkeleinä (sekä jättiläisten jatkuvuudelle) muuten lienee myös Paavalin 1. Korinttilaiskirjeen huntuajatus…
Niinpä! Mutta tällehän on likeinen tarina Genesiksessä: Sodomakertomus. Siinä ja muuallakin enkelit ovat kovin ruumiillisia. Tämä liittyy laajempaan antropomorfisen Jumalan haasteeseen. Raamatun omassa maailmankuvassa kanssakäyminen fyysisesti on näemmä luontevampi kuin joku riivausteoria – missä on muutenkin ongelmansa.
Eli paljon herättää spekulaatiota ja mielikuvitusta, mutta emme voi tietää ennen kuin Jeesus palaa, jos sittenkään. Asia on epäoleellinen pelastuksen ja sovituksen kannalta,
joka tapauksessa oli totuus mitä vaan, syntiä se on ollut ja vihollisuutta, pahaa. Vieläkin on olemassa paha, langennut henkivalta ‘mustine enkeleineen’. Niiden edelleen kerrotaan harrastavan seksiä ‘seuraajiensa’ kanssa, tiedä sitten enkä haluakaan.
Raamattu ei siis vastaa epäoleellisiin kysymyksiin ja sisältää paljon aikansa eläneitä käytäntöjä yms. muuta vain inhimillistä, vaikka Raamattumme on Jumalan henkäyttämä (inspiraatio), ainoa luotettava todistus Kolmiyhteisestä Jumalastamme ja siksi Pyhä Raamattumme. Väärä kirjaimellinen lukutapa eksyttää.
Luterilaiset, miten te kohtaatte nämä luterilaiset papit jotka avoimesti puhuvat että he eivät pidä kristillisen opin olemassaolosta, opillisesti uskon kohtien selittämisestä. Että oppi, ja opillisesti selitetty raamatullisuus, on jotain mitä ei tarvita ollakseen kristitty. Miten kohdata tällainen pappi kristillisellä rakkaudella?
Suurin kysymykseni on sellaiselle papille ‘minkä hän näkee tärkeimpänä tehtävänään pappina?’.
Olen hämmentynyt. Eihän kristinusko kai voi olla jokaiselle hänen omien päätelmiensä summa. Mitä sitten jos sitä papin auktoriteetilla ehdotetaan hyväksi vaihtoehdoksi?
Ehkä rivikristitty ei osaa eksplikoida kristillistä oppia, mutta hän osaa usein kokea mikä on kristillistä ja mikä ei, eli elää kristillisesti. Pappi, jolla on opetusvelvollisuus, on kyllä hukassa jos halveksuu oppia.
Itse olen pari kertaa sanonut kollegalle, että tuntui kurjalta kun hän sanoi minun olevan väärässä sukupuoli tai seksuaalisuus asioissa. Sanoin että sanon mitä pappina kuuluu sanoa kirkon opettavan pappislupaukseni mukaan. Olinpa mitä mieltä itse hyvänsä. Julkisesti papin tulee kunnioittaa lupaustaan, eikä puhua julkisesti vastoin kirkon opetusta. Tämän voi myös seurakuntalainen sanoa papille.
Mutta meillä ei ole oppia opista. Eli jos pappi sanoo että oppi on ikävä asia, niin sille ei voi mitään. Voi yrittää kuunnella enemmän muita.
Eivätkö enkelit kuitenkin ilmestyessään ja?kuvattaessa ole ruumiillisia? Eivätkö Raamatun enkelit enkelit syö, paini ja harrasta seksiä kuitenkin - vaikeaa ruumiitta? Jos enkeli ilmestyisi jollekkin vähän herkälle ja tämä ampuisi sanansaattajaa haulikolla niin kuinka siinä kävisi, suhahtaisiko luoti läpi kuin aaveesta konsanaan vahinkoa tekemättä?
Enkelit, hyvät ja pahat, voivat ilmestyä käytännössä minkälaisessa muodossa tahansa, mutta eivät tietääkseni ole fyysisiä ja aineellisia olentoja koskaan. Henkimaailman olennot voivat muistuttaa ihmisiä, ufoja, humanoideja, autoja, tulisia rattaita ja hevosia, mitä tahansa esineitä ja asioita ja aikaansaada erilaisia ilmiöitä, mm valoilmiöitä, varjelusta, asioiden kulkuja, viestejä, parantumista. Tärkeintä on erottaa niiden lähde ja ehkä sen jälkeen mikä oli niiden tarkoitus.
En ole luterilainen, mutta tämäkin näkemys on ihan varteenotettava. Jos ajattelee vaikkapa Uutta testamenttia, niin siellä ei hirveästi oppia, siis teologiaa ole, pääpaino on etiikassa, siinä, miten eletään. Ja kristittyjen arkielämän kysymyksetkin usein ovat aika kaukana opista. Puhumattakaan, kun katsotaan kristinuskon historiaa, missä oikea oppi on usein ollut aika kaukainen asia niin pappien kuin maallikoidenkin kohdalla. Tärkeää on ollut enemmän uskon kohde ja miten se vaikuttaa elämään. Jos ajattelee dogmihistoriaa, niin se puhuu tällaisen näkemyksen puolesta. Selkeästi systematisoitu teologia syntyi vasta reformaation jälkeen ja liittyi enemmän aikakautensa laajempiin kehityskulkuihin kuin siihen, että kristinuskolle olisi ominaista tai elintärkeää jonkinlainen täsmällinen oppi.
Tämä taas on etenkin protestanttiselta kannalta erittäin hämmentävä lausunto, sillä nykyaikainen protestanttisuus on pitkälti sitä, että kukin määrittelee oman oppinsa. Toki useimmat määrittelevät oppinsa jonkin vakiintuneen perinteen mukaisesti, mutta siinäkin vaikuttaa kyseisen henkilön tulkinta kyseisestä perinteestä. Jos oikea oppi tai oppi ylipäätään olisi tärkein asia, niin silloin ortodoksinen ja katolinen usko olisi paras, mihin kannattaisi panostaa. Sillä niissä oppi on kuitenkin jollakin tavalla täsmällistä, eli että ajatuksena on, että kirkko määrittää sen. Sen sijaan lähtökohtaisesti protestanttisuudessa yksilö päättää, mihin uskoo, vaikka kirkoilla toki on omat määritellyt oppinsa.
Näkisin siis niin, että protestanttinen pappi, joka julkisesti sanoo, että kristinusko on jokaisen “omien päätelmiensä summa”, toteaa vain ääneen sen totuuden, mikä protestanttisuudessa on vallassa.
Oletko sitä mieltä että ihminen on kristitty jos hän on päättänyt että Jeesus ei ole ihmiseksi tullut Jumala joka on sovittanut ihmisten synnit? Voiko tästäkin päättää itse?
Tämä on aika painavaa oppia, ja mielestäni ehdottoman tarpeellista kristitylle, myös protestantille.
Saamasi vastaukset nousevat selkeästi pitkän tulkintahistorian pohjalta. Nykyaikaisen tulkinnan ja opin pohjalta ajatellaan, että enkelit ovat puhtaasti henkiolentoja. Kun taas luemme Raamattua, enkelit ovat paikoin hyvinkin inhimillisiä tai ainakin fyysisiä.
En itse edes halua antaa lopullista vastausta. Kyse on niin laaja ja monipuolinen. Toisaalta, jos pyrimme vastausta etsimään Raamatusta, joudumme ottamaan huomioon muinaisen maailman maailmankuvan ja käsityksen yliluonnollisesta. Jos taas haemme vastausta nykyaikaisesta teologiasta, päädymme filosofiseen ja pitkälle muotoiltuun teologiseen pohdintaan yliluonnollisuudesta ja enkeleistä.
Kysymys on siis vaikea jo sen pohjalta, että ajatellaanko Raamatussa mainittuja enkeleitä, teologiassa määriteltyjä enkeleitä vai arkielämässä käsitettyjä enkeleitä. Nämä kaikki ovat erilaisia ja eri tavoin käsitettyjä.
Toisaalta mieleeni tulee Johanneksen evankeliumin viimeisimmät luvut, joissa ylösnoussut Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen. Hän erityisesti syö saaliiksi saatua kalaa ja se kertomuksessa ikään kuin alleviivataan. Vastaavasti esimerkiksi tuomari Samuelin syntymän ilmoittanut enkeli ei syönyt tarjottua ruokaa, vaan se vain paloi uhrina Jumalalle. Tämä viittaa siihen, että Raamatun aikojen ajatusmaailmassa enkeli saattaisi olla jollakin merkittävällä tavalla erilainen ihmisiin verrattuna. Johanneksen evankeliumin lopun kuvauksessa taas halutaan osoittaa, että ylösnoussut Jeesus tosiaan on, kuten ihminen eli hän syö.
Tässä tullaan sitten siihen, että mitä opilla tarkoitetaan. Selvää on se, että varhaisessa kristillisyydessä ajateltiin, että Jeesus on merkittävä. Merkittävyys kuitenkin selitettiin siinä vaiheessa eri tavoin. Vasta yli 300 vuotta myöhemmin kristityt edes jollakin tavalla yhteisesti määrittivät, että Jeesuksen merkittävyys liittyy siihen, että Jeesus on Jumala.
Onko siis oleellista tunnustaa Jeesus juurikin Jumalaksi ja sitä kautta nykyaikaisen käsityksen mukaan kolminaisuusopin Jumalaksi? Ja jos, niin miten käy niiden lukuisten kristittyjen, jotka elivät ennen kuin kolminaisuusoppi määriteltiin viralliseksi? Eivätkö he olleet oikeita kristittyjä, vaikka uskoivat Jeesukseen ja sen mukaan, mitä heille oli opetettu?
Jotta ehkä vältytään turhilta sivujuonteilta, niin kannatan itse tässä mielessä klassista kristinuskoa. Pidän kolminaisuusoppia parhaimpana selityksenä Jumalasta ja myös perustana pelastukselle.
Jos minä olisin paha henki, ilmestyisin ihmisille pienenä vihreänä miehenä ja kertoisin tulevani kaukaiselta planeetalta, missä vallitsee rauha ja…
Autonakin saattaisin ihmisille ilmestyä ja näin heitä eksyttää sekä teollista vallankumousta kiihdyttää. Mistä tuleekin mieleen, jos kerran astrologia, metallurgia ymv. on perkeleestä niin onko sitten juna, auto ja atomipommi sitten myös opittu demoneilta?
Olen kuullut tosikertomuksena tällaisen eräältä ihmiseltä, joka oli muuten terve. Harrasti rajatietoa ja rukoili humanoidin ilmestymistä tulemaan noutamaan häntä täältä. Kääntyi pelästymisensä jälkeen Jumalan puoleen ja tuli uskoon.