Kirjoittelen täällä tällaista maalaushartauskirjaa. Sen ääreltä kysyn: sattuuko joku tietämään, mistä löytyy fyysisenä oheinen maalaus Piispa Henrikistä? Saattaa löytyä Uppsalan tuomiokirkosta, mutta netistä en löydä vastausta. Sivu, josta tämän löysin, ei suostunut aukeamaan, enkä löytänyt sitä enää uudestaan.
Pulmaan tulee apu toisella tapaa, jos jollain sattuu olemaan tieto tai linkki kauniista maalauksesta kyseisestä herrasta - mielellään vanha ja luterilaisesta kontekstista. Googlen kuvahaku on tietenkin jo tehty.
Onko kristillinen yhteisö/yhdistys/seurakunta nimeltä Palava sydän kenelläkään tuttu? Onko kellään siitä enempää tietoa kuin sen omilta sivuilta löytyy?
Ei ole tuttu. Mutta tässä tullaan taas siihen mistä jo muualla mainitsin, eli että uusia porukoita syntyy koko ajan nopeaan vauhtiin. Tämä homma näyttäisi pyörivän kahden avioparin ympärillä.
Tuo on kai yhdistys tai oikeastaan Outi Cappelin yksityinen pulju, jonka sivuja hänen poikansa ylläpitää. Cappel on kiertävä puhuja, joka luulee olevansa suurikin profeetta. Olen radiosta kuullut monia puheitaan, joita yhteen aikaan tuli Patmosradiosta.
Korostaa itse äärimmäistä oikeaoppisuuttaan, mutta itse en kestä hänen omasta mielestään ylivarmoja käsityksiään. Mielestäni hiukan arveluttava puhuja, joka nostaa omat näkemyksensä ja tulkintansa lähes Jumalan sanan tasolle. Kiertäisin tuon tyypin. Puhuu paljon kutsuttuna vieraana myös luterilaisissa seurakunnissa.
Okei, eli siis kyse ei olekaan avioparista vaan toinen Cappel on Outi Cappelin poika. Nämä on just tuttuja piirteitä - liike rakentuu jonkun vahvan persoonan ympärille, tiedetään oikea totuus ja on suora yhteys yläkertaan…
Jos en ihan väärässä ole, niin poika tai muu sukulainen. Jo kuvista näkee ikäeron ja kai jostain olen sen lukenutkin. Tommi Cappel hoitaa sivustoa, äänitteiden myyntiä ja muita asioita. Sivuilta löytyy myös kaksi iäkkäämpää hallituksen jäsentä, aviopari.
En minä muuta tiedä Outin opetuksista, mutta että joku niissä häiritsee ainakin minua. Ehkä yli-itsevarmuus ja tapa, kuinka hän tekee omia tulkintojaan Raamatusta, sen profetioista ja sanoo omat mielipiteensä ehdottomina faktoina ja hengen ohjauksessa saatuina. Joku hänessä tökkii pahasti, vaikka Suomi 24-foorumilla monet lausuvat ylistäviä kommentteja. Minuun tuollainen ei uppoa, vaikka konservatiivisesti ajattelenkin.
Miksi Jumala käski Moosesta tekemään juuri pronssisen KÄÄRMEEN, johon katsomalla käärmeenpuremien vaivaamat israelilaiset jäivät eloon (4. Moos. 21:4-9)?
Kysymyksen taustalla on tietenkin ymmärrys käärmeestä pahan ja paholaisen symbolina. Toisaalta olen lukenut kirjaa “The Good and Evil Serpent: How a Universal Symbol Became Christianized”. Sen mukaan Raamatun kirjoituksissa heijastuu ikivanha ja vahva uskomus käärmeestä myönteisenä jumalolentona. Esimerkkinä paratiisin käärme, joka on puhekykyinen ja muita eläimiä viisaampi. Näin ajateltuna kirjoituksissa käärmettä ei niinkään tai pelkästään demonisoida, vaan käytetään kontekstuaalisesti ja/tai alistetaan Jumalan vallan alle, kuten paratiisikertomuksessa ja pronssikäärmekuvauksessa (Mooseksen sauva muuttui myös käärmeeksi, ei esimerkiksi kotkaksi).
Näin ilmeisesti myös Johanneksen evankeliumissa, missä Jeesus kiusallisesti(!?) samaistaa itsensä käärmeeseen. Ilmeisesti tämä oli tekstin kontekstissa samankaltainen keino puhutella käärmeuskovaisia kuin evankeliumin alun Logos-hymni puhutteli stoalaisia logosuskovaisia.
Tällainen näkökulman muutos ei kuitenkaan poista parahdustani: miksi ihmeessä Jumala käskee Moosesta tekemään kulttikuvan käärmeestä kontekstissa, jossa kuvainpalvonta, vieläpä juuri käärmeen kuvanpalvonta, on suuri kiusaus ja houkutus? Sittenhän valittu kansa lankesikin palvomaan tätä otusta tai kuvaa - tai kenties kulttikuva pyhässä paikassa herätti sepittämään pronssikäärmekertomuksen.
Minusta olisi ymmärrettävää ajatella tekstien kirjoittajien käyttävän suosittua symbolia omiin tarkoitusperiinsä eli assimiloivan vallalla olevaa teologiaa omaan ymmärrykseen. Jumalan motiivia en kuitenkaan saata ymmärtää.
Oma viisauteni ei riitä, mutta hyvä selitys löytyy tuolta.
Miksi Jumala sitten antoi Moosekselle erikoisen ohjeen nostaa vaskikäärmeen tangon päähän, lääkkeeksi sairastuneille? (4. Moos. 21:8) Voisi kai sanoa, että Mooses nosti Jumalan käärmeen tai pelastuksen käärmeen kaikkea pahan valtaa vastaan. Tämä ei itseasiassa ollut ensimmäinen kerta, kun näin tapahtui. Eräänlainen esinäytös koettiin aiemmin faaraon hovissa: ”Niin Mooses ja Aaron menivät faaraon tykö ja tekivät, niin kuin Herra oli käskenyt. Aaron heitti sauvansa faaraon ja hänen palvelijainsa eteen, ja se muuttui käärmeeksi. Ja faaraokin kutsui maansa viisaat ja velhot; ja nämä Egyptin tietäjät tekivät samoin taoillansa: he heittivät kukin sauvansa maahan ja ne muuttuivat käärmeiksi. Mutta Aaronin sauva nieli heidän sauvansa*.” (2.Moos. 7:10-12)* Jumala osoitti voimansa siinä, kun Aaronin käärme nieli itseensä Egyptin velhojen käärmeet. Samalla tavalla tankoon nostettu vaskikäärme asetettiin kaikkia leiriin tulleita käärmeitä vastaan. Vaskikäärmeessä oli läsnä parantava lääke kaikille käärmeen puremaan sairastuneille: ”jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon.” (4. Moos. 21:8)
Tuo oli hyvä kirjoitus, mm. siksi, että siinä otettiin laajempaa kokonaisuutta haltuun ja huomioon. Teksti ei kuitenkaan vastaa kovinkaan suoraan annettuun kysymykseen. Vastaus on lähinnä se, että pronssikäärme on Jumalan käärme ja pelastuksen käärme. Se ei vastaa kysymykseen siitä, miksi pakanakansojen kulttieläintä tai pahuuden symbolia käskettiin käyttää armonvälineenä.
Kristus otti päällensä meidän syntimme. Siten paha oli ristiinnaulittu myös Golgatalla. Kristus voitti kuolemalla kuoleman. Mooses voitti käärmeellä käärmeet. Niin, ja Jeesus kehottaa omiaan olemaan viisaita kuin käärmeet. Ongelma poistuu vähintään osittain jos tunnustetaan käärmesymbolin monimerkityksellisyys, siis se, että käärme voi tarkoittaa myös ja pelkästään jotain myönteistä, kuten viisautta tai ikuista elämää. Tällöin jaetaan käärmesymboliikkaa pakanoiden kanssa.
Ps: En kylläkään ymmärrä, miten ja millä perusteella käärme on viisaampi kuin vaikkapa apina, kissa tai mustekala. Ei sillä, että haluaisin alkaa muuttamaan mitään kertomuksia…
Pronssikäärmettä ja tankoa voi tosiaan pitää ristinä kristillisenä tulkintana. Näin on toki pidettykin ja Jeesuksen oma sana vahvistaa tätä (sitä voi sitten miettiä, tarkoittaako Jeesuksen korottaminen ristiinnaulitsemista tai pelkästään sitä).
Silti ristimotiivi ei nouse 4. Mooseksen kirjan tekstistä. Johanneksellakin se on sivussa (tankoa ei mainita), oleellisempaa on pelastuksen nostaminen esille. Ristivastauksesi ei liioin ole vastaus kysymykseeni, pikemminkin väistöliike. Sanan mukaan ei tullut katsoa ristiä, eikä tankoa, vaan vaskikäärmettä.
Näillä näkymin ja näin ollen, on minusta vahvin tulkinta se, että Raamatun kirjoittajat omaksuivat ympäröivää käärmeteologiaa omaan teologiaansa. Ilmeisesti samoin tehtiin myös Leviatanin, kaaoskäärmeen, tapauksessa. Siis siten, että ei sivuutettu otusta, eikä kielletty sen olemassaoloa, vaan kerrotaan Jumalan luoneen vesipedon telmimään ja myllyttäneen tämän hydraotuksen voimallaan.
Tulkintani ja käsitykseni vahvistavat käsitystä siitä, ettei pronssikäärme-episodi ole totta, historiallinen. Se on vähän surullista. Toisaalta kirjassani mainitaan, että jostain tuolta tapahtumapaikan pakeilta oli löydetty viitteitä jostakin pronssikaivostoiminnasta. Josko noita nyt ihan hatusta aleta heittämään…
Kun luin Matteuksen evankeliumin ensimmäisen luvun, niin nyt ajattelin sukua vähän eri tavalla, koska olen enemmän lukenut ja varsinkin kuunnellut Raamattua ja sen selitystä. Aivan eri tavalla se avautui minulle, kun huomasin ne kaikkien kuninkaiden nimet Daavidin jälkeen. Aiemminhan vain Salomo kuulosti tutulta, mutta kaikki muut menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Olen aina ajatellut, että nimenomaan Maria oli Daavidin sukua. Nyt sitten huomasin, että Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen sukuluettelo päättyy Joosefiin, Marian mieheen. En nyt löytänyt paikkaa, jossa olisi mainittu Marian olleen Daavidin sukua, mutta eikö hänkin ollut.
Maria oli isänsä puolelta Daavidin kuningassukua. Luukkaan evankeliumin mukaan Maria ja Joosef olivat molemmat Daavidin sukua ja heidän sukunsa kotipaikka oli Betlehem . Äitinsä puolelta Maria oli pappissukua. Sen voi päätellä siitä kertomuksesta, jossa Maria vierailee serkkunsa Elisabetin luona, joka on papin vaimo ja itsekin “Aaronin tyttäriä”.
Eroa Luukkaan ja Matteuksen sukuluetteloiden välillä on selitetty juuri siten, että Matteus antaisi “vallanperimyksellisen” sukuluettelon Joosefiin, Jeesuksen isään lain edessä. Ja Luukas taas Jeesuksen lihallisen periytymisen Daavidista äitinsä kautta, toki siinäkin päädytään Joosefiin, mutta ikään kuin Marian puolisona ja sen perimyksen siten omaksuneena. En muista, missä juuri äsken jotain kirkkoisien tekstiä näin tähän liittyen, mutta koska kerran Kristuksen tuli olla Daavidin poika, oli hän sitä niin lain edessä kuin lihansa kautta.
Kieltämättä nyt on paljon kristittyjen vainoja ja eksytystä, mutta mietin tuota Saatanan irti päästämistä, että onko hän nyt irti. Millä tavalla Saatana on nyt irti ja mitä eroa sillä on siihen, että kiusannuthan se on tähänkin asti?
Tuo Saatanan irti päästäminen viimeisenä aikana perustuu Ilm. 20 luvun jakeeseen 3. Sitä tukee myös muualla Raamatussa esitetty ajatus siitä, että aivan ennen Kristuksen toista tulemusta tapahtuu suuri lankeemus uskosta.
Mitä Ilm. 20 mainittuun Saatanan sitomiseen tulee, ei Raamattu jätä meitä epävarmuuteen tämänkään sanonnan oikeasta käsittämisestä. Raamatun opin mukaan on koko ihmiskunta Perkeleen valtaan alistettu syntivelan tähden, johon maailma on syypää. Kristuksen sovituskuolema on vienyt pohjan tältä herruudelta (Joh. 12:31; 16:11). Yksityisten ihmisten kohdalta on Perkeleen valta lopussa ja Perkele siis heidän kohdaltaan sidottu siitä hetkestä, jolloin he kääntyvät uskon kautta evankeliumiin, toisin sanoen uskon kautta Kristuksen antamaan syntien poistamiseen. Tämänkin selityksen antaa taas Raamattu itse, kuten käy ilmi esim. kertomuksessa apostolinviran antamisesta Paavalille (Ap. t. 26:18; Kol. 1:13 - 14). Ei ole olemassa mitään muuta keinoa ihmiskunnan vapauttamiseksi Perkeleen vallasta kuin evankeliumin saarna ja usko evankeliumiin. Sellaiset tekijät kuin maallinen tiede ja sivistys sekä kristinuskon osakseen saama ulkonainen tunnustus ja asema maailmassa Konstantinuksen ajoista alkaen eivät sinänsä ole mitään keinoja Saatanan sitomiseksi. Juuri vainonalainen Kirkko on uskon kautta evankeliumiin voittanut Perkeleen ja maailman. Jos olemme varmat tästä, on meidän pakko Lutherin tavoin (St. L. XIV, 137; Erl. 63, 166) katsoa noiden tuhannen vuoden alkaneen silloin, kuin evankeliumin saarna lähti liikkeelle ihmiskunnan keskuuteen.
Milloin tuo »vähä aika», jolloin Saatana on taas oleva valloillaan, alkaa tai on alkanut, on yhtä mahdotonta vuodelleen ja päivälleen arvioida kuin viimeisen tuomion alkamisen päivä. Sen tunnusmerkiksi sanotaan kuitenkin yleinen rynnäkkö »pyhien leiriä ja sitä rakastettua kaupunkia» vastaan, siis kristillistä kirkkoa vastaan. Yleinen rynnäkkö kristillistä kirkkoa vastaan tapahtuu siten, että yleisesti hyökätään kristillistä oppia vastaan, jonka mukaan Kristuksen sijaissovituksen ansiosta on olemassa armollinen syntien anteeksiantamus; tämähän on se oppi, jonka varassa kristillinen kirkko uskon kautta pysyy voimassa. Koska tätä kristillisen kirkon perustusta vastaan hyökätään aivan yleisesti meidän aikanamme, olemme sitä mieltä, että me elämme »vähässä ajassa».
Franz Pieper, Kristillinen Dogmatiikka, SLEY 1995, s. 593.
Jeesus myös vertaa viimeisiä aikoja Sodoman ja Gomorran päiviin. Näemmehän tämän kaiken toteutuvan aivan silmiemme edessä ennennäkemättömällä vauhdilla ja luopumuksen kristinuskosta olevan jokaiselle näkevälle ja kuulevalle selviö.
Augustinus taisi selittää evankeliumien sukuluettelojen eroa sillä, että Joosef olisi adoptoitu, jolloin hänellä olisi kaksi sukupuuta: toinen biologisen isänsä ja toinen kasvatti-isänsä kautta. Toinen selitystapa on ollut juurikin tuo, että toinen sukuluettelo kuvaisi Joosefin ja toinen Marian sukupuuta.
Kotilieden hammashoitoaiheisen jutun mukaan Suomessa olisi jossain historian vaiheessa pidetty hampaiden harjaamista syntinä. Mikä kirkkokunta, herätysliike tai suuntaus lienee kyseessä, vaiko kuitenkin yksityisajattelu tai jopa uutisankka? Ikinä en ole tällaisesta kuullut.
