Kysy mitä vain liittyen uskontoon, kirkkoihin, seurakuntiin

Ajankohtaista
490

Ehdottomasti vastustan antamisen normittamista siten, että vedotaan Raamattuun. Tavallisesti perusteena käytetään (niukasti Vanhan testamentin puolella olevaa) Malakian kirjaa, jossa lukee näin:

“Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti.” (Mal 3:10)

Olen kuullut omin korvin saarnaajien julistavan, että “kymmenykset kuuluvat Herralle”, ja “uhraaminen alkaa vasta kymmenyksien päälle” ja että “joka ei maksa seurakunnalle kymmenyksiä bruttotuloistaan niin kuin allekirjoittanut, on varkaan kirjoissa”.

Tuommoinen on mielestäni aivan helkkarinmoista puoskarointia pyhillä asioilla, kun päälle vielä isketään, että “varkaat eivät peri Jumalan valtakuntaa.” :tired_face:

Siunaukset eivät ole rahalla ostettavissa, mutta mainitun Malakian kirjan kohdasta jätetään yleensä huomioimatta, että edellisissä jakeissa sanotaan näin:

“Riistääkö ihminen Jumalalta? Te kuitenkin riistätte minulta. Mutta te sanotte: “Missä asiassa me sinulta riistämme?” Kymmenyksissä ja antimissa. Te olette kirouksella kirotut, kun te, koko kansa, riistätte minulta.” (Mal 3:8-9)

Uusi liitto ei todellakaan ole tuollainen siunauksen ja kirouksen liitto. Siis jos et maksa kymmenyksiä, olet kirottu. Ja kyllähän on paljonkin niitä puoskareita, jotka haluavat olla “lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät”. (1.Tim 1:7)

Uudessa testamentissa on runsaan antamisen malli sekä sydämestä - ei surkeillen eikä pakosta - antamisen malli. Uudessa liitossa ei ole normitettua kymmenysoppia. Kirkollisveron tai yhdistyksen jäsenmaksun ymmärrän hyvin, mutta lakihenkisesti julistettua kymmenysoppia kavahdan.

2 tykkäystä
491

Tämä on kyllä hyvin oudon kuuloista, koska seurakunnan tilaisuudet ovat yleensä julkisia ja kaikille avoimia. Ei voine olla salaisuus, keitä siellä käy. Sielunhoito on asia erikseen, mutta senkin asiakkaista moni lienee tuttuja muista yhteyksistä.

492

Palaan vielä ihmiskäskyihin ja perinnäissääntöihin, kun sopiva esimerkki tuli vastaan. Sanansaattaja 3/23, Markus Malmivaaran raamattuopetuksesta “Katso mitä katsot”:

Samanlaista synnillistä katsomista ovat myös kauhu- ja väkivaltaelokuvat, joiden katsominen rikkoo sisintä ja alleviivaa Saatanan työtä maailmassamme. Kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta puhdistautuen ja Jumalaa peläten pyhitämme elämämme kokonaan Hänelle.

En itse harrasta kyseisiä elokuvan lajeja, joten kyse ei ole siitä, että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. En suosittelisi ketään katsomaan kovin rajua tavaraa, koska uskon sen kyllä olevan ihmiselle itselleen vahingollista. Tällainen ehdoton sääntö mielestäni menee kuitenkin yli Raamatun ja vetää mutkat suoriksi monisyisessä asiassa. Myös väkivaltaa ja kauhua sisältävissä elokuvissa voidaan käsitellä esim. ajankohtaisia eettisiä kysymyksiä ja herättää syvällisiä ajatuksia, ja hyvinkin väkivaltaisia kohtauksia voi olla myös sellaisissa elokuvissa, joiden pointti ei kokonaisuutena kuitenkaan ole raakuuksilla mässäily. Ja isot genret pitävät sisällään hyvin monenlaista. Joten eiköhän näissä asioissa ole kysymys pikemminkin siitä, millaisia elokuvia kyseisistä genreistä katsoo, millä mielellä, miksi ja mitä niistä oppien.

4 tykkäystä
493

Hankala juttu, kun olen samaa mieltä sekä sinun että Malmivaaran kanssa. Hänen suuntaansa ajatteluani ohjaa ehkä se, että seurakunnan leffailloissa(!) näkemäni kauhuelokuvat (eräs, joka ei juuri muuhun toimintaan osallistunut kärräsi niitä sinne, ja muut halusivat katsoa niitä, minä sitten mukana) hyppäävät edelleen iljettävine ja ahdistavine kohtauksineen tajuntaani. Itse asiassa kun aloin tätä viestiä kirjoittaa ne alkoivat taas vyöryä mieleeni. Kaikki väkivalta ei edes elokuvissa ahdista, mutta kauhu sekä n.s. järjetön väkivalta (minun on henkisesti mahdollista hyväksyä sen näkeminen, kuinka joku kuolee taistelussa, sillä sitä taistelukentällä tapahtuu, mutta kun joku surmataan muussa tilanteessa koen sen usein todella ahdistavana katsoa, vaikka kyse on vain elokuvasta).

Näiden kokemusten vuoksi koen, että totaalinen pidättäytyminen olisi vähentänyt ahdistusta elämässäni. Kauhu on muutenkin genre, jonka sopivuutta kristitylle voi aidosti pohtia, sillä kauhun katsominen viihteenä tässä kauheassa maailmassa on jotenkin hullua (vaimoni on tässä minuakin jyrkempi).

2 tykkäystä
494

Olet varmaan aivan oikeassa tässä koskien sitä, millaisten elokuvien katsominen on tai ei ole ihmiselle hyväksi. Kuten sanoin, en suosittele tällaista materiaalia kenellekään - ja omien katsomisteni kanssa olen hyvinkin nössö. Mutta se, kun jotain asiaa sanotaan suoraan synniksi, on aika vakava juttu. Silloin annetaan ehdoton ohje siitä, että kyseinen tekeminen tulee lopettaa, riippumatta siitä onko havainnut sillä olevan negatiivisia vaikutuksia omassa elämässä. Samalla tulee kyseenalaistetuksi myös sellaisten kristittyjen kristittyys, jotka harkitusti ja itsepintaisesti noudattavat erilaista linjaa. Siksi perustelujen pitäisi olla todella hyvät ja objektiivisen raamatulliset.

3 tykkäystä
495

Kauhua ja väkivaltaa on telkkarin sarjoissa ja elokuvissa ihan liikaa. Jospa niihinkin tuhlattu aika, vaiva, raha ja inhimillinen panos suunnattaisiin johonkin positiivisempaan ja ihmistä ylösrakentavampaan ohjelmatuotantoon! En katso ollenkaan kauhu-, väkivalta- ja toimintaleffoja enkä sarjoja…

496

Mitä Laestadius tarkoitti hullujenhuonelaisella? Kuka oli siis hullujenhuonelainen ja millä perusteella?

Kiitos.

1 tykkäys
497

Ehkäpä Joonan ansiokas artikkeli vastaa sinulle:

498

Ei kylläkään vastannut.

499

Ymmärtääksi hullujenhuonelaisia ovat maailmalliset filosofit Raamatun näkökulmasta. Toisaalta “heränneet” maailman näkökulmasta.

Tai en tiiä.

500

Oletko osallistunut ei-kirkollisesti Suomessa solmitun avioliiton siunaustilaisuuteen, joka ei ole ollut evlut kirkon tilaisuus? Esimerkiksi itse olin kauan sitten helluntaiperheessä varttuneen luokkakaverini varsin uskonnollisessa häätilaisuudessa, ja siinä siis virallinen tilastointi vihkimistavasta ei oikein kuvannut todellisuutta. (Evlut avioliiton siunaamisista on tilasto, joten siksi en kysy niistä.)

501

Olen siunannut itse maallikkona kahden sellaisen henkilön avioliiton, joista kumpikaan ei kuulunut ev.lut. kirkkoon, eikä ainakaan silloin mihinkään muuhunkaan seurakuntaan, vaikka uskovia olivatkin. Itse olen ev.lut. maallikko. Tilanne ei ollut oman teologisen katsantoni mukaisesti ihanteellinen, mutta vaihtoehtoina oli, että joko minä siunaan tai sitten mennään pelkällä siviilivihkimisellä. Kiehtova kokemus, hieno ja arvokaskin.

1 tykkäys
502

Tänään pappi saarnassa sivusi toista lukukappaletta

Ilm. 3:14–19

”Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita:
Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.
Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet. Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi!”

Minulla on tähän saakka ollut jotenkin käsitys, että kylmä tarkoittaa puhdasta ateistia tai agnostikkoa. Nyt sitten pappi selitti, että kylmäkin on ihan hyvä kuten tietysti kuuma, mutta haalea ei ole. Joo, onhan tosiaan tekstissäkin, että kunpa olisit kylmä tai kuuma. Taisi muuten haalea olla penseä edellisessä käännöksessä.

Miten te toiset selittäisitte tuon kylmän, mitä se tarkoittaa?

503

https://rll.fi/2015/03/mita-ilm-315-17ssa-tarkoitetaan-kuumalla-ja-kylmalla/

Laodikea kuvaa hyödytöntä ja itseriittoista seurakuntaa, joka on sulkenut Jeesuksen ulkopuolelleen (jae 20). Itseriittoisuuden tila on vaarallisin tila seurakunnalle. Se elää näennäiselämää eikä ole enää Jumalan käytössä.

Muistaakseni Jukka Norvantokin opetti samansuuntaista. Eli vertaus liittyy alueella sijaitseviin kuumiin lähteisiin, joiden vettä voitiin käyttää kylpemiseen. Tarpeeksi kylmänä niistä voitiin juoda, mutta haaleana niistä ei ollut mihinkään. Selityksessä haalealla tarkoitetaan itseriittoista seurakuntaa, joka ei omasta mielestään tarvitse mitään.

1 tykkäys
504

Onko täällä muita semmoisia, jotka tilaavat jollekin nuorelle Nuotta-lehteä? Muistan lehden aina silloin, kun lasku tulee (en kauhistu laskun summaa, siitä ei ole kyse). Se on ilmeisesti ainoa kristillinen nuortenlehti. Nähdessäni nuorta en koskaan muista kysyä häneltä lehdestä, mutta oletan, että hän lukee sitä.

505

Suomessa ei taida olla enää muita säännöllisesti ilmestyviä kristillisiä nuorten lehtiä kuin Nuotta. Dynamite ja sen seuraaja Hope, Music Mission ja moni aikoinaan ollut nuorten kristillinen lehti on lopettanut. Uskovaiset nuoret ry:llä on nuorille suunnattuja mediasisältöjä Internetin kautta jaossa. Aika vähissä on siis suomenkielinen tarjonta nykyään.

1 tykkäys
506

Oon lukenut Nuottaa silloin, kun olin siihen sopivassa iässä. Music&Mission tuli mulle myös aikanaan. En tiedä yhtään, millainen Nuotta nykyään on. Silmäilin jokin aika sitten aikanaan säästämiäni leikkeitä siitä, ja näin aikuisen silmin katsottuna monet niistä vaikuttivat hieman yksioikoisilta, mutta ehkä se on sellaista, kun kirjoitetaan teineille.

3 tykkäystä
507

Saman havainnon voi tehdä katsomalla koulujen koulukirjoja, että aika yksioikoista tekstiä toisinaan on. Jopa vielä monissa lukiotasonkin oppikirjoissa on asioita yksinkertaistettu yllättävän rajusti. Nuoret eivät ole valmiita lukemaan usein kovinkaan pitkiä tekstejä, ja yksinkertaistuksiin voi ajaa vielä sekin, jos aihepiirin sanastokin on monelle vierasta, ja jos sen takia joudutaan käyttämään yleissanastoa täsmällisempien ilmaisujen sijaan. Nuotan tapauksessa kirjoitusten sisältöön vaikuttaa myös se, että monet jutuista ovat nuorten kirjoittamia. Toki jutut käyvät läpi päätoimittajan tarkastuksen, mutta kyllä kirjoittajakin vaikuttaa kirjoitusten sisältöön.

Music Mission muutti aikoinaan nimensä Music & Missioniksi siinä kohtaa kun Lähetysseurasta tuli sen kustantaja. Silloin lehti laajeni kristillistaustaisen musiikin käsittelystä myös muuta kristillistä nuorisokulttuuria käsitteleväksi ja myös Lähetysseuran työ oli lehdessä esillä. Lehden historian viimeinen vaihe oli, kun Kotimaa otti lehden haltuunsa, ja vaihtoi sen sisällön kokonaan uusiksi niin, että se suunnattiin lähinnä rippikouluikäisille, jolloin se ei enää puhutellut lehden jo olemassa ollutta, jo isolta osin rippikouluiän enemmän tai vähemmän jo ylittänyttä lukijakuntaa. Samalla lehti alkoi käytännössä tehdä opillisia kannanottojakin, joista osa lukijoista saattoi olla eri mieltä, mikä karsi myöskin tilaajia. Rippikoululaisille suunnatun lehden nimeksi tuli Fleim. Lehden historia Kotimaan käsissä jäi varsin lyhyeksi, kun uusia tilaajia ei löytynyt ja vanhojakaan ei saatu olennaisten sisältömuutosten jälkeen pidettyä.

Ylipäätään kristillisten nuorten lehtien perusongelma on ollut uusien nuorten lukijoiden saavuttamisen vaikeus. 1990-luvulla oli aika montakin kristillistä nuorten lehteä Suomessa. Esimerkiksi Vapaaseurakuntien Dynamite-leirien pohjalta syntynyt Dynamite-lehti oli 1990-luvulla eräänlainen evankeliumia esillä pitävän kristillisen nuorisokulttuurin suunnannäyttäjä. Sekä sen tekijä- että lukijakunta vähitellen ikääntyi kuitenkin lehden mukana ja uusia nuoria tekijöitä ja lukijoita oli haastava löytää. Nuotta on onnistunut siinä, ettei lehden sisältö ole lähtenyt ikääntymään, vaan lehti on säilynyt nimenomaan nuorille suunnattuna. Keskeistä sen kannalta lienee ollut se, että tekijöiksi on aktivoitu koko lehden historian ajan oman aikansa nuoria, mikä on edistänyt lehden elinvoimaisena pysymistä.

1 tykkäys
508

Ai niin juu, olin jo unohtanut tämän vaiheen! Muistelisin, että mulle lehti ei Fleim-nimellä koskaan tullut. Olin jo lukiossa, kun Fleim tuli kuvioihin, ja ainakin omasta mielestäni jo ihan liian vanha lukemaan riparilaisten materiaalia. Kristilliseen musiikkikenttään liittyvä lehti olisi edelleen kiinnostanut, ja muistan harmitukseni siitä, että Music&Mission loppui.

Opillisilta kannanotoilta aiempikaan lehti ei luonnollisesti voinut täysin välttyä. Lehdessä käsiteltiin myös muita aiheita kuin musiikkia ja nuorisokulttuuria. Mieleen on jäänyt erityisesti ydinvoimajuttu, jossa haastateltiin kannattajaa ja vastustajaa, eli yritettiin siis olla neutraaleja. Lehdessä oli kuitenkin myös kolumni- ja hartauskirjoitustyyppisiä tekstejä. Ja kai sekin jonkun mielestä on kannanotto, jos kirjoittajana on naispappi…

509

Alkuperäisessä Music Missionissa ei muistaakseni ollut ydinvoimajuttuja, vaan se keskittyi aika pitkälti esittelemään kristillistaustaista musiikkia ja sen tekijöitä, sekä menneitä sekä tulevia musiikkitapahtumia. Toki aika on saattanut johtaa siihen, että kaikkea ei muista enää oikein. Mutta en muista Music Mission - lehdessä tavanneen olla edes hartauskirjoituksia. Henkilöhaastatteluja, tapahtumaesittelyjä, levyarviointeja ja sellaista muistan olleen kyllä. Music & Mission -vaiheessa lehden kirjoitusten kenttä laajeni ja musiikin rooli pieneni.