En juuri. Hautapaikkaa ymmärtääkseni tutkailtiin joitain vuosia sitten, ja löydettiin ja avattiin myös kivipaasi, jolla hautapaikaksi oletetun kohdan maaperä oli ollut peitettynä ainakin viimeiset noin puoli tuhatta vuotta. Uutiset kaivausten aikaan kertoivat, että 2000-luvulla ollut perimätieto hautapaikan tarkasta sijainnista viittasi täsmälleen samaan paikkaan kuin mitä keskiajallakin perimätieto paikaksi oli näyttänyt kertoneen. Mutta muutoin en ole tuolloin tehtyjen tutkimusten tuloksiin tutustunut.
Olen joskus ihmetellyt, miksi edelleen luterilaisessa kirkossa toimitetaan niin paljon ns. sanajumalanpalveluksia (kauhea termi)?!?
Normaali formaattihan pitäisi olla messu eli ehtoollinen mukana palveluksessa…
Ei niitä paljon ole.
Messu on lähes aina ja sanajp niin harvoin että kanttorin hommissa pitää aina tsekata että miten se kaava oikein meneekään. Papit ovat yleensä yhtä out.
2 tykkäystä
Yleisesti ottaen ainakin meillä päin todella harvoin on tarjolla sanajumalanpalveluksia (Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymät). En edes muista koska olisin sellaisessa käynyt ja niitä on korkeintaan tuplapyhien yhteydessä.
Ei tulisi mieleenkään sellaisessa käydä, kun käteen ei jäisi ehkä mitään mahdollisesti huonon saarnan lisäksi. Tosin etukäteen aina varmistan keitä paikassa toimittaa palvelusta ja onko kyseessä messu. Käytännössä aina on.
Tottakai jumalanpalveluksen sisältö on muutakin kuin ehtoollinen.
Perinteinen luterilainen kirkko on korostanut saarnaa yli kaiken. Sekään ei kuitenkaan ole yksin jumalanpalveluksen sisältö eikä edes toinen puolikas jos ehtoollinen olisi toinen.
Vaikka onkin hyvä että messu on tullut niin yleiseksi kirkossamme, on tärkeää ymmärtää mistä kaikesta jp koostuu ja mitä kaikki sen osat ja elementit tarkoittavat. Annettavaa on hyvin paljon. Tuntuu oudolta ajatukselta että seurakunta noudattaa tuota varsin vanhaa järjestystä, jos vain yksi tai kaksi kohtaa kokonaisuudesta olisi syy lähteä kirkkoon. Eiväthän ne muut ole tyhjää muotomenoa missään tapauksessa.
1 tykkäys
Meillä täälläpäinkään en edes muista milloin meidän kappelillamme olisi ollut pelkkä sanajumalanpalvelus. Minusta sellainen on rampa ja siten ontuva jp, vaikka en olekaan missään suhteessa korkeakirkollinen sakramentalisti.
1 tykkäys
Ei, mutta keskimäärin taso pääkaupunkiseudulla on yleisesti sellainen, että on tarkoin mietittävä mihin aikoo mennä, ellei satu menemään Kansanlähetyksen tai Sleyn messuihin (jotka ovat aina ehtoollisjumalanpalveluksia), tai tiedä millainen palvelus on ja keitä siellä palvelee.
Onhan jumalanpalveluksessa monta osaa ja asiaa, kaikki niissä käyvät sen tietävät, mutta kuten sanoin, usein ne eivät kovin hyvin toimi perusseurakunnassa. Liberaalin tai naispapin yhdentekevä saarna, joka mahdollisesti on vielä keskustelutyyppinen normaalin saarnan paikalla, tai tyhjänpäiväinen puhe saa lähtemään kotiin kesken kaiken. Saarnan ja opetuksen merkitys on ollut korostettuna aiemmin, mutta aiemmin ne ehkä myös olivat parempia keskimäärin. Vapaissa suunnissa ja kirkon herätysliikkeissä tätä ongelmaa ei ole, koska puheet ja opetukset ovat yleensä täysipainoisia, Raamattuun tiukasti sidottuja ja kelvollisia. Ehtoollinen tilaisuuden päätteeksi on piste iin päällä ja itselleni tärkein osa hyvän saarnan ohella.
Meillä on tiettyjä päiviä jolloin käytetään käsikirjankin mukaan sanajumalanpalveluksia:
Jouluaaton sanajumalanpalvelus
Hiljaisen viikon iltajumalanpalvelus
Pitkäperjantain sanajumalanpalvelus
Pyhäinpäivän iltajumalanpalvelus
Lisäksi juhannuspäivänä on yleensä sanajumalanpalvelus, samoin itsenäisyyspäivänä… ainakin täälläpäin.
Muuten ilman ehtoollista olevia jumalapalveluksia on aika vähän. Viikollakin on lähikunnassa ainakin kahtena iltana arki-illan ehtoollinen. Sunnuntaisin vähintään kahdesti, sillä myös joka sunnuntai-ilta on jossakin messu.
D
1 tykkäys
Näin. Edellä mainittujen ohella sanajumalanpalvelukset ja etenkin sunnuntaina messun tilalla vietettävät sellaiset ovat “katoavaa kansanperinnettä”. Useimpien nuorten aikuisten kirkossa käyvien mielestä ne ovat pitkästyttäviä ja jollain tavoin … puutteellisia?
Ainoa hopeinen pilvenreunus liturgina niissä on se, että on mahdollisuus käyttää kuorikaapua 
1 tykkäys
Maaseudulla ainakin joissain seurakunnissa taitaa olla vielä tavallista, että suunnilleen joka toinen sunnuntai on ehtoollinen ja joka toinen ei ole.
Minulle seremoniallinen seurakunnankokous on jokseenkin vieras ja merkillinen, mutta ymmärrän hyvin historiallisen taustan sellaiselle enkä haluaisi niihin mitään muutoksia tai varsinkaan muodikkaita uudistuksia. Minusta opetus on kokoontumisten keskeinen osuus, ja ehtoollinen tuntuisi kuuluvan lähinnä yhteisten aterioiden yhteyteen.
Joo, ei todellakaan mitään sambakulkueita ja sen semmoisia.
Vaikea kyllä uskoa, että suhdeluku olisi noin tasainen enää missään. Viikoittainen messu on nykyään ehdottomasti se standardi Suomen ev.-lut. kirkossa. Jossain sanajp ehkä kerran kuussa, mutta monesti silloinkin kyseessä on isompi seurakunta, jossa on samana pyhänä jumalanpalvelus useammassa eri kirkossa.
Sanoisin myös, että sanajumalanpalvelus on silloinkin enemmän työntekijöiden pragmaattisuutta kuin seurakuntalaisten toive. Kun ehtoollisvälineitä ei tarvitse valmistella eikä jälkikäteen pestä, suntio pystyy liikkumaan nopeammin paikasta toiseen. En itse ole tällaisen pragmatismin ystävä, mutta sitä löytyy vielä monesta paikasta.
No, ihan muutaman itselleni tutun seurakunnan sivuilta katsoin, vieläkö niissä on tuo rytmi, ja kyllä niissä on. En tiedä kuinka yleistä tuo on, mutta katsomissani maaseudun seurakunnissa on.
1 tykkäys
Kiinnostavaa! Kiitos tästä tiedosta! Ovatko jonkin herätysliikkeen aluetta?
Olen ymmärtänyt että jumalanpalvelus on nimenomaan Jumalan kohtaamista, hänen palveltavanaan olemista ja myös hänen palvomistaan.
Tuntuu hassulta, että ihminen lähtee kirkkoon arvostelemaan pappia ja arvioimaan ehkä muutenkin työntekijöiden suorituksia. Onkohan siinä asian ydin hiukan hukassa? Tuttu tämä asenne toki, olen itsekin herätysliikeperinteessä siihen oppinut. Toisaalta omassa liikkeessäni on myös juonne, joka korostaa sakramentteja ja sitä että nimenomaan Jumalan Pyhä Henki siellä palveluksessa meitä ruokkii eikä se vajavainen ihminen jota fyysiset silmämme ja korvamme arvioivat. Tässä jännitteessä elää kristitty, jolle on tärkeää raamatullinen opetus.
Messu on ehtoollisjumalanpalveluksena toki täydempi ja ravitsevampi kuin sanajp. Voiko siis kristitty ajatella että ei tarvita kirkkoon menemistä kun kotonakin on Raamattu ja virsikirja? Ja äänitettyä hengellistä musiikkia nappia painamalla, viihdykkeeksi ja hartaudeksi. Mielestäni kyse on radikaalisti eri asiasta. Seurakunnan on tarkoitus kokoontua, tämä on kirkon ydintä ollut alusta asti. Kristityt tulevat yhdessä rukoilemaan ja veisaamaan ja kuulemaan Jumalan sanaa. Kaikki jumalanpalveluksessa ajaa samaa: Jumala kohtaa ja puhuttelee kansaansa. Ei ole kyse esityksistä eikä luennoista eikä kristityn tehtävä ole bongailla virheitä ja tarkkailla suorituksia kuin katsomossa. Kun tulet kirkkoon, kyse on sinusta. Sinä annat panoksesi kun rukoilet, laulat, osallistut. Kristus on kyllä erityisellä tavalla läsnä leivässä ja viinissä. Mutta yhtä lailla sanassa ja sitähän jp on alusta loppuun. Jumala puhuu ja me yhdessä ja yksin vastaamme. Me viemme uhrimme, me kannamme taakkamme Herralle. Hän antaa armonsa ja voimansa.
1 tykkäys
Tämä on nimenomaan se tärkein pointti, ainoa hyvä syy lähteä jumalanpalvelukseen. Etenkin tuo palvominen on nykyään paljon unohtunut.
Ei kukaan normaalisti lähde kirkkoon arvostelemaan työntekijöiden suorituksia, tällainen käsitys on vain sinun väärää tulkintaasi. Jokainen uskova ihminen, joka kirkkoon menee, menee sinne kuullakseen Jumalan sanaa, ylistämään, kohtaamaan ja rukoilemaan Häntä, kääntymään Hänen puoleensa ja vastaanottamaan Hänet myös mielellään ehtoollisessa. Ilman ehtoollistakin tämä kaikki voi toimia, jos sisältö on muuten kohdallaan. Ilmeisesti siellä Jyväskylässä on?
Välillä voi, jos sopivaa tilaisuutta ei lähistöltä löydy. Synninpäästöön tai sanantutkiskeluun ei tarvita välttämättä pappia, itsekin voi rukoilla ja lukea. Myös radiosta voi kuunnella joka pyhä klo 11 joko Sleyn tai Suomen Raamattuopiston jumalanpalveluksen, mikä ajaa asian, jos ei pysty tai jaksa paikalle lähteä. Myös Kansanlähetyksen messu on nykyään joka pyhä netissä katsottavissa. Tarjontaa siis löytyy kotonakin.
Kodin hengellinen elämä on myös itsenäistä Raamatun tutkimista, rukousta ja laulujen kuuntelemista. Päivittäinen Raamattu kannesta kanteen-ohjelma radiosta, saarnoja ja opetuksia netistä, musiikkia radiosta ja levyiltä, mutta myös omasta takaa. Kotona soitetaan hengellisiä lauluja ja virsiä hengellisistä laulukirjoista.
Kyllä ja yhdessä kokoonnutaankin yleensä viikottain kirkossa eri tilaisuuksissa. Sunnuntain jumalanpalveluksissa, raamattuluennoilla, sanan- ja rukouksen illoissa, yhteisissä muissa kokoontumisissa ja konserteissa. Nostat taas nyt olkiukkojasi oikein kunnolla tuossa edellä.
Minä rukoilen, ylistän, kuuntelen mielelläni sanaa ja kohtaan Herrani ehtoollisessa. Itse en muulla tavoin osaa osallistua, mutta kuuntelen mielelläni ja tuen lompakollani joitain lähetysjärjestöjä säännöllisesti kirkollisverojen ja kolehtien lisäksi. Suvussa on toiminut lähetystyöntekijöitä, kirkollisia työntekijöitä kuten diakoneja, kanttoreita, lehtoreita, opettajia ja hengellisissä järjestöissä toimijoita. Kukin toimii lahjoillaan.
Tietenkin, taas tätä. Mutta menepä Paavalin seurakunnan Kari Kanalan sambamessuun tai Kallion seurakunnan sateenkaarimessuun. Vähän joutuu valitsemaan ja katsomaan, ettei astu miinaan. Kyllä minäkin kävin kuuntelemassa Paavalin kirkossa ennen J. S. Bachin urkukoraaleja, Buxtehuden musiikilla tehtyä messua Meilahdessa tai nyt pitkäperjantaina Tuomiokirkossa J. S. Bachin Johannespassiota. Tai oman seurakunnan ihan tavallista messua useimmiten, kun paikalla on oma hyvä Harri-pappimme, joka pyrkii nyt kirkkoherraksi edellisen lähdettyä vuodenvaihteessa. Ikävä kyllä valinnan tekee seurakuntaneuvosto, jossa istuu paljon vastaehdokkaan, naispastorin tukijoita.
2 tykkäystä
Ehtoolliselle menemisen peruste on myös tässä.
1Kor 11:25-26: "Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: “Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni”. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee."
Kukaan ei siten ole pelkästään yleisönä.
2 tykkäystä
Sinulla, tai teillä sillä seudulla muutenkin, on hyvä tilanne. Voitte vapaasti valita Karin sijasta Jarin.
Periferiassa tai liikuntakyvyttömänä tai autottomana olisi tyydyttävä siihen mitä on ja mihin pääsee.
1 tykkäys
Syy ehtoollisen harvempaan viettämiseen on ollut historiallinen. Kun sekä katolisilla että luterilaisilla oli ehtoollisella käyminen harvinaista, ei luterilaisessa kirkossa vietetty messua niin usein, koska siihen ei olisi riittänyt kommunioivia seurakuntalaisia - pelkän papin kommuniota ei pidetty sopivana. Lisäksi varhemmin piti järjestää erillinen yleinen rippi ehtoolliselle tuleville.
1 tykkäys