Tunnet nämä jutut minua paremmin joten en kiistä tuota arviota. Lhpk ei varmaan teologiensa suulla myönnä kyllä viran nousemista yli Kristuksen ehtoolliskäskyn.
En halunnut tästä koko kiistan kertausta enkä riidan nostoa. Kysyin Kierkegaardin henkilökohtaista ajatusta koska hän on kai maallikko.
Minusta on käytännön ja yksityisen seurakuntalaisen näkökulma aina kiinnostava.
Kun Jevgenia otti esiin syrjäseudun rouvan tilanteen, tuli mieleen tarkentaa sitä, millä perusteilla kukin suosittelee hänelle ratkaisuaan.
Sohaisin ampiaspesään kysymykselläni ja olen siitä pahoillani. Tarkoitukseni ei ollut aiheuttaa riitaa, vaan kuulla millaisia näkökulmia konsevatiivisilla luterilaisilla (ennenkaikkea maallikoilla) on. Omantunnonasiat ovat herkkiä. Anteeksi.
Juu, en minäkään enää halua tuosta kiistellä, koska se on vanha ehtoollisteologinen erimielisyys tuosta Tunnustuskirjojen kohdasta aina Luther-säätiön aamuhämäristä alkaen ja joka on vallinnut mm. Sleyn ja LHPK:n välillä. Mm. edesmennyt Lauri Koskenniemi torjui tuon Lähetyshiippakunnan po. käsityksen. Minun piti vain ilmaista oma kantani asiaan ties kuinka monennen kerran. Ja vaikeaa se on LHPK:n johdolle tuota kieltääkään kun Tunnustuskirjat toisaalla aivan selvään sanovat että Kristuksen sanat ensimmäisellä ehtoollisella vaikuttavat kaikkialla missä ne lausutaan leivän ja viinin yli.
Kysymys oli hyvä ja keskustelu aiheesta äärimmäisen tärkeää! Olisi vain pitänyt tajuta, että vastaukseni johtaa internet-keskusteluun, jossa asiat ymmärretään väärin ja 9x tulee perinteiseen tyyliin toimittamaan rikkinäisen puhelimen virkaa Mutta vika on kokonaan minun, kun en ollut riittävän tarkka ja dogmaattinen. En aio toistaa virhettäni ja kirjoittaa jotain kiireessä.
Palaan tähän mielelläni, mutta nyt on mentävä palvelemaan vieraita ja perhettä grillin äärelle.
Olen katsellut millaiset systeemit herrnhutilaisilla on ja on ollut 300 v. Siksi kiinnostaa kun se on rukoilevaisuuden ja lestadiolaisuuden kantaemo. Periaatteena on ollut ettei ketään houkutella vaihtamaan hernnhutilaiskirkkoon, vaan jokaista kannustetaan uskomisessa ja ohjataan perustamaan soluja omassa kirkossaan. Sveitsissä herrnhutilaiskirkon jäsenyyden edellytyksenä on kuuluminen johonkin muuhun kirkkoon.
Saksassa voi kuulua vain herrnhutilaisiin, mutta myös on virallista kaksoisjäsenyys, niinpä herrnhutilaistutkija, Leipzigin yliopiston proffa Peter Zimmerling luterilaiseen seurakuntaan kuuluvana pappina liittyi herrnhutilaiskirkkoon. Sen kirkon järjestyksessä tehdään selväksi että esim liturgiaa ei kangisteta kaavoihin.
Tämä on lestadiolaisuudessa tuttua, käydään seuroissa ja kuulutaan esim. luterilaiseen tai ortodoksikirkkoon, tai ei mihinkään.
Seurojahan on Suomessa pidetty siksi että tarvii täydennystä evlut kirkon antiin. Ja toisinpäin, seurojen antiin tarvii täydennystä, ja se täydennys haetaan monilta tahoilta. Silloin jää ymmälleen, mikä tässä nyt on varsinainen sielunravinto ja mikä täydennys, osat saatta vaihtua, vaakakupit lennähtää ylös-alas. Herätysliikkeestä muodostuu kirkko ja kirkollisesta yhteisöstä, kuten Lähetyshiippakunta, tulee herätysliike.
Erotaanko evlut kirkosta vielä Pride-yhteistyön tai muun… miten sanoisin, ajallisesti rajattavan liian liberaliiksi koetun opetuksen tai toiminnan vuoksi? Eropiikkejähän tuli aikanaan paljon, ja varmaankin pidemmän pohdinnan tuloksena edelleen. Mutta jäin miettimään ovatko jossain määrin nopeiksi protestieroiksi laskettavat konservatiivien erot taakse jäänyt ilmiö?
Jonkin verran näitä somessa pukkaa näkyville vieläkin. Kirkon avioliittokäsityksen muuttaminen on aika usein esillä. Siis että jos se tapahtuu, niin ero.
Tämän päivän psalmiteksti on psalmista 28:1-2 ja 6-9
1 Daavidin psalmi. Herra, sinua minä huudan, sinä olet minun kallioni. Älä ole vaiti, kun puhun sinulle! Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma.
2 Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti. 3 Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa, älä väärintekijöiden mukana. He puhuvat kyllä sopuisasti mutta hautovat mielessään pahaa. 4 Anna heille heidän tekojensa mukaan, heidän pahojen töittensä mukaan! Vaadi heidät tilille rikkomuksistaan, maksa heille heidän tekojensa palkka! 5 Herran teoista he eivät välitä, eivät he tarkkaa hänen kättensä töitä. Siksi hän tuhoaa heidät, ei hän enää heitä nosta.
6 Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni.
7 Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.
8 Herra on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva.
9 Pelasta kansasi ja siunaa omiasi, kaitse ja kanna heitä nyt ja aina.
Tästä on siis jätetty pois jakeet 3, 4 ja 5. Itse päättelen, että syy näiden jakeiden poistamiseen on se, että meidän ei tarvitse huolehtia “noiden muiden” synneistä (kuten valitettavasti varmaan teemme sitä tahtomattammekin), vaan keskitymme aivan itseemme ja ylistämme Jumalaa hänen hyvistä teoistaan.
Onko näin vai onko tähän jotain muita syitä? Muissakin jumalanpalveluksen teksteissä olen huomannut tämän saman.
Harmillisesti en osaa vastata edellä olevaan, mutta olisi toinen kysymys. Aamulehti kertoo, että Sastamala Gregoriana -festivaali on joutunut luopumaan mestarikursseistaan, koska Karkun Evankelinen opisto ei ole enää festivaalin käytössä. Jutusta ei käy ilmi, miksi näin on. Onko opisto jätetty varaamatta taloudellisista syistä, jäänyt saamatta käyttöön jonkin päällekkäisyyden takia, vai onko opisto/Sley tehnyt jonkinlaisen uuden periaatepäätöksen, ettei tiloja anneta maallisille kursseille? Yleensähän kristillisiä opistoja ja leirikeskuksia ym. annetaan kyllä myös maallisiin käyttötarkoituksiin, jos sisällössä ei ole mitään kristinuskon vastaista. Voi vastata myös yksityisesti, jos asiaan liittyy jotain mikä ei ole julkista tietoa.
Opisto ei ole kai muutamaan vuoteen enää ollut mukana. En tunne syitä kovin tarkasti. Kurssia pidettiin mielestäni silti jossain toisessa Karkun oppilaitoksessa jonain kesänä.
Konsertteihin kannattaa silti mennä! Suomen paras festari.
Syytä en varmaksi tiedä, mutta veikkaan, ettei mestarikurssin järjestäminen ole mikään suuri taloudellinen menestys sen jälkeen, jos se on ollut ensin koronan jälkeen tauolla. Musiikin mestarikursseilla ylipäätään on usein vakiintunut vuosittain käyvä opiskelijakunta ja lisäksi jonkin verran vaihtuvaa kävijäkuntaa. Koronan jälkeen lukuisilta kursseilta hävisi vakiintunut opiskelijakunta. Useita musiikkileirejä on sen jälkeen ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin, kun vakiintuneet kävijät lopettivat käymisen ja uusien vakituisten kävijöiden “hankinta” oli myöskin keskeytyneenä, jolloin järjestäjien kannalta pitäisi panostaa tavanomaista selvästi enemmän markkinointiin, jotta opiskelijoita varmasti tulisi. Tällöin kurssien taloudessa ovat varmaa vain kustannukset, kun taas tulopuolesta ei ole varmuutta.
Lisäys. Karkun evankelisen opiston nettisivujen mukaan vuonna 2020 kurssi oli vielä mukana markkinointiaineistoissa ja se oli tarkoitus järjestää niin, että Karkun evankelinen opisto on tapahtuman järjestäjä yhdessä paikallisen koulutuskuntayhtymän kanssa. Kurssi jouduttiin perumaan koronarajoitusten estäessä kurssien järjestämisen. Teksti kuulosta siltä kuin evankelisella opistolla olisi ollut järjestämisvastuu, eli käytännössä kaiketi myös taloudellinen vastuu mestarikurssin osalta. Konserteista puolestaan on vastannut ilmeisesti Sastamala Gregoriana ry
Olikos meillä täällä uskontotieteilijöitä? Kaipaisin jonkinlaista yleisesitystä alaviiteista. Mediassa tulee aina välillä vastaan viitteitä ja tunnen ilmiötä luokattoman huonosti ja olisi mukava lukea joku yleistason historia läpi.
Kuuntelin podcastina 12-diktaattoria -sarjaa ja siinä oli jakso Bašar al-Assadista, joka on alaviitti. Mielenkiintoinen “Lahko”. Google tietää melkoisesti.
Assadiin liittyen taisin itsekin itsekin törmätä ilmiöön. Turkissa kuuluu kanssa olevan alaviitteja. Kävi mielessä, että liittyneekö tähän jonkinlaisia etnisiä tai poliittisia konflikteja ja varmaan joku tätäkin on tutkinut. Itselleni on tavannut tulla vastaan lähinnä vain sunnilaista valtavirtahistoriaa ja marginaalitutkimus on jäänyt melko vähälle.
Kohtasin aivan oikean uskontotieteilijän ja hoksasin kysyä alaviiteistä. Hän sanoi opinnoistaan olevan niin kauan, että hänen täytyy googlettaa. Mystiseen lahkoon ei siis löytynyt lisätietoja.
Oratorio on jonkin tietyn ryhmän rukoushuone, johon kyseisen ryhmän esimiehen päätöksellä voidaan päästää myös ulkopuolisia. Se ei koskaan kuulu seurakunnalle. Kappeli taas on lähtökohtaisesti julkinen palvontapaikka, joka voi kuulua seurakunnalle.
Usein kyse on pyhän Filippo Nerin 1575 perustaman oratoriaanien yhteisön oratoriosta. Tämä yhteisö ei ole sääntökunta, vaan ns apostolisen elämän yhteisö, jossa eläviä pappeja ja veljiä eivät sido ikuiset lupaukset. Tällä yhteisöllä on n 70 oratoriota ja 500 pappia ympäri maailmaa.
Mutta vika on kokonaan minun, kun en ollut riittävän tarkka ja dogmaattinen. En aio toistaa virhettäni ja kirjoittaa jotain kiireessä.