Henkisesti kyllä, mutta taloudellisesti siinä voi olla iso ero.
1 tykkäys
Varmasti joo. Mutta en minä oikein osaa tällekään antaa painoarvoa. Olen varmaankin vähän naiivi, mutta minusta yhteiskunta tekee mitä tykkää ja eettiset kysymykset/pariskunnan sitoutumisen aste elää siitä irrallaan. Se valtion avioliitto on vain joku paperi jossakin. Tai varmaan nykyään merkintä jossakin rekisterissä.
1 tykkäys
Meidät on kyllä vihitty kirkossa ja Jumala on meidät yhdistänyt. Minusta se on kyllä aivan eri asia kuin että olisimme vain muuttaneet kamppeet saman katon alle.
Näinhän se kristilliseltä kantilta menee.
Etkö sinä sitten ortodoksina ajattele sitä asiaa kristilliseltä kantilta?
Toki. Mutta en sano muiden avoliitoista, että nämä eivät suhtaudu parisuhteeseensa vakavasti tai eivät ole kunnolla sitoutuneita.
1 tykkäys
Tämähän on yleinen käytäntö ja onkin johtanut siihen, etteivät useimmat nuoret edes tajua asiaa.
Varmaan puhutaan vähän eri asiasta. 
Samaa mieltä. Perinteinen ateismi oli vain ateismia. Uusateismi teki siitä julistavaa ja yritti käännyttää ihmisiä ateismiin. Suomessa varsinaista uusateismia taisi olla vain hetken ajan Vapaa-ajattelijoiden kuvioissa. Sitten sielläkin palattiin siihen, että riittää hyvin jos itse valtio edistä mitään uskontoa.
Suomessa katoliset ja ortodoksit juhlivat huomenna yhdessä Neitsyt Marian, Jumalanäidin syntymäpäivää.
Kiitettävää ekumeniaa ja kirkkoja lähentävää toimintaa.
Tästä tuli mieleen, että maassamme on sekä ortodoksisia että kreikkalaiskatolisia ukrainalaisia. Onkohan heidän välillään minkään sorttista yhteistyötä?!?
3 tykkäystä
Kokemukseni mukaan tässä on yksi avoliittojen sudenkuoppa: puolisot eivät välttämättä ole yksimielisiä heidän avoliittonsa luonteesta. Toiselle kyseessä saattaa olla sitoutuminen elinikäisesti mutta vain “ilman papin aamenta” – mutta toinen saattaakin ajatella, että “kattellaan ja ollaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu; eihän tässä missään aviossa olla”.
Jos molemmat ovat samanmieliset sitoutumisensa asteesta ja se on tuo elinikäinen, ei olla ainakaan kovin kaukana avioliitosta – läntisessä teologiassahan on painotettu avioliittoa asiana, joka syntyy puolisoiden julkisesta sitoutumisesta toisiinsa. Mutta koska avoliittoihin myös paljolti ajaudutaan kun kahdesta asunnosta ei haluta maksaa tai on vaan luontevinta olla toisen nurkissa, ei välttämättä päätöstä sitoutua toiseen ole koskaan tietoisesti tehty – tai se voi olla yksipuolinen.
5 tykkäystä
Pystyikö ennen nykyaikaista valtiota sitoutumaan julkisesti toisiinsa?
En nyt sinänsä halua lukea kuin piru Raamattua, mutta en hahmota tätä. Meikäläisten ajatus avioliitosta sakramenttina, jonka pappi toimittaa siinä missä muutkin sakramentit, tuntuu ymmärrettävämmältä.
Ennen wanhaanhan juuri mikään ei ollut ei-julkista, yksityistä.
1 tykkäys
On meillä nyt tavoitteissa edelleen myös tuo, ja Vapaa Ajattelija -lehdessä sentään joku määrä uskonnon totuusarvonkin kiistämistä. Mutta totta kyllä, että jäsenten enemmistölle lienee ihan sama kunhan valtio ei uskontoa edistäisi.
Tässä on kyllä liitot lähentyneet. Jonkinlaista tasinkoa voi erossa mennä jos avoliitossa on lapsia, ja eikös avioliittoihin ole joku kohtuullisuuspykälä lisätty, ettei nyt kolme minuuttia vihkimisen jälkeen voi ilmoittaa eroavansa ja saada puolta omaisuudesta?
Kuinka yleistä pappien keskuudessa on heprean kielen taito? Opetetaanko sitä teologisessa tiedekunnassa ja jos opetetaan, niin moniko siihen osallistuu?
Kaikki e.lut. kirkon papin vihkimyksestä haaveilevat opiskelevat: kreikka ( vanha), latina, heprea.
Taso vaihtelee tietenkin yksilöittäin.
Eli todennäköisesti ei osaa ollenkaan. VTn eksegeeteistä ja luteriliaisista ehkä osa jaksaa harrastella, mutta niistäkin varmaan suurin osa unohtaa kaiken, kun tutkinto tulee pihalle.
Enkä kyllä yhtään ihmettele. Aivan kamala kieli.
Ei enää. Alla nykyvaatimukset.
heprean, kreikan ja latinan opintoja yhteensä vähintään 30 opintopistettä ainakin kahdessa mainituista kielistä siten, että yksi näistä on kreikka, tai jos tutkinto antaa uskonnonopettajan kelpoisuuden, opintoja tulee olla vähintään 20 opintopistettä ainakin kahdessa edellä mainitussa kielessä
Kun itse valmistuin kaikkia piti opiskella.
D
2 tykkäystä
Ei heprea ole kamala kieli. Se on vain rakenteeltaan erilainen kuin esim indoeurooppalaiset tai uralilaiset (suomalaisugrilaiset) kielet. Lisäksi hepreaa on vaikea oppia lukemaan, kun sitä pitää lukea oikealta vasemmalle, ja kirjaimet ovat keskenään hyvin samankaltaisia. Kreikka taas on indoeurooppalainen kieli, samoin latina. Minulla latina on näistä vahvin, koska opiskelin sitä koulussa kolme vuotta. Koulussa kielet opetettiin paremmin kuin yliopistossa. Kreikkaa osaan jonkin verrran vielä näin eläkemuorinakin, mutta heprea on unohtunut kokonaan.
1 tykkäys