Tai sitten tarkoin harkittu sanavalinta. Normimaallikoille se viestii juuri sen mikä on tarkoituskin, että ymmärrättehän ettei näitä kertomuksia voi pitää uskottavina, eikä Raamattua tai perinteistä kristillistä etiikkaa näin myöskään normatiivisesti sitovina. Jos taas joku närkästyy tästä, niin hänelle voi vastata että “Hyvänen aika, enhän mitä sitä tarkoittanut! Tiedättekö että esimerkiksi Tolkien ja Lewis sanoivat että kristinuskon peruskertomukset ovat tosia myyttejä!”
6 tykkäystä
Saattaa olla näin.
Jos joku luulee että olen Mari Leppäsen linjoilla yleisesti ottaen, niin se on erehdys.
Tartuin vain termiin “myytti”.
En ole Lewis-tuntija mutta muutaman kirjan aikanaan luin (Ringin lisäksi) ja arvostan häntä.
Käsittääkseni Lewisin vahvuuksia oli että entisenä ateistina ja kirjallisuuden eksperttinä hänellä oli kykyä käsitellä kristillisiä kysymyksiä omana aikanaan tuoreella ja muitakin kuin kirkollisia sisäpiirejä puhuttelevalla tavalla.
Leppäselläkin - kuten lähes kaikilla liberaaleilla, jopa nyt otsikoissa olevalla piispa emeritus Riekkisellä - on tietenkin myös hyviä ominaisuuksia ja ajatuksia. Sympaattisuuden ja puhetaidon ohella esimerkiksi viranhoidossa tarvittavaa kohtaamisen taitoa. Kun piispan tehtävä kumminkin on olla opin vartija ja Kristuksen palvelija, eikä niinkään kiva ihminen, eivät nuo kehun ansaitsevat puolet saa estää näkemästä heidän harhojaan. Kaikki ovat ihmisinä kunnioitettavia, mutta oikein on sanoa että he ovat piispoina huonoja.
Joissain asioissa on syytä olla tarkkana kritiikissäkin.
En esimerkiksi pidä huonona ns kristillistä meditaatiota enkä hiljaisuuden viljelyä. Mutta Leppänen ja myös jotkut tietämäni papit erehtyvät tuodessaan seurakuntiin mm. Jyri Komulaisen kannustamana “kristillistä joogaa”. Nimitys antaa väärän signaalin, vaikka kuinka vakuutettaisiin sisällön kristillisyyttä.
Tässäkin on pitkälti kyse termistä. Naiivi tai sitten tarkoituksellisen hämmentävä ajatus on että jooga olisi neutraali käsite.
1 tykkäys
Yritin ajatella lähimmäisestä hyvää. 
Olisi kyllä melko noloa, jos näin.
Törmäsin eräällä jenkkiläisellä bysanttis-katolisella foorumilla väitteeseen, että kaikki seksin muodot paitsi klassinen lähetyssaarnaaja asento ovat syntiä, pahennusta ja epäluonnollisuutta - siis kristillisessä avioliitossakin. Näin kuulema on opetettu ainakin joissain katolisissa yhteyksissä.
Enpä muista, että ainakaan muinaisella 80-luvulla Helsingin kat. seurakuntien järjestämällä infokurssilla katolisesta uskota olisi moista opetettu. Eipä seksuaalisuudesta ja sen toteuttamisesta puhuttu paljon mitään. Se nyt tietty muistaakseni mainittiin, että seksi avioliiton ulkopuolella on syntiä…
Mitäpä tällä arvovaltaisella foorumilla tästä tuumataan?!?
Tuo ensiksimainittu kyllä kuulostaa “isien perinnäissäännöiltä”. Näinpä nuorena vaimona semmoisen kirjan, jossa väitettiin, kuinka raskaana ollessakin pitäisi elää selibaatissa, jotta varttuva sikiö ei pahennu sukupuolielämästä. Selibaattia pitäisi sitten jatkaa siihen saakka, että lapsi on vieroitettu äidinmaidosta. Humpuukia, sanon minä.
1 tykkäys
Arvon foorumilla nousee mielipide, ettei seurakunnan tule tietystikään edes puheissa tulla makuuhuoneisiimme. Ei missään tapauksessa.
1 tykkäys
Keskiaikaisissa katolisissa ja ortodoksisissa ripitysmanuaaleissa linja on lukemani mukaan juurikin tämänkaltainen. Hyvin yksityiskohtaisesti listataan erilaisia kiellettyjä seksuaalisia tekoja, joista sitten seurauksena pitkiä katumusaikoja. Muun muassa naisen olemista miehen päällä on pidetty kapinana luonnollista naisen alistettua asemaa vastaan maailmanjärjestyksessä.
Ajattelen, että tämä osa-alue hyvin paljastaa sen, ettei kirkollisessa elämässä voi aina vain ajatella että kaikki se mikä oli ennen oli oikein ja hyvin. Ei esimerkiksi jokainen ripitysmanuaali ole pyhää traditiota. Vielä 1800-luvulla joissakin katolisissa hiippakunnissa tanssi määriteltiin synniksi, josta vain piispa saattoi antaa synninpäästön (siis yhtä vakava synti kuin eläimiin sekaantuminen).
Kysymykseen seksuaalisuutta koskevasta luonnollisuudesta ja epäluonnollisuudesta muuten linkkivinkki: Edward Feserin essee “In Defense of the Perverted Faculty Argument” on lukemisen arvoinen
Feser Perverted Faculty Argument.pdf - Google Drive (linkki tältä sivustolta Edward Feser: Foundations of sexual morality )
Olen tainnut selailla samaa kirjaa. Se on tainnut olla isovanhempieni nuoruudessa suhteellisen arvostettu. Aikansa lääketiedettä - kauas on tultu!
Ortodoksinen ripitysmanuaali? Koskaan kuullutkaan.
Missä ja milloin sellainen on ollut käytössä? Mistä se on luettavissa?
Näin eräässä artikkelissa väitettiin. Ottaen huomioon että läntinen kristillisyys on vaikuttanut aika vahvastikin 1600-luvulla venäläiseen rippikäytäntöön ja ripin teologiaan (vrt. https://iopn.library.illinois.edu/journals/vivliofika/article/download/1140/939/4186 ) se ei minusta kuulostanut mitenkään tuulesta temmatulta.
En kuitenkaan äkkiseltään onnistunut löytämään suoria viittauksia. Se voi kuitenkin johtua länsi-itä -jaosta ja siitä, että en osaa venäjää ja tein haut englanniksi.
Ok. Kiitos vaivannäöstä.
Hyvin mahdollista, että venäjällä on manuaaleja käytetty/ joku pappi on käyttänyt.En itse asiassa tiedä heidän nykykäytöäkään.
Ensimmäisenä tulee mieleen, että on niin moderni kysymys, että ei olisi isillä välttämättä tullut mieleenkään pohtia seksiasentoja
1 tykkäys
Olisi kyllä mielenkiintoinen kysymys tuokin, että miten tanssin synniksi määrittely on kristinuskon historiassa kehittynyt. Raamatussa kun tanssi kuitenkin esiintyy ihan positiivisena asiana.
Toinen mielenkiintoinen kysymys on se, mistä on peräisin tuollainen luokittelu, että tiettyjen syntien anteeksisaamiseen tarvittaisiin piispan synninpäästö. Tämäkään kun ei suoraan Raamatusta nouse.
2 tykkäystä
Taustalla vaikuttaa varhainen, jo ensimmäisen vuosisadan vaihteesta löytyvä ajatus siitä, että piispa on se, jota ilman - tai jonka valtuutusta ilman - ei ole pätevää ehtoollista tai muuta toimitusta. Presbyteerien eli vanhimpien rooli on olla kiinni piispassa “kuin kitaran kielet” jotta sointi olisi kaunis.
Jos sitten piispalla on auktoriteetti antaa lupa toimituksiin, hänellä olisi myös auktoriteetti pidättää jotkin toimitukset itselleen.
Tähän perustuen muuten esimerkiksi katolisessa kirkossa eksorkismin saavat ja voivat toimittaa vain piispat ja heidän erikseen nimeämänsä henkilöt. Kenellä tahansa papilla ei ole siis valtuuksia ja jutut kertovat, että pahat hengetkin sen tietäisivät…
2 tykkäystä
Tanssia ruvettiin pitämään synnillisenä, kun nykyaikaiset paritanssit esim valssi ja tango olivat tulleet muotiin, koska niissä tanssijat joutuvat lähikosketuksiin. Aikaisemmat seuratanssit olivat piirileikkityyppisiä tai kävelytansseja kuten poloneesi. Niissä vain pidettiin kädestä kiinni. Silti en ymmärrä miksi muka seuratanssin harrastaminen voisi olla vakava synti.
Joissain kirkkokunnissa kaikkein pahimmista synneistä seuraa exkommunikaaatio ja silloin voi synninpäästön antaa vain piispa… Perinteisesti pahimpina synteinä on pidetty uskosta luopumista, murhaa, ja haureutta.
2 tykkäystä
Tanssin kirkollisen vastustamisen juuret ovat kyllä paljon pidemmät… tänne koottuna joitakin nostoja:
1 tykkäys
Eli ongelma oli se että valssin pyörähdyksissä oli teoreettinen mahdollisuus, että tanssijan kylki hipaisee naisen rintaa jne. Ensimmäistä kertaa kuulen tämän syyn. Kiitos tiedosta.
Valssissa mies panee kätensä daaminsa vyötärölle ja nainen kätensä kavaljeerinsä olkapäälle. Kontakti on siis varsin läheinen. Tietysti on mahdollista, että kristityt synkistelijät vastustivat jo pelkkää ilonpitoakin, hyppimistä, pyörähtelyä ja soitinmusiikkia.
1 tykkäys
Olen saanut valssikoulutuksen RUK:n kurssijuhlaa varten. Harjoituksissa daamit olivat opiskelijanaisia. Onhan se kauheaa pitää vyötäisiltä naista jonka kanssa ei ole naimisissa. Suomalaisilla tanssilavoilla vallitsee kauhea meno. 
Tuntemattomassakin miehet puhuivat kiivaista lähitaisteluista venäläisten naissotilaiden kanssa. Joten tuo SA tanssikurssi voidaan katsoa taistelukoulutukseksi.
1 tykkäys