Muistan kun muuan iilimato olisi välttämättä halunnut halata minua (23v), mutta suostuin vain kättelemään. Yksi nainen (naimisissa oleva) kertoi tanssimisestaan kyseisen “Luigi Kravatton” kanssa, ettei hän ole koskaan ollut niin lähellä miestä. Niinpä niin, on tansseja ja “tansseja”.
Tanssin synnillistäjät taitavat kuitenkin monesti tuomita myös avioparien keskinäisen tanssimisen. Ties mikä siinä sitten onkaan perusteluna, ei lähikontakti ainakaan.
Wanhan ajan vapaissa suunnissa ainakin paheksuttiin ylipäätään ”maailmallisuutta” (meikkaaminen yms.) ja voi tuokin mennä samaan sapluunaan. Vaikka ei se kai ole uskontohistoriallisesti kauhean erikoista, että uskonnolliset yhteisöt pyrkivät erottautumaan myös ulkoisesti ympäristöstä.
1 tykkäys
Vieläkin tapaa keski-ikäisiä luterilaisia, jotka tietystä musiikkityylistä toteavat että se on “vaarassa mennä jalan alle”. Henkilökohtaisesti en ole ikinä ymmärtänyt. Tanssi kuuluu olennnaisena osana mm. häihin.
1 tykkäys
Eikös se ole häissä papin homma näyttää mallia miten pannaan jalalla koreasti?
1 tykkäys
Eräs katolilainen maallikkotuttuni väitti että voisi, jos todettaisiin tämän aikaisemman avioliiton olleen jotenkin väärillä intentioilla tehty. Tavallaan ymmärrettävää, jos ajattelee että ennen avoliitossa olleen ja katuneen pitäisi saada mennä uusiin naimisiin; onko maallinen maistraattiavioliitto, jossa ei ole tarkoitus olla loppuelämää, sitten tuosta merkittävästi erilainen?
Vissiin Hieronymus ja Augustinus ainakin ovat argumentoineet, että seksi nautintoa varten myös avioliitossa on (lievä) synti. Raamatullisessa näkökulmassa kannattaa ottaa huomioon Sananlaskut 5 ja Saarnaaja 9:7-10, minusta näistä näkee selkeästi, että se on Jumalan hyvä luomus siinä missä ruoka ja juoma.
3 tykkäystä
Myös Luther, koska hänen mielestään se ei ole puhdas, vaan himon saastuttama.
Ps. 51: 7. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
Avioliitto on hyvä ja luvallinen asia, ja lisäksi se on Jumalan asettama. Tästä ei kuitenkaan, seuraa sen kieltäminen, että isän ja äidin liha on turmeltunut ja että ihmisen siemen on paitsi himon saastuttama myös täynnä halveksuntaa ja vihaa Jumalaa kohtaan. Näin ei myöskään kielletä sitä syntiä, joka liittyy suvunjatkamiseen. Kuinka vähän meidän luontomme siinä onkaan villieläimiä parempi, kun siinä toiminnossa ei ole mitään Jumalan tuntemista eikä mitään uskoa! Sukupuoliyhteyteen ryhtymiseen ei meitä aja muu kuin meidän himomme ja järkemme, joka sanelee meille: “Tämä on vaimosi.” Jumala kuitenkin sietää tämän- synnin vioittaman suvunjatkamisen luomistyönsä vuoksi. eikä tahdo hävittää ihmistä- sen takia.
Martti Luther, Armahda minua Jumala, s. 58.
Tämä lienee jokaiselle omaatuntoaan kuuntelevalle selviö, eikä minusta tällainen moraaliin perustuva eestaaspohdinta asiasta ei johda mihinkään, koska järkemmekin on useimmiten synnin saastuttama, sen ohjauksessa, ilmentäen maailman mieleistä ajattelua.
Onneksi Luther ei ole Jumala.
5 tykkäystä
Tutkiiko asian siis siinäkin tapauksessa piispa?
Teologian opintojeni aikaan muistan kun eräästä (luterilaisesta) kanssaopiskelijasta kiersivät jutut, että hän oli mennyt naimisiin mutta hyvin pian totesi että tämä oli valtaisa virhe. Juttujen mukaan hän oli sitten kääntynyt katolisen kirkon puoleen kysyäkseen avioliittonsa mitätöimistä, mutta tällaista palvelua - yllätys, yllätys! - ei ollut luterilaiselle tarjolla…
Hän ehkä kaikkein vähiten on sanonut olevansa sitä ja Jumala on heikoissa väkevä.
Mitä taas itse asiaan tulee niin siitä puhuu Raamattukin joka on ainoa lähde oikealle käsitykselle.
Gal 5:13: “Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.”
Käy näet niin, että jos lihalta riistetään suitset mm. tässä asiassa niin se johtaa kaikenlaiseen moraalittomuuteen ja lopulta antinomismiin ja pois uskosta. Uskovien sydämiin kun on näet kirjoitettu Jumalan laki, ei enää ulkonaisesti kivitauluihin.
Jer 31:31-34: “Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ‘Tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.”
Niin, on vahvaa maallikkoaskeesin vaatimusta ollut ja on vieläkin. Maallinen ilonpito vie pois hengellisistä asioista. Ja kaipa nuorten tanssiminen keskenään on kautta aikain ollut tapa tutustua ja katsella sitä tulevaa puolisoakin. Usein tanssiminen liittyi myös muuhun juhlimiseen, jossa saattoi olla vaikkapa mässäystä ja juomista.
Valssi ja polkka esimerkiksi ovat kansantansseja alunperin, niistä siirtyneet sitten hoveihin ja takaisin kansan pariin.
Minä en tanssimista pidä varsinaisesti syntinä, mutta kaipa synnillisyydellekin siinä voi olla sijansa. Olen aina pitänyt tanssimisesta ja jo lapsena opetettiin tanssimaan.
2 tykkäystä
Itse olen lukenut 1776 käännöstä, mutta siinä oli ainakin aikaisemmin ärsyttävän paljon kirjoitusvirheitä. Tuosta joskus valitin jonnekin. Ehkä käännös on nyt parempi.
Ääni tälle. Puolet parempi kuin suomalaiset sovellukset.
Koska noita kirjoitusvirheitä esiintyy?
Vanha, 1776 kieli on ikäänkuin virheitä täynnä.
Tämän päivän evankeliumiteksti
Joh. 7:40–52
Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: ”Tämän täytyy olla se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Hän on Messias.” Mutta toiset epäilivät: ”Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.” Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi.
Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: ”Miksi ette tuoneet häntä?” Miehet vastasivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään - kirottuja kaikki!” Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: ”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.” Mutta toiset sanoivat hänelle: ”Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.”
Tekstissä fariseukset pohtivat, että Jeesus ei voi olla Messias, koska hän tulee Galileasta. Mieleeni tuli, että käviköhän Jeesus siksi vain syntymässä Beetlehemissä verollepanon aikaan, jotta kaikki eivät olisi arvanneet hänen olevan luvattu Messias. Olisiko hänen ollut vaikeampaa toimia, jos hänellä olisi ollut ympärillään väkeä vieläkin enemmän kuin hänellä oli. Ehkä hänellä ei olisi ollut yön eikä päivän rauhaa. Mitä mieltä olette?
Mites lännessä on opetettu Jumalten neuvostosta ja sen tehtävistä?
En kaipaa kirjavinkkejä vaan ihan omin sanoin voi muistella.
Ei mitään. On asioita joita vain Isä tietää (kuten Jeesus itse sanoo) ja olisi hassua kuvitella että jokin neuvosto tietäisi jonkin asian paremmin kuin Poika.
Ja samalla Raamattu osoittaa että Jumalan kanssa voi neuvotella asioista, kuten Abraham ja Loot tekivät Sodoman ja Gomorran tapauksessa. Ei siihen tarvita mitään näkymätöntä lautamiesporukkaa.
D
1 tykkäys
Jukka Norvanto on esittänyt kolme erilaista tulkintaa Raamatun Jumalan lisäksi käyttämistä jumalista. Tässä erään nettipapin selitys Norvannon tulkinnasta. Itse muistelen hänen etenkin tuoneen tuota viimeistä esille, eli lähinnä kuninkaista ja tuomareista käytettyä nimitystä. Mutta tarkasti ei kai voida tietää, mitä nimityksellä on tarkoitettu.
Jumalien pojiksi on ehdotettu ensinnäkin enkeleitä. Muualla Raamatussa on kohtia, joissa enkeleitä sanotaan Jumalan pojiksi. Se tulisi automaattisesti mieleen siksi, että olisi luontevaa ajatella enkeleiden ja ihmisten jälkeläisten olevan suuria ja mahtavia. Mutta Jeesus kertoo avioliitto-opetuksessaan, että taivaassa ei mennä naimisiin, vaan ollaan kuin enkelit taivaassa (Matt. 22:30). Lisääntymispuuhat eivät tämän valossa kuulu enkeleiden repertuaariin. Lisäksi tuon kappaleen kokonaisuus kuvaa sitä, miten ihmisten pahuus lisääntyy maan päällä. Miksi siis keskityttäisiin puhumaan enkeleiden tekemisistä? Nykyinen Kirkkoraamattu käyttääkin ilmausta jumalien pojat, joka saattaa olla tarkoituksellinen käännösvalinta verrattuna vanhan käännöksen ilmaukseen Jumalan pojat. Tämä jälkimmäinen viittaa mielestäni helpommin enkeleihin, vaikka onkin tod. näk. sanatarkempi käännös.
Toisen tulkintamallin mukaan Jumalan pojilla tarkoitetaan Adamin jälkeläisen Setin jälkeläisiä. Set oli se sukuhaara, jota ryhdytään Raamatussa seuraamaan, ja josta polveutuvat siis Nooa, Abraham, juutalaiset ja Jeesus. Set oli myös erityisesti Adamin - Jumalan tekemän ensimmäisen ihmisen - kaltainen. Vanha käännös käyttää sanaa kuva, jota käytetään Adamista ja Eevasta Jumalan kuvana:
Kun Aadam oli elänyt 130 vuotta, hänelle syntyi poika, joka oli hänen
näköisensä, hänen kaltaisensa, ja hän antoi pojalle nimen Set.
[1. Moos. 5:3]Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika,
joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet.
[1Moos. 5:3 KR38]Ihmisen tyttärillä tarkoitettaisiin siis tässä yhteydessä Kainista - tai muista Aadamin jälkeläisistä - polveutuvia ihmisiä. Tämän tulkintamallin mukaan jakeissa on siis nähty ensimmäiset viittaukset seka-avioliittojen (juutalainen-pakana) ongelmaan, joka tuli lakina voimaan juutalaisen kansan keskuudessa.
- Kolmas malli on vanha juutalainen tulkinta, jonka mukaan kyse olisi tuon ajan ruhtinaista ja päälliköistä, joita pidettiin jumalallisina olentoina. Selityksen mukaan hallitsijat olisivat käyttäneet valtaansa väärin ja ottaneet itselleen useita vaimoja. Pari lukua aikaisemmin (1. Moos. 4:19) on maininta Lemekistä, joka oli ensimmäinnen, joka otti itselleen kaksi vaimoa. Nyt tapa olisi levinnyt laajalle ja kahden vaimon sijaan puhuttaisiin jo haaremeista. Tämän tulkintamallin mukaan ei ole vaikea nähdä, mitä mieltä Raamattu on moniavioisuudesta.
Jukka Norvanto esittelee nämä kolme tulkintamallia, ja toteaa lopuksi, ettei voida tietää, mikä on varmasti oikea.
1 tykkäys
Tälläinen itselleni tuntemattoman luterilaisen proffan tuumiskelua tuli vastaan. Tärkeä psalmi!