Suomessa on evankelinen herätysliike, joka syntyi kun Fredrik Gabriel Hedberg erkani muista heränneistä 1840-luvulla.
Evankelinen -sanalla on siis useita merkityksiä, eri kielissä ja eri yhteyksissä myös Suomessa.
Kuitenkin ylivoimaisesti useimmin sanoja evankelinen ja evankelisuus käytetään tuossa herätysliikkeemme käyttämässä merkityksessä.
Väittämällä että evankelisuus tarkoittaa matalakirkollisuutta, johdat asiaa tuntemattomia harhaan.
Anglikaanisen kirkon historia ei sinällään kovin hyvin sovi Suomeen.
Ehkä Suomessa voisi nimenomaan herännäisyys olla (ollut) matalakirkollista kun liikkeessä on tykätty maallikoista seurapuhujina ja jonkun verran vierastettu liturgisia rikkautta jne. Väittämällä körttiä evankeliseksi kerjäisit kuitenkin kuonoosi tietyissä piireissä .
Kaikilla herätysliikkeillämme on monia kasvoja.
Evankelisuudessa on joistain viime vuosikymmenien uuspietistisistä vaikutteista huolimatta selvästi eniten korkeakirkollisia piirteitä. Esimerkiksi liturginen uudistus kirkossamme vuosituhannen vaihteessa pohjautui tietääkseni pitkälti evankelisen Martti Parvion työhön. Oli siinä Rimpiläinenkin mukana.. vaikka olikin körtti alunperin.
Lähetyshiippakunnan juuret ovat selvimmin evankelisuudessa. Keskeinen hahmo taustalla oli Simo Kiviranta. Kirkko lienee korkeakirkolliseksi kiitetty, tai moitittu, useimmiten.
Kyllä, mutta kuten tuossa selvittelin, evankelinen Suomessa merkitsee yleensä juuri tiettyä herätysliikettä monine ilmiöineen.
Myös Ruotsissa mieiestäni on puhuttu evankelisista, esimerkiksi Roseniuksen ja Lina Sandellin yhteydessä. Eivät he missään tapauksessa olleet yleisprotestantteja vaan aika selkeästi luterilaisia. Rosenius vaikutti myös Suomessa, esimerkiksi osallistui samoihin häihin Hedbergin ym. kanssa, konventikkeliplakaatin aikaan kun häistä muodostui kokouksia…
Yleiskielessä kun puhutaan evankelisesta, niin tarkoitetaan matalakirkollista ja evankelikaalisuudella totista julistavaa funkkukonsumeinikiä.
Näin kirjoitit ensin. Tuo on outo väite tuon matalakirkollisuuden osalta.
Jos sanon pappien miitingissä että olen evankelinen, niin kukaan ei reagoi mitenkään
Jaa. Yleisempää kyllä tällä hetkellä lienee, että evankelisuuteen liitetään änkyrävanhoillisuus koska tuskin kukaan on epätietoinen siitä että selvästi suurin evankelinen ryhmä on Sley - tuo pikimusta naispappeuden ja homoliittojen vastustaja.
Ei ole. Evankelisuus Suomessa on ensisijaisesti Evankeliumiyhdistys ja vasta toiseksi esimerkiksi Ely. Hyvin harva kirkon seurakunnissa taas tietää että on olemassa Seurakuntaliitto tai STLK tai muita evankelisuuden sivu-uomia.
Vähemmän kehittynret konelukijat eivät juuri välimerkeistä tsi kappalejaoista yms piittaa, vaan suoltavat tekstiä monotonisella äänellä alusta loppuun.
Kuulinpa semmoista, että eräässä seurakunnassa oli ehtoollisella tarjottu viinin tilalla mehua, jotain punaherukkamehua tjsp. Mitäpä sanotte tämmöisestä?
Ei oo mikään uus juttu. Oon törmänny tällaiseen aiemminkin - ja yleensä taustalta löytyy välinpitämätön liberaali asenne koko ehtoollisen viettoa kohtsan.
Alkoholiton viini maistuu kyllä paljon hapahkolta rypälemehulta. Jotkut Helsingin evl-seurakunnat ovat päätyneet tarjoamaan pelkästään alkoholitonta vaihtoehtoa. Viini on tietysti viini, käyttämällä rypäleistä valmistettu, oli alkoholia tai oli se sitten poistettu siitä.
Itse suosin normaalia alkoholillista ehtoollisviiniä pikarissa annettuna. Pieni alkoholimäärä ei näy edes puhalluksessa kuin hetken. Intinktio seisaalla annettuna käytävällä ei tunnu myöskään yhtä hyvältä, vaikka varmasti pätevä onkin.
Mikähän se on muuten tämä uusi testausmenetelmä (en muista nimeä), josta kohistu mediassa ja jossa näkyy pitkältä ajalta aikaisempi käyttö. Näkyisiköhän siinä?
Kai se on jokin verikoe, jossa näkyy pitkältä ajalta suuri käyttö. Ehtoollisen annoksilla se ei näy, ei edes muutaman saunakaljan viikkoannoksilla, mutta kyllä yli kymmenen annoksen pitkäaikaisella käytöllä viikossa. Tarkat määrät ei tiedossa.
Ihmetyttää ajoittain, miksi monesti puhutaan nimenomaan viinistä ja siitä, onko se oikeaa - käykö alkoholiton viini ja täytyykö sen olla juuri punaviiniä. (Muistelen että jossain ainakin harkittiin valkoviiniä.) Miksi juuri viini on se puheenaihe, mutta öylätistä leipänä ei puhuta mitään? Jos kysyisi ihmisiltä, jotka eivät öylättiä ole koskaan nähneet, mikä se on, niin luulenpa että aniharva, jos kukaan, nimittäisi sitä leiväksi. Miksi leivästä ei keskustella?
No tästä ehtoollisesta, siinä käytettävistä aineista ja sen oikein toimittamisesta, sekä kuka sen voi toimittaa jne., on käyty kiivasta ja loputonta debattia etenkin ns. korkeakirkollisiksi leimautuvien luterilaisten seurakuntien taholta.
.