En osaa sanoa, saattaisivat olla samojakin. Tänään kuitenkin kiirastorstain ehtoolliskirkossa vanhassa evl-kotiseurakunnassani Helsingissä suntio oli leiponut ehtoollisleiväksi gluteiinittomasta vehnästä ihan kokonaisen leivän, josta murrettiin palasia.
En nyt tiedä oliko tuo niin hyvä idea. Kuiva leipä meinasi takertua kurkkuun, mutta näinkin kai voi tehdä ihan itse. Pääosin kuitenkin ihan kelvollinen tilaisuus sello- ja urkusäestyksineen kaikkineen.
Ainakin vapaakristillisellä puolella tämä tuntuu olevan vakio oman kokemukseni pohjalta. En tosin tiedä, onko leivottu leipä välttämättä gluteenitonta…
Käytännöllisyyden kautta ajattelen, että kyse on tässä usein riippuvainen yhteisön koosta. Valmis öylätti on helppo isoissa ja usein toistuvissa ehtoollisissa, kun taas yksilöllisesti leivottu yhteinen leipä toimii pienissä yhteisöissä.
No meillä se on kyllä ihan hapatettua leipää, eikä öylättejä. Oli ehtooollisvieraita vaikka satoja.
Tässä mielenkiintoisesti:
Tässä oli Helsingin suurin 50 tuhannen jäsenen seurakunta kyseessä, ei mikään erityinen yhteisö, jollaisissa olen tällaista tavannut. Tuskin kovin yleisesti tässäkään seurakunnassa, ehkä pääsiäisen erikoisjuttu ja ei ehkä seirakunnan kaikissa kirkoissa, joita on useita.
Sama juttu kreikkalais-katolisillakin
Katselin hiljattain uutisista videokuvaa Helsingin Diakonissalaitoksen öylättileipomosta, ja hämmästyin siitä, miten tehottomalta ja materiaalihukkaiselta valmistus näytti verrattuna siihen, mitä olen nähnyt tilanteeksi muita asioita leipovissa leipomoissa Suomessa ja muissa öylättileipomoissa muualla maailmassa. Leipomo näytti prosesseineen sellaiselta kuin mitä leipomot olivat ennen teollistumisen ja automaation etenemistä joskus viime vuosisadan puolisataa ennen, kun taas öylättien valmistusmäärät per työntekijä ovat huomattavasti isompia monissa muissa maissa.
Eikö Suomen ev. lut. seurakunnat edes kysy öylättien hintoja ulkomailta toimitettuna (esim. Virosta), vaan on valmis maksamaan niin korkeita hintoja öyläteistä kuin kotimainen leipoja pyytää, vai mistä se johtuu, että tuo Suomen öylättileipomo ei vaikuta ottaneen käyttöön leipomoissa nykyään tavanomaista automatisaatiota toimintoihin, jotka toistuvat lukuisia kertoja vuoden aikana? Jos öylättejä esimerkiksi leikataan levystä irti lähemmäs miljoona kertaa vuodessa koneen leikkausterä käsin kuhunkin leikkauskohtaan asetellen, kertyy aika paljon manuaalista työtä asiasta, jonka pystyisi automatisoimaan.
Mistä Lähetyshiippakunta mahtaa öylättinsä hankkia?
Lähetyshiippakunta hankki ainakin aiemmin leivät hieman vaihdellen eri paikoista. Joskus ulkomailta suoraan, joskus esim Sanctuksen kautta. Nyt viimeisin satsi, mikä kotiseurakunnassani käytetään, on pakkausmerkintöjen perusteella hankittu suoraan ulkomailta, en tiedä paikkaa.
Mistä tekstistä tämä on?
Millä perusteilla papin virka avattiin naisille Anglikaanisessa kirkossa? Millä perusteilla tätä vastustettiin? Oliko depatti samanlaista kuin Suomen luterilaisessa kirkossa? Onko keskusteluista olemassa jotain referaattia?
Mitä tarkoittaa, että Jumala vihasi Esauta? Kun muualta Raamatusta voi lukea esim. että Jumala on rakkaus.
Tekoäly sanoo:
Jae on luettava osana Paavalin opetusta Jumalan vapaasta armosta, ei kirjaimellisena inhimillisenä vihana.
Mitä tarkoittaa, että Jumalaa vihaa syntiä? Kun muualla Raamatusta voi lukea esim. että Jumala on rakkaus.
Ei tuossa minusta ole ongelmaa. Vihaa syntiä, rakastaa ihmistä.
Käsityksesi mukaan siis kaikki pelastuvat?
Eivät. Kannatan perinteisiä kristinuskon tulkintoja.
Kyllähän siinä sitten on ongelma. Me uskomme Jumalaan, joka tuomitsee rakastamiaan olentoja helvettiin.
On antanut Kristuksen, jonka kautta pelastumme.
Me uskomme Jumalaan joka oli valmis ottamaan itselleen sen osan mikä hänen luomansa ihmisen hölmöilystä oli seurannut ihmiselle. Vaikkapa kreikkalaisen pantheonin jumalien hölmöilyjen rinnalla tämä on ainutlaatuista.
Ihmisen vakaumuksella on seurauksensa. Jumalan poika ihmiseksi tulleena revittiin rikki ja naulittiin ihmisen tietynlaisen vakaumuksen seurauksena ristille, jonka jälkeen Hän laskeutui tuonelaan ja ihmiselle käy samoin, hän laskeutuu tuonelaan. Jos ihminen ei tartu tuonelassa Jumalan Poikaan, ei ihminen sieltä yksin nouse. Jumala meni kuitenkin hakemaan eksynyttä lammasta sieltä minne lammas oli joutunut.
Se, joka tietää olevansa Jumalan Pojan kanssa tuonelassa tekee valintansa, joko jää sinne tai tarttuu Häneen kiinni.
Helvetin polttavuudessa nähdään usein yhtymäkohta siihen että Jumala on polttava tuli. Lopussa, viimeisellä tuomiolla, kaikki tulevat näkemään ja tuntemaan Jumalan. Ne, jotka haluavat Jumalan kanssa yhteistä tulevaisuutta kävelevät tulen läpi sen polttamatta, jotka eivät sitä halua, kärsivät sen tulen polttavuudesta, koska halusivat tai eivät, ikuisuudessakin ihminen elää, liikkuu ja on Jumalassa, muuta olemassaoloa ei ole. Jumalan ei varsinaisesti tarvitse edes tuomita. Ihminen tuomitsee itse itsensä olemalla sitä mitä hän päättää olla, Jumala vain on se missä ihminen elää, liikkuu ja on. Toiset pitävät siitä paikasta, toiset eivät. Ihmisen kuoleman hetkellä nämä mieltymykset ilmeisesti jollain tavalla jäävät pysyviksi, eivätkä ne enää tuonpuoleisessa muutu. Itse pidän kuitenkin kuoleman hetkeä viimeisenä mahdollisuutena tehdä korjauksia vakaumukseen. Jumala tulee kohtaamaan kuoleman hetkellä ihmisiä erityisellä tavalla, sillä Jeesus on myös tuonelan voittaja. Jumala odottaa ihmistä tuonelan ovella. Kuinka moni hänet siinä sitten vain arkipäiväisesti ohittaa, se jää vielä tuntemattomaksi asiaksi.
Raamattu ilmaisee iankaikkisen kuoleman olevan epäuskon seurausta. Ilman uskoa Jumalan Pojan evankeliumiin Kristukseen.
Iankaikkinen kuolema polttavassa tulessa, tuskassa on loppumaton. Ikuinen kuolema epäuskon tähden.
Rikasmies ja Lasarus kertomuksessa; Luuk. 16: 24,26. Ja hän huusi sanoen: ‘Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’
Koko kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on oiva esim. rikkaan miehen epäuskosta ja rakkaudettomuudesta lähimmäiseen, Lasarukseen.