Helsingin Diakonissalaitos leipoo luterilaisen kirkon tarvitsemat öylätit eli hostiat. Missähän leivotaan katolisissa seurakunnissa käytettävät hostiat?!?
En osaa sanoa, saattaisivat olla samojakin. Tänään kuitenkin kiirastorstain ehtoolliskirkossa vanhassa evl-kotiseurakunnassani Helsingissä suntio oli leiponut ehtoollisleiväksi gluteiinittomasta vehnästä ihan kokonaisen leivän, josta murrettiin palasia.
En nyt tiedä oliko tuo niin hyvä idea. Kuiva leipä meinasi takertua kurkkuun, mutta näinkin kai voi tehdä ihan itse. Pääosin kuitenkin ihan kelvollinen tilaisuus sello- ja urkusäestyksineen kaikkineen.
2 tykkäystä
Ainakin vapaakristillisellä puolella tämä tuntuu olevan vakio oman kokemukseni pohjalta. En tosin tiedä, onko leivottu leipä välttämättä gluteenitonta…
Käytännöllisyyden kautta ajattelen, että kyse on tässä usein riippuvainen yhteisön koosta. Valmis öylätti on helppo isoissa ja usein toistuvissa ehtoollisissa, kun taas yksilöllisesti leivottu yhteinen leipä toimii pienissä yhteisöissä.
1 tykkäys
No meillä se on kyllä ihan hapatettua leipää, eikä öylättejä. Oli ehtooollisvieraita vaikka satoja.
Tässä mielenkiintoisesti:
1 tykkäys
Tässä oli Helsingin suurin 50 tuhannen jäsenen seurakunta kyseessä, ei mikään erityinen yhteisö, jollaisissa olen tällaista tavannut. Tuskin kovin yleisesti tässäkään seurakunnassa, ehkä pääsiäisen erikoisjuttu ja ei ehkä seirakunnan kaikissa kirkoissa, joita on useita.
Sama juttu kreikkalais-katolisillakin
1 tykkäys
Katselin hiljattain uutisista videokuvaa Helsingin Diakonissalaitoksen öylättileipomosta, ja hämmästyin siitä, miten tehottomalta ja materiaalihukkaiselta valmistus näytti verrattuna siihen, mitä olen nähnyt tilanteeksi muita asioita leipovissa leipomoissa Suomessa ja muissa öylättileipomoissa muualla maailmassa. Leipomo näytti prosesseineen sellaiselta kuin mitä leipomot olivat ennen teollistumisen ja automaation etenemistä joskus viime vuosisadan puolisataa ennen, kun taas öylättien valmistusmäärät per työntekijä ovat huomattavasti isompia monissa muissa maissa.
Eikö Suomen ev. lut. seurakunnat edes kysy öylättien hintoja ulkomailta toimitettuna (esim. Virosta), vaan on valmis maksamaan niin korkeita hintoja öyläteistä kuin kotimainen leipoja pyytää, vai mistä se johtuu, että tuo Suomen öylättileipomo ei vaikuta ottaneen käyttöön leipomoissa nykyään tavanomaista automatisaatiota toimintoihin, jotka toistuvat lukuisia kertoja vuoden aikana? Jos öylättejä esimerkiksi leikataan levystä irti lähemmäs miljoona kertaa vuodessa koneen leikkausterä käsin kuhunkin leikkauskohtaan asetellen, kertyy aika paljon manuaalista työtä asiasta, jonka pystyisi automatisoimaan.
Mistä Lähetyshiippakunta mahtaa öylättinsä hankkia?
2 tykkäystä
Lähetyshiippakunta hankki ainakin aiemmin leivät hieman vaihdellen eri paikoista. Joskus ulkomailta suoraan, joskus esim Sanctuksen kautta. Nyt viimeisin satsi, mikä kotiseurakunnassani käytetään, on pakkausmerkintöjen perusteella hankittu suoraan ulkomailta, en tiedä paikkaa.
Mistä tekstistä tämä on?
Millä perusteilla papin virka avattiin naisille Anglikaanisessa kirkossa? Millä perusteilla tätä vastustettiin? Oliko depatti samanlaista kuin Suomen luterilaisessa kirkossa? Onko keskusteluista olemassa jotain referaattia?