Tämä kypsyi sitten hyvin. Itseeni kohdistuvaa ikävää julkisuutta odotellessa.
Pöyhönen on todella kuumaa kamaa ortodoksimaailmassa. Hänen homoseksuaalisuutta ortodoksisuuden näkökulmasta pohdiskeleva pastoraalipläjäys lienee klassikko alallaan. Pöyhösen oppineisuus ja antimaallikkous tulee hyvin ilmi tämän seksuaalisuuden saloja avaavan teoksen kirja-arvostelusta.
…en olisi huolissani ikävästä julkisuudesta Pöyhösen taholta. Ja vaikka en usko pyhien avuksihuutamiseen, niin Pöyhösen pastoraalisuuden puolesta voisin näin tehdä.
D
Kyseessä on todellakin täysin marginaalissa, eli kaukana poissa yleisortodoksisuudesta, oleva maallikko. On hänessä, ja koko säätiön maallikkojengissä hyvätkin puolensa, ei sillä.
Nominalismin ongelmia, jotka toisiinsa liittyvät:
a) Muiden kuin mielestä riippumattomien suhteiden kiistäminen: asiat eivät ole samanlaisia, vaan mieli luokittelee asiat samanlaisiksi.
b) Universaalien kiistäminen. Jos ei ole universaaleja, niin ei myöskään ole samanlaisuutta itse asioiden välillä.
Laajempi muttei silti kovin laaja viestini, jossa erityisesti aiheena luterilaisuus ja nominalismi: Luterilaisuus - #942 käyttäjältä nevalainen
Eräs Thinkcatin summauksista, joka on vastaus Mikniukselle tämän ollessa vielä luterilainen: Luterilaisuus - #201 käyttäjältä Thinkcat
Homoseksuaalisuus ortodokisen perinteen valossa on lähinnä kokoelma lainauksia kirkkoisiltä ja lähihistorian ortodoksisilta tärkeiltä hahmoilta. Se ei ole pastoraalinen kirja vaan yleisesitys.
Pohdin tässä vuosien mittaan että mikähän on oikeasti se nominalistinen pohjavire joka löytyy luterilaisuudesta, mutta ei kat eikä ort kirkosta. Miten se näkyy tänä päivänä kirkossamme? Kun en nyt sitä tunnista. Onko se oikeasti todellisuuden vai sen miten sitä luterilaisina selitämme, taustalla.
Miyä Pöyhöseen tulee, niin olin sarkastinen. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa hänen edesottamuksensa. Kuulostaa siltä että mies on avun tarpeessa.
Toki voisi pohtia sitä että jos hän siteeraa orto pyhiä, niin mistä saamme kriteerit sille mitä pyhiltä kannattaa ottaa opiksi ja mitä ei.
D
Niin, ja voisiko joku avata, mitä ylipäätään se nominalismi syytös käytännössä tarkoittaa, että edes ymmärtäisi, jos mahdollisesti itsekin filosofisessa ajattelussaan siihen eksyy.
Onko se jotenkin liittyväinen kolminaisuusoppiin, jota on mahdoton selittää muuten kuin mitä Athanasiuksen tunnustus esittää? Oikeasti haluaisin tietää, vaikka älykoneelta, muu löydettävä tieto on sekavaa.
(Eipä 60-luvun lukioissa. vaikka kirkkohistoriaa oli kolme tuntia viikossa, mitään tällaista puhuttu. Vuosilukuja ja nimiä vain päntättiin muistiin, että selvisi kokeista ja reaalin kirjoittamisesta.)
Kiitti, äkone vastasi hyvin ja tarpeellisen. Tavallaan tämä tieto on minunkin päässämi, mutta en osaisi sitä koota näin enkä varsinkaan nopeasti. Tarvitsisin muistin tueksi paljon kertaamista ja muiden tukea. Kyllä on hyödyllinen, jos ei opi ottamaan valtaa ja vaikuttamaan ihmisten mieleen, tunne-elämään. Provosoi tässä tutkimaan ja kyselemään lisää.
Laitan tähän pätkän Michael Hortonin kirjasta Justification, Volume 1. Kysessä on johtooäätös pitkästä kappaleesta (Horton viittaa myös Grahan Whiten teokseen Luther as nominalist, joka on todella hankalasti löydettävissä oleva kirja vaikka onkin Suomessa painettu Luther-Agricola seuran toimesta:
Not the Reformation, but Trent represents the triumph of nominalism. The Reformers actually stood closer to Aquinas than does Trent. To the extent that they conceived election and justification as conditional and contractual, Ockham and Biel proved Aquina’s conclusion that the idea of merit could be advanced without the blemish of Pelagianism only by anchoring it in unconditional election.
The Reformation cannot be credited or blamed with being the carrier of nominalism into the modern era. We can only conclude with Oberman, “on this vital point” of justification as well as others, that “late medieval nominalism can be regarded as the forerunner of the Tridentine” formulations “and is therefore in agreement with beliefs basic and characteristics for what has come to be known as Roman Catholicism”. (Horton 2018, 352)
Horton kritisoi myös radikaaliortodoksien (mm MIlbank) tulkintoja teemasta.
Ukot siis kinastelevat taas keskenään. Kuten läpi historian. Antaa ukkojen kinastella.
D
1 tykkäys
Tähän lopputulokseen minäkin olen tullut tästä nominalismikinastelusta.
1 tykkäys
Seurasin foorumia jo noiden nominalismivääntöjen aikaan, enkä vieläkään oikein ymmärrä miten niistä syntyi lumipallo, joka pyyhkäisi monien uskonnäkemyksiä uusiksi. Aiheena nominalismi/realismi -debatti on hyvin abstrakti ja kaukana arjen uskonelämästä.
Olen antanut itseni ymmärtää, että Jumalan olemus on hyvä, tosi ja kaunis, ja näin näistä transendentaaleista voidaan puhua objektiivisessa mielessä. Sen syvemmälle en aio sukeltaa, sillä “jäljet pelottavat”.
Paavalille tokaistiin, että “suuri oppi hulluttaa sinut”. Näin voinee käydä penaalin teräville kynille. Tai sitten asia on kuten Paavalin tapauksessa: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja toimen sanoja.”
1 tykkäys
Etenkin katolisen kirkon piirissä on teologeja jotka selittävät uskonpuhdistuksen nominalismin hedelmäksi. Itse käsitehän on toivottoman laaja. Lutherin aikaan puhuttiin Via Modernasta, joka ei tyhjene nominalismi-käsitteen alle. Mikä hyvänsä ismi menee pieleen kun nupit vedetään kaakkoon, vaikka alunperin kyse olisi ollut toivotustakin ja oikeansuuntaisesta korjausliikkeestä. Joko sitä sovelletaan liian yksioikoisesti ja sitten ulkopuolella muodostetaan kuva yksinomaan tämän ääripään kautta.
D
2 tykkäystä
Pyysin tekoälyä tekemään tutkielman realismin ja nominalismin ristivedosta kautta historia. Tuli melkoinen opus. Kopioin tähän vain viimeisen kappaleen:
“Tämä historiallinen kehityskaari osoittaa, että metafyysiset valinnat eivät ole vain sanoilla leikkimistä, vaan ne loivat perustukset sille tavoille, joilla me tänään ymmärrämme todellisuuden, tiedon ja itsemme. Vastakkainasettelu realismin ja nominalismin välillä säilyy elävänä muistutuksena siitä, että kysymys universaaleista on perimmiltään kysymys siitä, onko maailmalla itsessään olemuksellinen mieli ja järjestys, vai olemmeko me sen ainoita nimeäjiä ja järjestyksen luojia.”
Tekoälyn muotoilu antaa ymmärtää että nominalismin maailmassa ei ole Jumalaa joka on kaiken luonut sanallaan.
Jumala on nominalisti. Hänelle kaikki on siksi että Hän sanoo että se on. Me olemme sitten mitä hyvänsä.
D
1 tykkäys
Ensi pyhänä lukukappale 2. Korinttilaiskirjeestä:
“Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen? Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta.”
Ovatko Paavali ja kristityt orjia vai pappeja Kristuksen triumfissa?
2 tykkäystä
Minusta täällä on yksi hyvä näkökulma tähän.
1 tykkäys
Ei kumpiakaan ja kumpiakin käytännössä. Lupauksen mukaan olemme vapaita ja vapautettuja. (Orja on palvelija.)
2 tykkäystä
Se tosiaan jättää Jumalan ja uskon kokonaan pois tuosta metafysiikasta, eikä ota luojaan kantaa. Koko teksti kyllä huomioi realismin ja nominalismin rajapinnan häilyvyyden ja nominalismin metafyysiset ulottuvuudet, ehkä painottaen hieman tuota, että realismi tekee maailmasta myös järjellä käsitettävän.
1 tykkäys
Onko Ruotsin luterilaisessa kirkkossa alettu suitsuttamaan?
Helsingin Diakonissalaitos leipoo luterilaisen kirkon tarvitsemat öylätit eli hostiat. Missähän leivotaan katolisissa seurakunnissa käytettävät hostiat?!?