Kaiken muun ohella olen ortodoksikirkolle kiitollinen siitä, että sain jonkinlaisen käsityksen siitä, minkälainen homo religiosus olen. Ensin on hirveä into, sitten mennään ihan toiseen laittaan eli erämaahan, sitten homma tasaantuu, mutta aina välillä tietty penseys nostaa päätään. Apua on tarjolla ja intovaiheessa sitä haenkin, mutta erämaa- ja penseysvaiheessa ei huvita apua pyytää.