Eli seuraavassa messussa voin mennä jonoon ja toimia näin. Kiitos Nienna! Entä Ruotsissa tai keski-Euroopassa? Tai Roomassa?
Muokkaus: Meillä on “vain” katolinen kappeli, ei kirkko ja pieni seurakunta. Tampereen alainen. Ei kuoroa, yksi pappi ja paljon ulkomaalaisia. Kerrankin olen vähemmistössä omassa maassani 
Ruotsissa varmaan toimii, ehkä Saksassakin, muualla ei välttämättä, riippuu paikasta ja papista.
Opettele sanomaan en ole katolilainen ja pyytämään siunaus aina sen maan kielellä missä olet.
Luterilaiset vanhempani reissasivat aikoinaan katolisessakin Euroopassa. Siellähän ei omia kirkkoja ollut mailla eikä halmeilla. Kävivät matkoillaan usein katolisissa messuista, ja osallistuivat kertomansa mukaan myös ehtoolliseen. Tuskinpa suurtakaan vääryyttä tapahtui…
Toisten kirkkokuntien ehtoolliskäytäntöjä olisi kyllä hyvä kunnioittaa. Minusta esimerkiksi ortodoksinen ehtoollinen on validi ja ortodoksiset palvelukset hienoja, mutta en voisi osallistua ortodoksiseen ehtoolliseen vaikka haluaisinkin, koska tällöin rikkoisin heitä vastaan, aiheuttaisin pahennusta ja tulisin (mielestäni) käyttäneeksi hyväksi sitä vieraanvaraisuutta, joka mahdollistaa ylipäätään läsnäoloni ortodoksisessa palveluksessa. Toisten kirkkojen arvostaminen ja niihin tutustuminen ovat ekumeenisen nykyaikamme hyviä hedelmiä, mutta ekumeniaan ja toisen arvostamiseen kuuluu myös se, että hyväksytään toisen asettamat rajat. Yksittäistapauksista voi toki aina puhua papin tai piispan kanssa, joille messussa käyvien sielunhoito lopulta kuuluu.
Yksittäistapauksia tosiaan Suomessakin on, jolloin esim. katolinen voi osallistua ortodoksiseen ehtoolliseen. Usein silloin katolinen asuu tosi kaukana omasta seurakunnastaan, mutta lähellä ortodoksista. Piispojen siunaus toki aina tarvitaan!
Niennan ja Krysostomoksen viesteihin. Helluntailaisena voisin vastatata ehtoolliskysymykseen näin. Mielestäni pitää kunnioittaa sen seurakunnan tapoja, jossa ollaan vieraana. Silloin kun oli luterilainen, en ottanut ehtoollista helluntaissa enkä vapaakirkossa. Tämä siis parikymmentä vuotta sitten. Nyt en halua ottaa “ehtoollista” helluntaissa, mutten voi ottaa sitä ortodoksessa enkä katolisessa messussa/liturgiassa, vaikka olenkin samaan mieltä molempien kanssa. Vain siksi, etten ole jäsen. Luterilaisessa messussa en ota enää ehtoollista, koska tiedän Lutherin kirjoitukset, joissa Luther väittää Herramme Jeesuksen langenneen haureuden syntiin kahdesti. Voi olla kova paikka luterilaisille myöntää tämä, mutta se vain on tosi asia.
Kysymys rosarystä. Mitä siihen kuuluu? Tiedän Kolme ensimmäistä, eli Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Apostolisen uskontunnustuksen ja Isä meidän rukouksen. Mutta mitä muuta siihen kuuluu?
Ruusukko siis? Täältä löytyy suomesta aiheesta lyhyesti sekä siihen kuuluvat rukoukset, myös tulostettavassa muodossa: https://katolinen.fi/pyha-ruusukko/
Perusruusukossa rukoillaan ruusukon aloittavien ja lopettavien rukousten lisäksi viisi dekadia eli kymmenikköä. Dekadi alkaa Isä meidän -rukouksella, jatkaa kymmenellä Terve Maria -rukouksella ja päättyy Kunnia Isälle (sekä usein Herra Jeesus/Fatiman rukous) -rukoukseen. Kunkin dekadin kohdalla voi mietiskellä tiettyä raamatunkohtaa päivästä riippuen – nämä on jaettu ns. iloisiin (maanantaisin ja lauantaisin), valoisiin (torstaisin), murheellisiin (tiistaisin ja perjantaisin) ja kunniakkaisiin (keskiviikkoisin ja sunnuntaisin) salaisuuksiin. Aluksi voi kuitenkin halutessaan hyvin totutella ruusukkorukouksen muotoon ja vasta sitten ottaa salaisuudet mukaan rukoukseen. 
Itse olen kokenut ruusukon usein tosi rakentavaksi tavaksi rukoilla. Ruusukon rukoukset ovat yksinkertaisia ja painuvat nopeasti muistiin, jolloin ruusukkoa voi rukoilla melkeinpä missä ja milloin vain. Yksinkertaiset rukoussanat jättävät mielessä tilaa raamatunkohtien pohdinnalle, rukouspyynnöille ja kiitosaiheille, ja näiden valossa Isä Meidän ja Terve Maria -rukoukset tuntuvat toistuessaankin uudelta ja puhuttelevilta. Kaikki eivät päädy kokemaan ruusukkorukousta omakseen, mikä on totta kai ok sekin.
Jos kieli käy englannille, tuolla on havainnollinen esitys ruusukosta rukousnauhaan liittyen ja tuolla jopa suomeksi videoina rukoukset. Itse olen juuri ruusukkoa opiskelemassa.
Tästä viestistä syntynyt keskustelu Lutherista ja Jeesuksen syntisyydestä siirretty omaan ketjuunsa: Luther ja Jeesuksen syntisyys.
Kysymys pukukoodista eli onko siinä mitään erikoisuuksia, jotka noviisin tulisi tietää?
Arkisissa vermeissä on porukkaa ollut niissä muutamassa arkimessussa, jossa olen ollut - itsekin “suoraan kadulta”. Voin kuvitella, että miehenä(kin) minun tulisi pukeutua arvokkaasti vähintään siinä tilaisuudessa, jossa minut joskus mahdollisesti kirkon jäseneksi otetaan, jos nyt sinne asti pääsen.
Arkimessuissa ollaan arkivaatteissa. Sunnuntaimessussa olisi syytä pyrkiä arvokkaaseen pukeutumiseen. Miehellä vähintään kauluspaita on paikallaan, pikkutakkia tai pukua käytetään myös.
Kirkkoonotto rinnastuu pukukoodissa luterilaiseen konfirmaatioon, jossa yleisesti ollaan puvussa. Poikkeuksia voi olla eri syistä, mutta tätä voi suositella.
Kirkkoonotto on tietysti spesiaalitilaisuus. Kukin juhlistaa sitä oman tyylisellään juhlavalla pukeutumisella. Jos olet pukumiehiä niin sitten puku, muukin juhlavaan käyttöön tarkoitettu oman maun mukainen asu on ihan yhtä hyvä.
Sunnuntaimessussa sama homma mielestäni, mutta niin että puhtaat, siistit, oman vaatekaapin mittapuulla “paremmat vaatteet” kelpaa. Kirkossa ei ole pukupakkoa eikä edes pikkutakki-pakkoa.
Itse en laita koskaan sunnuntaimessuun ns. ykkösiä päälle vaan arkivaatteista parhaimmat ja siisteimmät.
Tämä on ollut muissakin maissa ihan hyväksytty tapa, pukukoodien rinnalla.
Juhlat ovat sitten erikseen, jos on vaikka tutun kaste, konfirmaatio, kirkkoonotto tai häät. Varsinaisia juhlavaatteita minulla ei edes juuri koskaan ole ollut säästösyistä eikä naisille ole helppoa vastaavaa systeemiä kuin miesten puku.
Tuli tuo pukukoodista mieleen Jaakobin kirjeen toinen luku rikkaasta loistavissa vaatteissa ja köyhä ryysyissä. Jumala ei katso sitä mikä on ulkoinen pukeutuminen, vaan se mitä sydämestä löytyy. En ole koskaan kuullut katolisessa olisi mitään pukukoodia tavallisessa messussa. Itsekin olen nähnyt, että hypparit päällä monet ovat messussa.
Jossain southern baptist kirkoissa taitaa olla kirjoittamaton pukupakko. Samoin Radio Patmoksesta kuulun, jonkun saarnaan juuri, jossa puhuja käski miehiä hankkimaan kunnon kangasta ja teettämään puvun kirkossa käyntiä varten. Oletan, että se puhuja oli helluntailainen. Se puhe oli nauhoitteen tasosta päätellen 70-80 luvuilta.
Itsekin olen nähnyt, että hypparit päällä monet ovat messussa.
Mea culpa. Ortodoksikirkossa opin olemaan aika herkkä asianmukaisen pukeutumisen suhteen. Siksi edellä esitin kysymykseni.
Aikoinaan ensimmäisellä katekumeenikurssin tapaamisella ortodoksikirkolla olin kirkkosalissa talvitakki päällä ja kirkkoherra siitä heti - ystävällisesti - huomautti.
Jaakobin kirjeessä on sama periaate kuin opetuksessa lesken rovosta: vaatimaton lahjoitus oli leskelle kunniaksi, koska hän antoi parasta, mitä hänellä oli. Asenne on väärä silloin, jos siistejä vaatteita olisi käytettävissä, mutta ne on varattu ns. kirkkoa arvokkaampiin tilaisuuksiin.
Kirkossa on toki pakollinen pukukoodi, joka koskee muun muassa asun peittävyyttä. Tämän lisäksi pukeutumisen samoin kuin ruumiin eleiden ja muun käytöksen tulee osoittaa messun juhlavuutta ja kunnioitusta Kristukselle, joka tulee ihmisten vieraaksi.
Tästä aioinkin mainita, miehet kyllä harvemmin laittavat päälle mitään liian lyhythihaista tai lahkeista.
Köyhä tosiaan laittaa parasta päälle niin kuin rikaskin ja vaikka ero olisi ulkoa päin katsellen suuri niin parhaat on kummallakin päällä. Mutta itse tosiaan pukeudun sunnuntainakin varsinaiseen juhlavaatekertaan vain jos on erityinen juhla, ei tavanomainen sunnuntaimessu.
En kokisi oloa luontevaksi muuten. Arvonantoaa sitten tietysti osoitetaan monin muinkin tavoin.
Niinpä…Ihmeellisesti on muuten yleistynyt tämä tapa pitää ulkovaatteet sisällä 