Tässä myös minun viestini kyseisestä aiheesta, jonka Silvanus siirsi toiseen (yllä mainittuun ketjuun) ketjuun, mutta nyt kysee sen perään tässä ketjussa:
_Tällä ja edeltäneillä foorumeilla on aika ajoin nostettu ehtoollisasia esille, ja rakennettu siitä erilaisten mielikuvien perustella jonkin näköinen mörkö. Näissä nettikeskusteluissa tuntuu, että välillä joillakin menee netti ja todellisuus sekaisin. Ennakkoluuloja tuntuu olevan eniten niillä, jotka eivät ole koskaan edes käyneet LHPK:n messussa tai edes keskustelleet pastorin kanssa. LHPK:n seurakunnat eivät elä täällä nettikeskusteluissa, vaan niillä on oikea pastori, jonka kanssa voi ihan ”livenä” keskustella. Kokemuksesta voi sanoa, että he ovat helposti lähestyttäviä ja yksilöitä kohtaan hienotunteisia. _
Ehtoollisesta Noviisi toi jo tärkeimmät kohdat esille, mutta tässä vielä muutama pointti:
(huom: en ole pastori)
1. Ehtoollinen on kaikille kastetuille Kristukseen uskoville, jotka uskovat, että siinä saadaan Kristuksen tosi ruumis ja tosi veri syntien anteeksi antamiseksi.
2. Ehtoollisen voi nauttia Raamatun mukaan myös tuomioksi,
3. siksi ehtoollisen toimittamiseen on vastuuseen pantu Kristuksen sanan mukaan virkaan asetetut pastorit, jotka tahtovat johdattaa syntisiä hyvän paimenen Jeesuksen luo
4. Ehtoollista toimittava pastorin tehtävä on päästää tai sulkea ehtoolliselta (avainten valta), siksi pastorin kanssa on hyvä keskustella
5. Ehtoolliselta sulkeminen ei tapahdu mielivaltaisesti tai siten, että henkilö nolataan tai suljetaan ulos, vaan keskustelun kautta
_6. Ehtoollisella käymisellä osoitetaan myös, että halutaan liittyä siihen opetukseen ja yhteiseen uskoon, jota kyseisessä seurakunnassa opetetaan, ja jota se edustaa. _
7. Tämä ei vaadi opillista urheilusuoritusta (ei edes katekismuksen ulkoa osaamista tai ”pääsykoetta”) vaan, tahtoa sitoutua ja kasvaa seurakunnan uskossa
8. Ehtoollinen ei ole subjektiivinen oikeus, kuten kansankirkossa monissa paikoissa opetetaan
9. Katumattomat tai harhaopettajat (joista pastori tietää tai joka on ilmeistä) pastori voi sulkea ehtoolliselta.
LHPK:n pastoreiden mielenlaatua kuvastaa kuitenkin LHPK:n piispan alla oleva kirjoitus:
”… tämän minä kirjoitan, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.” (1. Joh.2:1)
Tämä jae kuuluu varmaan koko maailman hengellisen kirjallisuuden merkillisimpiin: Johannes kehottaa lukijoitaan johonkin (pidättäytymään synnistä) ja sanoo, mitä tapahtuu sille joka ei toimi kehotuksen mukaan. Tietenkin odottaisimme jotain kielteistä. Kielteistä lausetta vaatii oikeistaan jo jakeen kieliopillinen rakennekin: ”…mutta jos joku …niin…”. Mutta Johannes sanookin jotain aivan muuta: sille joka syntiä tekee, on olemassa puolustaja siellä, missä lopulta kaikki synti ja omantunnon asiat tutkitaan: Jumalan edessä, Isän tykönä.
Teologiaa lukiessani ja toisiin uskontoihin tutustuessani olen joutunut joskus miettimään, onko evankeliumi, jonka olemme Suomessa kuulleet ja Lutheriltakin oppineet, todellakin oikea ja raamatullinen. Oliko Paavalin evankeliumi sittenkin erilainen kuin muitten apostolien ja mahtoiko Jeesus tarkoittaa samaa kuin Paavali? Ei ihme, että tällaisia ajatuksia tulee, sillä evankeliumi on aivan liian hyvää ollakseen totta.
Mutta lainatun kaltaiset kohdat Raamatussa vahvistavat asian: Raamatun kirjoittajat uskoivat kaikki samaan evankeliumiin. Se on onneksi puettu erilaisiin tyyleihin; Luukas kirjoittaa toisin kuin Pietari, ja vaikka Paavali esitti evankeliumin kaikkein selvemmin, näemme, että Johanneksen ajatuksia hallitsi sama valtava sanoma Jumalasta, joka otti syntisten asian omakseen. Johannes käyttää niin rohkeaa ilmaisua, että uskonnollinen ihminen hämmästyy, moraalinen ihminen loukkaantuu, maailmallinen saa rohkeutta syntiin, mutta syntinen ihminen saa lohdutuksen. Ota sinäkin vastaan tämä lohdutus: jos olet syntiä tehnytkin ja jos syntiä teetkin, sinulla on puolustaja Isän tykönä…”