Ihan tältä (lihavoinnit minun) se ei minusta näytä. Ja olen siis mukana toiminnassa.
[quote]Ja kyllä. LHPK käyttää hengellistä monopolivaltaa, koska se opettaa, että käytännössä vain sieltä löytyy puhdas evankeliumi.
[/quote]
Tämä opetus ei ole tullut minun korviini.
Näin se kuitenkin laillisesti on. Säätiö päättää missä asioissa se haluaa kuulla hiippakuntaa ja muissa asioissa se toimii oman pään mukaan.
Jos paikkakunnallasi on SLEY:n seurakunta, jossa ei ole naispappien kanssa yhteistyötä tekeviä pappeja, voit nippa nappa siellä täyttää uskonnollisen velvollisuutesi sanan ja sakramenttien käyttämisestä. Muuten vaihtoehdot ovat hyvin vähissä. LHPK:ssa koko yksin uskosta -kuvio on kääntynyt yksin oikeaoppisesta seurakunnasta -periaatteeksi. Sydämen usko on niin häilyväistä että vain luottamalla ahkeraan “armovälineiden nauttimiseen”, ihminen voi jotenkuten tietää, että Jumalan armo koskee häntä. Vai koskeeko sittenkään…
Tavallaan tekisi mieli jatkaa keskustelua @S.T.A.L.K.E.R:n kanssa. Mutta koska hän kritisoi asiaa, josta minulla ei ole varmaa tietoa, minun täytynee luovuttaa.
Selvitä! Toivon kaikkea hyvää lähetyshiippakuntalaisille. Toivon, että tärkeämpää olisi ajaa Jumalan asiaa kuin olla lojaali omalle liikkeelle ja varjella sen mainetta selittämällä kaikki asiat parhain päin. Nämä ovat asioita, jossa parannuksen teko olisi aivan mahdollista ja minusta myös välttämätöntä, jos päällimmäisenä arvona on edistää ihmisten hengellistä hyvinvointia.
En tunnista Lähetyshiippakuntaa kritiikkisi takaa. Meidän pastorin valinta oli seurakunnan tekemä ja olemme pienenä joukkona onnellisia siitä, että LHPK:n kaltainen organisaatio takaa meille säännölliset messut, vaikka meidän omat tulot ei riitä edes puolen papin palkkaamiseen. Myös oma piispa ja järjestäynyt hiippakunta hallintoineen on suuri kiitoksen aihe ja luo uskottavuutta, sekä turvaa yksittäisten henkilöiden mielivaltaa vastaan, joka pienessä joukossa ja toiminnan henkilöityessä jonkun ympärille on aina vaarana.
Annat väärän todistuksen sanoessasi, että Lähetyshiippakunnassa opetettaisiin, että vain siellä on puhdas evankeliumi. Tällaista en ole 10 vuoden aikana kuullut, vaan päin vastoin törmään usein opetukseen, että muissakin tunnustuskunnissa (siis luterilaisten ulkopuolella) on oikeita kristittyjä.
[quote=“Noviisi, post:271, topic:451, full:true”]Annat väärän todistuksen sanoessasi, että Lähetyshiippakunnassa opetettaisiin, että vain siellä on puhdas evankeliumi. Tällaista en ole 10 vuoden aikana kuullut, vaan päin vastoin törmään usein opetukseen, että muissakin tunnustuskunnissa (siis luterilaisten ulkopuolella) on oikeita kristittyjä.
[/quote]
Nämä tosin eivät mielestäni edellytä toisiaan. Siis “puhdas evankeliumi” ja “oikeat kristityt”. Melkoinen enemmistö kristityistä lienee yhtä mieltä siitä, että evankeliumi voi puutteellisena tai joiltakin osin väärinymmärrettynäkin vaikuttaa.
Aivan totta. Otin tämän vain esimerkiksi kuvaamaan sitä, että ei Lähetyshiippakunnassa ole mitään vain me oppia, jossa korostettaisiin omaa liikettä ainoana tienä Kristuksen luo.
Kaksi pointtia. Tiedän kaksi tapausta varmaksi, joissa LHPK:n seurakunnalle on “ylhäältä” käsin annettu tasan yksi nimi kutsuttavaksi srk:n pastoriksi - toisin kuin evl.fi organisaatiossa, jossa yleensä on vähintään kaksi tai kolme nimeä, joista valita. Tosin sielläkin kolmannelta, ylimääräiseltä vaalisijalta, on käytännössä liki mahdoton tulla valituksi. Avoimmuutta lisäisi LHPK:ssakin huomattavasti se, että seurakuntalaisille annettaisiin vähintäin se kolmen henkilön pooli, jotka kukin vuorollaan antaisivat näytteen saarna- ja messuamistaidoistaan ja joista srk sitten saisi valintansa tehdä.
Mitä sitten tulee tuohon explisiittiseen evankeliumiin, niin sellaista oppia ei taida olla kuin lestadiolaisilla, Stalkkereilla ja ortodokseilla. Muissa kirkkokunnissa ymmärtääkseni opetetaan että pelastavaa uskoa voi (ainakin teoriassa) olla heidän ulkopuolellaankin.
Me uskomme kyllä ihan iloisesti, että jokainen, joka turvautuu Jeesukseen syntien sovittajana, pelastuu. Ikävää, että liikkuu väitteitä, ettei näin olisi. Itsekriittisesti voin toki sen ymmärtää, että kun pauhaamme oikeaoppiseen kirkkoon kuulumisen tärkeydestä, siitä voi saada tietyillä ennakko-oletuksilla käsityksen, että sanoisimme, ettei muualla voisi pelastua. Näin emme kuitenkaan väitä, vaan se on meille ilon asia, että harhankin keskellä voi säilyä pelastava usko, vaikka harha toki sen vaarantaakin.
Sitä voi olla tai olla olematta ort. Kirkon ulkopuolella. Kirkkomme ei ota siihen kantaa vaan jättää ulkopuolisten tuomitsemisen Jumalalle, niin kuin pyhässä Raamatussa kehotetaan.
Mitenhän tämän muotoilisi reilusti. Ei ole sellaista seurakuntaoppia kuin vanhoillislestadiolaisilla, mutta opetetaan, että puhdasta evankeliumia on tavattoman vaikea löytää LHPK:n ulkopuolelta ja jos ei ole oikein opettavan seurakunnan parissa se on erittäin vaarallista sielun autuudelle.
Tjaa, itse kun olen vieraillut Lähetyshiippakunnan jutuissa niin mukanaolostani Sleyssä sanottiin että samalla asialla ja samaa työtä tehdään, ja kun olen kertonut käyväni usein paikallisseurakunnassa kun täällä se ainakin virkakysymyksen suhteen on mahdollista niin ihan positiivisesti siihenkin on suhtauduttu. Itse toki olen löytänyt paikallisseurakunnastani kritisoitavaa, mutta edes esittämäni kritiikki ei ole johtanut kehotuksiin olla käymättä. Että kokemuksia on näköjään monenlaisia.
Ja tähän vielä päälle, että ylipäätänsä kristillisen uskon ilmauksiin Kirkon ulkopuolella suhtaudutaan peruspositiivisesti. Ei niiden arvoa kielletä, vaikka kirkko- ja sakramenttiopillisia erimielisyyksiä onkin. Esim. on oikein hyvä asia, että luterilaiset käyvät luterilaisessa kirkossa.
Keskustelun tasapainottamiseksi muistutan siitäkin, että lähetyshiippakunta ei ole kovinkaan salamyhkäinen organisaatio. Seuraavalla kahdella verkkosivustolla on luultavasti enemmän aineistoa LHPK:sta kuin kukaan jaksaa lukea (ja kuunnella, siellä on saarnojakin); asiasta kiinnostuneet surffatkoot sinne hakemaan aineksia oman mielipiteen muodostamiseen.
Varmasti pappeja ja suhtautumistapoja on erilaisia kuten tässä ketjussa on käynyt ilmi sen suhteen voiko seurakuntalainen omana vakaumuksenaan kannattaa naispappeutta. On todella vaikea esittää kritiikkiä ilman yleistyksiä, mutta ihan kiva on ollut kuulla muitakin näkökulmia, erityisesti niiltä, joille LHPK: n puolustaminen ei ole elämän ja kuoleman kysymys.
Elisabet:
Tämä on yksi niistä asioista, minkä koin jotenkin epäreiluna itseäni kohtaan. Mikäli nyt oikein muistan, olikohan ilmaisu jotenkin sellainen, että “seurakunta on kutsunut itselleen paimenen”. Minähän menin ikään kuin valmiiseen seurakuntaan, mutta kun yritin kysellä ketkä heistä ovat kutsuneet sen pastorin, en saanut keneltäkään vastausta.
LHPK ei lähetä jonnekin mielivaltaisesti vain pappeja. Kyllä seurakuntalaiset paikkakunnalla ovat olleet aina kutsumassa tai pyytämässä pastoria. Prosessi on ollut usein seuraava. Seurakuntalaiset ovat järjestäytyneet, ja pyytänet LHPK:lta (ennen 2013 Luther-säätiöltä) pastoria ja on yhdessä katsottu, kuka sopisi pastoriksi ja löytyykö sellaista pastoria, joka on halukas tulemaan ko. paikkakunnalle. Papit (tai valmistuvat teologian opiskelijat) ovat käyneet saarnaamassa. Sen jälkeen seurakunnat ovat kutsuneet. Jos joku on tullut myöhemmin seurakuntaan, niin ei hän tietenkään ole voinut olla kutsumassa. Monet seurakunnat ovat jo yli kymmenen vuotta olleet olemassa. Monesti toiminta on alkanut tai on järjestäydytty, kun ihmisiä on ollut 15-20. Nyt suurimmissa seurakunnissa on jo yli 200 jäsentä ja järjestäytymisistä on vuosia, joten ei kaikki voineetkaan olla läsnä silloin kuin pastoria alun perin kutsuttiin.
Anskutin:
En ole aiemmin ajatellut LS-LHPK-kuvion taloudellisia kytköksiä. Ulkopuolisen taviksen näkökulmasta on käynyt niin, että sama toiminta jatkuu eri nimen alla, Säätiön nimi on muuttunut Lähetyshiippakunnaksi…
Taloudellisesti epämääräinen taho voi järjestää opillisesti täysin ongelmatonta toimintaa, ja päinvastoin.
LHPK taustayhteisönä, ovat Luther-säätiö, Vakka-Suomen luterilainen jumalanpalvelusyhdistys, ja Rauman luterilainen jumalanpalvelusyhdistys. (Tietoa Lähetyshiippakunnasta - Lähetyshiippakunta)
LHPK.:n kautta tapahtuu kaikki hengellinen toiminta. Kustannukset ja menot kanavoidaan taustayhteisöjen kautta. Käytännössä lähes kaikki rahat menevät patoreiden palkkoihin, jotka eivät ole kovin suuria, mutta palkattua väkeä on n. 25 ml. dekaani, ja toimistosihteeri. Eläkepapit tekevät työtä vapaa-ehtoispohjalta ja heille maksetaan vain jumalanpalveluksiin liittyvistä matkustamisista aiheutuvia kulunkorvauksia. Sitten kuluja on tilojen vuokrista, kirjojen kustantamisesta, lehden toimittamisesta ja pappien koulutuksesta. Lisäksi tuetaan joitakin lähetyskohteita Afrikassa ja Asiassa (Lähetys - Lähetyshiippakunta).
Patentti- ja rekisterihallituksesta tai LHPK:n kansliasta saa kyllä kaikki tiedot, jos joku haluaa. Itse en jaksa niitä lähteä kaivelemaan. Patentti – ja rekisterihallitus on ollut hyvin tarkka säätiöiden osalta, koska poliittiset puolueet ovat käyttäneet niitä väärin mm. vaalirahoituksissa. Tiedän, että mm. LS-toimintaa ja rahojen käyttöä on tutkittu hyvinkin tarkasti, eikä väärinkäytöksiä ole havaittu. Budjetteja ja rahoitusta saa siitä kiinnostunut kyllä tutkia ja kertoa missä menee pieleen ja mitä on korjattava tai onko peräti väärinkäytöksiä, mutta silloin pitää lyödä faktaa pöytään, eikä vain syytellä ”taloudellisesti epämääräiseksi tahoksi.”
Luther-säätiön hallitukseen kuuluvat piispa ja dekaani, sekä LHPK:n vastuunkantajia eri seurakunnista, joten sikäli LS-hallituksessa tehdyt päätökset ovat linjassa LHPK:n toiminnan kanssa. LHPK:n kokonaisbudjetti on tietääkseni vähän reilu miljoona €. (Vuosikirjoista löytyy myös tilastotietoa: http://www.lhpk.fi/category/vuosikirjat/.)
timo k:
Ketkä ovat seurakuntalaisia LHPK:ssa? Mikä on lähetyshiippakuntalainen seurakunta? Miten lähetyshiippakunnan seurakuntaan liitytään? Mistä voi tarkistaa, että onko LHPK-seurakunnan jäsen vai ei? Seurakunnilla on ilmeisesti jonkinlaiset jäsenrekisterit, joista nähdään, että kuka on seurakunnan jäsen ja kuka ei? Jos ei ole, niin jako seurakuntalaisiin ja “muihin” ei ole mielekäs.
En tiedä, miten asia sitten pitäisi ilmaista. Jos kutsun ystävän esim. timo k.n seurakuntamme messuun, niin hän ei siinä mielessä ole seurakuntalainen, että hän ei ole liittynyt seurakunnan jäseneksi. Teologisessa mielessä tietenkin kaikki mesussa läsnä olevat kuuluvat seurakuntaan. Kun tässä nyt kuitenkin on keskusteltu seurakunnasta ja jäsenyydestä, niin jotenkinhan se erottelu pitää keskustelussa tuoda ilmi. LHPK:n messuun ovat tietenkin kaikki tervetulleita.
Pääosa messussa kävijöistä on jäseniä, mutta on myös paljon ihmisiä, jotka käyvät messussa, mutta eivät ole liittyneet jäseniksi. Moni on myös evlut. kirkon jäsen, eikä ketään pakoteta liittymään. Tämän takia joissakin seurakunnissa on keskimäärin enemmän messuun osallistujia, kuin seurakunnan jäseneksi liittyneitä.
Jäseneksi liitytään siten, että tekee kirjallisen anomuksen. Anomuspohjan saa pastorilta. Pastori keskustelee tämän jälkeen seurakuntalaisen kanssa. (Hän varmistuu siitä, että henkilö on kastettu ja että hakemus on jätetty myös tositarkoituksella. Samalla pastori tutustuu uuteen seurakuntalaiseen.) Tämän jälkeen pastori esittää seurakunnan hallitukselle, että hakija hyväksytään seurakunnan jäseneksi. Hallitus yhdessä pastorin kanssa hyväksyy jäsenyyden. Seurakunnasta voi erota milloin vaan jättämällä kirjallisen eroilmoituksen seurakunnan hallitukselle tai pastorille. Näin ainakin meidän seurakunnassa.
Lähetyshippakunnan sivuilla on kerrottu avoimesti toiminnasta ja satoja saarnoja ja opetuksia voi sieltä myös kuunnella. Sitä kautta voi muodostaa itsellänsä kuvan miten asiat ovat.
Kiitos tästä selvityksestä, stG.
Tämä on @S.T.A.L.K.E.R sopivan reilusti muotoiltu. Olen samaa mieltä kanssasi. Saman asian voi ilmaista niin monin eri tavoin. Ei toki tarvitse pastorin rautalangasta vääntää. Vihjailu ja johdatteleva puhe toimii myös. Ja oma esimerkki, näin meidän perhe toimii. Ja saarnaan voi liittää sopivanlaisen aasinsillan, joka loppupeleissä oppimaton seurakuntalainen ymmärtää, että just tässä laitumella ja tämän paimenen huomassa.
LHPK ja sen seurakunnat eivät ole täydellisiä, siellä tehdään virheitä ja varmasti joku pappi on saattanut sanoa jotain tökerösti tai tavalla, johon joku on voinut loukkaantua tai tuntea itsensä loukkaantuisi. Varmasti kaikkia ihmisiä ei ole kohdattu niin kuin olisi tullut kohdata ja varmasti jatkossakin tullaan tekemään virheitä.
Sen kyllä tiedän, että LHPK:ssa ei opeteta, että ”vain meillä on Kristus”. Tunnustamme ja uskomme, että monissa muissakin seurakunnissa opetetaan oikein ja uskotaan oikein. Siksi LHPK ei ole mm. lähtenyt seuduille, joissa on vielä toimivia seurakuntia ja on yritetty huomioida messuajakohdat siten, että esim. Sleyn messujen kanssa ei tule päällekkäisyyksiä, jos paikkakunnalla on Sleyn (tai jonkun muun herätysliikkeen) messuja.
Sitten muutamia kysmyksiä:
Tuleeko yleensä kristityille opettaa, että heidän tulee käydä ”seurakunnan kokouksessa” (Hebr. 10:25)? Jos vastaus on kyllä, niin pitääkö seurakunnassa opettaa, että ”älkää nyt hyvät ihmiset tulko tänne”, menkää muualle? Opettavatko helluntaiseurakunnat, vapaaseurakunnat tai vaikkapa kansankirkon seurakunnat, että me muuten opetetaan vain ”sinnepäin ja älkää nyt ainakaan kovin usein tulko meitä kuulemaan”? Eikö kristilliseen opetukseen sisälly aina totuusväittämiä? Eikö uskontunnustus ole täysin totta? Siinähän lausumme sen, mitä uskomme ja emmekö samalla sulje pois toisenlaisia uskomuksia tai toisenlaista uskoa? Eikö kristittyjä pidä varoittaa menemästä harhaopettajia kuuntelemaan?
Voitko itse kertoa, miten seurakuntalaisia kehotetaan pysymään Jumalan sanassa ja seurakunnan yhteydessä, siten että kuvailemaasi mielikuvaa ei synny?
Milläpäs sitä väitettyä vihjailua ja johdattelua vastaan voi paremmin käydä kuin vihjailulla ja johdattelulla?
Jos vastakkain on suuri luterilainen kirkko ja LHPK, niin vertailussa tuskin on mitään epäselvää. Mutta se tuodaan maltillisemmin esille LHPK:ssa kuin esimerkiksi helluntailaisten piirissä, missä kansankirkon lyttääminen tehdään vähintään henkseleitä paukutellen jos ei fanfaarin kanssa.
Olen kuvitellut olevani herkkä pahaenteisille piilomerkityksille, mutta en ole kenestäkään LHPK:ssa puhuneesta sellaisia oikein kyennyt poimimaan. Siis LHPK on teologisesti jonkinlainen turvasatama kansankirkkoon verrattuna. Ja heillä on aihetta olla tyytyväisiä siihen, miten asiat ovat edenneet. Siellä on otettu sopivasti kantaa vapaiden suuntien ja kansankirkon huolestuttaviin ilmiöihin, mutta en näe että mitenkään liikaa.
Tässä on joku sama juttu kuin että joillekin kiihkeille vastustajille välittyneen julkisuuskuvan perusteella Päivi Räsänen ei muuta teekään kuin kiehuu homoseksuaaleja vastaan aamusta iltaan. Kun käytännössä hänen ei ole tarvinnut kuin pyydettäessä vastata kysymyksiin. Ja lopun aikaa keskittyy ihan varmasti täysin muihin asioihin.
Ehkä minun on vaikea Lasarus-veljien Eero Heikkilän jälkeen kokea mitään suurta pelkoa tai kunnioitusta ketään kirkonmiestä, pastoria tai saarnaajaa kohtaan. Osaan kuvitella, koska vaikkapa Juhana Pohjola ei ole mikään pehmoisesti puhuva sulava supliikkimies, että joku suora vastaus suoraan kysymykseen aiheuttaa kuulijassa “kylmäävän efektin”. Mutta se johtuu siitä, että asiat esitetään akateemisesti ja faktoina, joista saa olla kiinnostunut. Jos se, ettei niitä esitetä sovittelevasti, saa kuulijan kokemaan ne joksikin tulenpalaviksi vaatimuksiksi, niin silloin ongelma on viestinnässä. Ei siinä, mitä on ajateltu tai tarkoitettu.
Ihmisillä on nykyaikana joku käsitys, että kaikkien pitää olla keskenään samalla tasolla. Eli papin pitää uskoa niin, että seurakunta kykenee uskomaan suunnilleen samoin. Ja jos pappi uskoo enemmän, paremmin, tarkemmin tai selkeämmin, niin se on kamala taakka seurakuntalaiselle, jotka tuntevat itsensä niin huonoiksi. Vaan ehkä ihmiset ovat LHPK:ssa siksi, että kaikenlainen tykötekevä höpsöttely pidetään sieltä poissa?