Taitaa palautua Paavaliin sekin ajatus. Tämän tyhjemmäksi ei ihminen voine tulla:
“Minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu.” (Gal 2:9)
Niin kauan kuin ihminen kuvittelee olevansa jotakin Jumalan edessä
Valitettavan paljon on liikkeellä lakihenkistä opetusta, joka vinouttaa ajattelemaan sillä tavoin. Olisi syytä muistaa jälleen Paavalia:
“Jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä.” (Gal 6:3)
Aika tyhjäksi vetää ihmisen myös intellektin tasolla seuraava Lutherin lausuma hänen Sidotussa Ratkaisuvallassaan:
Jos hänen oikeamielisyytensä olisi sellainen, että se inhimillisen käsityskyvyn mukaan voitaisiin arvioida oikeamieliseksi, niin se ei ensinkään olisi jumalallista eikä missään suhteessa eroaisi inhimillisestä oikeamielisyydestä.
Martti Luther, WA 18, 784.
Pidän Paavalia Kristinuskon erehtymättömänä tulkitsijana, vaikka hänkin on ‘lihansa’ puolesta vain syntinen ja erehtyväinen ihminen.
Jos Luther olisi erimieltä Paavalin kanssa, olisi Luther väärässä.
Niin, sen tähden suhtaudunkin hieman hymyillen jatkuvaan Lutheriin (tai muihin teologeihin) viittaamiseen, kun voisi viitata suoraan Paavaliinkin. Toisaalta toki ymmärrän tukeutumisen nimenomaan oman kirkkokunnan auktoriteetteihin. Mutta esimerkiksi minuun viittaukset muihin oppi-isiin kuin Raamatun kirjoittajiin eivät yleensä tee vaikutusta, kun asia kuitenkin tulee tarkistaa suoraan niistä Kirjoituksista. Teologit vuosisatojen varrella ovat toki löytäneet hyviä tapoja ilmaista kristinopin sisältöä, mutta heitä on toki kaikissa kirkkokunnissa. Ja minäpä väitän, että nykyään osataan jopa vielä menneitä polvia paremmin sanoittaa evankeliumia!
Juuri näin! Ja myös Paavali sanoo, että hän olisi väärässä jos hänen julistamansa evankeliumi olisi ristiriidassa sen evankeliumin kanssa, jonka galatalaiset olivat saaneet:
Gal 1:8: “Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.”
Täysin erimieltä! Vanhastaakin on huonoja ja vääriä teologeja ajan historiassa, eivätkä juutalaiset ole löytäneet Kristusta vieläkään, päinvastoin.
Aikamme on narsistinen, joten Jeesusta, Paavalia ja Lutheria yms. on vaikea ymmärtää. Korotamme kaikki ihmisen mahdollisuuksia emmekä usko Kolmiyhteiseen Jumalaan, vaikka se olisi huulillamme yms.
Jeesuskin Raamatussa jo epäilee, että tokko löytää enää tullessaan “Uskoa”!
(Itseään muita lahjakkaampina pitävät eivät osaa olla olematta ylimielisiä jopa Jumalan Sanaan nähden…)
Pysytäänhän aiheessa, tässä aloittamassani ketjussa. Kiitos!
Tässä voisi minun puolestani käsitellä lain ja kristityn yhteyttä myös muiden kirkkojen opetuksessa, vaikka alunperin toivoinkin juuri luterilaisen teologian kannalta vastauksia.
Diakoni otti oman ja hyvin pohditun näkökulman esille. Sen pohjalta voisi keskustella.
Hyvä niin! Itse painotin rakkautta uuden liiton lakina ja sitä, että uuden liiton kristityt eivät ole ole kirjaimen palvelijoita vaan hengen. Kirjoitin:
“Uudessa liitossa me emme ole tappamatta sen takia että se lukee käskyissä vaan sen takia, että tappaminen on rakkauden periaatteen vastaista.”
Toivoisin kommentteja, sillä en usko olevani kovin kuusessa noiden ajatusteni kanssa. Asia on mielestäni erittäin merkittävä armon ja lain välisessä väännössä. Kysehän on nimenomaan kristityn suhtautumisesta lakiin. Tätä ihanaa ja ikivanhaa evankeliumia voidaan valottaa ja sanoittaa uusilla tulokulmilla.
Vastaan nyt Raamatun kohdilla:
Varoitus vieraista opeista (1. Tim. 1)
3
Makedoniaan lähtiessäni kehotin sinua jäämään Efesokseen, jotta kieltäisit siellä eräitä levittämästä vieraita oppeja
4
ja harrastamasta taruja ja noita loputtomia sukuluetteloita. Ne johtavat vain turhiin tutkisteluihin eivätkä palvele Jumalan suunnitelmaa, joka avautuu vain uskolle.
5
Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
6
Eräät ovat eksyneet tästä pois ja ruvenneet jaarittelemaan joutavia.
7
He haluavat esiintyä lainopettajina, vaikka eivät itsekään ymmärrä, mitä puhuvat ja mitä niin varmasti väittävät.
8
Me tiedämme, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti.
9
Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien,
10
siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia.
11
Näin sanoo iäti ylistettävän Jumalan kirkkautta julistava evankeliumi, joka on minulle uskottu.kursivoitu teksti
Room. 3:20 sen tähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
Itse asiassa Paavali ei ole erehtymätön tulkitsija, Kirkko on. Kirkko päätti ottaa kaanoniin(!) Paavalin tekstejä joiden ristiriidoistaan ja Paavalin persoonasta huolimatta katsottiin olevan tekstejä joiden kautta Jumalan katsotaan puhuvan ihmiselle… joskin välillä aika koukeroisesti.
D
Osoita missä Paavali on erehtynyt? Kirkkohan on rakennettu apostolien opetuksen perustalle.
En sanonut että Paavali on erehtynyt. Sanoin että Paavalin erehtymättömyys Raamattuun valituissa teksteissä, on Kirkon ja sitä myöten Pyhän Hengen erehtymättömyyttä.
D
Hämmentävä väite. Minä en usko, että kirkko voisi olla erehtymätön tulkitsija - ei mikään kirkko. Ajattelen niin, että koko kristinuskossa Raamattua myöten on inhimillinen ja jumalallinen puoli. Ja tähän jälleen muistutus tärkeimmästä pelastusopillisesta seikasta:
“Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut!” (Apt 16:31)
Raamatun inhimillinen ja jumalallinen puoli ovat suhteessa toisiinsa samalla tavalla kuin Kristuksen inhimillinen ja jumalallinen puoli. Ei siis siten että Raamatussa on jumalallinen puolensa joka on erehtymätön ja ikuinen ja sitten erehtyvä, syntinen ja langennut puoli. Raamatun inhimillinen puoli on se joka välillä osoittaa tahtoa joka on eri mieltä kuin Jumalan tahto, mutta joka lopulta seuraa Jumalan tahtoa.
Kirkko, tässä yhteydessä isolla kirjoitettuna on luterilaisittain pyhien yhteisö (hengellinen yhteisö) jossa evankeliumia oikein julistetaan ja sakramentit oikein jaetaan. Tosi kirkko ei ole rajattu yhteen näkyvään paikalliskirkkoon, vaan se on löydettävissä jäseniensä kautta kaikkialta.
D
Tähän tapaan opetti aikoinaan 60-luvulla keskikoulun uskonnonopettajani…Kertoi myös, että jos hänen olisi jostain syystä vaihdettava kirkkoa, se “toiseksi paras” olisi ortodoksinen kirkko…
Tässäkin ‘pähkinänkuoressa’ on selvästi inhimillinen ja jumalallinen puoli. Molempia tarvitaan, vaikka Jumala sen uskonkin monergisesti lahjoittaa, mutta sillä ihminen voi toimia. (vuorovaikutus)
Uskon kohteen on oltava oikea, jolloin oikea oppi mahdollisimman puhtaana tarvitaan ehdottomasti. Sekin on monergisesti lahjoitettu ulkopuoleltamme.
Laki ja evankeliumi molemmat tarvitaan, vaikka laki ei voi pelastaa!
Raamattu on erehtymätön ja viimeinen Jumalan Sana. Silti se on ihmisten kirjoittama ja saattaa sisältää inhimillisiä virheitä ja väärin tulkintoja, joita tulee näköjään tutkia ja saada ‘valaistumisia’. Uskon, että siinäkin on Jumalan salattu suunnitelma. Jos kaikki olisi selvää, kiinnostus lopahtaisi varmaan kaikilla viimeistään siihen.
Ydinasia, on kuitenkin selvä ja siitä on vain yksi ja ainoa oikea tieto ja oppi.
“Pääasia on, että pääasia saa olla pääasia!”
Hiukan olen hämmentynyt siitä, kuinka täällä nähdään pelastusasiassa vain kaksi mahdollisuutta, synerginen tai monerginen. Nimittäin JOS Jumala monergisesti uskon lahjoittaa, kyse on predestinaatiosta eli ennaltamääräämisestä, eikä sellainen tunnu oikealta. (Synergismissä on puolestaan omat ongelmansa.)
Uskon kohteen on oltava oikea
Kyllä!
Laki ja evankeliumi molemmat tarvitaan, vaikka laki ei voi pelastaa!
Niillä kummallakin on oma tärkeä merkityksensä. Varsinkin jos ajatellaan, että UT:n rakkauden laki sisältää kaiken muun. Ja samalla muistetaan, että Kristus on “lain loppu” (Room 10:4).
Raamattu on erehtymätön ja viimeinen Jumalan Sana. Silti se on ihmisten kirjoittama ja saattaa sisältää inhimillisiä virheitä
Niinpä. Eipä se Raamattu ihan mikä tahansa kirja ole.
Uskon, että siinäkin on Jumalan salattu suunnitelma.
Tämä! Emme tiedä emmekä ymmärrä kaikkea, eikä meidän tule teeskennellä että tietäisimme tai ymmärtäisimme.
Suosittelen sinullekin lämpimästi Miikka Ruokasen kirjaa “Miten uskoa kun ei voi uskoa.” Siinä hän vastaa tähän väärään olettamukseen monin kohdin, että predestinaatio sulkee monergismin pois pelastuksesta. Tuollaisessa väärinkäsityksessä sotketaan determinismi ja predestinaatio keskenään ja johdutaan tämän seurauksena oppiin kaksinkertaisesta predestinaatiosta jonka mukaan ihmiset ovat jossain pre-historiassa valitut kahteen joukkoon kadotukseen meneviin ja pelastuviin. Predestinaation käsite ei sovellu yksittäisten ihmisten valintaan.
Niinpä! Näköjään muuten jaamme saman ‘näkemyksen’, mutta se monergismi?
En osaa sitä teologisesti selittää, mutta minulle se ei missään tapauksessa tarkoita pahaa ja pakottavaa ns. kaksinkertaista predestinaatiota.
Olav Valen-Sendstad selittää asian hyvin ja luultavasti Miikka Ruokanen. Tietenkin Luther, mutta kun hänen nimensä ärsyttää monia. Monergismi on minulle aivan yksinkertaista, koska Jumala on Kaikkivaltias, mutta ei luo robotteja.
Nyt juuri en jaksa asettua syvälliseen pohdintaan, olen sentään vanha ja raihnainen ja ylihuolehtivainen, vaikka en asioille mitään voikaan. 
Minä puolestani arvelen, että Ruokasen olisi hyvä tutustua minun kristinopilliseen ajatteluuni. Mutta itse asiassa tuo otsikko “miten uskoa kun ei voi uskoa" miellyttää minua, sillä kukaan ei voi uskoa, jos ei usko. Sitä itsestäänselvyyttä olen täälläkin toitottanut. Usko syntyy jos syntyy. Ja jos ei synny, niin ei voi mitään. Luottamus Jumalaan tulee olla ehdoton näissäkin kysymyksissä.