Vanha ketju, mutta jotakin haluan kommentoida. Oon harrastanut Jeesuksen rukousta 30 vuotta ja hesykasmi yleensäkin veti puoleensa jo Valamon alkuaikoina. Pyöritän tuota rukousta mielessäni koko ajan kun olen valveilla, olen sitten missä tahansa. Nyt kun asun “erakkolassa” kissojeni kanssa, niin vihdoinkin on puitteet rauhallisen hiljaiselle hesykastiselle elämälle.
Kirkkoon Turkuun pääsen todella harvoin, kipukroonikko kun olen. Eilen kävin messussa pitkästä aikaa, edellinen kerta oli ennen pääsiäistä. Siksi on todella kiva, että kirkkoherrani tuo mulle ehtoollisen aina kun hänellä on reissua Salon ohi.
Mukava juttu Valamon luostarista. Tuo kasvihuoneviljelyn aloittaminen hieman hirvittää. Se on ala, jossa Suomessa katteet ovat pienet mutta aloituskustannukset hyvin suuret. Jos luostari kuitenkin pyrkii laajentamaan elintarvikealalla, niin mielestäni sen pitäisi keskittyä sellaisiin tuotteisiin, jotka tukevat ortodoksisen elämäntavan noudattamista: esim. paastoruokaa ja -säilykkeitä, leivonnaisia ort. juhlia varten jne. Pelkällä kasvihuonekurkulla tmv. kilpaileminen muiden saman alan yritysten kanssa tuskin osoittautuisi kannattavaksi ideaksi.
Onpas mielenkiintoinen juttu. Mun aikanani kaikki maanviljelys lopetettiin kannattamattomana, marjapensaita oli kyllä. Todella hienoa toi velkajuttu, se oli kyllä yhden sortin painajaisena veljestön niskassa.
Viitaten mystiikkakeskustelussa esille nousseeseen aiheeseen
( Mystiikka ortodokseilla ja muilla ) miten Suomessa ortodoksinen kirkko suhtautuu tällä hetkellä munkkeihin ja nunniin jotka ovat jättäneet luostarin. Onko ehtoolliselle menemistä ripin kautta? Joskushan oli aika jolloin luostarin jättämisen jälkeen oli melko lailla kirottu loppuelämäkseen. Missään nimessä en pysty ymmärtämään sellaista kirkollista käytäntöä jossa luostarin jättäminen rinnastuu epäjumalanpalvelukseen eli kristillisen uskon hylkäämiseen. Jos näin olisi, luostarilupaus rinnastuisi kasteeseen, mikä taas ei voi olla millään lailla kestävä looginen tai teologinen kuvio. Jumalaa palvellaan pysyvästi vain kasteen kautta, muut järjestelyt ovat valintoja jotka eivät rinnastu millään tavalla kasteessa tehdyn valinnan ikuiseen luonteeseen.
Eroa munkkeudesta surraan samalla tavalla kuin avioeroa, johon sitä voidaan verratakin. Missään tapauksessa ei ole oikein tuomita ketään kutsumuksessaan epäonnistunutta. Syyt luostarista lähtöön ovat moninaiset. Moni tulee ehkä vanhemmalla iällä luostariin, eivätkä voimat riitäkään raskaaseen kilvoitteluelämään. Moni voi sairastua luostarissa. Sairaitten munkkien ja nunnien pitäisi minusta sallia vihkiytyä suureen skeemaan ja olla vapaita työnteosta. Näin moni parantumattomasti sairas voisi jäädä luostariin asumaan. En tiedä mistään ehtoolliselta pidättämisistä. Epitimioita annetaan nykyisin vähän. l
Ainakin minulle on tullut kuva, että tuollaista asennoitumista on muuallakin. Erityisesti, jos asuu maassa jossa ortodoksisuus on pienessä vähemmistössä.
EDIT: Oho… en huomannut milloin tuo kommentti oli kirjoitettu
Jonkin verran on alkanut kuulumaan sääntökunnista uutisia, joissa peräänkuulutetaan sääntökuntiin kuuluvien oikeutta inhimilliseen työn määrään, työntekijän oikeuksiin ym.
Monet sanovat että nunnilla, sisarilla ja munkeilla ei voi olla valittamista, he ovat osansa valinneet, mutta ei se ihan niinkään voi mennä että sääntökuntaelämän, askeesin ja kuuliaisuuden varjolla voidaan järjestää ihmisten elämä ihan miten vain.
Tässä taas näitä kuulumisia luostarimaailmasta. Tällä kertaa Chilestä.
Onko ongelma kirkon, luostarin, yhteiskunnan vai kulttuuristen tapojen?
Googlen kääntäjällä tulee niin hyvä käännös espanjasta englanniksi että en jaksa nyt flunssan keskellä alkaa referoimaan.
Ja parempi muutenkin käyttää tuota kääntäjää niin tulee varmasti neutraalimpi käsitys tekstistä, tunnustan että näissä asioissa saatan olla taipuvainen tiettyjen asioiden korostamiseen.
Tästä aiheesta kannattaisi puhua laajemminkin. Onko naisten sääntökuntaelämän tarkoitus palvella “ylempiään” ja miten kirkossa päätetään siitä kuka on ylempi ja kuka alempi. Ja jos koko käsite ylempi ja alempi on kirkossa hyödytön, miksi niin kuitenkin tehdään. Kuuliaisuus Jumalalle toisten ihmisten kautta ja toisia ihmisiä kohtaan on kaunis ja tärkeä osa sääntökuntaelämää, mutta sen ilmentymät ovat vaihdelleet eri aikoina, eivätkä aina ole olleet kovin hengellisiä, ainakaan nykyisestä perspektiivistä katsottuna.
Googlen kääntämiä pätkiä alkuperäisestä tekstistä.
To start talking about the issue, Arenas has to explain the ideological context behind the phenomenon and delve into a concept: a certain ecclesial paradigm that still holds that there are “degrees” of Christians. “He who is in hierarchy over another, is in a state of greater perfection,” he explains.
Then he clarifies a second point: “It is not that there is a stage of superiority where all the consecrated people are, no, there is distance within, and men are superior to women,” he declares. The reason is simple: man can be ordained as a priest and administer sacraments, something that women, by ecclesial structure, is not allowed.
The nun was educated historically understanding that the minister who received the sacrament of order was superior. Even more so if he was a bishop, and a cardinal even more. "This is, in essence, what he identifies as the origin of the problem of asymmetry that women face within the Catholic Church, and affirms that many times it is reproduced by them.
He says, for example, that there are consecrated women who “absolutely defend the masculine privilege within the Church” and that "they understand at all costs that these are things that correspond, because in the end the most sacred place is that which can administer sacraments Then, you have to take care of it. "
"It is a way of understanding the feminine religious life as a subordination to the mission of the ordained ministers, and it reflects a way of understanding the pastoral work of women as one without any real protagonism, a kind of servility that does not reflect the authentic religious vocation, that many communities do live, "he says.
Tämän toivoisi vähitellen jäävän historiaan. Mistä saataisiin esim. skandinaavisia koulutettuja naisia sääntökuntiin.
Kaikkien kulttuuristen asenteiden ei todellakaan pitäisi päteä kirkossa ja sen kirkastumiseksi tarvitaan monenlaisten kulttuurien ihmisiä kirkkoon toimimaan.
But beyond the absence of rest as something dangerous to health, the theologian says that lack of free time has another impact: access to information. Without rest there are no moments to see news, study, learn.
"In general, women’s congregations have not enhanced the intellectual dimension of development, and that is the reason why they have always had a secondary place, which replicates what operates in society: the less informed you are, the less you can claim The less you know how things work or should work within the Church, the less you will claim if they are malfunctioning, "he says.