Uskon tuon. Eroja on, ja monesti hyvään suuntaan Sleyn ja muidenkin järjestöjen ripareilla.
Totta on kuitenkin se, että väki on siellä valikoitunutta. Ikävä kyllä myös aika lailla taidetaan satsata siihen että nuoret sitoutuvat oman liikkeen toimintaan riparin jälkeen. Se aiheuttaa sen, että jos ei ole halua tai rohkeutta, sellainen nuori ohitetaan ja unohdetaan. “Sakki” jatkaa ja saa kiitosta, muut unohdetaan kuin materiaali josta ei ollut haluttuun roollin. Samoin luultavasti kyseenalaistava tai “pihalla oleva” ei ehkä opillisia asioita painottavassa opetustavassa ole kovin toivottu. Eroja tietenkin on, ohjaajista riippuen.
1 tykkäys
Voi itku.
Hyvä toki, että nuoret saavat kertoa omia näkemyksiään, myös silloin, kun ne poikkeavat omista ajatuksista. Näin heppoisesti ei kuitenkaan tulisi samaistua nykyajan käsityksiin seksuaalisuudesta ja sukupuolesta.
Siis: Kaksi sukupuolta mahdollistavat moni-ilmeisyyden ja liukuvuuden sukupuolen ilmaisuissa. Kaikki sanat ovat rajaavia. Seksin liittääminen avioliittoon ja parisuhteeseen ei välttämättä tarkoita sitä, että seksin ilo ja nautinto haluttaisiin jättää joltain pois. Kuula heittäytyykin itse sinisilmäiseksi nuoreksi.
Ikävä maku uudelleen avioitumisessa hämmentää, kun sen syyksi ei löydy muuta kuin katekismuksen maininta armon ja anteeksiantamuksen tarpeesta. Olen eronnut ja jätetty. Uuteen avioliittoon menisin nimenomaan nöyrällä mielellä, syyllisenä. Se ei tee minusta huonompaa kuin muut (hienoa Kuula, hienoa) eikä tarkoita sitä, ettenkö iloitsisi uudesta morsiammestani.
Hyvä, että löytyi käskystä myönteistäkin.
Kyllä, olet oikeassa. Olen siis kysynyt uskon asioista julkisesti siitä huolimatta, että olen tiedostanut tuon ryhmädynamiikan vaikuttavan yksilöiden vastauksiin. Olen katsonut harjoituksen hyödylliseksi, vaikka vastaukset ovatkin olleet lähinnä epäuskon ilmauksia.
Mutta kenties voisin tosiaan olla vähän hienovaraisempi ja muistaa esillä tuomasi asiat uskostamme. Kirjoitat tosin hiukkasen kärjistyneesti. Eihän tässä välttämättä ole kutsuttu esittämään hirveän rohkeasti ja juhlallisesti uutta uskoa, harjoitettu ratkaisukristillisyyttä tai tentattu, onko nuori uskossa vai ei. Ongelma on nuorten ja meidän aikuisten synti ja epäusko. Vastustan sen ja uskon rajaamista pelkästään yksityisasiaksi. Vastustan ongelmien, ristiriitojen ja taistelujen esille nostamisen kieltämistä ikävien kokemusten tai (lakihenkisten) väärinkäytösten perusteella.
Toisen uskon kysyminen ei ole välttämättä tunkeilevaa, loukkaavaa tai uhkaavaa. Miksi meidän pitäisi pelätä moista kysymystä, saati opettaa muita pelkäämään sitä? Minä aina toivon, että ripariporukassa olisi joku rohkea ateisti, joka kyseenalaistaa kaiken (joskin se on myös ärsyttävää). Tuleepa dialogia, vaihtoehtoja, eksistentialismia.
2 tykkäystä
Valikoitunutta on, mutta ei niin paljon kuin luulisi. Meidän riparilla oli myös lähialueen asukkaita, jotka oli haluttu rauhallisemmalle leirille kuin oman seurakunnan, koska paikallisilla ripareilla oli jollain tavalla hurja maine teinien pahistelupaikkoina. En tiedä yhtään, oliko maine ansaittua. Lisäksi moni ottaa herätysliikeleirille mukaan kaverin, joka ei ole välttämättä ollenkaan “omaa väkeä” taustaltaan. En osaa sitä arvioida, millä tavalla tällaiset tulevat leirillä kohdatuiksi ja millainen kokemus on. Osa näistä tulee kyllä uskoonkin, ja pyörivät kuvioissa mukana myös nuorisotoimintaiän jälkeen.
Pakko kysyä suoraan, että viittaatko “Sakilla” nyt nuortentoimintaan nimeltä Satakunnan Sakki? Kyseiseen toimintaanhan Karkun riparilaisia kyllä kovasti rekrytään mukaan. Toiminta on siitä käytännössä osalle hankalaa, että illat ovat pitkin maakuntaa ihmisten kodeissa, usein julkisen liikenteen ulottumattomissa. Osallistuminen siis käytännössä vaatii vanhemmilta autoa ja kyytihaluja, tai sitten uskallusta päästää oma nuori kaverin vanhempien kyytiin. Illoissa käyvä porukka oli omassa nuoruudessani jonkin verran sisäpiirihenkistä, ja ydinporukka koostui käytännössä saman papin konfirmoimista. Nyttemmin Karkun opiston leirien vetäjätarjonta on runsastunut, joten tilanne voi olla tässä suhteessa erilainen. Totta tietenkin vääjäämättömästi on, että sellaisia nuoria on vaikea jatkohuomioida, joita oman liikkeen toiminta ei nappaakaan. Sleyllä tarjonta kuitenkin on muutakin kuin isoskoulutusta, joten tilanne on parempi kuin monissa paikallisseurakunnissa.
2 tykkäystä
En tiedä hänen motiivejaan, mutta hän kantaa suuren vastuun väärinopettamisestaan niille ihmisille, jotka menevät harhaan tuon takia.
1 tykkäys
Hyvä, tämä on terveellistä tekstiä minulle. Taitaisimme tulla hyviin toimeen jos olisimme samassa riparitiimissä 
Dialoginen asenne riparilla on jotain, mitä joudun opettelemaan jatkuvasti. Ei mennyt nytkään hyvin. Tuntuu että on liiaksi kiinni siinä, mitä minä teen ja mitä sanon ja mitkä työkalut tällä kertaa otan jne. Nuorten kohtaaminen on se juttu, minkä pitäisi luoda luottamus johon voi sitten rakentaa. En sano että se on ihan surkeaa minulla, mutta parempaa voisi olla. Vapaa-aika on erittäin tärkeää. Nuoret joille ohjaaja on vain kuin koulun opettaja, suhtautuvat häneen eri tavalla kuin jos hän kyselee heidän kuulumisiaan ja pelailee sekä kuuntelee heitä ihan yksilöinä eikä luokkana.
En muuten tarkoittanut että juuri sinun otteesi on tenttaava ja ratkaisukristillinen. Vaan että ehkä osa saamastamme kritiikistä tulee siltä pohjalta, että ajatellaan rippikoulun olevan ikään kuin joko tai. Nuoria tulee uskoon tai sitten ei tule. Puhutaan uskon asioista oikein paljon tai sitten on vain sitä “modernia etiikkaa”. Itse ajattelen, että tämä on samanlaista kuin seurakuntatyö muutenkin. Ihmisille tarjotaan Jumalan sana ja hän siunaa kylvön. Ihmiset johdatetaan rukoilemaan ja me rukoilemme heidän puolestaan ja kanssaan. Emme vaadi, mutta emme myös vaikene ongelmista tai siivoa uskoa yksityisasiaksi. Tämä pätee minusta kaikkeen, ei vain rippikouluun. Mutta riparin kohderyhmä on nuoret jotka opettelevat olemaan vähitellen aikuisia. Heidän vaiheensa ymmärtäminen vaikuttaa sitten ihan kaikkeen.
Vastaan yksityisesti tarkemmin, mutta huomiosi ovat hyviä yleisesti ottaen.
Eihän se ole mikään “ikävä” asia jos koetaan oman liikkeen antavan nuorelle parhaan maaperän kristilliselle kasvulle?
Omien sanojensa mukaan ei trollaa. Väärässä hän on ja sanoin sen itselleenkin. Isoset ja pappi eivät voi kävellä kirkolliskokouksen hyväksymien oppikirjojen/opetuksen yli.
D
2 tykkäystä
Ei sinänsä olekaan. Mutta nyt en jaksa enää selittää mitä tarkoitin. Olen pahoillani epäselvästä ja liiallisesta viestinnästäni. Palaillaan!
En ole aikoihin osallistunut konfirmaatiomessuihin, koska ne eivät ole mieltä ylentäviä jumalanpalveluksia, mutta lastenlasten rippikouluaika lähestyy, joten hiukan asia kiinnostaa.
Joku on sanonut niitä julkisiksi valehtelutilaisuuksiksi, tuon “Tahdon” perusteella. Sellaisina itsekin olen ne kokenut. Eräs julkisuuden henkilö totesi jossain haastattelussa, että koska hän vastasi “Tahdon”, hän halusi tehdä myös totta lupauksestaan. Mutta tällaiset tapaukset kuitenkin ovat harvinaisia.
Luulinkin, että tuo kysymys on jo jätetty pois, mutta ilmeisesti ei. Mielestäni se pitäisi jättää pois ja vedota vain omaantuntoon, eli kehottaa Jumalan edessä vastaamaan itselleen ja Hänelle, uskooko tämän (uskontunnustus) ja tahtooko noudattaa elämässään Jumalan tahtoa. Tai jokin muulla tavalla muotoiltu kehotus. Nykyinen edustaa mielestäni epärehellistä kansankirkkoajattelua, joka ei vastaa nykytodellisuutta.
Kuula on hiukan outo lintu. Mitä kirjoittaa tosissaan, mitä provosoidakseen? Mutta ymmärrän kyllä joitain hänen kyseenalaistuksiaan. Sukupuoliasioissa taipuu kuitenkin yleisen mielipiteen myötäilyyn. Ei nojaa edes luonnonmukaiseen ajatteluun saati kristilliseen.
Kirkkokäsikirjassa on konfirmaation kaavassa vaihtoehtoina joko kysymys tai kehotus. Riippuu seurakunnasta ja/tai paista, kumpaa käytetään.
Miksi poistit? Ihan asiaa kirjoitat.
1 tykkäys
Tämäkin liittynee aiheeseen: Helsingissä luterilainen pappi konfirmoi nuoria salaa öljyllä voitelemalla ja retosteli siitä jälkikäteen facebookissa. Teologiasta en tiedä (oletan, että “enimmäkseen harmitonta”), mutta kuulostaa aika erikoiselta käytökseltä. Paperilehdessä pappi vielä kertoi, että hieroi öljyn sormiinsa niin etteivät konfirmoidut olisi tunteneet sitä vaan pelkästään ristinmerkin. Miksi tällainen salailu, kun asiasta olisi voinut opettaa etukäteen? Hyvin erikoista!
Erikoista on tuo salailu. Tietysti asiasta olisi pitänyt puhua ja opettaa. Jutun mukaan voitelu on ollut käytössä aiemminkin tuossa seurakunnassa. Myös jutussa ollut pöyristely on vähän hassua, vaikka papin toiminta ei ollutkaan moitteetonta.