Luterilainen sola scriptura

Se ei ole kanoni vaan erillinen synodin asiakirja, Synodikon.

“Paljon muutakin Jeesus teki. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.” (Joh. 21:25)

“Pysykää siis lujina, veljet, ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olemme suullisesti tai kirjeessämme antaneet teille.” (2. Tess. 2:15)

Pyhittäjä Johannes Valamolainen (skeemaigumeni Johannes): “Hengelliset akatemiat ja seminaarit opettavat Raamatusta pelkästään painokannet, mutta sisällön hengen jättävät opettamatta.”

1 tykkäys

Luterilaisuus kannustaa uskovaa tekemään hyviä tekoja, ei kuitenkaan siinä merkityksessä, että niiden tekeminen olisi pelastuksen saavuttamiseen välttämätöntä. Korjaan kuitenkin edellistä lausumaani sen verran ,luettuani @Diakoni n loistavan edellisen viestin, ettei minullakaan toki ole mitään kuvia vastaan, niitä kyllä ymmärrän, mutta niiden pitämistä kategorisena en ymmärrä.

Luuk 10:42: “mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.”"

Yritin etsiä tuota, mutta aika loppui kesken. Olisiko linkkiä laittaa. Eihän se mitään muuta, mutta mielenkiinnosta.

D

Risto Saarisen kotisivuilla on kokoelma luterilais-ortodoksisista dialogeista ja yhteisistä julkilausumista.

Sielä löytyy juttua kirkolliskokousten reseptioista ja ikoneista ja niiden merkityksistä kummallekin kirkolle. Asiallista tekstiä esim. ikoneista ja kirkkojemme yhteisestä näkemyksestä:

Yet, Lutherans and Orthodox are in agreement that the Second Council of Nicaea confirms the christological teaching of the earlier councils and in setting forth the role of images (icons) in the lives of the faithful reaffirms the reality of the incarnation of the eternal Word of God, when it states: “The more frequently, Christ, Mary, the mother of God, and the saints are seen, the more are those who see them drawn to remember and long for those who serve as models, and to pay these icons the tribute of salutation and respectful veneration.

Muutenkin vaikuttaisi siltä, että täällä eroja korostetaan enemmän kuin sitä, mikäon yhteistä.

D

Teen parhaillaan väikkäriä luterilaisten ja ortodoksien kuvateologioiden jännitteistä. Kaikkea jännää tullut vastaan. Molemmat kirkot ovat pro image. Ero on siten kuvan kunnioittamisessa. Ainakin monet ikonirevivalistit kuten L. Ouspensky tulkitsivat traditiotaan sekä 7. konsiilia siten, että protestanttiset ovat ikonoklasteja, sillä he eivät kunnioita kuvia eli esimerkiksi kumarra niiden edessä. Luterilaisten alttaritaulut ovat monelle ortodoksille visuaalista kerettiläisyyttä. En ole konsiilin asiantuntija, mutta siellä ilmeisesti vakiinnutettiin kuvien käyttö ja kunnioitus eli tavallaan kuvapakko. Ontologinen ero on jännä ja uusplatoninen: onko prototyyppi läsnä kuvassa? Onko se armoa vai lakia jos Kristus tulee läsnäolevaksi ihmisen tekemän kuvan kautta? Jännä on myös Apol… ei kun Jeesuksen näköisyyden tavoittamisen mahdollisuus ja välttämättömyys. Paljon jännyyksiä…

2 tykkäystä

Olet varmaankin lukenut Theodoros Abu Qurran teoksen Ikonien kunnioittamisesta.

Kirjan esittely

1 tykkäys

Kysytkin vielä. Oheinen esseeni sisältää traditiopohdintoja ja muita jännyyksiä.

1 tykkäys

Tämä asia minuakin vaivaa. Jos nimittäin tehdään kuva Kristuksesta niin välittyykö tuosta kuvasta hänen jumaluutensa? Ihmisyyshän siinä kyllä on nähtävänä se on selvä, mutta välittääkö kuva hänen jumaluutensa samalla tavoin kuin sana? Onko meillä lupausta siitä, että Pyhä Henki toimii kuvan kautta adekvaattisesti tai edes analogisesti sanaan nähden?

Nopeasti katsottuna olet tehnyt hyvää työtä. Kannattaa kaikkien lukea. Lähdeaineisto on kattava. - Lutherilla oli muuten hovipiirtäjä joka piirsi irvikuvia katolisista pilkatakseen heitä. Kuvaa käytettiin näin mustamaalaamiseen ja sen kautta esitettiin ironinen kritiikki.

1 tykkäys

En tuota tarkoittanutkaan. Tarkoitin sitä, että ikonit ovat muistuttamassa esimerkkien tavoin pyhästä elämästä. Sillä ei ole väliä, jos joku yksittäinen henkilö ei tarvitse niitä vakuuttuakseen inkarnaatiosta (tai muista kristilliseen oppiin ja elämään kuuluvista seikoista), sillä ne ovat Kirkkoa, kokonaisuutta, varten. Ikonit julistavat evankeliumia.

En ymmärrä, miten voi ajatella, että sokeus liittyisi millään tavalla olennaisesti ikoneihin. Se on vähän kuin lausutun sanan välttämättömyydestä (saarna ja temppelien musiikki) keskustellessa alkaisi kysellä kuuroista.

1 tykkäys

Tässä olemmenkin asian ytimessä eli kristologian jatkotyöstämisessä. Ei tuo ihmisyyskään tosin ole mikään itsestäänselvyys. Tiedämmekö me miltä Jeesus näytti? Jos tiedämme, niin onko kuva silti tarpeeksi näköinen? Tarvitseeko ollakaan?

Kuvaamisen vastustajat väittivät Jeesuksen kuvan esittämisen päätyvän juuri harhaoppiin, sillä jumaluutta ei voi kuvata. Ikonoduulit vastasivat kritiikkiin siten, että kuvat eivät niinkään yritä esittää jompaa kumpaa Jeesuksen luontoa, vaan hänen persoonansa, jossa molemmat luonnot ovat läsnä. Siten ortodoksien ja 7. konsiilin vastaus kysymykseesi on myöntävä. Tämä traditio siis lupaa. Taustalla on kreikkalaisen ja uusplatonisen kuva-käsitteen kristillistäminen. Luterilaiset eivät tätä hommaa niele, eivätkä ortodoksit aina oikein innostu, jos Platonin heittää kehiin. Platonismista tässä on kuitenkin kyse, ja kenties vähän stoalaisuudesta myös…

5 tykkäystä

Kyllä kuurotkin kuuluvat tähän. Ja se on hyvä ja aiheellinen kysymys. Miten sana välittyy heille?

Ikoni ei toimi ilman sanaa, kirjoitettua tai puhuttua (tai viime kädessä inkarnoitunutta). Sana on näkyvän todellisuuden edellytys. Myös ihan esimerkin tasolla.

D

1 tykkäys

Risto Pottoselta on tänä vuonna ilmestynyt kirja nimeltä Luterilainen neitsyt Maria. Selailin kirjaa vähän kirjastossa ja siinä käsiteltiin myös pyhien kunnioittamista ja varmaan ikoneitakin. Pottonen on muistaakseni luterilainen pappi.

Hapatus.net. sivulta löytyy arvostelu kirjasta

1 tykkäys

Eikös Pottonen ole ortodoksi? Muistan hänet Sanansaattajan toimittajana jostain 90-luvulta. Hän taisi liittyä ortodoksiseen kirkkoon aika pian tuon työn jälkeen.

Risto teki pitkän päivätyön luterilaisena pappina. Onko jo jäänyt eläkkeelle, ei ole tietoa. Kirja on erinomainen ja vetää kyllä aika hiljaiseksi luterilaisen ja paljastaa kuinka Suomessa on häivytetty lutherin perinnön perusteella Neitsyt Maria. Suosittelen kirjaa.

Ja luterilaisen itseymmärryksen suhteen se on enimmäkseen ihan ok. Emme ole kat emmekä ort. Olemme erilaisia.

D

1 tykkäys

Valitettavasti joku ymmärtää väärin, kannattaa lukea tuo kirja. Voi aloittaa tuosta kirja arviosta. Simpukat voi unohtaa, muistella pyhiä ja pyytää esirukousta.

Ok. Muistan sitten väärin Pottosen kirkkokunnan.

Joku täällä kirjoittaa, että ikoni ei toimi ilman sanoja, puhuttua tai kirjoitettua. Hömppä väite, kannattaisi ihan perehtyä ikoni teologiaan.

Kannattaisi ehkä itse perehtyä vaikkapa 787 Nikea II opilliseen märitelmään, joka on ikonien teologisen spekulaation taustalla.

Kun tämän lukee, niin on melko hankala sanoa että ikoni toimii ilman sanaa, julistettua, ilmoitettua ja/tai kirjoitettua. Tai ainakaan tuo väite ei kuulosta hömpältä.

“To make our confession short, we keep unchanged all the ecclesiastical traditions handed down to us, whether in writing or verbally, one of which is the making of pictorial representations, agreeable to the history of the preaching of the Gospel, a tradition useful in many respects, but especially in this, that so the incarnation of the Word of God is shown forth as real and not merely phantastic, for these have mutual indications and without doubt have also mutual significations.”

On hankala antaa kuvalle sisältöä ilman kirjallista tai suullista traditiota.

Muutenkin tuon ekumeenisen kirkolliskokoksen tekstin suhteen luterilaisilla ei ole paljoa häpeämistä. Tuon tekstin mukaan ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, jolla ikoni teknisesti määritellään. Esimerkiksi se, mitä tyypillisesti ikonina pidetään vaikkapa maalaustekniikkansa puolesta, on vain yksi tapa tehdä ikoni. Määritelmän mukaan, jossa verrokkina käytetään kuvaa rististä, pyhistä kuvista sanotaan, että ne voivat olla eri materiaaleista, eikä erityisestä ikonitekniikasta puhuta mitään. Ts patsaat, maalaukset yleensä, veistokset, mosaiikit (mainitaan erikseen) toimivat samalla ikoneina. Ja niitä on kristitissä maailmassa melkoisesti.

Nykyinen opetus ikoneista on aikaslailla pidemmälle vietyä kuin tuo alkuperäinen kanoninen teksti.

Toki sen mukaan olen anatematisoitu (Anathema to those who do not salute the holy and venerable images.) Ja niin on moni muukin.

Anteeksi englanninkielinen teksti. Kreikankielistä ei löytynyt internetistä.

D

2 tykkäystä