Kannattaisi ehkä itse perehtyä vaikkapa 787 Nikea II opilliseen märitelmään, joka on ikonien teologisen spekulaation taustalla.
Kun tämän lukee, niin on melko hankala sanoa että ikoni toimii ilman sanaa, julistettua, ilmoitettua ja/tai kirjoitettua. Tai ainakaan tuo väite ei kuulosta hömpältä.
“To make our confession short, we keep unchanged all the ecclesiastical traditions handed down to us, whether in writing or verbally, one of which is the making of pictorial representations, agreeable to the history of the preaching of the Gospel, a tradition useful in many respects, but especially in this, that so the incarnation of the Word of God is shown forth as real and not merely phantastic, for these have mutual indications and without doubt have also mutual significations.”
On hankala antaa kuvalle sisältöä ilman kirjallista tai suullista traditiota.
Muutenkin tuon ekumeenisen kirkolliskokoksen tekstin suhteen luterilaisilla ei ole paljoa häpeämistä. Tuon tekstin mukaan ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, jolla ikoni teknisesti määritellään. Esimerkiksi se, mitä tyypillisesti ikonina pidetään vaikkapa maalaustekniikkansa puolesta, on vain yksi tapa tehdä ikoni. Määritelmän mukaan, jossa verrokkina käytetään kuvaa rististä, pyhistä kuvista sanotaan, että ne voivat olla eri materiaaleista, eikä erityisestä ikonitekniikasta puhuta mitään. Ts patsaat, maalaukset yleensä, veistokset, mosaiikit (mainitaan erikseen) toimivat samalla ikoneina. Ja niitä on kristitissä maailmassa melkoisesti.
Nykyinen opetus ikoneista on aikaslailla pidemmälle vietyä kuin tuo alkuperäinen kanoninen teksti.
Toki sen mukaan olen anatematisoitu (Anathema to those who do not salute the holy and venerable images.) Ja niin on moni muukin.
Anteeksi englanninkielinen teksti. Kreikankielistä ei löytynyt internetistä.
D