Tarkoitan, että uskon kautta esim. Hitler on voinut päästä kuin koira veräjästä (inhimillisestä näkökulmasta asiaa ajatellessamme), jos hän kääntyi viime hetkillä ennen kuolemaansa ja uskoi siis syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Asia (= kääntymys hetki ennen kuolemaa) on Hitlerin kohdalla epätodennäköinen, mutta eikö yksin uskosta ja yksin armosta -oppi sisällä sen, että kuka tahansa ihmispeto voi päästä Taivaaseen, jos saa vain osakseen uskon lahjan, tapahtui sen lahjan vastaanottaminen sitten vaikka vasta kuolinvuoteella, jolloin tietenkään ei ole enää mahdollista tehdä monia hyviä tekoja?
1 tykkäys
Kyllä. Siinä on syntisen ainoa turva. Kyse on vain siitä, että ihminen omistaa uskolla omakseen sen, mitä Jeesus on tehnyt hänen edestään.
4 tykkäystä
Meissä on, Jumalan näkökulmasta, ihan tarpeeksi petoa jokaisessa.
Minä en voi uskoa - moni on varmaan eri mieltä - että AH olisi saattanut tarttua armoon uskolla ilman ulkoista sanaa. Hän oli jo hengetön ja tavallaan elävä ruumis.
Ilman muuta olisin omasta puolestani sen hänellekin suonut.
Meillä on kaksi esimerkkiä katumuksesta.
Juudas katui katkerasti, palautti vielä rahatkin. Joutui kuitnkin epätoivoon.
Pietari tajusi myös pettäneensä, mutta hän muisti Jeesuksen rohkaisevat sanat
2 tykkäystä
“Petturi Kreetan mies, peto ilkeä, ahne ja laiska” (Tiit. 1:12). Epäuskoisen ihmisen on vaikea mieltää itseään pedoksi. Jos joku mieltää itsensä pedoksi, hänelle sanoma armosta ei välttämättä aiheuta haukotusta.
Niin, kuinka vaikea onkaan tässäkin suhteessa rikkaan päästä taivasten valtakuntaan. Fariseuksen on vaikeampi päästä taivasten valtakuntaan kuin syntisen publikaanin. Näin se vain on.
1 tykkäys
Olet oikeassa.
Toisaalta pelkkä “petoutensa” tiedostaminen sinänsä ei vielä synnytä tarvetta Jumalan armon vastaanottamiselle, sillä petopuolen itsessään tiedostava ihminen ei välttämättä osaa mieltää Jumalaa olemassaolevaksi persoonaksi. Olisi siis väärinkäsitys, jos joku väittäisi, että vain kristityt tiedostavat pahuutensa. Mutta kristityt tiedostavat syntisyytensä, joka on aina syntiä tai pahuutta coram Deo. Synti -sanalla ei ole käyttötarkoitusta jumalattomassa maailmankatsomuksessa elävälle.
Jos uskova, jonka uskonelämä on ollut syntitietoisuuden läpäisemää (mutta toki kuitenkin samalla vielä suuremmassa määrin armotietoisuuden hapattamaa), menettää uskonsa Jumalan olemassaoloon, eikä siitä johtuen koe enää ahdistusta synnistään coram Deo, vaan pikemminkin kokee iloa tuottavaa sielullista tasapainoa ja tunne-elämän rauhaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, niin onko, Walther, mielestäsi tällaisen ihmisen sieluntila jopa vaarallisempi kuin fariseuksen? Fariseushan voi langeta johonkin rökälesyntiin, ja sen seurauksena riisuuntua omissa silmissään petollisesta valhehurskaudestaan, mutta Jumalan olemassaoloon uskomaton ei voi riisuuntua oikein mistään farisealaisuudesta, koska hän ei omaa tarvetta uskonnolliseen itsensä korottamiseen, itsensä alentamiseen tai Jumalan miellyttämiseen.
Kyllä! Katson noin yleisellä tasolla tällaisen uskonsa menettäneen olevan äärimmäisessä vaarassa, varsinkin kun kerroit esimerkkitapauksesi olleen hyvin tieoisen syntisyydestään ja sitten langenneen uskostaan. Usko ei näet tule toista samaan asuntoon yhtä helposti kuin aiemmin. Mitään matemaattista kaavaa tästä on kuitenkin turha vetää. Jokainen saa avun, vaikka 7×70 kun vain tulee uskoon. Helppoa se ei silti langenneelle ole.
Kun Ut:ssa on selvästi sanottu, ettei usko ketään pelasta, niin miksi jatkuvasti askarrellaan mystiikassa.
Kaikki ihmiset tuomitaan tekojen mukaan. Paavali vahvistaa tämän koskevan myös uskovaisia.
Lukekaa kirjoituksia niin kuin on kirjoitettu. Ei ole vaikeaa, mutta kirkko-opit vääntävät suoran tien mutkilla.
Taivasten valtakunta onkin ilmoitettu lapsenmielisille. He lukevat ilman mutkia, uskovat ilman uskon vaatimuksia.
Kerrohan, paljonko on tekojen minimäärä, jotta voi olla ihan varma pelastuksestaan?
1 tykkäys
Jeesus pelastaa omansa, kun on pelastuksen aika. Tähän mennessä kukaan ei ole voinut pelastua, mutta, kuten apostoli kirjoittaa, on Kristuksessa poisnukkuneita.
Kristuksen omat ovat toki pelastuneet tästä pahasta maailmanajasta.
Et vastannut kysymykseen.
Kun usko ei riitä, mikä riittää ja kuka on hänen omansa
Kuka ikinä sydämessään luottaa omaan moraaliinsa tai tekoihinsa saavuttaakseen siten pelastuksen asettautuu siinä samassa hetkessä ulkopuolelle kristillisen seurakunnan.
“Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vahurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.” Gal. 5: 4.
3 tykkäystä
Jos ja kun Paavalin julistama evankeliumi on kristinuskon ydin, jonka väärentäjä Paavalin mukaan olkoon kirottu (Gal. 1:6-9), niin uskoisin, että ankarimmat hyökkäykset henkivaltojen taholta kohdistetaan nimenomaan evankeliumiin. Se tahdotaan pimittää, tehdä epäselväksi tai sysätä kokonaan syrjään.
5 tykkäystä
Jep, ja nimenomaan ydin se on. Mekin tällä foorumilla olevat, jos sen kaikki tajuaisimme saisimme lopettaa nuo jatkuvat pohdinnat moraaliin ja tekoihin liittyen siihen paikkaan kun tajuisimme vanhurskauttamisen uskosta olevan kaikkea normittava ydin kristinuskossa.
1 tykkäys
Eli kun ymmärtää oikean vanhurskauttamisopin sitä,
a) alkaa automaattisesti toimia oikein, vai
b) toiminnalla, teoilla ja moraalilla, ei ole mitään merkitystä?
Jos nyt argumentin vuoksi hyväksymme sinun kannattamasi mallin vanhurskauttamisesta, niin ei kai se sitä tarkoita, että keskustelu moraalista olisi turhaa?
Keskustelulta moraalilta siinä merkityksessä, että pohdittaisiin lain tekoja joko tai ikään kuin pelastavana elementtinä kristinuskossa olisi pohja poissa. Esimerkiksi nuo jatkumistaan jatkuvat keskustelut homoista tai naispappeudesta voitais jättää pois kun tajuttaisiin, etteivät ne ole kristinuskon ytimessä, sen ydinasia, vaan vanhurskauttamisoppi. Ei kristinuskossa ole kysymys jonkun tietyn asian vastustamisesta henkeen ja vereen, vaikka Raamattu sinällään olisikin niitä vastaan. Kukaan ei pelastu vastustamalla abortteja, homoja tai naispappeutta, vaan uskon kautta Kristukseen. Tätä kautta olisi mahdollisuus saavuttaa kristittyjen välille yksimielisyys, mutta se taitaa olla vähän niin kuin Glacialis tuossa ylläkin totesi; evankeliumia, ansiotonta armoa, vihataan pohjattomasti.
2 tykkäystä
Lue kirjoituksia, jos haluat vastauksia. Laitoin vain esiin jakeita, jotka kumoavat päätelmiänne. Jos yksikin Ut:n jae on ristiriidassa opin kanssa, niin oppi on väärä.
Käännetään oikein:
“Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla oikeamielisiksi; te olette langenneet pois armosta.”
Laki ei voi tehdä oikeamieliseksi, koska kirjain tappaa. Mitä kirjain tekee, sen voi lukea kirjoituksista. Juutalaiset eivät voineet ymmärtää Jeesusta, joka toi esiin lain hengellisyyden.
Miten kirjoituksesi muuttuu, kun jätetään huomioimatta kielikukkanen vanhurskaus ja käytetään samaa käsitettä kuin apostolit. oikeamielisyys, oikeudenmukaisuus? Jumala ei ole vanhurskas, vaan oikeamielinen. Hänen lastensa on oltava oikeamielisiä. Jumala katsoo uskon Kristukseen oikeamielisyydeksi, kun uskoo Jumalan antaman todistuksen Pojastaan.
Tuomaala
Sinun pitäisi puhua niille, joilla on käytössään sama Raamattu kuin sinullakin.
3 tykkäystä
Onko kukaan saanut sinulta rehtiä vastausta kysymyksiisi?
En ole sellaista vielä nähnyt.
Opetat muita, mutta et ota vastuuta opetuksistasi.
Armoon sydämestään uskovalla ihmiselläkin uskon ydin kovin helposti pimittyy, syrjäytyy tai vaihtuu johonkin muuhun, joka ei ruoki henkeä tai sydäntä, vaan voi päinvastoin synnyttää jopa epäuskoa (loppumattomat riitaisuudet esim. mainitsemistasi aiheista, jotka eivät liity uskon ytimeen). Jopa sellainen uskova, joka on armo-aiheesta paljon hyvää ja oikeaa kirjoittanut ja luennoinut, saa huomata, että uskon ydin, armon evankeliumi, ei ole kuin itsestäänselvyys, jonka kerran omaksuttua voisi omanaan ikään kuin automaattisesti pitää ja säilyttää kuin korua kaulassa hetkestä hetkeen, päivästä toiseen, kuukaudesta kuukauteen ja vuodesta toiseen. Manna taivaasta pitää saada aina uudestaan ja uudestaan. Niin kuin erämaavaelluksen manna, myös hengellinen manna tulee ylhäältä, Jumalalta. Ei ihminen voi sitä itselleen antaa tai itsestään esiin pusertaa.
2 tykkäystä