En oikein tiedä, mihin tämä viittaa, mutta ainakin jokainen ortodoksista hartauskirjallisuutta (tai dogmatiikkaa) lukenut kyllä saa aika nopeasti selville, että pelastuksessa on kaikenlainen illuusio omasta kelvollisuudesta kaukana. Sen ensimmäinen ja perustavin lähtökohta kaikissa tilanteissa on, että missään nimessä ei tule luottaa itseensä. Varmaan sama pätee katoliseenkin hartauskirjallisuuteen.
3 tykkäystä
Kommenttisi herätti ajatuksia. Asiaan pitää paneutua. Minulla oli kerran mielessä ne Simeon Uuden teologin ajatukset, mutta en ole joutanut niihin uudestaan perehtymään.
Olisiko niin, että sanoilla on erilainen sisältö ja sen vuoksi ymmärtäminen vaikeutuu? Se on varmasti haittana monessa keskustelussamme. Minäkin joskus pysähdyn, kun huomaan kirjoittavani vahvaa kaanaankieltä. Huhhuh!
Kun puhutaan ihmisistä, jotka ovat pyhittyneet niin korkealle asteelle, etteivät enää tee syntiä, olemme jonkunlaisen kelvollisuuden illuusion kanssa tekemisissä. Tällaisia ajatuksia nousee ilmoille myös protestanttien piiristä. Ei se harvinaista ole.
Älä niistä aloita. Niitä ei suositeltane välttämättä edes ortodoksimaallikoille. Lainaa vaikka Tito Collianderin Kristityn tie jostain, jos haluat maallikolle helposti ymmärrettävää ortodoksista hartaustekstiä.
Esittämäsi ajatus ihmisistä, jotka ajattelevat kehittyneensä niin pitkälle, etteivät enää tee syntiä, ei kuvaa minkään kirkkokunnan syntikäsitystä. Tai no kai jostain joku menestysteologi löytyy, mutta noin niinkuin perinteisistä kristityistä.
Viimeisen kappaleen kommentti on aika yllättävä sikäli, että täällä tuo väite on muutaman kerran tullut vastaan.
Simeonista sen verran, että pidin hänen ajatuksiaan outona.
Itselleni luterilainen vanhurskauttamisoppi, kun sen myös todella vastaanotin ja uskoin, sekä uskon sen edelleen, kaiken aikaa, on tuonut sielunrauhan.
Mitä tahansa syyllisyyttä vääristä teoista yrittää tullakin, luen itselleni hengessä Lutheria, kuin hän olisi omatuntoni ja suhtaudun tyynesti itseeni. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa väärään huolettomuuteen, sillä vanhurskaus luetaan uskon kautta vain aidosti katuvalle ja parannusta kaipaavalle.
Sillä ei peitetä tarkoituksellisia syntejä. Oikea parannus, sen olemus, tapahtuu hengessä, ei omissa lihanteoissa ja lihan yritelmissä tekeytyä hengelliseksi. Lihalle on luettava madonluvut niin, että se on hiljaa.
Isälle, sekä Kristukselle, Jeesukselle, Pyhän Hengen kautta, on annettava mahdollisuus toimia. Kuinka Jeesus voisi muuttaa ihmistä, kristittyä, jos ihminen itse kaiken aikaa yrittää auttaa Jumalaa, sähläten omissa “parannuksenteoissaan”.
On laitettava loppu omille parannuksenteon yritelmilleen. Loppu. Et saa tehdä parannusta! Näpit irti parannuksesta! Sinusta / minusta ei ole Jumalalle kelpaavaan parannukseen! Istu. Paikka. Anna Jeesuksen toimia. Ei, et “yritä”! Älä sotke Kristuksen tekoja! Vai paholainenko sinua käskee leikkimään Kristusta korkeampaa vanhurskauttajaa?
Sitä on usko, että uskoo Jeesukseen. Ja jättää itsensä aivan omaan arvoonsa. Jeesus pelastaa. Ihminen ei voi pelastaa itse itseään.
Jos huomioidaan kirjoituksesi kokonaisuus, niin tämän voi tulkita suopeastikin. On kuitenkin vaikea välttyä vaikutelmalta, että puhut vastoin Raamattua tässä. Parannuksen teon julistus on kuitenkin merkittävä osa Jeesuksen ja apostolien julistusta, vaikka ihminen ei siihen omassa voimassaan pystykään.
1 tykkäys
Et ymmärtänyt kirjoitukseni ydintä: oikea parannus tapahtuu hengessä, jossa suostumme Kristuksen vaikuttamaan muutokseen, emme itse pyri kömpelöillä yritelmillämme luulemaan ja uskottelemaan itsellemme, että pelastuisimme omien tekojemme kautta.
Meidän tulee kieltäytyä omavanhurskauteen ja omavoimaisuuteen perustuvista teoistamme, jotka syntiinlankeemuksemme vuoksi ovat aina langenneen Lihan motiivein tehtyjä. Jos itse yritämme olla “oikeita uskovia, parannuksen tekoinemme”, MIKSI näin ajattelisimme? Mikä on tässä Lihan motiivi? Ohittaa Kristuksen sovitustyö ja ryhtyä itse sovittamaan itseämme. Ei vähempää kuin kieltää Kristus!
Jeesus vaikuttaa teot meissä, “Jumalalle kelpaavat ainoastaan Kristuksen teot”. Tämä on ihan M. Lutherin oppia. Ja kyllä Raamattukin tästä puhuu… 
Paavali kirjoittaa asiasta runsaasti, niin Roomalaiskirjeessä kuin esim. Galatalaiskirjeessä:
Gal. 2:16-21
16 mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
17 Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!
18 Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
.
Sanoisin, että Ten points!
Myös asian selitykselle.
Lutherin ensimmäinen teesi muuten koski parannusta.
Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus jne., niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta
.
Tämä on tärkeä pointti.
Kun puhuin toisella palstalla muistaakseni paastoamisesta tai tiettyjen ruokien pihtaamisesta, minulle muistutettiin, että en kai hyviä töitä jätä Kristuksen kontolle.
No, ruokien jättäminen ei ole uskon hedelmä, mutta kyllä on hyvä puhua esimerkiksi seurakunnalle parannuksesta ja hyvistä teoistakin, jotta ne eivät jäisi pelkäksi teoriaksi.
Tämä on jatkuvaa heiluriliikettä itsevanhurskauden ja “suruttomuuden” välillä.
Molemmista pitäisi opettaa koko ajan.
1 tykkäys
Luther: “Oikea parannus ei siis ole muuta kuin katumusta ja uskoa (evankeliumiin).”
Parannuksen ydin on sydämen kääntymys ja parannus. Ymmärrys omasta toivottomasta tilanteesta ja elämänsä ja koko pelastuksensa ja vanhurskautuksensa luovuttaminen yksin Jeesuksen tehtäväksi.
“Autuas vaihtokauppa”: Jeesus otti harteilleen meidän syntimme ja vei ne Ristille. Hän kuoli syntimme päällänsä. Hän ylösnousi synnin ja kuoleman Voittajana. Me, uskon kautta saamme Jumalalta lahjaksi Kristuksen vanhurskauden.
Ymmärtääkseni meillä ei ole näissä perusasioissa tässä ketjussa erimielisyyttä. En ainakaan ole sellaista kirjoittajien kesken huomannut.
Tuosta vanhurskaus-sanasta tuli mieleeni, että kai se sentään on ihan
suomalainen sana, joka perusmuoto on vakaa.
va’an hurskas. Onhan meillä sentään omaa tapaoikeutta ilman saksalaisiakin.
Mistä muuten johtuu, että tässä ketjussa menee viestejä piilotetuksi?
Kenen idea se on?
Otetaan esimerkki.
“Laki” sanoo: “Anna almuja köyhälle, niin osoitat sillä vanhurskauttasi.” Nyt itsevanhurskautuva pitää mielessään, että jos näkee kerjäläisen hän hyvin suuri eleisesti kaivaa kolikon taskustaan, vilkaisee kohti Taivasta: “Näetkö?” ja laittaa kolikon armeliaasti köyhän pahvimukiin. Seuraava köyhä ei häntä enää kiinnosta, sillä kyllä yksi vanhurskaudenteko päivää… tai sanotaan viikkoa… no joo, kuukautta kohti varmastikin riittää Jumalalle. Ei koko köyhäinhoito ole minun harteilleni laskettu!
Kristuksessa vanhurskautuva ei pohdi hyviä tekoja. Mutta yhtäkkiä likainen käsi kadun tasolta ojentautuu kohti. No… jos nyt antaisin? Paljonkohan? Kai pari euroa on sopiva? Tai kolme. Ole hyvä. Kerjäläinen hymyilee ja lausuu romaniaksi gospodi pomiluijaata. Siinä sitten kumpikin hymyilee ja kohteliaasti kumartelee ja tekee ristinmerkkiä sanattomana uskontunnustuksena toisilleen. Ja se siitä.
Minä en antaisi luterilaisesta uskostamme noin kylmää kuvaa.
Usko toimii rakkaudessa, kuten Paavali kertoo itsestään Roomalaiskirjeen 7. luvussa.
Kun monet uskovat tekevät vapaaehtoisesti työtä seurakuntansa, pakolaisten tai pakanoiden hyväksi, he tekevät sen uskonsa hedelmänä.
Vaikea minun ainakaan on kuvitella, että se yhtään asioita pohtimatta tapahtuu. Pyhä Henki myös muistuttaa uskovaa.
Kerjäläisen kuppiin on roponen aika nopeasti heitetty, eikä siihen aina tarvitse uskoakaan.
No. Tuo oli karrikoitu vastaus. Havainnollistaa asian periaate. Lain ja armon ero. Tottakai armokin voi toimia suunnitellusti. Kuten esim. vapaaehtoistyössä. Hengellinen motiivi on se joka erottaa asian, eli tekeekö työtä lihallisin motiivein, lakia noudattaen, palkan toivossa, vai Jumalan kutsussa ja johdattamana, Hengessä.
Näin juuri! Tähän sopii kuin valettu pienoinen pätkä Lutheria:
[details=Luther vanhurskautuksesta Johanneksen evankeliumin tekstin pohjalta]
Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Joh. 6: 38-39.
Siitä, että hän joka uskoo Kristukseen ei koskaan kuole seuraa, että joka on omaksunut tämän opin ei voi tulla vietellyksi yhdenkään skismaattisen hengen kautta. Voit saarnata paljon hyvistä teoista ja tämä on täysin oikein. Mutta tämä ei saa aikaan kristittyä; se saa aikaan turkkilaisen, juutalaisen ja paavilaisen joka ei käsittele mitään muuta kuin omaa vanhurskauttaan, kuten voit helposti päätellä tästä uskonkohdasta. Sinun täyttyy katsoa siihen ja kuulla sitä ainoastaan. Jos hylkäät sen, kuka tahansa mieletön harmaassa takissaan voi tulla mukaasi, kuten uudesti kastaja tai joku muu ja helposti eksyttää sinut. Näin uudesti kastajat sanovat: ”sinun täytyy varmasti tehdä tämä tai tuo. Sinun täytyy kurittaa itseäsi ja halveksia luotuja asioita; eikä omata kiinnostusta rahaan tai tavaroihin, vaimoon tai lapsiin, vaan esittää hapanta naamaa, unohtaa talosi ja kotisi ja kuolettaa liha.” Ja ihmiset sanovat hyväksyvästi: ”nämä ovat todella hurskaita ja pyhiä ihmisiä, he hylkäävät talonsa ja kotinsa, vaimonsa ja lapsensa, heidän elämänä kiiltää ja loistaa.”
Näin uudesti kastajat pettävät ihmisiä ja näin he myös sokeuttavat meidät lörpöttelyllään niin, että me pidämme ketä tahansa hapannaamaa harmaassa takissaan paljon hurskaampana kuin muita, tai ketä tahansa, joka jättää vaimonsa ja lapsensa paljon pyhempänä ja parempana kuin häntä joka pysyy avioliitossaan. Tämä on se mikä tapahtuu kun ihminen hylkää jumalallisen sanan valon ja uskon ja turvautuu ulkokultaisuuteen. Hän yrittää tehdä kristityitä hyvien tekojen kautta. Sellaisissa asioissa on helppoa eksyttää ihmisiä. Kristityn tulisi sanoa: ”sinä olet kurja roisto. Saakoon paholainen joka toi sinut, myös viedä sinut pois. Sinä opetat, että ihminen tehdään kristityksi hyvin tekojen kautta. Ei, tähän vaaditaan jotakin paljon korkeampaa kuin hyvät teot, ne eivät voi aikaan saada tätä. Ei ole eroa sillä viittaatko rakkauteesi Jumalaan tai rakkauteesi lähimmäiseen, onko kärsimys tai hyvät teot kietoutuneena mukaan, mikään näistä ei tee persoonaa kristityksi. Ei, Jumalan tähden, sinun pitää puhua uskosta! Sinun täytyy ensin opastaa ihmistä kuinka tullaan kristityksi ja sitten opettaa häntä kuinka kantaa ristiä ja suorittaa hyviä tekoja.
Sen tähden opettele erottamaan selvästi tämän uskonkohdan ja tekojen välillä. Sillä jos tämä uskonkohta on kadoksissa, silloin me voimme langeta helposti saaliiksi heidän eksytykseensä. He eivät tiedä uskon tarkoitusta, vaan vaativat sillä olevan suurta arvoa että kärsitään paljon, suoritetaan monia hyviä tekoja, rakastetaan Jumalaa ja lähimmmäistä, ollaan hurskaita ja kuuliaisia. Mutta sinun täytyy vastata: tämä kaikki on okein ja hyvää, mutta se ei tee kristitttyä, eikä se saata ketään taivaaseen. Teot ovat aivan liian heikkoja tähän. Ei, sinun täytyy sanoa: ensin minä tahdon tulla kristityksi ja sitten tahdon rakastaa Jumalaa ja ihmistä. Teot eivät tee ihmistä kristityksi, mutta kristitty voi tehdä hyviä tekoja. Kukaan ei tule kristityksi hyvien tekojen kautta.
Ihminen tulee kristityksi kun Jumala antaa hänelle armon tulla hänen Poikansa, Kristuksen luo, kun hän on kastettu hänen nimeensä, kuulee hänen sanaansa ja ottaa vastaan Kristuksen uskossa. Kristitty ei kaiverra Kristusta ja hänen armoaan itsestään. Sinä et anna siihen mitään, sinä et muotoile, kaiverra, tai leivo Kristusta. Se on sinun uskosi, eivät sinun hyvät tekosi. Ja silloin kristitty sanoo: minä uskon Kristukseen, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kuoli, ristiinnaulittiin ja haudattiin; ja joka kolmantena päivänä nousi ylös minun tähteni. Sinun lohdutuksesi on, että sinä itse et tehnyt yhtään mitään siihen, että Kristus syntyi ja, että hän myös kärsi. Nämä eivät ole sinun tekojasi, eikä tätä voida saavuttaa tekojen välityksellä. On demoninen häpeä ja se murehduttaa minua loputtomasti, että tästä uskon kohdasta on luovuttu ja luottamus on asetettu suoraan hyviin tekoihin.
Mutta nyt oppikaamme kuinka oleellista meille on erottaa kristityn usko ja hyvät teot. Meidän täytyy tehdä ero sen välille, mikä on oleellisesti kristillistä ja mikä ulkonaisesti pyhää elämää. Voit kysyä: onko se uskon teko, joka tuo ihmiset taivaaseen ja pelastaa heidät? Jos tekoja tarkoitetaan, sinun täytyy sanoa: että ne eivät varmasti tee kristittyä, sillä mikä tahansa pelastaa sinut ja auttaa sinua saavuttamaan taivaan ja tekee sinusta kristityn täytyy olla suurempaa ja korkeampaa kuin kaikki ihmisten teot, jopa suurempi teko kuin kuolleista herättäminen. Ja jos on totta, että tällaiset suuret teot ovat riittämättömiä, mikä paholainen voisi sen saavuttaa itse keksityin teoin kuten, jos munkki käyttää viitaa ja tonsuuria. Ja silti munkit pitävät itseään paljon pyhempinä ja parempina kuin muita kristittyjä heidän vaatetuksensa, tonsuuriensa, syömisensä ja juomisena tähden…
…Tässä me puhumme Isän tahdosta joka keskittyy Kristuksen persoonaan eikä hyviin tekoihin.
Ja tämä on Isän tahto, että jos sinä tulet Pojan luo, sinä löydät hänessä armollisen Papin ja Välittäjän. Hän itse sanoo: ”minä en heitä sinua ulos, enkä kadota sinua.” Sen tähden, jos sinä pysyt hänen kanssaan, ei paholainen, ei maailma, ei kuolema, ei skismaattinen henki, ei fanaatikko, ei paholaisen kiusaukset, ei kauniit hyvät teot, ei askeettinen elämä, ei mikään näistä, ei sinun oma arka omatuntosi, paljon vähemmän ihmisviisaus, voi repiä sinua hänestä. Näin sinä opit tästä kohdasta, että sinä pysyt Kristuksen kanssa ja hän sinun kanssasi, sillä tämä on Isän tahto, kuin myös Kristuksen, että hän joka uskoo Poikaan, ei joudu kadotukseen.
Martti Luther, WA, XXXIII, 98-102. [/details]
4 tykkäystä
Jos uudestikastaja-hapannaamoille sanoo että oppinne ovat isästä perkeleestä, enkä tunnusta teitä edes kristityiksi, saa mahd. bannin. Ed. foorumilla minulle ilmoitettiin, että vaikka Luther itse tulisi foorumille, eikä opettelisi foorumin sääntöjä ja hillitsisi kieltänsä, hänkin saisi bannin.
Niinpä minä ja Luther yhdessä kärsimme vainoa uskomme tähden. Monen monta kertaa. 
Kun aikoinaan nk. palasin harmaatakkisten uudestikastajien opeista takaisin isieni ja äitieni puhtaaseen oppiin ja uskoon, josta minut oli valheilla pidetty erossa (näin oli!), tavasin tarkkaan mitä tuo uudestikastajien edelleen syvästi kiroama Luther todellisuudessa opetti.
Että, ei pidä ihmetellä.
Kun ihminen pääsee havaitsemaan kuinka hilkulla oma pelastus on ja miten vähän siihen on itse voinut vaikuttaa, ei nouse suuria haluja tuomita muita helvettiin.
1 tykkäys
Ei, vaan kielenkäytön. Lutherin ilmaisutavat ovat aika roiseja eivätkä moneenkaan tämän vuosituhannen julkaisuun soveltuisi. Luterilaisuuden dogmeihin ei kuulu Luhterin kielenkäytön ihannointi.
4 tykkäystä
Haluamatta mitenkään kiistää sanomaasi, olen hiukan vakuuttunut uskon vainostakin.
Eihän se Lutherin viesti miellytä kauniistikaan sanottuna. Nyrkistä tulee.
Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta. Hän ehti saarnata 3 vuotta ja joutui ristille. Miten olisi tänään kirkossamme?
2 tykkäystä
Jeesus oli armollinen heikoille, syntisille. Niin Lutherkin.
Mutta väärin opettavia (harhaopit), pöyhkeitä rabbeja ja pappeja (jotka tekivät myös rahaa eli harjoittivat liiketoimintaa uskonnolla) Hän ei sietänyt yhtään. Pöydät lensivät Jerusalemin temppelissä ja he kuulivat olevansa kyykäärmeiden sikiöitä. Jotka yrittävät paeta Jumalan tulevaista vihaa. Jumalan vihaa. Ei rakkautta.
Ei Jeesuskaan ollut kirkollisesti sisäsiisti. SIKSI Hänet tapettiin.
Myöskin itse Raamattu, Jumalan sana kokonaisuudessaan, ei kaikin osin ole salonkikelpoista luettavaa.
2 tykkäystä