Luterilainen vanhurskauttamisoppi

Kun kristitty oppii tuntemaan kovan koulun välityksellä itseään, hän alkaa haluta sydämensä pohjasta (johtuen kauhusta itseään kohtaan), että Jumala varjelisi Henkensä kautta joka hetki kristityn petollisen ja pahan sydämen (Jer. 17:9; Mark. 7:20-23) pääsemästä dominoivaan asemaan. Kristityn elämä on päivittäistä taistelua lihan ja hengen välillä (Gal. 5:17). Mitä paremmin oppii tuntemaan omaa epävanhurskasta luontoaan, sitä enemmän tarvitsee Jumalaa. Mitä enemmän ihminen tarvitsee tietoisesti Jumalaa, sitä pyhittyneempi hän tässä ajassa on. Ei ainoastaan vanhurskauttamisensa suhteen kristitty tarvitse Jumalaa, vaan myös jokahetkisen elämänsä suhteen täällä ajassa.

3 tykkäystä

Glacialis kirjoittaa viisaita. :relaxed:

Rahan vaihtajat eivät kai tehneet mitään väärin?
Käsittääkseni he olivat ihan oikealla asialla. Sy ei kai illut heissä.
(Vrt Jer 7. luku)

En arvostele ketään, mutta mielestäni on kaksi tapaa,
käyttää sanan miekkaa tai lihan käsivartta. Jälkimmäistäkin on käytetty, mutta sitä on aina pidetty pahana.

Jeesushan ei kironnut, vaan itki Kapernaumin ja muiden kaupunkien tähden, kun eivät ottaneet sanaa vastaan.

Niin, eihän oluen juominen ole synti lainkaan.

Julkisynti on sellainen synti, joka näkyy ihmisestä yhteisössä, ja joka tunnetaan siis hänen oman henkilökohtaisen elämänalueensa ulkopuolella.

2 tykkäystä

Eikä viinin juonti, Apt. Paavali neuvoo nuorta Timoteusta, “käytä vähän viiniä usein toistuvien vatsavaivojesi takia”.
Muistutan vielä, että Jeesus muutti veden viiniksi häissä, kun viini oli loppunut.

Heitän oman ajatukseni soppaan. Ajattelen että tämä ketju sopii koska täällä puhutaan paljon vanhurskauttamisesta ylipäätään. (Älkää kivittäkö jos tästä on ollut jo keskustelua ketjussa aiemmin. En jaksanut lukea koko lankaa, oletin vain että ei olisi sillä esille ottamani asia on monesti oppi josta ei paljonkaan puhuta)

On selvää että usko vanhurskauttaa, mutta oletteko koskaan ajatelleet että mikä usko? Mitä tarkalleen se pelastava usko pitää sisällään? Joh 3:36 on muunmuassa kohta (monien muiden raamatunpaikkojen ohella) josta käy ilmi että se nimenomainen usko josta raamattu puhuu on yhtäkuin kuuliaisuus Pojalle. Uskoja on maailma väärällään. Uskoja on niin paljon kuin on uskontojakin, voisin sanoa jopa että uskoja on niin paljon kun on tulkitsijoitakin. Mutta raamatussa mainittu usko on jotain erityistä. Se on synonyymi sanalle kuuliaisuus, totteleminen.

Nyt siis avasimme hieman käsitettä “pelastava usko”. Mitä sitten pitää totella? No Jeesuksen, Pojan käskyjä tietenkin. Jeesushan ei itse puhunut missään että meidän pitäisi vain uskoa armo sovitustyön kautta kohdallemme jotta vanhurskautuisimme. Ei vaan Hän käski meidän etsiä vanhurskautta.

Pelastava usko on siis käytännössä vanhurskauden etsimistä. Pelastus saavutetaan sillä hetkellä kun ihminen Jumalan armosta löytää vanhurskauden elämänsä aikana.

44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
45 Profeetoissa on kirjoitettuna: ‘Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi’. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.

Tuokin kohta sanoo että Jeesuksen luo ei käydä sillä hetkellä kun tullaan uskoon vaan Jeesuksen luo käydään tien kautta. Jumalan valtakunnan ja Hänen vanhurskauden etsimisen kautta.

Jeesus valtuutti apostolit opettamaan. Tästä löytyy todiste Raamatusta. Kaikki mitä he ovat opettaneet ja kehottaneet on myös Jeesuksen käskyä ja opetusta. Pelastava usko on uskoa Jeesuksen pelastavaan työhön ja Häneen.

Kiistän ainoastaan viimeisen kohdan. Pelastava usko ei ole uskoa Jeesuksen sovitustyöhön, vai missä niin sanotaan?

Apostolit todistivat Jeesuksesta. Käskivät ihmisiä uskomaan JeesuSTA. Sillä sitähän juuri on usko, tottelemista kuten tuo joh 3:36 antoi ymmärtää

Väität, että pelastava usko on kuuliaisuutta Jeesuksen käskyille - ja vain sitä(?). Täsmennätkö vielä, mitä “käskyjä” tarkoitat? Onko pelastava usko sitä, että ihminen rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään (Matt.22.36s.), ynnä muuta?

Uskova toki tahtoo olla kuuliainen, mutta ei se tee uskoa ja kuuliaisuutta synonyymeiksi - vaikka niin väitätkin. Kohdassa Mark.16:15-16 usko on apostolien saarnaaman evankeliumin vastaanottamista. Joh.20:21 mainitsee sen uskomisen, että “Jeesus on Kristus, Jumalan Poika” mainitsematta kuuliaisuutta erikseen. Jeesuksen asettama apostoli todistaa kohdassa Room.3:21s. varsin seikkaperäisesti, että usko ottaa vastaan vanhurskauden, joka annetaan lahjana. Jaak.2:17s. antaa ajattelemisen aihetta, mutta osoittaa sivumennen, että ainakaan tässä “usko” ja “teot” eivät tarkoita samaa.

Selitätkö hiukan tarkemmin, mitä tarkoitat. Kuvitellaan kastamaton ihminen, joka kuulee evankeliumin, ottaa sen vastaan, saa kasteen ja elää kristittynä vaikka 30 vuotta, kunnes kuolee (autuaasti). Mikä tässä elämänkulussa on “se hetki”, jolloin tämä kristitty “löytää vanhurskauden” ja “saavuttaa pelastuksen”?

Kohtaa Joh.6:44-45 selität perin oudosti. Siinä ei puhuta tiestä, ei myöskään Jumalan valtakunnan tai hänen vanhurskautensa etsimisestä.

Jos usko on vain totenapitämistä. Vaikka sen faktan että Jeesus on noussut kuolleista ja sovittanut synnit, se on kuollutta uskoa joka ei johda pelastukseen.

Jeesuksen käskyistä ensimmäinen oli käsky etsiä vanhurskautta. Sanoohan Jeesus että etsikää ENSIN, ENNEN KAIKKEA. Tuo Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen oli lain käsky. Laki oli Mooseksen juttuja. Jeesus toi armon, ja totuuden.

Se piste missä ihminen saavuttaa vanhurskauden, uudestisyntyy on kutsuttu myös nimellä ahdas portti. Se käydään jossain vaiheessa elämää uskoon heräämisen jälkeen mikäli kääntyy koko sydämestään etsimään Jumalan vanhurskautta. Mutta jos usko on totenapitämistä, se on kuollutta uskoa ja ahdas portti jää käymättä.

Kaikki taidamme olla yhtä mieltä siitä, että pelastava usko ei ole pelkkää totena pitämistä.

En ymmärrä. Siis lähimmäisen rakastaminen on Mooseksen juttuja, ja Jeesuksen opettama vanhurskaus on jotakin muuta? Mitä?

(Lihavointi minun.) Siis uskovat (“uskoon heränneet”) jakautuvat kahteen ryhmään, uudestisyntymättömiin ja uudestisyntyneisiin? Pelastukseen pääsevät vain ne, jotka “koko sydämestään” etsivät Jumalan vanhurskautta? Kerropa, mistä kristitty voi tietää, etsiikö hän “koko” sydämestään Jumalan vanhurskautta ja on siis pelastuksesta osallinen. Edelleen ihmettelen, mitä se Jeesuksen vaatima vanhurskaus on, jos se kerran ei ole lähimmäisen rakastamista eikä muita “Mooseksen juttuja”.

Eiköhän koko Paavalin teologia tähän pohjaa. Ja muiden apostolien. Ja kuten Raamatussa todetaan, Jeesus valtuutti apostolit julistamaan evankeliumia ja opettamaan. Heidän oppinsa on Jeesuksen oppia.

2 tykkäystä

Ihminen kun etsii koko sydämestään niin silloin ei elämässä ole enää mitään muuta tarkoitusta kuin Jumalan vanhurskauttamisen odotus. Tällainen ihminen kyllä tietää itse tilanteensa.

Vanhurskaus on sitä että kelpaamme Jumalalle. Hänen yhteydessään olemista.

1 tykkäys

Annappa yksi esimerkki vaikka missä Paavali sanoo että vanhurskauttava usko on Jeesuksen sovitustyöhön uskomista

Roomalaiskirjeen 3. luvusta

19 Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
27 Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.
28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.

4 tykkäystä

Tarkennan kysymystäni jotta pääsisimme keskustelussa eteenpäin; mitä tuo vanhurskauttava usko teidän mielestä pitää sisällään?

Saman, mitä käärmeiden puremiksi joutuneet israelilaiset tekivät. He katsoivat vaskikäärmeeseen, jonka Jumala oli ongelmaan avuksi antanut, ja kaikki, jotka katsoivat jäivät eloon.

“Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.”

Syntinen turvautuu jatkuvasti Jeesukseen, eikä pelastuskysymyksessä mihinkään muuhun.

7 tykkäystä

Vanhurskauttavaan uskoon kuuluu sydämen luottamus armoon, jota evankeliumi tarjoaa, siihen, että Kristus on sovittanut syntimme ja avannut meille tien Jumalan lapseuteen.

4 tykkäystä

Mihin raamatun paikkaan/paikkoihin perustat tuon opin?

Näyttää siltä, että opetat ihmisen pelastuvan omin ponnistuksin, jonkinlaisella kokosydämisyydellä. Tämä näköjään poikkeaa siitä, mitä luterilaiset (ja monet muutkin) ymmärtävät Raamatun opetukseksi. Kuvailetko - varmuuden vuoksi - vielä täsmällisemmin oman pelastusoppisi. Ei se vielä paljon meitä valaise, että pelastunut “kyllä itse tietää tilanteensa”.

Abstraktisti taidamme olla tästä yhtä mieltä. Oleellinen erimielisyys koskee sitä, miten ihminen pääsee tähän Jumalalle kelpaavaan tilaan.

1 tykkäys