Jatkoin tuolla kuolemansyntiä käsittelevässä ketjussa. Onko se riittävä selvitys, vai tahdotko vielä lisää?
Loistovastaus oli, Silvanus! Kiitos!
Minusta luterilaisen kirkon erityisopit eivät kuulu klassiseen kristinuskoon. Tämä keskustelu on siis mielestäni väärässä osastossa.
Kuuluuko Mauriina ortodoksinen ekonomia klassiseen kristinuskoon? Mielestäni foorumista ei tule yrittää rakentaa täydellistä esteettistä systeemiä, joka hylkii kaikkea, josta itse ei niin välitä. Vähän sietämystä ja sormien läpi katsomista pitää olla, ekumeenisessa hengessä.
Lisäksi foorumilla on linjattu, että metakeskustelu moderointiketjuun, ei varsinaiseen ketjuun.
1 tykkäys
Eikös tällä foorumilla ole määritelty luterilaisuus (ja ehkä muutkin vanhat protestanttiset kirkkokunnat, anglikaanit ainakin) olevan klassisen kristinuskon piirissä? Luterilaisuuden sisäinen keskustelu sopii siis klassisen kristinuskon alle aivan hyvin.
3 tykkäystä
Kuten VeliT jo huomautti, tästedes moderointikeskustelu (myös tästä aiheesta jatkava) Sivuston toiminta -osion puolelle, kiitos! Mutta vastaan nyt tässä, koska kysymys täällä on: luterilaisuutta ei ole katsoakseni rajattu foorumin aihepiirin ulkopuolelle. Ketju pysyy paikallaan.
3 tykkäystä
Minusta se voisi olla tuolla kriittisen keskustelun puolella, kun muistaa mitä eräät nimimerkit kirjoittelivat vanhan (siis willen) foorumin puolella.
Tarkoitatko, että jotkut siellä kirjoittelivat tavalla, joka ei silitellyt ortodoksista uskonkäsitystä myötäkarvaan? Se on varmaan ikävä tunne, mutta et sinä subjektiivisten mieltymystesi tai antipatioittesi nojalla voi määritellä teologisia mielipiteitä “klassisen kristinuskon” ulko- tai sisäpuolellekaan. Klassiseen kristinuskoon sisältyvät mm. seuraavat teologiset ajattelijat ja oppisuunnat:
Covering the ecumenical councils and early synods; the great teachers of the Eastern church tradition, including Athanasius and John Chrysostom; and the prominent Western figures such as Augustine, Ambrose, Thomas Aquinas, Martin Luther, and John Calvin [–]. Lähde.
Myös luterilainen oppi vanhurskautumisesta ja jopa ns. herätyskristillisyys, ainakin sikäli kuin se on kalvinistista, mahtuvat klassisen kristinuskon rajoihin, pidimme näistä suuntauksista henkilökohtaisesti tai emme. Niin että älä jaksa.
3 tykkäystä
Uskonhyppy. Siitä ylempänä puhui Veli T
Olisiko tuon “uskonhypyn” ajatus siinä, että synti yleensäkin on ero Jumalasta.
Silloinhan ollaan Jumalan tahtoa vastaan, eikä rakastamassa häntä ja uskomassa häneen?
Augsburgin tunnustuksen puolustus: IV:
“Vastustajamme kuvittelevat uskon olevan vain historiallista tietoa. Siitä syystä he opettavat, että se voi olla olemassa rinnan kuolemansynnin kanssa. Eivätkä he siis mitään puhu siitä uskosta, jolla Paavali niin monesti sanoo ihmisten tulevan vanhurskaiksi, koska kerran ne, jotka Jumalan edessä luetaan vanhurskaiksi, eivät elä kuolemansynneissä”.
Sitten Veli T odotti saavansa kommentin siitä, kuinka joku “asia määräytyy uskon kuolemisesta kertovaksi synniksi”.
Täällä on monta ansiokasta vastausta, joita kaikkia en ole nyt pystynyt lukemaan. Kenties ratkaisu on jo saatu?
Jos nyt kuitenkin sopii lisätä tämä typerä vastaus, ei minun kokemukseni mukaan ole mikään synti sinänsä kysymyksessä, vaan “sielun tila”. Piittaamattomuus, paatuminen, sanan
koskettavuuden kieltäminen eli oman itsen irrottaminen siitä, että Jumalan käskyt ja sana yleensä itseä koskee. Summa summarum synnittömyys tai oman syntisyyden kieltäminen ainakin siihen määrään, että tunnustaisi tarvitsevansa armoa Kristuksessa.
Silloin ollaan Paavalin mukaan tässä: "Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli… (Room 8:5)
Kumpaan teidän mielestänne tulisi keskittyä: synnintuntoa etsimään, lain alle hakeutumiseen ja sieltä alhosta kurkottamaan kohti Kristusta vai tekemään sitä hyvää jota rakkauden kaksoiskäsky meiltä odottaa, ottamaan kynttilän pois vakan alta ja voimautumaan Jumalan armosta?
Minä pidän jälkimmäisen vaihtoehdon hedelmiä parempina.
Luterilaisuudesta klassiseen kristinuskoon kuuluvat ne asiat, jotka se on perinyt ns jakamattomalta kirkolta (siis suurta skismaa edeltävältä). Ns vanhurskauttamisoppi ei kuulu niihin. Joissain suhteissa luterilaisuus on kuitenkin lähempänä jakamatomnta kirkkoa kuin roomalaiskatolisuus. Kaikkien kirkkojen opeissa on kuitenkin asioita, jotka eivät kuulu klassiseen kristinuskoon. Kalvinismissa taas on tuskin mitään klassisesta kristinuskosta. No, Raamattu on, mutta sekin typistettynä.
Tämä on sinun mielipiteesi. Se on tosin väärä, mutta epäilemättä sinulla on siihen oikeus.
Miten mielipide voi olla väärä?
Kyllä noin yleensä ottaen kun mennään hieman ruokamieltymyksiä ja lempivärejä pidemmälle, niin mielipiteitä voi pikku hiljaa alkaa arvioimaan myös niiden oikeellisuuden mukaan… Jos minä olisin esim. sitä mieltä, että Obama on oikeasti liskoihminen, voitaisiin se aika turvalliseksi julistaa vääräksi näkökannaksi. Ja kun tosiasiassa olen sitä mieltä, että katolinen kirkko on the kirkko, joka polveutuu Kristuksen asetuksesta ja jonka suhteen itäiset kirkot ovat toistaiseksi skismassa, en epäile etteikö tämä olisi joidenkin mielestä kovin väärä mielipide 
6 tykkäystä
Minulle on suuri mysteeri, pitäisikö täällä siis Mauriinan mukaan puhua loppujen lopuksi vain ortodoksisesta uskosta (?). 
2 tykkäystä
Onhan kristityillä paljon yhteistäkin. Se, mikä on yhteistä, on sitä klassista kristinuskoa. Keskustelkaa minun puolestani luterilaisen kirkon erityisopeista, mutta minusta ne kuuluvat tuolle kriittiselle puolelle eikä tälle palstalle.
Haluaisin kommentoida @ Veli T:n kirjoitusta näin:
Minun käsitykseni mukaan Veli T:n mainitsema “synnintunnon etsiminen"
ei ole uskoa, (Ymmärrän toki, että hän sanoi sen ikään kuin leikillään”)
Ei ole uskoa liioin synnintunnon välttäminenkään.
Miten ihminen sitä voisi etsiä, jos ei ole sitä ylhäältä suotu?
Uskon, että synnintunto on Pyhän Hengen työtä ihmisessä,
ja kun sitten tunnen syntini, se on hyvää työtä minussa.
Sehän on Totuuden Hengen tarkoituskin, ohjata hyvään.
Eikö se ole sitä, että ollaan Hengen johdatuksessa? (Room 8)
Ihan samalla tavalla ymmärrän ilonkin Jumalan vaikuttamaksi.
Eikö sitäkin sovi pyytää?:
“14. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä”
(Ps 51).
1 tykkäys
Onkohan opetuksessa ollut antinomistinen painotus, kuten nykyään niin tavallista on?
Toistaiseksi, kun vaihtoehtoina ovat vain uskonnollinen keskustelu ja “kriittinen keskustelu”, niin tuntuisi ongelmalliselta määrittelyltä sanoa että eri kirkkokuntien erityisoppeja tai käytäntöjä koskeva keskustelu ei olisi lainkaan “uskonnollista keskustelua”. Se, että luterilaisuus pantaisiin tässä eri asemaan kuin vanhat kirkot, ei palstan ekumeenisen luonteen - esim. ylläpitäjän ja monien jäsenien kirkkokunnan - takia ole toteuttamiskelpoinen ajatus. Tarvittaisiin siis ainakin kolme eri osastoa, joista tiukimmalla tavalla rajatun, kaikille yhteisen klassisen kristinuskon osastoon jäisi melko vähän keskustelua. Sitäpaitsi katolisen kirkon ja luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkojen nykyisen virallisen kannan mukaan katolisen ja luterilaisen vanhurskauttamisopin välillä on riittävä yhtenevyys, mikä hankaloittaa erityisopista puhumista.
Muistan kyllä, että edellisellä foorumilla luterilaisesta vanhurskauttamisopista puhumista käytettiin ortodoksisen uskon vastaiseen provosointiin, mutta uudella foorumilla tällaista ei hyväksytä, eihän, @Silvanus ?
Mauriinan epäilyyn että kalvinismissa ei olisi typistettyä Raamattua lukuunottamatta jäljellä juuri mitään klassisesta kristinuskosta, on sanottava että klassisessa kalvinismissa (Calvin, Dortrechtin kaanonit, Westminsterin katekismus) pidetään ainakin tiukasti kiinni ekumeenisten kirkolliskokousten kristologisista ja kolminaisuusopillisista muotoiluista. Ja esimerkiksi kymmenen käskyn luettelointitavassa kalvinistit ovat ortodoksien kanssa samalla puolella katolilaisia ja luterilaisia vastaan.
4 tykkäystä
Tämä on ihan johdonmukainen määritelmä termille, mutta nähdäkseni ei ainoa mahdollinen eikä edes yleisin. Oma mutuni sanoo, että termin rajapintana on Katolisen kirkon syntyajankohdan sijaan paremminkin vanhin protestanttinen, mutta edelleen liturginen kristikunta. Tämä palsta ei ole pelkästään patristiikan reflektointia varten ja tilaa on hyvin myös luterilaislähtöiselle keskustelulle.
4 tykkäystä