Luther, Hengellinen aarreaitta:
"Matt. 5:3. Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Mitä on hengellinen köyhyys? Sen voimme helposti oppia tuntemaan sen vastakohdasta ja maailman esikuvasta. Maailma elää aina niin, että sitä luulisi hengellisesti rikkaaksi. Siellähän vallitsee mitä suurin suruttomuus: ei muka tarvitse peljätä ketään, vaikka eletään kaikenlaisissa synneissä ja paheissa. Niinpä näemme evankeliumeista, etteivät Johannes ja Kristus mistään muusta syystä niin vastustaneet fariseuksia, kuin siitä, että nämä luulivat olevansa hurskaita, että Jumala muka oli heille armollinen, että he istuivat hänen helmassaan —. Sellaiset ihmiset ovat hengellisesti rikkaita: he luulevat, että heillä on kaikkea kyllin eivätkä armoa tarvitse. Sen tähden he ovat hyvillä mielin, mikään ei sureta heidän sydäntään; he elävät aivan kuin heillä olisi .jo takuu siitä, että he kaikin puolin tyytyvät Jumalaan ja Jumala heihin. He luulottelevat siis olevansa autuaita ihmisiä. Mutta oikeastaan he ovat autuudesta aivan osattomia: he eivät ikinä tule taivasten valtakuntaan, elleivät käänny.
Mutta ne, Herra sanoo, kuuluvat taivasten valtakuntaan, jotka ovat hengellisesti köyhiä, toisin sanoen, jotka eivät ole suruttomia, vaan vaeltavat Jumalan pelossa, eivät elä kaikkien tuulien mukaan, niinkuin maailma, vaan ottavat vaarin elämästään verraten käyttäytymistään tarkasti Jumalan sanaan ja huomaavat, kuinka synti on ihmisluonnon niin turmellut, ettei oikea kuuliaisuus mitenkään ota toteutuakseen. Ennen kuin arvaammekaan, olemme jo täynnä vihaa, kiukkua, kateutta, kärsimättömyyttä ja kaikkea hengellistä kurjuutta. Kun sitten seuraa rangaistus, joka ei tulematta jääkään, niin silloinpa alkaa valitus, tuska ja murhe, silloin mielellään omistettaisiin Jumalan armo ja oltaisiin vapaita sekä synnistä että sen rangaistuksesta. Sellainen sydän, jolla ei syntiensä ja Jumalan tulossa olevan tuomion tähden ole lepoa yöllä eikä päivällä, on hengellisesti köyhä. Ei siinä totisesti ole suurta iloa ja naurua. Sen tähden maailma pitääkin sitä pahana, onnettomana asiana. Mutta Kristus sanoo: Minun opetuslapsiani ovat sellaiset, joilla on arka, heikko ja särjetty sydän. He kyllä tietävät, mitä heidän pitäisi tehdä, mutta he eivät kykene sitä toteuttamaan. Joka päivä ja melkein joka hetki tapahtuu jokin onnettomuus: perkele kaataa heidät milloin mihinkin. Se ei vahingoita, Herra sanoo. Eläköön maailma surutonna, aivan kuin se ei milloinkaan olisi vesipisaraakaan tahrannut! Mutta kun te, minun kristittyni, olette mielestänne suurimpia syntisiä, niin olette autuaita, sillä te olette oikealla tiellä taivaaseen. Joka tuntee syntinsä, hän pyytää armoa; joka pelkää kuolemaa ja helvettiä, hän ihastuu elämästä ja taivaasta. Te olette siis autuaita ihmisiä, mutta nuo suruttomuudessa elävät eivät ole autuaita. Hengellisesti köyhänä oleminen tietää yksinkertaisesti sitä, että syntien j a myötäsyntyneen heikkouden tähden ollaan hengen ja mielen puolesta särjettyjä ja ahdistettuja. Siellä Jumala tahtoo asua, niinkuin Jesaja sanoo (66:1, 2), hän lohduttaa armollansa jättämättä epätoivoon ahdistuksessa olevaa sielua. Pyhällä evankeliumilla hän valistaa Herran Kristuksen sellaisille sydämille, niin että he saavat lohdutusta ja iloa ja perivät taivaan valtakunnan.
Tämä siis on kristittyjen eli Kristuksen oikeitten opetuslasten ensimmäinen ominaisuus: he ovat hengellisesti köyhiä, toisin sanoen, he elävät Jumalan pelossa, eivät ole suruttomia, olisivat mielellään hurskaita, mutta huomaavat perkeleen ja oman lihan aina tiellään, minkä tähden he käyvät aroiksi, peljästyneiksi ja alakuloisiksi. Älkää silti peljästykö, Kristus sanoo. Te olette mielestänne onnettomia ihmisiä, joiden täytyy yötä päivää kantaa sydämessänne surkeutta ja murhetta, mutta uskokaa minua: te olette autuaita, teidän on taivasten valtakunta. Noiden toisten täytyy mennä helvettiin, noiden, jotka eläinten tavalla elävät suruttomuudessa eivätkä mielellään koskaan ajattele, millainen heidän suhteensa Jumalaan on ja miten he viimeisenä päivänä voivat tehdä tilin elämästään ja teoistaan."
" Matt. 5:4 Autuaat ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.
Joka ei tahdo olla maailman lapsi, vaan tahtoo kuulua kristittyin yhteyteen, hänen täytyy valmistautua murhetta kärsimään, mutta kerran pitää hänenkin lohdutusta saaman. Sillä kristityillä on se etu, että, vaikka heidän täällä maailmassa täytyy vaivaa ja kurjuutta nähdä, niin pyörä kerran on kääntyvä, ja se on tapahtuva samassa, kuin maailma on riemunsa suurimmassa vimmassa. Ja kun onnettomuus äkisti lankee maailman lasten ylitse, silloin kristityt siitä pelastetaan, niinkuin Loot pelastettiin Sodomista, kun hänen kauan aikaa oli täytynyt kärsiä sen kansan häpeällistä elämää. Naurakoon maailma ja eläköön mielensä mukaan humussa ja tohussa, mutta ole sinä kärsivällinen, jos sinun täytyykin murehtia, ja luota siihen, kuin tekstimme sanoo; lohduta itseäsi sillä ja iloitse siitä niin paljo, kuin sinä taidat! "
_"Matt. 5:5. Autuaat ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä. _
Sangen sattuvasti Herra on tässä kuvannut oikeitten kristittyjen tilan, kuinka heidän käy ja mistä he saavat lohdutuksen."
