Luterilainen vanhurskauttamisoppi

Oppi
,
141

Hengenelämän keskus on minulle ja varmaan monille muillekin Golgatan risti, Vapahtaja ristiinnaulittuna (esim. Paavalin kohdalla näin: 1 Kor. 2:2), mutta ilman Jeesuksen ylösnousemusta, ilman ylösnousemusvoimaa ja helluntaita Jeesus ja Hänen ristinsä jää meille henkilökohtaisesti merkityksettömäksi. Jeesus on “alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden” (Room. 4:25). Jeesuksen ylösnousemus siis kuuluu vanhurskauttamiseemme. Jos todella henkilökohtaisesti uskon Jeesukseen, minussa vaikuttaa ylösnousemusvoima:

Mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme-sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa. (Ef. 1:19,20)

Ilman Pyhää Henkeä Kristus ei olisi yhdellekään ihmiselle elävää todellisuutta:

Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. (Joh. 16:14)

1 tykkäys
142

Ei siinä ollut mitään ihmeellistä, että Jeesus kuoli ristillä - ihan samalla tavallahan ne kaksi ryöväriäkin kuolivat. Mutta se oli poikkeuksellinen Jumalan ihme, että Herramme nousi kolmantena päivänä kuolleista. Ja vieläpä opetti, että häneen uskomalla mekin voimme kokea saman.

Kyllä hänen ylösnousemuksensa on verrattomasti suurempi asia kuin hänen kuolemansa. Jos hän ei olisi voittanut kuolemaa, kaikki hänen opetuksensa olisivat jääneet vain yhden inhimillisen filosofin puheiden tasolle monien muiden joukkoon. Mutta ylösnousemuksellaan hän osoitti olevansa juuri se, joka oli väittänytkin olevansa: Jumalan Poika. Kristinusko perustuu pääsiäisen ihmeelle, ei pitkäperjantain kärsimykselle. Ylösnousemuksen ihmettähän tässä tavoitellaan.

2 tykkäystä
143

On aika simppeliä uskoa siihen, että Jeesus kuoli ristillä. Kovempi pala on uskoa siihen, että hän ylösnousi ja on todellakin Jumalan Poika. Jos tätä ei todella ole tapahtunut, on kaikki hupsutusta.

2 tykkäystä
144

Minulle henkilökohtaisesti usko Jeesukseen Sovittajana (samoin kuin Paavalille: 1 Kor. 2:2) on keskeisintä hengenelämässä siitä syystä, että en (Paavalin tavoin: 2 Kor. 12:7) vielä ole päässyt kokonaan vapaaksi ylpeästä luonnostani.

Ylpeys tai ihmisen itsensä korottaminen voi ilmetä myös siinä, että hän ei halua kerskata vanhurskautuksensa tai pelastuksensa asiassa yksin Jumalasta. Ihmisen turmeltunut luonto (kr. sarks), joka kristityissäkin valitettavasti vielä Raamatun ja havaittavan empiirisen todellisuuden mukaan vaikuttaa (Gal. 5:17), ei pahennu tai loukkaannu niinkään uskonnollisen puolensa puolelta siitä, jos sitä käsketään tekemään jotain hyvää, esim. antamaan kymmenykset, paastoamaan jne., jos niillä toimenpiteillä ihmispersoonassa hallitseva sarks ajattelee ansaitsevansa itselleen uskonnollisia ansioita, kunniaa, mainetta tai henkilökohtaisen autuutensa. Mutta siitä uskonnollinen sarks-luontonsa ohjauksessa elävä tai siitä vielä kuoleutumaton ihminen yli kaiken pahentuu ja loukkaantuu, kun hänelle sanotaan tai väitetään, että pelastus saadaan lahjaksi yksin armosta, siis siten, ettei ihmisellä ole mitään kerskaamista itsestään Jumalan ja ihmisten edessä pelastumisensa suhteen.

Minulle Jumalan sana on armonvälineluonteensa lisäksi ennen kaikkea myös hyvä nöyryyttäjä. Ilman Jumalan sanaa ja sen sisältämää ideaalia jokaiselle kilvoittelijalle voisin kuvitella kaikenlaista epärealistista, valheellista ja petollista itsestäni, ja kenties sysäisin Jeesuksen syrjään uskonelämäni keskuksesta sen seurauksena. Voisin esim. ehkä kuvitella ilman Raamatun tuntemusta tai Raamatun antamaa “peiliä” olevani hengellisesti äärimmäisen rikas, vaikka olisin todellisuudessa köyhä, mutta en hengellisesti köyhä eli oikeassa mielessä köyhä:

Sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.( Ilm. 3:17,18)

Minä perustan tämän viestiketjumme aiheen eli vanhurskautuksen siihen, mitä apostoli Paavali selvästi sanoo asiasta. Aikaisemmin asiaa on jo käsitelty paljon, mutta muistaakseni seuraavaa kohtaa Paavalilta ei ole tuotu esiin.

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. (Ef. 2:8,9)

Tähän voin totisesti sanoa aameneni. :slight_smile:

2 tykkäystä
145

[quote=“Katmaar, post:143, topic:147, full:true”]
On aika simppeliä uskoa siihen, että Jeesus kuoli ristillä. Kovempi pala on uskoa siihen, että hän ylösnousi ja on todellakin Jumalan Poika. Jos tätä ei todella ole tapahtunut, on kaikki hupsutusta.[/quote]
Tämähän näkyy hyvin siinäkin maallistuneen Suomen tendenssissä, että kadunmieheltä kysyttynä “pääsiäistä vietetään Jeesuksen kuoleman muistoksi”. Historiallisen henkilön kuolemaa voi hyvin muistella, vaikkei uskoa olisi ns. sinapinsiemenen vertaa. Ylösnousemus on jo eri luokan juttu, siitä puhuminen edellyttää uskoa.

4 tykkäystä
146

Kristuksen, Jumalan Pojan kuoleminen ristillä on kyllä hyvin vaikeata uskoa. Se, että Jumala astuu alennuksen tilaan, kuolee ja kärsii on paljon vaikeampaa uskoa, kuin että Jumala tekee riemullisen voiton kuolemasta.

Melkoista vääristelyä on puhua viitä, että ristinkuoleman muistaminen olisi vain jonkun historian henkilön kuoleman muistamista, koska siitä ei ole kse.Jeesuksen kuolema ei ollut kuolema siinä missä kenen tahansa kuolema.

6 tykkäystä
147

Mutta uskonnottomalle ihmisellehän se on vain sitä. Mikä tahansa historiallisen henkilön (ellei satu olemaan sitä laatua ihminen että kiistää sen historiallisuudenkin, silloinhan se on vain satuolennon kuolema) kuolema. Ja tietysti harhaoppisille myös.

1 tykkäys
148

Onko ylösnousemus sen kummempi uskonnottomalle ihmiselle? Eihän hän sellaiseen usko ollenkaan, vaan pitää sitä legendana tai huijauksena.

Käsittääkseni tässä nyt ei ole keskusteltu uskonnottomien ihmisten kanssa. Kukaan luterilainen ei ole mitenkään kyseenalaistanut Kristuksen voitollisen ylösnousemuksen merkitystä. Ortodoksit taas tuntuvat ajattelevan, että Kristuksen kärsimys ja kuolema oli aivan samanlainen asia, kuin kenen tahansa ihmisen kuolema.

2 tykkäystä
149

Ai, en minä huomannutkaan, että joku ortodoksi on kiistänyt Kristuksen ristinkuoleman merkityksen ja alentanut sen.

Ollaanko me cymbus ihan kertakaikkisen kamalia ihmisiä tällä foorumilla, vai etkö sinä iänikuisten entiselläkin foorumilla käytyjen vääntöjen jälkeen jaksa harjoittaa suopeutta lukemisessasi? Minä en kyllä aina jaksa, mutten jaksa olla nykyään kauhean suopea elävässä elämässäkään. Pahoittelen sitä.

150

Jostain syystä kuitenkin, kun luen sitä, mitä edellä on sanottu, tulee sellainen tunne, että siellä sanottiin mm. että Jeesuksen kuolemassa ristillä ei olisi mitään ihmeellistä. Korostettiin, että me ortodoksit pidämme tärkeänä ylösnousemusta jne. Ihan kuin sitä ei pitäsi tärkeänä myös luterilainen.

Minusta on nyt kyllä väärin, että minä olisin se, joka ei suopeasti ole lukenut. Ehkä lähinnä kritisoin tuollaisten kliseisten heittojen arvoa. Kyllä niitä saa kuulla tarpeeksi, eivätkä ne ihan noin sitten olekaan. En ole kenenkään väittänyt kiistäneen Kristuksen ristinkuoleman merkitystä.

151

Eikös se nimenomaan sitä ollut, kun hän omaksui täydellisesti ihmisluonnon: “Syntyi neitsyt Mariasta, tuli ihmiseksi” jne. Hänen ruhjeensa ja haavansa olivat aivan samanlaisia kuin muillakin kidutetuilla ihmisillä, hänen kuolemansa oli samanlainen kuin muilla ristiinnaulituilla - juuri siksi, että hän oli jumalallisuuden lisäksi myös täydesti ihminen. En oikein ymmärrä, että mihin pyrit. Tuntuu kuin väittäisit vastaan vain periaatteen vuoksi.

152

Anteeksi.

153

Kristityt eivät ole uskoneet, että Kristuksen kuolema olisi ollut samanlainen kuin muiden kuolema. Että siellä olisi yhtä hyvin voinnut olla Barabbas.

Lisäksi Jeesus kantoi ristillä koko maailman synnit. Me kärsimme oikeuden mukaan, mutta hän kärsi syyttömänä kaiken syyn.

3 tykkäystä
154

Miksihän ajattelette Paavalin painottaneen itselleen Jeesusta nimenomaan ristiinnaulittuna (esim. 1 Kor. 2:2)? Miksi Paavali kuvasi Jeesuksen nimenomaan ristiinnaulittuna myös seurakuntalaisilleen (Gal. 3:1)? Mielestäni siitä syystä, että ristillä tapahtui syntiemme sovitus. Kristittykin on syntinen ja siksi tarvitsee sanomaa sovituksesta säännöllisesti, siihen syventymistä. Kirkon katolla tai kupolin päällä on risti. Rististä kirkko tunnetaan jo kaukaa. Kirkon katolla näkyvä risti on tyhjä, mutta ilman ristillä kärsinyttä syntisten sovittajaa ei ole syntien anteeksiantamusta, pelastusta eikä ikuista elämää.

3 tykkäystä
155

Tähän aamen. :slight_smile:

Edes uudestisyntyneelle ihmiselle ei ole aina itsestäänselvyys se, että Jumalan Poika kärsi ristillä, tai tarkemmin: yksittäisen uskovan ei ole aina helppoa uskoa siihen, että Jeesus täytti lain juuri hänen, tietyn syntisen, puolesta.

Virsikirjan virrestä 301: “Kirkasta, oi Kristus, meille ristinuhri Golgatan, josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan. Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä.”

3 tykkäystä
156

Franz Pieper kuvailee hienompaa synergismiä, joka on tässäkin keskustelussa tullut esille seuraavasti:

[quote]Sen sijaan, että sanottaisiin ihmisen soveltavan itseensä armon luonnollisilla voimillaan, he suosittavat sanontaa, että ihminen saavuttaa oikean asenteen armoon käyttämällä oikein hänelle uskottuja armonvoimia. Tämä on sama kuin sanoa ihmisen kääntymättömänä omistavan voiman käyttää oikein hänelle uskottuja armonvoimia.

Franz Pieper, Christian Dogmatics. Volume II, s. 453.[/quote]

Jos asia käsitetään näin, että ihminen on kääntymättömänä valmis kristitty kunhan hän vain saa osakseen armonvoimat, niin mihin tarvitaan Kristuksen sovitystyötä?

1 tykkäys
157

Minusta uudestisyntymiseen kuuluu ennen kaikkea uskon syntyminen. Jos joku on uudestisyntynyt, hän uskoo Jeesukseen Vapahtajanaan. Uudestisyntyneen usko on uskoa Jeesukseen ristiinnaulittuna syntisten sovittajana (1 Kor. 2:2).

Ajattelen, että ennen uskon syntymistä ei ole mitään mahdollisuutta yhteistyöhön tai synergiaan, joka johtaisi uskon syntymiseen, tai tarkemmin: ei ole käsittääkseni sellaista sieluntilaa, joka merkitsisi ikään kuin osittain uudestisyntynyttä uskoa Herraan Jeesukseen, jonka sitten ihmisen oma, Jumalan yksinvaikuttavuudesta osittain vapaa tahto synergistisesti täydentäisi “täydelliseksi” uudestisyntymäksi, ja sen seurauksena ja perusteella kääntymys, uudestisyntyminen tai usko Jeesukseen Vapahtajana olisi Jumalan ja ihmisen yhteistyön tulos. Ellei sitten ajatella, että herätyksen tilassa eli tilassa, jossa ihminen ei vielä ole uudestisyntynyt, ihminen kokee kiinnostusta kristinuskoa kohtaan, alkaa esim. lukea Raamattua vielä ymmärtämättä, kenestä Jeesuksessa todella on kyse. Ihmisellä on siis halua ottaa selvää uskosta, ja tuon halun voi ajatella Jumalan armolliseksi vaikutukseksi ihmissydämessä, vaikutukseksi, joka voi johtaa uudestisyntymiseen? Mutta kun usko on jo ensimmäistä kertaa ihmisessä, se välittömästi ja siis heti paikalla on uskoa Jeesukseen Vapahtajana, Sovittajana tai Armahtajana. Usko Jeesukseen Vapahtajana, Sovittajana tai Armahtajana taas ei voi mitenkään olla oma tekoni, vaan se on Jumalan lahja, joka tulee Jumalan sanan ja sakramenttien välityksellä Pyhässä Hengessä minun osakseni. Kuinka siis voisin tehdä yhteistyötä Jumalan kanssa ennen kääntymistäni eli ennen uskomistani, jos uskominen ei ole oma tekoni, vaan lahja, niin kuin Paavali sanoo (Ef. 2:8,9)?

1 tykkäys
158

En nyt tiedä, onko miten hedelmällistä lähteä kilpailuttamaan näitä.

1 tykkäys
159

Luterilainen vanhurskauttamisoppi on ihan hyvä ja toimiva yksilön tasolla ja se ansaitsee paikkansa.

Mutta oliko apostoleilla sama oppi? Kas kun he eivät tunteneet vanhurskauden käsitettä, vaan puhuivat oikeudenmukaisuudesta, oikeamielisyydestä.

Jumala ei siis ole vanhurskas, vaan oikeamielinen ja lukee oikeamielisyyden uskovalle Kristuksessa.

Apostolien oikeamielisyyden käsitteistö on suoraa lainausta Vt:n esikuvista ja siitä, miten eläinuhrien kautta Jumala lukee uhrin antaneelle oikeamielisyyden. Kristus on uuden liiton uhri, jonka kautta saadaan sama kuin enkelin kautta Moosekselle annetussa liitossa (jota ei voida enää pystyttää, koska vanhan liiton pappeus on hävisi temppelin palossa vuonna 70).

Miten vanhurskauttamisoppi sopii oikeamielistämisoppiin? Vanhurskaus ei voi olla kuitenkaan ristiriidassa Jumalan oikeamielisyyden kanssa? Kirkko-opit eivät mielestäni tuo esiin Jumalan absoluuttista oikeamielisyyttä jokaista luomakunnan jäsentä kohtaan. Ketään ei suosita eikä myöskään sorreta. Ei edes Jeesus saanut etuoikeuksia siitä, että oli Jumalan Poika, vaan hänen oli täytettävä Mooseksen laki, jotta hänelle voitiin antaa kaikki se valta ja voima, minkä Mooseksen laki lupasi.

160

Kyllä Filonilla on silti tuossa oikeassa. Vain pääsiäinen on juhlien juhla - ja siinä muistellaan Kristuksen voittoa kuolemasta, ei hänen kärsimyksiään. Suomessakin lienee melko monta pääsiäisen kirkkoa, siis ylösnousemuksen mukaan nimettyä, mutta onko missään ortodoksista kirkkoa, joka olisi omistettu ristiinnaulitsemisen muistolle?

1 tykkäys