Te väitätte, että ilman oikeaa virkaa sakramentti ei ole pätevä, tai ainakin, että sen pätevyydestä ei voi olla varma. Ymmärtänet tästä hyvin helposti, että molemmissa tapauksissa sakramentti tulee sidotuksi oikeaan virkaan?
Siis epäillessäsi naispastorin toimittaman sakramentin pätevyyttä sinä epäilet sitä sillä perusteella, ettei virka ole oikea ja tulet näin sitoneeksi sakramentin pätevyyden virkaan, jolloin oikea virka tulee osaksi sakramenttia ja näin ajaudut Tunnustuskirjojen vastaiseen näkemykseen.
Katsotte siis sakramentin pätevyyteen sisältyvän myös oikean viran ja siten viran kuuluvan itse sakramentin olemukseen. Tästä asiasta teidän pastorinne Korpinen kävi aikoinaan väittelyn jo edesmenneen SLEY: n toiminnanjohtajan Lauri Koskenniemen kanssa:
“Niinhän tekevät nykyiset sakramentin viholliset, ja heillä on kyllä pelkkää leipää ja viiniä. Eihän heillä ole Jumalan sanaa eikä hänen säätämystänsä, vaan he ovat vääntäneet ja vääristäneet ne oman mielensä mukaisiksi.”
Tunnustuskirjat, s. 519.
Tämän Sakari Korpinen tulkitsee niin, että kun naispappeus Raamatun vastaisesti hyväksyttiin, muutettiin Jumalan sana ja silloin ehtoollisen viettäminen on lakannut. Sen jälkeen lainataan (s. 527) kohtaa, jonka mukaan ”asetussanojen lausuminen ei vielä sinänsä saa sakramenttia aikaan, ellei noudateta koko sitä ehtoollisen toimittamisen järjestystä, jonka Kristus on säätänyt.” Nyt kuitenkin Yksimielisyyden Ohje jatkaa sanomalla, miten tämä Kristuksen säätämä järjestys jätetään noudattamatta: “Mitään sakramenttia ei ole siellä, missä siunattua leipää ei jaeta, oteta vastaan eikä nautita, vaan missä se suljetaan sakramenttilippaaseen tai uhrataan tai missä sitä kannetaan kulkueessa.” Tässä arvostelun kärki siis kohdistetaan Rooman kirkon väärää ehtoolliskäytäntöä vastaan. Ja näin koko luvussa. Vastustetaan toisaalta reformoitujen kuvaannollista käsitystä, toisaalta Rooman muuttumisoppia. On jotenkin väkivaltaista tulkintaa soveltaa nimenomaan näitä kohtia naispapin toimittamaa ehtoollista torjuttaessa. Ei pitäisi antaa aihetta sellaisiin huomautuksiin, että tulkitaan tunnustuskirjoja virheellisesti.
Tässä tulenkin siihen vaikeaan kysymykseen, jossa naispappeuden torjujien mielipiteet poikkeavat toisistaan. Toiset, kaiketi harvat, heidän joukossaan siis Kotimaan haastattelemat Sakari Korpinen ja Halvar Sandell, perustanevat muun muassa tähän Yksimielisyyden Ohjeen kohtaan sen kantansa, että naispapin toimittaessa ehtoollista ei tapahdu mitään, vaan ehtoollisvieraat saavat vain leipää ja viiniä. Tällaisena ehtoollinen jäisi siis vain symboliseksi toimitukseksi, jossa Kristuksen ruumis ja veri eivät olisi ehtoollisaineissa todellisesti läsnä."
Lauri Koskenniemi, Unohtumattomia aikoja ja ihmisiä, s. 309.
Teidän käsityksenne tulee siis torjutuksi useilla rintamilla ja useilta tahoilta.
