Pastori ei saa mitään virkakarismaa ordinaatiossa. Ei pitäisi olla millään tavoin epäselvää, ettei tuo 1. Tim. 4: 14 ole mikään opin sijaintipaikka (sedes doctrinae) sille käsitykselle, että pastrori saa muka jonkin karisman häntä vihittäessä. Timoteus oli saanut erityisen profetian, että hän henkilökohtaisesti tulisi saamaan erityisen armolahjan, mutta missä on yleinen lupaus tällaisesta pastoreita koskien? Ordinaatiossa on kysymys vain siitä, että seurakunta antaa siinä tunnustuksensa, että kyseinen henkilö on valittu tehtävään ja hän voi toimittaa virkaansa seurakunnan puolesta. Ordinaatio on näin kutsun julkinen vahvistaminen. Täyttä hömppää on siinä opettaa saatavan jonkinlaisen karsiman. Vai näytä minulle missä Raamattu näin opettaa?
Sillä ihmisellä joka pastoriksi valitaan on oltava edellytykset toimia pastorina jo ennen kuin hänet asetetaan virkaan ja nämän edellytykset Raamattu luettelee, jotta seurakunta tietäisi millaisen henkilön se voi kutsua virkaa hoitamaan.
Kun opetaan pastorin saavan erityisen karsiman virkaan sorrutaan hyvin herkästi myös lestadiolaisväritteiseen kirkko-oppiin, jolloin seurakuntalaiset otaksuvat vain pastorilla olevan avainten vallan, ja siten kirkon olevan vain siellä missä on tällä tavoin oiken vihitty pastori. Kyseinen valta on ja pysyy seurakunnalla sen jokaisella jäsenellä senkin jälkeen kun se on vihkinyt pastorin. Julkisesti tätä valtaa ei tietenkään voi kukaan muu käyttää kuin pastori.
@PekkaV
On väitetty, että luterilaisen ortodoksian isot pojat (Chemnitz, Gerhard, Löscher jne) katsoivat että ordinaatiovihkimys on efektiivinen Pyhän Hengen lahjan saamisen paikka. Oletko tutustunut heidän virkateologiaansa laajemminkin? [ks. J. Pohjolan väitöskirja, s.269 ja alaviite 740]
Minulla on tuolla hyllyssäni Chemitzin Loci Theologici ja lähes koko hänen tuotantonsa kauttaaltaan Gerhadin Locista 11 ensimmäsitä osaa, jotka Concordia Publishing House on tähän mennessä kustantanut, enkä löydä niistä mitään ristiriitaa siihen nähden mitä Luther opettaa mm. noissa linkeissä, jotka tänne laitoin. Pohjolan väitöskirja minulla on myös hyllyssäni, mutta en pidä sitä luterilaisena opetuksena asiasta, vaan mm. noiden teidän tänne laittamienne kohtienkin perusteella virheellisenä tulkintana luterilaisesta opista. Luther ei missään opeta erityistä Pyhän Hengen lahjan saamista ordinaatiovihkimyksessä, vaan opettaa, että alkuseurakunnan aikaan Pyhän Hengen saamiseen liittyi useinkin karismoja, koska elettiin murrosaikaa ja siirryttiin vanhasta liitosta uuteen, kuten hän sanoo tuossa linkissä, jonka tänne laitoin.
@PekkaV
Toinen ongelma koskee viran pysyvyyttä. Lakkaako pastori olemasta pastori, kun hän eroaa seurakunnan paimenen tehtävästä? Jos virka perustuu seurakunnan kutsuun, niin silloinhan se lakkaisi heti olemasta kun seurakunnan ja paimenen suhde lakkaa. Kutsutaanko ja vahvistetaanko teillä pastorit aina uudelleen pastoreiksi, jos he vaihtavat seurakuntaa? Muuttuuko pastori ns. maallikoksi, jos hän jää pois ja seurakunnan kutsu ei ole voimassa? Tuliko Mika Bergmanista maallikko?
Kyllä pastori lakkaa välittömästi olemasta pastori silloin kun hän eroaa tehtävästään, ja siten myös Mikasta tuli maallikko.
Sillä vaikka me kaikki olemme pappeja, tämä ei tarkoita, että me kaikki voimme saarnata, opettaa ja hallita. On valittava joitain joukosta ja erotettava heidät sellaiseen virkaan. Ja hän kenellä sellainen virka on, ei ole pappi virkansa tähden, vaan kaikkien muiden palvelija, jotka ovat pappeja. Kun hän ei enää ole kykenevä saarnaamaan ja palvelemaan, tai jos hän ei enää tahdo tehdä niin, tulee hän vielä kerran osaksi tavallisten kristittyjen joukkoa. Hänen virkansa saatetaan jollekin muulle, ja hän tulee kristityksi, muiden tavoin.
Martti Luther
Lukekaa nuo Lutherin kirjoitukset, jotka tänne linkitin.
