Luterilaisen kirkon lähetysjärjestöjen teologia ja käytäntö

Kaikkien kenttien tarpeet ovat tietysti yksilöllisiä. Yleisesti ottaen näyttää siltä, että lähetit ovat joko sinkkuja tai poikkeuksellisen suuria perheitä. Lapset koulutetaan pääsääntöisesti kalliissa kansainvälisissä yksityiskouluissa maasta riippumatta. Kallis maa on esim. Japani, jossa paikallisillakin on haluttomuutta hankkia lapsia , koska heillä ei ole siihen varaa. Siitä voi miettiä mitä esim. viisilapsisen perheen elatus maksaa järjestölle.

Se on ihan totta, että tavoitteena on itsenäisten kirkkojen syntyminen. Itsenäisyyttä on kuitenkin monenlaista. Tarvitaan aika paljon siihen, että tyhjästä syntynyt kirkko ei enää tarvitse yhtään minkäänlaista jelppiä. Vaikka taloudellinen tukeminen vähentyisi tai katoaisi kokonaan, vanhemmilla kirkoilla on paljon sellaista osaamista, joka voi auttaa nuorempia. Lisäksi lähetysjärjestöt tekevät yhteistyötä myös siten, että lähetit auttavat uusien toimipisteiden & seurakuntien aloittamisessa. Se on toki osin tai välillä pioneerityötä, vaikkakaan kyse ei aina ole täysin seurakunnattomista alueista.

Miten muuten vastaat esittämääni ajatukseen siitä, että lähetysjärjestöt eivät voi täysin vapaasti valita isosta joukosta päteviä ja halukkaita lähetystyönhön lähtijöitä? Oletko eri mieltä?

Lapset harvemmin tekevät työtä eikä heidän päätyminen lähetystyöhön samaan maahan myöhemmin ole selvää, vaikka halujakin olisi. Alkuperäinen lähettämispäätös ei voi perustua tällaisille näkökohdille.

Kaiken lähetystyön tavoite on itsenäisten kirkkojen syntyminen. Yksikään järjestö ei aloita työtä uudella kentällä ajatuksenaan ikuinen tuki. Varmaan on eroa siinä, missä vaiheessa katsotaan uuden kirkon selviävän omillaan, mutta kyllä kaikki järjestöt seuraavat tilannetta ja jossain vaiheessa vähentävät sekä lähettejä että taloudellista tukea ja jossain vaiheessa myös lopettavat tällaisen tuen. Eri maissa tuen ja avun tarve vaihtelevat. Jossain tuki voidaan lopettaa nopeammin kuin toisaalla.
Siinä olen kuitenkin samaa mieltä, että heti, kun seurakunta on syntynyt, pitäisi valmistaa ja valmentaa seurakuntaa ottamaan vastuuta itse, jotta ulkomainen tuki voidaan vähentää ja lakkauttaa kohtuullisessa ajassa ja uusi seurakunta kykenee seisomaan omilla jaloillaan.

Mielestäni ei ole syytä lähettää ketään, ellei voi lähettää heitä melekkääseen tehtävään.

Että hyvää päivää - Kirvesvartta.
En puhunut lasten työstä tai samalle kentälle menosta mitään.
Turha jatkaa keskustelua kanssasi.

Sen sijaan, että närkästyisit, voisit kertoa mitä tarkoitit. Tietyn lapsimäärän rajoituksen asettaminen pariskunnalle voisi olla ihan hyvä varojen käytön kannlta. Perhesuunnittelu on luterilaisuudessa sallittua.

Tuo on selviö. Jos tarkoitit sen vastaukseksi, pyydän sinua avaamaan kommenttia hiukan. En nimittäin ihan oikeasti ymmärrä, kuinka se vastaisi minulle.

Sehän on itsestään selvää, että järjestöllä ei ole mitään rajatonta täysin sopivien ja pätevien hakijoiden joukkoa, josta se voi valita vapaasti. Lähettäminen ei ole itseisarvo, vaan lähetystyön tekeminen. Ongelma vakiintuneissa järjestöissä on usein se, että organisaation ylläpito edellyttää usein jatkuvaa lähettämistä tuen saamiseksi. Organisaatio muuttuu näin helposti itseisarvoksi, jota lähettäminen tukee eikä päinvastoin, jossa organisaatio tukee lähettämistä. Tähän perustunee usein näennäisesti taloudellisesti ja sopivuuden/pätevyden suhteen epärationaaliset lähetyspäätökset.

1 tykkäys

Perhesuunnittelu on sallittua, mutta se on perheen asia, ei työnantajan.

Kerropa vielä, mitä tarkoitat lähetysturisteilla.

Lapsimäärä ei ymmärtääkseni vaikuta lähetysjärjestön suoriin kustannuksiin, koska läheteillä on kiinteä palkka, eikä lasten määrää voi työnantajan puolesta rajoittaa. Lapsista kasvaa monikulttuurisessa ympäristössä ja kansainvälistä koulua yleensä englanniksi opiskelemalla kielitaitoisia monenlaisissa ympäristöissä selviytyjiä. Ainakin he saavat hyvät edellytykset toimia joskus vastaavissa tehtävissä.

1 tykkäys

Minusta avoimeksi ongelmaksi kritiikissäsi jää yhä se, että arvostelet lapsiperheiden lähettämistä, vaikka et esitä konkreettisia vaihtoehtoja. (Siitähän olemme yhtä mieltä, että lähtijöitä on rajallisesti joten pelkkä “pitää valita sinkkuja” tms. ei tomi.)

Kun sanot, että lähettäminen ei ole itseisarvo, niin onko siinä taustalla jokin selkeä vaihtoehto lähettämiselle? Ts. olisiko sinulla noita konkreettisia vaihtoehtoja, jotka kävisivät vaikkapa Japanin kaltaiselle kalliille kentälle? Entä millaisia epärationaalisia päätöksiä on tehty?

Se on perheen asia, mutta palkan maksu on työnantajan asia. Mikäli kokonaiskustannukset muodostuvat mahdottomiksi, ei perhettä voi enää pitää palkkalistoilla.

Lähetysturismin määrittely on tietysti tärkeää. Itse tarkoitan negatiivisessa mielessä sitä, että lähetti käyttää lähetysjärjetöä ensisijaisesti tukemaan seikkailunhaluaan/kansainvälisen kokemuksen hankintaansa ilman vakavampaa lähetystyökutsumusta. Hyväksyttävä lähetysturismi voisi olla lähetystyön tekeminen omalla vapaa-ajallaan turistina.

Luulisi, että nykytilanteessa tämä ei ole kovin helppoa… Oletan, että helpoimmin (vaikkakaan en tiedä, kuinka helppoa sekään on) “turistiksi” pääsee sellaisen järjestön kautta, joka tekee paljon muutakin kuin perinteistä evankelioivaa lähetystyötä, ja toimii kentillä, joilla on jo vakiintunut yhteistyökirkko.

Sinkkukin voi mennä naimisiin ja saada lapsia.
Itselleni ei tule mieleen ensimmäiselle kaudelle lähetettyjä monilapsisia perheitä. (Toki niitä voi olla, vaikka juuri minä en tiedä tai muista.)Tiedänsen sijaan useita, jotka ovat monen kauden jälkeen palanneet Suomeen monilapsisena perheenä, kun vanhin lapsi on menossa lukioon. Nuorimman lapsen aikuistuttua tämä sama pari on palannut lähetystyöhön. En pysty näkemään mitään haaskausta siinä, että lähes koko ikänsä lähetystyötä tekevillä on muutaman vuoden ajan siitä urasta 4-5 alaikäistä lasta kentällä.

1 tykkäys

Missä palkkaa maksetaan lapsimäärän perusteella?

On totta se, että joissakin lähetysjärjestöissä on ns. lapsirajoitus, eli kovin monilapsista perhettä ei lähetetä. Työnantajalle koituu kuluja muustakin kuin palkanmaksusta. Toisaalta Japaniin kolmihenkisen perheen lähettäminen on kallimpaa kuin vaikka Tansaniaan. Jokaisella maalla on ns. maa kerroin jolla palkka suhteutetaan kohdemaahan. Sitä en tiedä miten tämä vaikuttaa eläkekertymään vai kompensoidaanko se jotenkin.

Jotkut lähetysjärjestöt puuttuvat myös perhesuunitteluun, esim sinkkujen kohdalla. Jotkut työnantajat toivovat jos lähetystyössä oleva henkilö avioituu, että siitä keskustellaan etukäteen työnantajan kanssa. Jotkut jopa suorastaan vaativat tätä, vaikka suomen lain mukaan se ei kuulu työnantajalle.

En arvostele lapsiperheiden lähettämistä, vaan liian suurien lapsiperheiden lähettämistä kalliisiin maihin vain sen tähden, että joitain pitää lähettää järjestön uskottavuuden tai kentän tarpeiden vuoksi. Vaihtoehto tai oikeastaan ainoa järkevä peruste on Jumalan johdatuksen etsiminen eli odottaa Jumalan itsensä nostavan esiin kutsumiaan henkilöitä. Liian suuret kustannukset ovat epärationaalisia ratkaisuja, koska ne sitovat varoja eikä niillä voi tehdä sellaista työtä, joka olisi hyödyllisempää/tehokkaampaa työhön annettujen varojen kannalta. Näihin asioihin on jo kyllä kiinnitetty huomiota joissain järjestöissä.

Seurakuntien tukijoina tulisi katsoa asiaa vastuullisesti yhteistyössä järjestön kanssa eikä pelkästään luottaa siihen, että järjestö itse tekee ilman muuta oikeita ratkaisuja. Tukijan pitää olla vakuuttunut, että lahjoitetut varat käytetään järkevästi.

Joten sinulla on jokin käsitys siitä, milloin lapsiluku on liian suuri ja tekee lähettämisestä epärationaalista, toisin sanoen sellaista, että työn tulokset eivät riittävästi vastaa kustannuksia? Ja koska vetoat johdatukseen, niin varmaankin katsot, että kyse ei ole vain epärationaalisuudesta vaan myös Jumalan johdatuksen sivuuttamisesta; niitä perheitä - tai jos kyseessä on vain yksi tapaus jota kritisoit, niin sitten sitä perhettä - ei Jumala ollut alkujaankaan tarkoittanut lähetettäväksi.

Minusta tämä tuntuu joko jonkin tietyn tapauksen arvostelemiselta, jolloin keskustelu olisi mielekästä vain yksityiskohtaisempiin faktoihin vetoamalla, tai sitten periaatekysymykseltä, jota on vaikea kovin konkreettisesti perustella.

Varmaan näitäkin joudutaan pohtimaan. Toisaalta mikään järjestö ei tee tappiollista lähetystyötä, systeemi on rakennettu niin, että ulkopuoliset rahoituslähteet kattavat kulut ja tuottavat jopa voittoa järjestöille. Tehokkuus ei liity mitenkään lapsilukumäärään. Tälläinen ajattelu on kovin kapea-alaista ja ongelmallista. Vielä ongelmalliseksi sen tekee se, että sekoitetaan siihen Jumala joka periaatteessa vastustaa suurperheitä lähetystyössä.

2 tykkäystä