Ymmärtääkseni RKK (sori lyhenne, laiskottaa) tunnustaa ortodoksien vihkimykset, mutta toisinpäin asiasta ei liene mitään kattavaa asiakirjaa. Toki laajalle levinnyt ajatus lienee on.
Valamoon tuli mun aikanani hollantilainen katolinen pappi, ja kun liitettiin ortodoksiseen kirkkoon niin papinristi kaulaan samantien ilman mitään ylimääräistä säätämistä.
Sopisiko kermamunkki tai hillomunkki tai vaikka Berliinin munkki?
Näin varmaankin tapahtui. Jykeviä ja wirallisia asiakirjoja ei taida kuitenkaan olla ja mielipiteitäkin on monia.
Tällä en tahdo sanoa, että tilanteessa toimittiin väärin. Yksimielisyyttä asiasta ei vain nähdäkseni ole.
Vai on hänkin lähtenyt. Laatokan Valamossa saattoi kestää vuosia, ennen kuin “harrastaja” otettiin edes kuuliaisuusveljeksi, ja saattoi kestää kymmenenkin vuotta, ennen kuin hänet vihittiin munkiksi.
Silloinen arkkipiispa Johannes kysyi toimintaohjeita Konstantinopolista. Patriarkka vastasi jotta pappeus on ihan selvä juttu.
Pappeus, diakonius, lukijuus, munkkeus jne. - näissä on kyse kirkollisesta statuksesta. Kyky toimia statuksen mukaisessa tehtävässä on kuitenkin asia erikseen. Kuten Romanos tuossa kertoo, niin room.-katolilaisuudesta ortodoksisuuteen kääntyvä pappi pysyy kirkolliselta statukseltaan pappina kääntymisen jälkeenkin. Mutta onko hänellä kyky ja taidot toimia ortodoksisen papin virassa ja tehtävässä ilman asianmukaista lisäkoulutusta ja perehdytystä? Ei toki, sillä room.-kat. pappi ei automaattisesti tiedä miten ortodoksiset toimitukset pitää oikeaoppisesti toimittaa. Status hänellä jo on, toimeen perehdytys kuitenkin tarvitaan.
Patriarkkamme on toki tunnetusti melko suopea katolilaisia kohtaan. Toki hänenkin patriarkaatissaan elää monenlaista käytäntöä.
Voideltiinko muuten hänet? Yksi tuttu katolinen maallikko liitettiin sittemmin meille voitelemalla.
Muistaakseni voideltiin, mutta ihan varmasti mulle on jäänyt mieleen vain tuo pappeus.
Tää muuten koskee itse asiassa myös “harrastelijapappeja”. Kaikenlaista tuli Valamon vuosina nähtyä, ihan liikaa heitä joilla ei juurikaan liturgista tajua ollut…
Jokainen pappi opettelee pappisvihkimyksensä jälkeen jumalanpalvelusten toimittamista vanhemman papin johdolla ainakin kuukauden ajan. Näin on jokaiseen pappeuden eri asteeseen vihityn kohdalla. Ainoastaan lukijalla voi olla edeltävää kokemusta omasta tehtävistään. Lukijana kun voi toimia maallikkokin.
Entisen katolisen papin pitää siis perehtyä jumalanpalvelusten toimittamiseen jonkun johdolla ja opiskella muutenkin, että hän voisi toimia pappina ortodoksisessa kirkossa. Katolisen papin ortodoksiseksi papiksi ottaminen perustuu kanoneihin. Kanoneissa säädetään, että skismasta palavaa saa pitää kirkollisen arvonsa, joka hänellä oli entisessä kirkossaan. Kanonia ei kuitenkaan voi soveltaa esim protestantteihin.
Ukrainassa ja Kreikassa on skismaatikkoja. Sen sijaan ei ole ihan itsestäänselvää, ovatko katolilaiset skismaatikkoja vai harhaoppisia.
Minua muuten välillä hämmentää maallikoiden lukeminen. Monesti tuntuu menevän, että kanttori lukee, vaikka lukijoitakin olisi paikalla. Se tuntuu vähän epäintuitiiviselta.
Minusta katolilaiset ovat skismaatikkoja, protestantit harhaoppisia. Rajaa on kuitenkin vaikea vetää. Ennen orientaaleista puhuttiin harhaoppisina. Kuitenkin meillä on sama uskontunnustus esim ns monofysiittien kanssa, kun taas katolilaisten kanssa ei sitä ole. Kanttori lukee jumalanpalveluksissa silloin kun vihittyjä lukijoita tarvitaan ponomareiksi.
3 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Lukijat ja lukeminen jumalanpalveluksessa
On muuten mielenkiintoista, että ortodoksien välilläkin on näitä juttuja. Esimerkiksi Venäjän ortodoksisessa kirkossa suomalaisia ortodokseja pidetään melkoisen yleisesti skismaatikkoina/harhaoppisina yms.
Se nyt ei ole mitään uutta. Pitihän Stalinkin Karjalan Autonomista Neuvostotasavaltaa johtanutta Edward Unonpoika Gyllingiä harhaoppisena ja skismaattisena ja lopulta teloitutti tämän 1938 (joidenkin lähteiden mukaan vasta 1942). Gylling kun pyrki suomalaistamaan (s.o. suomenkielistämään) Karjalan ASNT:n.
Ei siis ole asenteet muuttuneet idässä miksikään vaikka Hrutsev, Gorba ja Jeltsin yrittivät jotain saada aikaan.
Ei mikään ihme, kun meillä on täällä Helsingissä piispana Ambrosius, joka sallii kaikenlaista. Toisalta Venäjällä varsinainen kansa (ja ilmeisesti osa papistosta myös) on valtavan tietämätöntä. Kaikki heidän tavoistaan poikkeaminen on sitten skismaa ja harhaoppisuutta.
Tänään sitten saapuu perheemme ainoa ortodoksi toistaiseksi tuntemattoman pituiselle vierailulle Athos-vuorelta. Ilolla ja jännityksellä odotan!
Anna niille aikaa. Teologisen sivistyksen taso noussee ajan myötä.
Millaista in ollut, haluatko jakaa tilannetta ja tuntemuksia?