Tässä ketjussa voitaisiin keskustella siitä, millä perusteella luterilaisuuden puitteissa voi ajatella, että synneillä on eri vakavuusasteita.
Riippuu varmaan siitä, mitä tarkoitetaan eri vakavuusasteilla. Jumalan vai ihmisten edessä? Maallisesti syntejä voi laittaa vakavuusjärjestykseen, pelastuksen kannalta ei. Syntien asteluokittelusta puhuvat raamatunkohdat tulkitsisin tarkoittamaan enemmän asennetta synnintekoon ja teon jatkuvuutta, ei niinkään sitä, minkä tyyppisestä synnistä oikeastaan on kysymys. Mikä tahansa synti, jos siinä itsepintaisesti pysyy vastoin omaatuntoaan, voi muodostua “kuolemansynniksi”, ja toisaalta mikään synti ei automaattisesti ja tekona tällaista asemaa ansaitse. Näin itse tämän näkisin, mutta varmaan toisenlaistakin kantaa voi perustella.
2 tykkäystä
Hetkonen. Siis Raamattu puhuu yhtä, mutta luet ne puhumaan toista? Wut?
1 tykkäys
“Tässä ketjussa voitaisiin keskustella siitä, millä perusteella luterilaisuuden puitteissa voi ajatella, että synneillä on eri vakavuusasteita.” (Silvanus)
Mielestäni klassisen kristinuskon luterilaisuuden puitteissa vakavuusasteiltaan Raamatun mukaan vakavin synti on herja Pyhää Henkeä vastaan, koska sitä ei voi koskaan saada anteeksi.
“Totisesti: Kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi, kaikki synnit ja herjaukset, miten he sitten herjaavatkin. Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin.”
(Mark. 3: 28 - 29)
Miten käsität tuon Pyhän Hengen pilkan?
Itse ymmärrän sen ihan suoraan: Pyhän Hengen pilkkaamisena. Sanomisena Hänestä jotain herjaavaa.
Pyhän Hengen pilkan voi “havaita” esim. sillä, että pilkkaaja itse erkanee entistä kauemmaksi Jumalasta ja jatkaa synnissään, pilkaten entistä enemmän kaikkia pyhiä asioita.
Jos havaitsee ja epäilee jonkun kohdalla tällaisen tilan, hänet tulee jättää Jumalan tuomion alle, eikä esim. hukata aikaa hänen kanssaan keskusteluun, sillä keskustelu ei voi enää tuoda pelastusta hänelle ja tällöin itsekin lähtisi samaan leikkiin ja pilkkaajan riepotukseen, joka ei voi kantaa hengellistä hedelmää, ainakaan itse pilkkaajan kohdalla.
Tämä on julmaa, mutta enemmän tulee rakastaa Jumalaa ja Hänen sanaansa kuin ihmistä. Jos tässä ryhtyisi epäraittiiseen väittelyyn pilkkaajan kanssa, hyläten Jumalan selkeän sanan ja kiellon, ryhtyen ja luullen itseään jopa “Jumalaa armollisemmaksi” (=Jumalan halveksuntaa!), voi se kääntyä omaksi tuomioksi ja tätähän pilkkaaja ja hänessä vaikuttava riivaaja haluaakin.
Epäraittiiden hurmahenkien kohdalla voi tällaista ohi sanan menevää toimintaa nähdä, myös itse raittiiden tuomitsemista ja syyllistämistä, kun he pysyvät sanassa ja totuudessa.
1 tykkäys
Ongelma on siinä, että Pyhän Hengen pilkasta sanotaan, että sitä ei voi saada anteeksi. Sun ajattelutavassa menee sit näin: jos sanoo jotain pilkkaavaa, niin sitä ei saa anteeksi.
Yksi vaihtoehto on lieventää anteeksisaamisen kriteerejä: että sen kuitenkin saa anteeksi.
Toinen vaihtoehto on ymmärtää Pyhän Hengen pilkka toisin. Esimerkiksi niin, että jos kuolinvuoteelle asti torjuu Pyhän Hengen, niin sitten homma on finito.
4 tykkäystä
Tarkoitatko Pyhällä Hengellä tässä Jumalan kolminaisuutta ylipäätään? Ja onko torjuminen sama asia kuin epäusko?
2 tykkäystä
Ne Raamatun kohdat joissa Pyhän Hengen pilkkaamisesta varotetaan, liittyvät ihmisiin jotka ovat “tunteneet totuuden”. Kyseessä on ilmeisesti tietoinen ja harkittu luopuminen ja torjuminen, eikä mikä tahansa epäusko.
Jossain kohdassa on kyse myös siitä, että on pilkattu tietoisesti sitä että Jeesus ajaa pois pahoja henkiä Jumalan Hengen voimalla.
Ilmeisesti Raamatun mukaan kukaan ei siis “vahingossa pilkkaa Henkeä” ja joudu sitten kadotukseen, kuten ihmiset silloin tällöin hädissään ovat kyselleet, muistellen ehkä jotain nuoruuden pilkallista puhettta tai tekoa.
Kyseessä on vakava varotus ja esimerkkinä on käytetty niitä jotka ovat tietoisesti ryhtyneet Jumalan vihollisiksi.
2 tykkäystä
Jos ihminen ei usko ja sanoo vaikka “holy mutha!@#$% ghost”, ei se ole anteeksiantamatonta. Mutta jos on uskossa ja kokenut Pyhän Hengen hyvää tekevän Pyhyyden, silloin ei tulisi mieleenkään Henkeä pilkata. Ja voin hyvin ymmärtää, ettei Jeesus salli tuota pyhyyttä pilkattavan.
Ei-uskova pilkkaaja ei siis tiedä tuosta pyhyydestä mitään eikä siten edes osaa sitä pilkata – monet uskovat varmasti tietävät eivätkä söin surminkaan uskaltaisi sitä pilkata.
Jeesus itse erotti Kristuksen pilkan ja Pyhän Hengen pilkan toisistaan.
Liittyykö tähän yleinen nk. jumalanpilkka, luulisin ettei. Vaan kuolemansyntinä nimenomainen, sellainen Pyhän Hengen pilkka, joka koskettaa tätä nimenomaista Jumalan Yhden Pyhän Kolminaisuuden osaa on oma syntilajinsa. Täällä netissä joskus saattaa törmätä tällaisiin, nimenomaisiin PH:n pilkkaajiin (ei toistaiseksi tällä foorumilla havaittua, ateisteille ja agnostikoille lohduksi.).
Luukas 12: 8-10
8 Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä.
9 Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan enkelien edessä.
10 Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi; mutta sille, joka Pyhää Henkeä pilkkaa, ei anteeksi anneta.
Tässä on minun mielestäni hyvä selitys asiaan, mitä on Pyhän Hengen pilkka:
Pyhää Henkeä vastaan tehdyn synnin olemus (forma) ei ole katumattomuus, jota kestää loppuun asti (impoenitentia finalis), sillä useimmat ihmiset kuolevat epäuskoisina eikä Raamattu kuitenkaan syytä heitä siitä, että olisivat tehneet synnin Pyhää Henkeä vastaan. Tämän synnin olemus ei ole myöskään mikä tahansa Pyhän Hengen vaikutukseen kohdistuva vastarinta. Muutenhan kaikki ihmiset, jotka kuulevat evankeliumin tai lukevat sitä, tekisivät synnin Pyhää Henkeä vastaan, koska he kaikki, sellaisina kuin luonnostaan ovat, pitävät evankeliumia hullutuksena ja siksi vastustavat sitä, kunnes Jumalan sanan kautta tapahtuu Pyhän Hengen vaikutus ja muuttaa heidät vastustelevista sellaisiksi, jotka eivät vastarintaa tee. Synti Pyhää Henkeä vastaan ei myöskään ole olemukseltaan totuuden pilkkaamista hengellisessä sokeudessa. Siinä tapauksessahan ei Paavali olisi voinut kääntyä (1. Tim. 1:13) eikä Pietari, joka pelkonsa tähden oli kieltänyt Kristuksen (Luuk. 22:61 - 62), olisi voinut tulla jälleen uskoon.
Aivan toisin oli fariseusten laita Herran varoittaessa heitä synnistä Pyhää Henkeä vastaan (Matt. 12:22 ss.). Vaikka he sydämessään olivat vakuuttuneita ihmeen jumalallisuudesta (j. 23), he kuitenkin pilkkasivat sitä mitä herjaavimmalla tavalla selittäen sen Perkeleen työksi (j. 24). Tähän liittyi Kristuksen varoitus tuosta ainoasta synnistä, jota ei anneta anteeksi. Näin ollen meidän on sanottava: Synti Pyhää Henkeä vastaan tehdään, milloin Pyhä Henki sisäisesti saa ihmisen vakuuttuneeksi jumalallisesta totuudesta, mutta ihminen sittenkin hylkää totuuden, jonka tuntoon on tullut, vieläpä lisäksi sitä pilkkaa (vrt. Hollazius, Exam., II, cap. IV, qu. 38). Syystä siis sanomme kuvatessamme syntiä Pyhää Henkeä vastaan, että se on peccatum in officium Spiritus Sancti (Pyhän Hengen virkaan kohdistuva synti), toisin sanoen tahallista, päättäväistä ja itsepintaista asennetta Pyhän Hengen synnyttämää sisäistä vakaumusta vastaan. Siksi sen katsotaankin olevan eri laatua kuin sanominen Jumalan Poikaa, toisin sanoen Jumalan Pojan persoonaa vastaan.
Franz Pieper, Kristillinen Dogmatiikka, s. 221-222.
4 tykkäystä
Pyhä Henki on nimenomaan “uskovassa asuva Jumala”. Usko on Pyhän Hengen sisällä asumisen vaikutusta. Pyhästä Hengestä kieltäytyminen lienee siis juuri tätä pilkkaa. Liittyy se Kolminaisuuteenkin…
2 tykkäystä
Mun mielestä se on nimenomaan epäuskoa. Eli Pyhän Hengen pilkassa ei ole sen suuremmasta asiasta kyse kuin ettei vain usko Jeesusta vapahtajaksi ja sovittajaksi. Suuri asia on toki, ikuisen elämän suuruinen.
(Muistui nyt tässä yhteydessä mieleen, kun olin erään hengellisen yhteisön rukousillassa. Siellä sitten nuoret ihmiset käyttivät puheenvuoroja. Vierastan hiukan todistuspuheenvuorotyyppistä evankeliointia, musta siinä on jotain niin helluntailaissävytteistä, että en vaan jaksa, sorry. Mieluummin senkin ajan kuutelisin vaikka Raamatun kertomuksia tai joku lukisi Psalmeja jne. Niin sitten eräs nuori mies sanoi, että hän evankelioi sillä tavalla, että kehoittaa vaan uskomaan. Kun se nyt vaan kannattaa, kun voihan uskoa ikään kuin kaiken varalta, siinähän ei menetä mitään. Höristin oikein korviani, että häh niin kuin lestat, että ikään kuin itse voisi päättää uskoa, äitin ääni haluatko sinä Elisabet uskoa, etkö sinä Elisabet nyt halua uskoa niin kuin me muutkin… että sitä rataa. Näen niin punaista aina kun aletaan uskosta puhumaan siihen sävyyn, että lahjan voi ite hakea sieltä kaupan hyllyltä. Ei niin. Vaan usko on Jumalan lahja. Lahjan saaja on kiitollinen saamastaan. Suurin ilo ja onni mitä ihminen voi saada elämänsä aikana. Ja se ei tullut siksi, että minä olisin sen jotenkin ansainnut, vaan siksi että se oli Jumalan suunnitelma.)
2 tykkäystä
Myöhempänä sitten sanot, että uskominen ei ole oma teko. Tällöinhän myöskään se, että ei usko ei ole oma teko.
Siis Pyhän Hengen pilkka on jotain, jota tekijä ei itse oikeastaan tee, mutta saa ikuisen tuskan tuomioksi siitä.
Mitenkähän nyt tajusin väärin, sillä eihän tuollainen voi olla oikeudenmukaista.
1 tykkäys
Usko on tyhjä käsi:
Saarnamiehet pruukaavat sanoa, että sellainen joka miettii onko pilkannut Pyhää Henkeä, ei sitä ole tehnyt. Koska tuolloinhan hän jo osoittaa uskovansa.
1 tykkäys
Omasta kokemuksestani kerron, että silloin kun tuossa uskossa on mukana, esim. kaikki tuo “todistaminen” tuntuu aivan oikealta, sen tarkoituksenhan selitetään tulevan vain Jumalan kunniaksi, Hänen teoistaan kertomiseksi. Mutta.
Tuo sana “todistaminen”. Kyseessä on juuri se, mitä sana tarkoittaakin. Mitä puhuja siis todistaa?
Ensinnäkin helluntailaiset eivät uudestikasta ennenkuin kastettava ensin, esim. seurakunnan mikrofoonin takaa on todistanut uskostaan Jeesukseen ja oman uudestisyntymänsä. Tämä jo saattaa herättää monia närkästyneitä ajatuksia toisin uskovissa kristityissä.
Miksi uudelleenkaste vaatii ensin vankkoja todisteita erilaisista uskon ansioista?
Kenelle todistetaan ja miksi näille pitää jotain todistaa, onko kastettava tilivielvollinen ja keille? Todistukset annetaan
a) seurakunnan uskoville, jotka kuunnellessaan todistuspuheenvuoroa joko kieltävät tai hyväksyvät tämän uskovaksi, ikäänkuin näyttävät peukaloillaan saako hänet kastaa vai ei. Käytännössä: taputtavat puheelle. Tai eivät. Joku voi esittää vastamielipiteensä esim. suoraan huutamalla penkistä.
b) ei-uskoville. Heille evankelioimistarkoituksessa todistetaan Jumalan suurista teoista.
Kun tämä puheen kautta annettu todiste hyväksytään, osoittamalla hyväksyntä esim. taputuksilla (aiemmin myös käsillä vilkutuksilla), henkilö upotuskastetaan ja tämän jälkeen otetaan todistettujen uskovien seurakunnan jäseneksi.
Todistelu ei pääty tähän, vaan nyt tuo seurakunnan jäsen joutuu jatkuvasti elämällään todistamaan uskoaan ja on monenlaisen juoruilun, nälvimisen ja “rakkaudellisen puhuttelun” kohde. Hänen jokainen syntinsä huomataan, hänestä kuiskutellaan, häntä piikitellään. Tästä on oikopolku pois, nimittäin seurakunnalle hyödyllinen käyttäytyminen. Tällä hyödyllä peitetään “ne monet virheet ja erheet, joita Herra meissä lapsissaan ymmärtää”. (Suora lainaus aikoinaan muuan Hgin Saalemin vanhemmistoveljen puheesta.)
Asian ydin ei siis ole hurskas elämä vs. virheet ja erheet (helluntailaiset eivät tee syntiä, heidän oppinsa mukaan uudestisyntynyt on synneistä puhdas) vaan se, onko kyseessä a-, b- vai c-luokan seurakunnan jäsen.
Tämä on varma todistuspuheeni asiasta, jonka olen itse kokenut. Aamen. (Saa taputtaa tai ei.)
1 tykkäys
Ei pitäisi enää mennä muihin keskusteluihin kun jo yksi vielä täysin kaiken ajan, mutta vastaan nyt kuitenkin tuohon lyhyeen lainaukseen tekstistäsi.
Jos tuo tummennus pitäisi paikkansa, niin miksi silloin sanottaisiin, että kaiken muun voi saada anteeksi, mutta ei Pyhän Hengen pilkkaa. Eikö riittäisi vain sanoa, että kaikki jotka uskovat saavat kaiken anteeksi, mutta ne jotka eivät usko tekevät Pyhän Hengen pilkan ja eivät siis saa anteeksi (mitään) (ja pelastu).
1 tykkäys
Televisiossa alkaa jokin sairaalasarja jonka trailerissa lääkäri mesosi, että me täällä sairaalassa emme paranna Pyhällä Hengellä! Jotain muutakin jumalanpilkkaa oli.
Itse kutsuisin tuollaista Pyhän Hengen pilkaksi. PH:stä puhuessa pitäisi puhua maltillisesti.
Hollywood, tiettyine näyttelijäkuntineen nyt on mitä on, muutenkin. Ei yhtään hämmästytä, että Jumalan pilkasta, Jeesus-pilkan kautta ovat jo vaiheessa PH:n pilkka.
Vihtahousun ylistystä on ollut jo pitemmän aikaa. Pari päivää sitten otti lujille katsoa (lähes loppuun) Johnny Deppin, Michelle Pfeifferin ja Helena Bonham Carterin asialle antautunutta vampyyri-“komediaa”.
Just. “Komediaapa” hyvinkin. Satanismia tuli tuutin täydeltä niin, että suljin välillä silmiäni, kunnes päätin sulkea koko telkkarin.