Luterilaisuus

Oppi
2105

Teillä vapaan tahdon kanntajilla on taipumus hakea tukea käsityksellenne mustamaalaamalla Lutheria ja väittää häntä kaksinkertaisen predestinaation kannattajaksi, kun teidän pitäisi puolustaa oppianne vapaasta tahdosta Raamatullisin argumentein, sillä mikä on Jumalan ilmoitus, eikä mustamaalaamalla Lutheria. Hänen mustamaalaamisensa ei ole mikään argumentti vapaan tahdon puolustukseksi.

Eikä Luther edes opeta noin kuin sanot! Sillä jos hän opettaisi sidotussa ratkaisuvallassaan samaistamalla muka ennaltatietämisen ja ennaltamääräämisen tuolla tavoin, niin miksi hän sitten toisaalla opettaa Jumalan yleistä armotahtoa ja käy kiivaasti kaksinkertaisen predestinaation opetusta vastaan?

2106

En kait minä ole missään vaiheessa mustamaalannut Lutheria? Minusta hänellä on aivan kauheita ja epäraamatullisia näkemyksiä, mutta ei kait se ole mustamaalaamista. Ja koska tämän keskustelun aiheena on luterilaisuuden nominalistiset taustaoletukset, kait se on ihan ymmärrettävää, etten täällä esitä raamattuargumentteja vapaan tahdon puolesta. Tosin pitää sanoa, että nominalismin torjuminen tuo mukanaan melko luonnollisesti vapaan tahdon; jos meidän oikeustajullamme on jotain tekemistä Jumalan oikeustajun kanssa, silloin ihmisen vastuu edellyttää vapautta. Tämähän on inhimillisen järjen mukaista.

Jos luet viime viikon blogikirjoitukseni huolella, huomaat kyllä, että Luther samaistaa ennaltatietämisen ja -näkemisen, kun hän väittää, että Jumalan ennaltanäkemisen tähden kaikki tapahtuu välttämättömyyden pakosta. Miksi hän sitten toisaalta opettaa yleistä armotahtoa? Koska hän on sisäisesti ristiriitainen. Hänen mielestään luonnollisen järjen perusteella on ilmeistä, että kaikki tapahtuu välttämättömyyden pakosta Jumalan tahdon mukaan ja samalla hän väittää, että ilmoitettu Jumala haluaa kaikkien pelastusta. Tämä “kahden Jumalan malli” kumpuaa nominalismista.

1 tykkäys
2107

Onko kahta Jumalaa? Vaikka käytettäisiin käsitteitä salattu ja ilmoitettu.
Minusta tässä on enemmän kysymys siitä että ihmisen käsityskyky on rajallinen. Raamatussa on myös sanoja siitä että hänen tiensä ja ajatuksensa ovat meille liian korkeat.
Ihmisinä me olemme sidottuja aikaan. Me voimme miettiä teorioita esim ikuisuudesta ja ennalta tietämisestä. Mutta me emme kuitenkaan ole kuin tässä ajassa ja paikassa. Siksi meille tulee seinä vastaan ja näemme ristiriitaisuutta Jumalassa. Kristus on kuitenkin apu tähänkin koska hän on se silta liian korkean ja tämän meille tutun matalan välillä. Häntä katsoville Jumala näyttää rakkauden kasvot.

@Diakoni on mielestäni kirjoittanut Jumalan ajattomuudesta kiinnostavasti.

1 tykkäys
2108

Se on Lutherin mustamaalaamista, että hänen väitetään edustaneen käsitystä, jota hän ei ole edustanut. Ymmärrän kyllä sinua loogisuuden merkityksessä, sillä onhan sinun nyt puolustettava vapaan tahdon oppia johon siirryit sitä oppia vastaan josta siirryit.

Mutta tuo Lutherin Sidottu Ratkasuvalta on todellakin hänen pääteoksensa siinä merkityksessä, että Erasmus “kuristamalla häntä kurkusta” pakotti hänet pureutumaan kristinuskon ydinkysymykseen, siihen pelastaako ihminen itsensä (vapaan tahdon oppi) vai pelastaako Jumala ihmisen Kristuksen sovitustyön tähden yksin uskon kautta, eli onko suunta Jumalasta ihmiseen kuten kaikissa muissa uskonnoissa, vaiko Jumalasta ihmiseen kuten kristinuskossa.

Mutta väitän, että tämä Lutherin teos on myös hänen teoksistaan kaikkein vaikeimin ymmärrettävä juuri tämän edelläsanomani tähden, sillä asettuessaan kaikkea ihmisen luonnollista uskonnollisuuta vastaan, se asettuu kaikkea sitä vastaan mikä ihmisessä on synnynnäistä, aivan samoin kuin apostoli Paavalikin kirjeissään tekee, etenkin Room. ja Gal. kirjeissä. Siksi se on myös saanut osakseen mitä kiivaimman vastustuksen niiden ihmisten taholta, joilla ei ole valmiutta hyväksyä pelastuksen olevan Kolminaisuuden sisäisen toiminnon, johon äidistä ja isästä syntynsä saanut ihminen ei osallistu.

Joh. 16: 13. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu,”

Kristus osoittaa erityisesti Pyhän Hengen eriävään persoonaan tai hänen ominaisuuksiinsa, myös hänen jumalalliseen olemukseensa yhdessä Isän ja Pojan kanssa, kun hän sanoo: ”Minkä hän kuulee sen hän puhuu.” Tässä Kristus viittaa keskusteluun, joka käydään jumaluuden sisällä, keskusteluun, johon kukaan luoduista ei osallistu. Hän asettaa saarnatuolin puhujalle ja kuulijalle. Hän tekee Isän saarnaajaksi ja Pyhän Hengen kuulijaksi. On todella kaiken ihmisymmärryksen tuolla puolen käsittää kuinka tämä tapahtuu; mutta kun emme voi selittää sitä ihmissanoin tai ymmärryksellä, meidän täytyy uskoa se. Tässä uskon täytyy hylätä kaikki luodut eikä keskittyä fyysiseen saarnaamiseen ja kuuntelemiseen, sen täytyy muodostaa itselleen käsitys tästä saarnaamisesta, puhumisesta ja kuuntelemisesta, jumaluuden sisäisenä asiana.

Tässä on asiaankuuluvaa tähdentää, että Raamattu kutsuu Kristusta hänen jumalalliseen luontoonsa nähden Sanaksi (Joh.1:1) jossa Isä puhuu itsessään ja itsensä kanssa. Näin tämä Sana on tosi, jumalallinen luonto Isästä. Se ei ole Isän puhuma sana, fyysisenä, luonnollisena sanana ihmisten kautta puhuttuna äänenä tai henkäyksenä joka ei pysy hänessä, vaan tulee ulos hänestä ja pysyy hänen uskopuolellaan. Ei, tämä Sana pysyy Isässä ikuisesti. Näinä nämä kaksi ovat eriäviä persoonia: Hän joka puhuu ja Sana joka puhutaan, se on, Isä ja Poika. Tässä me kuitenkin löydämme kolmannen persoonan seuraavan näitä kahta, nimittäin, Hänet, joka kuulee molempia, Puhujaa ja puhuttua Sanaa. Sillä se sopii ymmärrykseen, että täytyy myös olla kuulija, missä puhuja ja sana ovat. Mutta kaikki tämä puhuminen, ollen puhuttu ja kuultu tapahtuu jumalallisen luonnon sisällä ja myös pysyy siellä, missä kukaan luotu ei ole, eikä voi olla.

Martti Luther LW, 24, s. 364-365.

Vasta kun Pyhä Henki on uskon kautta siirtänyt ihmisen Kristukseen, jossa Jumala on sovittanut hänet, tulee ihminen osalliseksi pelastuksesta, ei milloinkaan omin avuin, osallistumalla itse pelastukseensa vapaan tahtonsa välityksellä.

Mutta näyttää taas sille, ettei tämä edisty yhtään mihinkään?

2109

Joo, ei edisty, Uskon, että sillä on aika paljon tekemistä sen kanssa, ettet oikeastaan käy keskustelua esitettyjen argumenttien kanssa, vaan esität yleisluontoisia teesejä siitä, miten asiat oikeasti ovat. Ja samalla itse pääteesi luterilaisuuden nominalistisuudesta on ilmeisen nähtävissä koko ajan argumentaatiossasi, vaikka et sitä itse hahmotakaan. Mutta se siitä. En usko, että osaan selittää asiaa paremmin kuin olen jo tehnyt.

2110

Olen kiitollinen sinulle @Miknius , että olet minuakin kuristanut kurkusta pyrkiessäsi löytämään tilaa vapaalle tahdolle ja pakottanut minut palaamaan taas Lutherin Sidottu Ratkaisuvalta teoksen pariin.

Ja koska sinä käytät termiä ”välttämättömyyden pakko”, niin yritän vähän selvittää mitä Luther kyseisellä termillä tarkoittaa.

Luther sanoo mm. näin po. Sidottu Ratkaisuvalta teoksessaan:

Ensiksikin: ihminen on kaikesta huolimatta synnin orja. Kun näet myönnettiin, että vapaa ratkaisu ei kykene tahtomaan mitään, mikä hyvä on — sen todistamisenhan Tutkielma otti tehtäväkseen—, niin ei ihminen kärsivällisen Jumalan lempeydestä tule hiukkaakaan paremmaksi, vaan ehdottomasti pahemmaksi, ellei armahtava Jumala lisäksi anna hänelle Henkeänsä. Meidän kannaltamme katsoen tapahtuu siis kaikki välttämättömyyden pakosta.

Toiseksi. Jumala näyttää olevan yhtä julma silloin, kun hän lempeydessään on kärsivällinen, kuin silloin, kun hän, niin kuin uskotaan meidän saarnaavan, paaduttaa tahtomalla tämän tutkimattoman tahtonsa mukaisesti.

Martti Luther, Sidottu Ratkaisuvalta, s. 175.

Tässähän Luther käy kiivaasti juuri Vapaan Ratkaisuvallan kimppuun osoittaen, ettei siitä ole mihinkään, eli ihminen ei voi auttaa itseään, vaan hänet on alistettu välttämättömyyden pakkoon silloin kun hän on omassa varassaan, oman ratkaisunsa, kuvitellun vapaan tahtonsa varassa. Kun ihminen on Raamatun, Jumalan ilmoituksen mukaan synnin orja, niin hän tahtoo vääjäämättä, välttämättömyyden pakosta ainoastaan sitä mikä on pahaa, mikä on Jumalan vastaista, eikä kykene mihinkään muuhun kuvitellun vapaan ratkaisuvaltansa avulla, teki hän sitten ulkonaisesti kuinka hyviä ja kiitettäviä tekoja tahansa.

Eikä ole mikään vähäpätöinen asia, että ihmistä sanotaan Jumalasta tietämättömäksi ja häntä halveksivaksi, sillä nämä ominaisuudet ovat kaikkien rikosten alkulähteitä, syntien likalätäkkö, jopa kaikkien surkeuksien helvetti. Olisiko mitään pahaa, ellei olisi tietämättömyyttä ja Jumalan halveksimista? Lyhyesti sanoen: Saatanan valtaa ihmisissä ei voida kuvailla sen lyhyemmin eikä voimakkaimmin sanoin kuin sanomalla heitä Jumalasta tietämättömiksi ja Jumalan halveksijoiksi, sillä siinä on epäuskoisuus, siinä tottelemattomuus, siinä Pyhän loukkaus, siinä Jumalan pilkkaaminen, siinä julmuus ja armottomuus lähimmäistä kohtaan, siinä itserakkaus kaikessa, mikä koskee Jumalaa ja ihmisiä. Kas tässä siis vapaan ratkaisuvallan kunnia ja mahti!

Mutta Paavali jatkaa vakuuttaen puhuvansa kaikista ihmisistä, ennen kaikkea parhaimmista ja jaloimmista; hän sanoo: »Että kaikkien suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä, sen tähden, ettei mikään liha tule vanhurskaaksi hänen edessään lain teoista». Mutta selitäpä minulle, miten tukitaan kaikkien suu, jos jäljellä on vielä sitä voimaa, jonka varassa me kykenemme johonkin?

Martti Luther, Sidottu Ratkaisuvalta, 280-281.

Tässä siis Luther ei pyrikään vastamaan siihen kysymykseen kuinka ihminen pelastuu, vaan ainoastaan osoittamaan mikä on kuvitellun Vapaan Ratkaisuvallan kyky ja osoittaa Raamatun sanan perusteella sille oman paikkansa, eli se on välttämättömyyden pakosta synnin orja. Vastaapa minulle tuohon Lutherin tekstistä boldaamaani kysymykseen, eli selitäpä minulle, miten tukitaan kaikkien suu, jos jäljellä on vielä sitä voimaa, jonka varassa me kykenemme johonkin? Eikö sinunkin ole pakko myöntää, että Jumalan ilmoituksen valossa me olemme välttämättömyyden pakon alaisia niin kauan kuin olemme synnin orjia? Eikö tästä pitäisi seurata se, mitä Luther sanoo:

Koko maailman pitäisi näitä sanoja kuullessaan vapista, säikähtää, paeta. Mitä juhlallisempaa ja jykevämpää hän olisi voinut sanoa kuin tämän: Koko maailma on syyllinen, kaikki ihmisten lapset ovat pois poikenneita ja kelvottomia, kukaan ei pelkää Jumalaa, kaikki ovat väärän vääriä, kukaan ei ole ymmärtäväinen, kukaan ei etsi Jumalaa! Kaikesta huolimatta meidän sydämemme järkähtämättömyys on ollut ja on niin luja ja mieletön, ettemme kuule emmekä tunne näitä jylinöitä ja vaajoja, vaan torjumme ne kaunistellen ja vapaata ratkaisuvaltaa ja sen kykyä pystytellen, todella täyttääksemme Malakian 1. luvun (4. jakeen) (Mal. 1:4) sanan: »He rakentakoot, mutta minä revin maahan».

Martti Luther, Sidottu Ratkaisuvalta, s. 282.

Näin siis ihminen ei voi mitään sille, että hän on synnin orja, mutta Jumala voi ja siksi hän lähetti ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Jumala siis otti Pojassaan kaiken tämän kurjuutemme, orjuutemme ja kykenemättömyytemme itsensä päälle ja sovitti siten hänessä meidät itsensä kanssa, eikä lukenut meille meidän rikkomuksiamme. 2. Kor. 5: 19. Huomaat siis tästä, että usko asettuu näin kaikkea sitä vastaan mitä me itsessämme olemme ja mihin muka kykenemme “vapaine tahtoinemme” ja omistaa pelastuksen yksin uskolle, ilman lain tekoja, ilman sidotun ratkaisuvallan tekoja.

Mutta asia, josta keskustelemme on niin laaja, ettei näin foorumikeskustelun puitteissa sitä voi millään muotoa ammentaa tyhjiin, enkä siten voi kaikkea sitä siteerata ja kommentoida mitä Luther sanoo po. teoksessaan. Riittää nähdäkseni kun tuon ytimen esiin?

1 tykkäys
2111

Näistä lainauksista ei käy ilmi se, mitä Luther toisaalla sanoo: Jumalan ennaltatietämyksestä seuraa välttämättömyyden pakko. Hän ei siis perusteltu vapaan ratkaisuvallan puutetta ainoastaan sillä, että teemme syntisyytemme tähden välttämättä syntiä, vaan myös sillä, että Jumalan ennaltatietämisen tähden emme voi olla tekemättä syntiä. Ja juuri tässä on iso ongelma.

Mutta ehken ylipäätään ymmärrä, miksi tällä asialla on niin kauheasti kannaltasi väliä. Minä jo luterilaisena pastorina ajattelin, että Lutherin predestinaatiokäsitys eroaa FC:n vastaavasta. Ei kait ole mikään ongelma ajatella, ettei Luther ollut kaikessa erehtymätön. Mutta se, mikä on nominalismikeskustelun kannalta olennaista, on se, että Luther asettaa vastakkain kaksi erilaista jumalakäsitystä, jotka sulkevat toisensa pois. Tällainen ei olisi mahdollista ilman nominalistista kontekstia. Ja tämän mallin vaikutukset periytyvät laajasti luterilaisuuteen, mm. lain ja evankeliumin erottamisen kautta.

2112

En näe tässä mitään ongelmaa. Jumala tietenkin tietää ennalta ettemme voi olla tekemättä syntiä ollessamme synnin vankilassa.

Room 11:32: “Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.”

Mutta missä Luther sanoo eksplisiittisesti, että tämä hänen ennaltatietämisensä aiheuttaa synnin tekemisen? Tiedämmehän mekin, että aurinko pimenee tietyllä kellon lyömällä, mutta tiedämme myös sen, että ei tämä meidän tietämisemme ole auringonpimennyksen syy.

2113

Vaikkapa tässä:

Me kyllä tiedämme, että ihmisten edeltätietämys voi pettää; me tiedämme, että auringonpimennys ei satu sen vuoksi, että se tiedetään edeltäkäsin, vaan me tiedämme edeltäkäsin, koska se on tapahtuva. Mitä meihin koskee tuo edeltätietämys? Me käsittelemme Jumalan edeltätietämystä. Ellet tätä silmälläpitäen myönnä, että se, mikä on edeltätiedetty, myös ehdottomasti toteutuu, niin olet riistänyt pois uskon ja jumalanpelon, olet horjuttanut kaikkia Jumalan lupauksia ja uhkauksia, jopa kieltänyt itse jumaluuden. Mutta itse Tutkielmakin vihdoin viimein, kauan vastaan ponnisteltuaan ja kaikkea koeteltuaan totuuden pakottamana tunnustautuu meidän käsitykseemme näillä sanoilla: “Kysymys Jumalan tahdosta ja määräämyksestä on vielä vaikeampi; sillä Jumala tahtoo samaa, minkä hän edeltätietää”. “Ja juuri tässä mielessä Paavali lisää (Room. 9:18 - 19): ’Kuka voi vastustaa hänen tahtoansa, jos hän on armollinen, kenelle tahtoo, ja jos hän paaduttaa, kenen tahtoo‘. Jos näet olisi sellainen kuningas, joka voi toteuttaa, mitä ikänä tahtoo, sanottaisiin hänen tekevän, mitä ikänä tahtoo. Siten Jumalan tahto, koska se on kaiken, mikä tapahtuu, perimmäinen peruste, näyttää aiheuttavan meidän tahdollemme välttämättömyyden pakon”. Näin sanoo Tutkielma (III a 6)
Vihdoinkin voimme kiittää Jumalaa Tutkielman terveestä ajatuksesta! Missä on siis vapaa ratkaisuvalta? (s. 195)

Lisäys: ah, huomasin vasta nyt, että halusit tietää, missä eksplisiittisesti ennaltatietämisestä aiheutuisi synnin tekeminen. Tässä se tulee vain implisiittisesti esille. Mutta minusta tuo auringonpimennys on sen verran hauska esimerkki, että siksi lainasin tätä kohtaa. Mutta minusta tämän kohdan pitäisi jo sinällään riittää. Jos meinaan kaikki tapahtuu Jumalan tahdon määräyksen mukaisesti, ei syntiäkään ole laskettu pois.

2114

Tuossa sitaatissasi ei kuitenkaan sanota, että Jumala on synnin syy! Lutherin ajatuksena on, että Jumala kyllä tiesi syntiinlankeemuksen, siis toisin sanoen oli määrännyt, että ihmisen kapina häntä vastaan johtaisi hänen määräämäänsä ja tahtomaansa rangaistukseen, eli synnin orjuuteen. Eli syy syntiin on ihmisen, ei Jumalan. Näin ihminen joutuu tekemänsä rikkomuksen tähden Jumalan määräämänä ja tahtomana välttämättömyyden pakon alaisuuteen, olemaan aiheuttamansa synnin orjana. Siitä orjuudesta hän ei pääse pakoon, tekee mitä tekee tai tahtoo mitä tahtoo, koska synnin orja ei voi tehdä muuta kuin syntiä Jumalan edessä, koska Jumala itse on sulkenut hänet tottelemattomuuteen.

Olisi melkoista Lutherin sanoman vääristelyä väittää Lutherin pitävän syntiä Jumalan syynä, kun Luther toisaalla ihan tässä kirjassakin toteaa ihmisen olevan syyllisen.

Mutta Paavali jatkaa vakuuttaen puhuvansa kaikista ihmisistä, ennen kaikkea parhaimmista ja jaloimmista; hän sanoo: »Että kaikkien suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä , sen tähden, ettei mikään liha tule vanhurskaaksi hänen edessään lain teoista». Mutta selitäpä minulle, miten tukitaan kaikkien suu, jos jäljellä on vielä sitä voimaa, jonka varassa me kykenemme johonkin? Jumalallehan saisi sanoa: »Ei täällä ole aivan vajaata, on jotakin, jota sinä et voi tuomita, koska sinä itse olet suonut sen vähäisen kyvyn. Tämä ei ainakaan ole vaikeneva eikä se ole syyllistä sinun edessäsi». Jos näet puheenaoleva vapaan ratkaisun kyky on turmeltumaton ja terve, niin ei ole totta, että koko maailma Jumalan edessä on syyllinen eli vikapää. Eihän tämä kyky ole mikään vähäpätöinen asia tai jossakin maailman kolkalla, vaan se on mitä arvostetuin ja yleisin koko maailmassa, jonka suuta ei saa tukkia; mutta jos se suu pitää tukittaman, on sen ehdottomasti koko maailman kanssa oltava Jumalan edessä syyllinen ja vikapää. Mutta millä oikeudella se selitetään vikapääksi, ellei se ole väärä ja jumalaton, toisin sanoen, rangaistuksen ja koston ansainnut?

Minä tottakin tahtoisin tietää, minkä selityksen voimalla tämä ihmisen kyky voisi tulla päästetyksi siitä syynalaisuudesta, johon koko maailma on Jumalaan nähden kytketty , ja millä keinoin se voisi vapautua kuulumasta koko maailmaan. Nämä Paavalin sanat: »Kaikki ovat poikenneet pois», »koko maailma on syyllinen», »ei ole ketään vanhurskasta» ovat mahtavia ukonjylinöitä ja läpitunkevia ukonvaajoja ja totisesti se kallion murtava vasara, niinkuin Jeremia (23:29) sitä nimittää; näillä jauhetaan rikki kaikki se, mikä ei ainoastaan ole yhdessä ainoassa tai muutamissa ihmisissä tai jossakin niiden osassa, vaan myös koko maailmassa, kaikissa, kerrassaan ketään pois erottamatta.

Martti Luther, Sidottu Ratkaisuvalta, s. 281-282.

Jumala kuitenkin itse ratkaisi pulman tulemalla ihmiseksi ja ottamalla ihmisen synnin syykseen, sillä olihan Jeesus Jumalan Karitsa joka kantoi maailman synnin. Saaden Jumalalta uskon tähän jokainen asettuu tuota orjuutta ja sen seurauksia vastaan johon synti meidät syöksi ja tulee vapaaksi, kuten Jeesus sanoo:

"Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi. Joh. 8: 34-36.

2115

Minusta on edelleen hyvin ilmeistä, että Luther on sisäisesti ristiriitainen.

Esittämästäni lainauksesta seuraa se, että Jumala on synnin alkusyy. Luther ei nimittäin tee tuollaisia rajauksia kuin teet: Lutherin mukaan Jumalan ennaltatietäminen on kaiken tapahtuvan perimmäinen syy; ei siis vain syntiinlankeemuksen seurausten, vaan itse syntiinlankeemuksen. Eikä tuo tulkintasi myöskään selitä sitä, miksi Jumalan ennaltatietäminen veisi ihmiseltä kokoaan vapaan ratkaisuvallan. Lutherin argumentaatio ei toimi niin kuin väität. Edelleen vaan toistan lainauksiisi liittyen sen, minkä jo edellä: Luther perustelee ihmisen sidottua ratkaisuvaltaa syntiturmeltuksen lisäksi Jumalan ennaltatietämisellä. Sinun argumentaatiosi pelaa niin kuin tätä toista näkökulmaa ei olisi ollenkaan.

Mulla on tässä koko ajan vähän sellainen “Luthermainen fiilis”, että lainaan ihan selkeää Lutherin sanaa, mutta kaivelet jostain muualta sitaatteja, jotka ovat Lutherin yksinkertaista opetusta vastaan. Tässä järjen pitäisii nyt alistua Lutherille, mutta pyrit harmonisoimaan Lutherin ristiriitaiset väitteet etkä ota Lutheria sellaisenaan. Mitä muuta tässä voi tehdä kuin sanoa, että antaa olla.

1 tykkäys
2116

Ei mitenkään! Laitan tähän sinulle entisenä luterilaisena pastorina ja siten varmasti jo tekstin tuntevanakin pätkän Franz Pieperiä, joka ei ehkä enää ole kovin korkealle rankattu sinun prioriteettilistallasi?:grinning:

Synnin alkusyy

Langenneessa ihmisessä esiintyy voimakkaana taipumus siirtää vastuu synnistä Jumalalle ja luoduille ja näin kokonaan tai osaksi omasta puolestaan vapautua syyllisyydestä syntiin (1. Moos. 3:12 - 13). Tällainen menettely on tyypillistä koko langenneelle ihmissuvulle. Opissa ja elämässä esitetään tuon tuostakin sellaisia kysymyksiä kuin: »Miksi Jumala on luonut ihmisen, jonka oli mahdollista langeta?» ja: »Miksi Jumala nytkin vielä sallii ihmisen joutua kiusaukseen, vaikka hän kaikkea hallitsevassa kaitselmuksessaan helposti voisi pitää kaikki kiusaukset hänestä loitolla?» Näiden ja samantapaisten kysymysten tarkoituksena on sekoittaa kysymys siitä, mikä on synnin alkusyy (causa peccati).

Raamatun mukaan on syynä ihmisen syntiin a. Perkele , joka ensinnä teki syntiä, sitten vietteli ihmisen ja vielä nytkin on liikkeellepanevana voimana epäuskoisissa ja uskovien kiusaajana pahaan (Joh. 8:44); (2. Kor. 11:2). Koska Perkele on prima causa peccati, synnin keksijä, sanomme syystä syntiä Perkeleen työksi, vieläpä niistäkin synneistä puhuttaessa, mitä jo uskossa olevat ihmiset tekevät (Matt. 16:23). Käärmeen (1. Moos. 3:1) suhdetta Perkeleeseen luterilaiset teologit kuvaavat sanoilla: Serpens verus, sed instrumentum diaboli (todellinen käärme, mutta Perkeleen väline) (1. Moos. 3:1 - 14); (1. Joh. 3:8); (2. Kor. 11:3); (Ilm. 12:9). Syynä ihmisen syntiin on b. syntinen ihminen itse , koska sitä, että syntinen ihminen on synnin tekijänä siitä vastuussa, ei kumoa se, että hänet on syntiin vietelty (1. Moos. 3:16 - 18); (2. Tess. 2:9). Tämän todistaa ihmisen paha omatuntokin (1. Moos. 3:8). Synnin syystä sanoo Augsburgin Tunnustus (19. opinkohta): Tametsi Deus creat et conservat naturam, tamen causa peccati est voluntas malorum, videlicet diaboli et impiorum (Vaikka Jumala luo ja pitää yllä luonnon, niin synnin alkusyy on kuitenkin pahojen, nimittäin Perkeleen ja jumalattomien tahto.) (suom. s. 58). Näin jää ihminen synnin subjektiksi, toisin sanoen hän on se, joka syntiä tekee, huolimatta siitä, että Perkele on hänet alun perin vietellyt syntiin ja vieläkin, niin kauan kuin hän ei usko Kristukseen, häntä täysin hallitsee (Kol. 1:13), eikä hän mitään muuta voi tehdä kuin syntiä (Room. 8:7). Varsinaisesti synti sijaitsee ihmisen sielussa; ruumiiseen synti sijoittuu sikäli kuin se on sielun orgaani. Vastakkainen katsomus, jonka mukaan ruumis sielun vastakohtana olisi synnin sijaintipaikka ja sielun valitetaan olevan syyttään vankina, on pakanuudesta peräisin (Matt. 15:19). Se paikka, missä kaikki sisäiset ja ulkonaiset syntiset teot saavat syntynsä, on Raamatun selvän opetuksen mukaan ihmisen sydän, toisin sanoen hänen sielunsa.

Franz Pieper, Kristillinen Dogmatiikka, SLEY 1995, s. 204-205.

2117

Hyvä! Nyt kun ymmärrän, että Sidottua ratkaisuvaltaa pitääkin lukea Pieperin kautta, kaikki onkin ihan selvää. Olinpa typerä, kun en tätä heti keksinyt :grin: Samalla on myös tietysti selvää, ettei luterilaisuudella ole mitään tekemistä nominalismin kanssa. Pieperin mukaan sehän perustuu yksin Jumalan selkeään sanaan eikä mihinkään ihmisoppiin. Varmaan vapaaseen tahtoon luottaminen ja Marian palvominen pisti pääni niin sekaisin, etten tullut heti ajatelleeksi, mitä Pieper sanoo.

No joo. Lähdenpä tästä irvailemasta. Kiitos ja anteeksi.

1 tykkäys
2118

Esitin vain sinun teesiisi fanittamasi Pieperin sanat, jotka mielestäni ovat yhtenevät Lutherin käsityksen kanssa. :grinning:

Mutta tässä lisää Lutherin ajattelua tuohon välttämättömyyden pakko teemaan suhteessa vapaan tahdon ideologiaan:

Ihmiskunnan universaalinen syyllisyys todistaa vapaan ratkaisuvallan valheeksi.

Room. 1: 17-19. "Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: “Vanhurskas on elävä uskosta.” Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut."

Jos kaikilla ihmisillä on vapaa tahto, ja kaikki, ilman poikkeuksetta ovat Jumalan vihan alla, seuraa siitä, että vapaa tahto johtaa heitä ainoastaan yhteen suuntaan –jumalattomuuteen ja epävanhurskauteen. Niinpä siis, missä on vapaan tahdon voima auttaa heitä tekemään hyvää? Jos vapaa tahto on olemassa, se ei näytä olevan kykenevä auttamaan ihmisiä pelastukseen, koska se yhä johtaa heitä Jumalan vihan alle. Mutta jotkut syyttävät minua siitä, etten seuraa Paavalin ajattelua tarpeeksi läheltä. He vaativat, että Paavalin sanat, ” kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,” eivät tarkoita, että jokainen ilman poikkeusta on syyllinen Jumalan edessä. He väittävät, että teksti jättää mahdollisuuden, että jotkut ihmiset eivät pidä totuutta vääryyden vallassa, toisin sanoen, kukistavat totuuden pahuudessaan. Mutta Paavali käyttää Heprealaista sanojen muotoa, joka ei jätä sijaa epäilykselle, että hän tarkoittaa kaikkien ihmisten pahuutta.

Edelleen täytyy huomioida mitä Paavali kirjoitti juuri ennen tätä. Jakeessa 16 Paavali julistaa evankeliumin olevan Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle joka uskoo. Tämän täytyy tarkoittaa, että ilman Jumalan voimaa evankeliumissa, kenelläkään ei ole voimaa omasta voimastaan kääntyä Jumalan tykö. Paavali sanoo tämän soveltuvan molempiin, juutalaisiin ja kreikkalaisiin. Juutalaiset tiesivät Jumalan lain yksityiskohtaisen tarkasti, mutta tämä ei pelastanut heitä Jumalan vihalta. Kreikkalaiset nauttivat ihmeellisistä kulttuurisista hyödyistä, mutta nämä eivät tuoneet heitä lähemmäs Jumalaa. Oli juutalaisia ja kreikkalaisia, jotka yrittivät kovasti korjata itsensä Jumalan kanssa. Mutta huolimatta kaikista heidän eduistaan ja vapaasta tahdostaan he epäonnistuivat täydellisesti. Paavali ei epäröinyt tuomita heidät kaikki.

Huomioikaamme sitten, että jakeessa 17 Paavali sanoo ”Jumalan vanhurskaus ilmestyy.” Näin Jumala osoittaa vanhurskautensa ihmisille. Mutta Jumala ei ole järjetön. Jos ihmiset eivät tarvitse Jumalan apua, hän ei tuhlaa aikaa antaen sitä heille. Kaikkina aikoina ihmiset ovat kääntyneet, koska Jumala on tullut heidän tykönsä ja voittanut heidän tietämättömyytensä ilmoittamalla evankeliumin heille. Ilman tätä, he eivät koskaan olisi voineet pelastaa itseänsä. Ei kukaan koko ihmisen historiassa ole ajatellut itsestään Jumalan vihaa sellaisena kuin se on opetettu kirjoituksissa. Kukaan ei ole koskaan ajatellut pääsevänsä rauhaan Jumalan kanssa ainoan Pelastajan, Jumal-ihmisen, Jeesuksen Kristuksen kautta. Todellisuudessa, juutalaiset hylkäsivät Kristuksen huolimatta profeettojensa kaikista opetuksista. Juutalaiset ja pakanat eivät etsineet Jumalaa hänen tavallaan, koska he olivat määrätyt tekemään asioita omalla tavallaan. Niin, mitä enemmän vapaa tahto ponnistelee, sitä pahemmaksi asiat tulevat!

Ei ole olemassa kolmatta ryhmää jossakin uskovien ja epäuskoisten välillä; ryhmää joka olisi kykenevä pelastamaan itsensä. Juutalaiset ja pakanat käsittävät koko ihmiskunnan kokonaisuuden, ja he kaikki ovat Jumalan vihan alla. Kellään ei ole kykyä kääntyä Jumalan puoleen. Hänen täytyy ensin ilmoittaa itsensä heille. Jos olisi mahdollista vapaalle tahdolle löytää totuus, varmasti juutalaiset olisivat jossain tehneet niin! Kaikkein korkein pakanoiden järkeily ja parhaimpien juutalaisten voimakkaimmat pyrkimykset eivät tuo heitä missään lähelle uskoa Kristukseen. He ovat tuomituita syntisiä kaikkien muiden kanssa. Jos kaikilla ihmisillä on vapaa tahto ja kaikki ovat syyllisiä ja tuomittuja, silloin tämä oletettu vapaa tahto on voimaton tuomaan heitä uskomaan Kristukseen. Niinpä heidän tahtonsa ei ole lainkaan vapaa.

Martti Luther, Sidottu Ratkaisuvalta. Helposti luettava englannin kielinen tiivistelmä, s. 14-16, suomennos minun.

2119

Tämä reilun parin tuhannen viestin ja ties kuinka monen tunnin keskustelu olisi saanut kyllä arvoisensa päätöksen, jos oltaisiin vaan yhdessä todettu, ettei luterilaisuus ole nominalismia, koska Pieper sanoo niin :laughing:

Mulla ei oikein enää jaksa into riittää. Toistaisin vastaukseksi uusimpaan viestiisi vain sen saman, mitä olen toistanut jo parissa aiemmassa. Liukenen nyt tältä foorumilta tekemään jotain rakentavampaa. Vaikka lukemaan Pieperin dogmatiikkaa :upside_down_face:

2120

Kiitos hyvästä keskustelusta, vaikka sen perusteella on vaikea tajuta kuinka etäälle toisistamme me entiset uskoveljet olemmekaan joutuneet toisistamme.

Siunausta sinulle!

2 tykkäystä
2121

Kiitos, samoin sinullekin!

2 tykkäystä
2122

9x laitoin sinulle yksityisviestiä tästä teemasta. Lisää on tulossa kunhan saan luettua Robert Kolbin teoksen loppuun

Tämä kirjoittelu täällä on ihan tuuleenhuutelua. Lutherin kirjoitettua SR:n se katosi luterilaisesta keskustelusta tyystin. Siihen ei vedottu eikä siitä puhuttu. Ja nyt se nousee taas Hirmuiseksi ratkaisutekijäksi. Se ei ole osa Tunnustuskirjoja ja Luther itsekin sanoitti asioita uudelleen myöhemmin. Se varmaan kauhistaa jotakuta, mutta sitä ei pidä lukea yksittäisenä luterilaisuuden tiivistelmänä ilman täyttä ymmärrystä muusta Lutherin ja luterilaisuuden tuotannosta. Puheet kahdesta Jumalasta jne, ovat ihan tuubaa ja kertovat vain sen, että jotain on mennyt peruuttamattomasti ohi.

Lisäksi Miikka Ruokaselta on tulossa loppukuusta uusi kirja Sidotusta ratkaisuvallasta.

Kuten sanoin 1000 viestiä sitten, tämä muistuttaa ajasta jolloin Sidottu ratkaisuvalta suomennettiin. Osa evankelisista oli sitä vastaan ja osa ei. Suomentaja, joka suomensi myös Tunnustuskirjat oli puolesta ja tokaisi toista mieltä oleville että he eivät ole ymmärtäneet Tunnustuskirjojen henkeä. Tästä ajasta Teemu Kakkurin väitöskirjassa s. 134 eteenpäin.:

https://erepo.uef.fi/handle/123456789/10088

Nominalismikin on näissä keskuteltuissa ihan alkeellisella tasolla ja sloganisoitu typeräksi shibbolethien heittelyksi. TC jatkaa ala-arvoista kommentointiaan aiheesta fb-sivuillaan, kykenemättä pääsemään irti omista ennakkooletuksistaan. Joka haluaa tutustua aiheeseen kunnolla, niin ottakoon käteensä vaikka D.M.Armstrongin kaksiosaisen Nominalism & Realism -teoksen.

Tieteellinen selittäminen suosii nominalismia, mutta itse olen monta kertaa esittänyt kristologista kompromissia joka ottaa molemmat tulokulmat huomioon ja joka on löydettävissä luterilaisuudesta.

Ihminen näkee ja lukee sitä mitä haluaa nähdä ja lukea.

Olen ampunut näitä väitteitä puhki monessa kohtaa enkä jaksa enää. Nominalismi on ihan paikallaan jos se ampuu alas vaikka väitteen siitä, että esim. vapaa tahto olisi jokin ihmisessä oleva ominaisuus, aivoissa oleva toiminnallinen tumake tms. Ei ole. Rakkaus, luovuus vapaa tahto… kaikki ovat jotakin johon Jumala tempaa ihmisen Ne ovat jotakin joka tapahtuu, ei jotakin joka ihmisessä on jotenkin itsessään.

En minä kuvittele muodostavani käsitystä vaikkapa ortodoksisuudesta yhtä kirjaa lukemalla. Tai että eroaisin luterilaisuudesta lukemalla Luther kirjan juutalaisuudesta.

Tämä on ihan naurettavaa. Pointtina on vain luterilaisuuden mollaus. Antaa tulla, ei se erota minua Jumalasta, vaikka se tuntuu olevan tarkoitus, varsinkin jos lukee TC:n viestejä joissa pointtina on se,että luterilaiset eivät ole kristittyjä ensinkään.

Kun minä luen SR:aa, niin se on raikas tuulehdus omavanhurskaudesta vapauteen.

Seppo A. Teinonen erosi luterilaisuudesta koska muutti Espanjaan ja halusi käydä päivittäin messussa. Eikä puhunut pahaa luterilaisuudesta. Se oli viisautta. Sääli että sitä henkeä ei enää ole.

D

9 tykkäystä
2123

Piti lähteä, mutta minua ei nyt kyllä edusteta ollenkaan oikein, joten sanottakoon selvennykseksi muutama kommentti.

Lutherin kirjoitettua SR:n se katosi luterilaisesta keskustelusta tyystin. Siihen ei vedottu eikä siitä puhuttu. Ja nyt se nousee taas Hirmuiseksi ratkaisutekijäksi.

Jep. Tiedän hyvin ettei SR ole isossa roolissa Lutherin jälkeen. Siksi en olekaan esittänyt sitä minkään sortin “Hirmuisena ratkaisuntekijänä”, vaan ainoastaan hyvänä havainnollistajana sille, miten Lutherin nominalistinen konteksti näkyy hänen jumalaopissaan. Jos luet viikon takaisen kirjoitukseni blogistani, tämä käy hyvin selväksi.

Puheet kahdesta Jumalasta jne, ovat ihan tuubaa.

Luther itse puhuu salatusta ja ilmoitetusta Jumalasta. Minä viittaan välillä tuohon jaotteluun “kahtena Jumalana” tai “kahden Jumalan mallina”, koska se on yksinkertaista. En tietenkään tarkoita, että Luther kirjaimellisesti uskoisi, että olisi olemassa kaksi jumalaa.

En minä kuvittele muodostavani käsitystä vaikkapa ortodoksisuudesta yhtä kirjaa lukemalla. Tai että eroaisin luterilaisuudesta lukemalla Luther kirjan juutalaisuudesta.

Hyvä. Niin en ole minäkään tehnyt lukemalla SR:n. Olen puolet elämästäni lukenut ahkerasti luterilaista teologiaa, joten tiedän kyllä, mistä puhun.

Olisin pitänyt paljon enemmän edellisestä lopetuksesta. Mutta täytynee tyytyä tähän.

2124

Siitä käy vain ilmi kykenemättömyys muodostaa edes likipitäen koherenttia kuvaa siitä, millainen on luterilainen jumalakuva ja että se ei muodostu yksin Lutherista. Se on mielipidekirjoitus joka kertoo hyvin siitä mitä jonkun tekstin perusteella voi herätä ihmisessä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tällaisten heräämisten perusteella voitaisiin tehdä epistemologisia päätelmiä yhtään mistään.

Kommenttisi SR:sta kulkevat vastoin nykytutkimusta ja vastaavat hyvin tuota historiallista reseptiota ja sen kauhistelevaa osapuolta 1950 luvulla Suomessa. Erona on, että kenenkään ei tarvinnut jättää kirkkoa sen takia.

Lutherin nominalismi on ihan ok, kun sillä vastustettiin sitä mistä vastustaa piti. Jos et ole lukenut viestejä, niini joku kuukausi sitten laitoin pitkän viestin jossa viittasin tutkimuksiin joissa osoitettiin, että keskiaikanen, Lutherin jälkeinen katolisuus oli puhtaammin nominalistista kuin luterilaisuus. Ortodoksisuudesta en viitsi enää puhua mitään.

D