Minä jaksan uskoa, että useimmat eivät tee. Eivät edes katoliset.
D
Toivotaan näin ja merkit täyteen!
+Onhan ajateltava ihan matemaattisen todennäköisyydenkin mukaan, että pelastuvia on Room. kat. kirkosta eniten, koska heitä taitaa olla nykyisin 2,5 miljardia?
Ei nyt sentään, virallinen luku on 1 345 miljoonaa.
2 tykkäystä
Kiitos tarkennuksesta!
Jos Paavalin mukaan pakanakin voi täyttää lakia (Room. 2:14) samoin kuin ei-kristitty uskonnollinen ihminen (Fil. 3:6b), niin mistä syystä henkilökohtainen uskominen Jeesukseen Vapahtajana on silti täysin mahdotonta edes alkeellisessa synergistisessä mielessä? Tiedän, että on teologisia perusteita (esim. Joh. 6:29, Ef. 2:8-9 ja Lutherin Vähä katekismus) vastustaa ajatusta, mutta en näe järjen valossa syytä ajatella, että kristillinen uskominen olisi jollain täysin eri tasolla kuin esim. hyvän tekeminen, johon kristinuskon mukaan ihminen kykenee ilmeisesti ilman uudestisyntymistäkin (Room. 2:14; Fil. 3:6b). Jos tai kun kristinuskon ulkopuolella huudetaan avuksi muita vapahtajajumaluuksia tai henkiolentoja, ja kristitty voi ajatella niiden avuksi huutamisten syntyvän luonnostaan ihmisessä ilman yliluonnollista aiheuttajaa, miksi ihminen, joka Paavalin mukaan kykenee uudestisyntymättömänä täyttämään jollain tavalla Jumalan lakia olisi täysin kykenemätön omasta luontovarustuksestaan käsin huutamaan avuksi Jeesusta ilman uudestisyntymistä tai yliluonnollista vaikuttajaa?
Vatikaani 2:n jälkeinen kehitys on ensin alkanut kallistumilla protestanttisiin kirkkoihin päin. Eli aiheuttamalla itse vuoto Trenton päätösten tiiviyteen, vaikka samassa katekismuksessa esitetään kysmys, että onko Trenton opetus, opit, päätökset vielä voimassa ja johon vastaus on, että kaikki Trentossa päätetty on voimassa, kuten, että kirkon ulkopuolella ei pelastuta.
Silti kohta, eli “itseaiheutettu vuoto” on ristiriitainen siihen sisältyvän kaikkien ihmisten taivasosan suhteen. Kuitenkin vanha RKK:n totuus samassa yhteydessä toistetaan, koskien, niitä jotka “omasta syystään ovat RKK:n ulkopuolella”, vaikka tietävät, että RKK on ainoa pelastus iankaikkiselta tuholta. Eli jäljelle jää vain RKK:ta vanhempi uskovien yhteys, mikä syntyi helluntaipäivän herätyksessä. Kutsuisinkin sitä “Helluntaipäivän herätyksessä uudesisyntyneitten kastajaliikkeeksi”.
Tässä ketjussa käsitellään otsikon mukaisesti luterilaisuutta. Perustakaa katolilaisista, helluntailaisista ym. opeista keskusteluille omat ketjunsa.
Esitäpä Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus ihmiselle, jolla ei ole mitään esitietoja kristinuskosta, niin veikkaisin että hän ymmärtää sen niin eri tavalla kuin keskiverto kristitty, ettemme enää edes puhuisi samasta “fides quae”:sta. Sen ymmärtäminen kristillisellä tavalla vaatii siis mielestäni melko paljon esiymmärrystä kristinuskosta.
1 tykkäys
“Me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.” (1 Kor. 1:23-34)
“Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.” (1 Kor. 2:14-15)
Miten tulkitset yllä näkyvät kohdat? Muuttaako kristityn usko ymmärryksensä niin, että se, mikä on ei-kristitylle järjettömyyttä tai viisaudettomuutta, on kristitylle viisautta ymmärryksensä tasolla? Jos vain pelastavan uskomisen kautta ymmärretään oikein, silloin kristinuskoa ei käsittääkseni voisi sanan varsinaisessa mielessä opettaa muille kuin kristityille.
Jos olettaisimme, että vain kristitty voi ymmärtää kristinuskoa varsinaisessa mielessä, se ymmärrys olisi kuitenkin käsittääkseni oltava käsitteellisesti ilmaistavissa, muuten se olisi vain tunteenomaista uskoa tai ylijärjellistä vakuuttumista.
1 tykkäys
Synergisti ei usko pelastuvansa tekojen tähden, vaan usko tähden. Usko ja teot ovat kuitenkin luovuttamattomia, koska usko ilman tekoja on kuollut. Synergisti ei pitäydy siis tekoihin, vaan Jumalan armollisuuteen. 9x synergismin määritelmä ei osu oikeaan eikä anna oikeaa kuvaa synergismistä. Näin ollen Raamatun tekstit eivät mielestäni sovellu tähän. Monergismi ei ole mikään autuuttava tekijä, tai ainakaan ainut, luterilaisuudessa ehkä.
Luterilaisuudessa perisyntikäsitys muuttaa tämän koko ajattelutavan. Ihmisen antropologia määrittelee vapaan tahdon kyvyt. Nyt kuitenkin kun luterilaisuudessakin opetetaan, että ei kristitty voi täyttää lakia, asia tulkitaan pakanoiden hyviksi teoiksi jotka ovat syntiä koska konteksti jossa ne tehdään ei tapahdu oikeassa suhteessa Jumalaan. Tämän lisäksi myös kristityn hyvät teot ovat synnin tahraamat, perisyntisen luonnon tähden, mutta ne saadaan anteeksi ja peitetään uskon kautta. Nämä ovat ne selitys askeleet miten tämä pahkinä ratkaistaan. Tämän tiesitkin. Sinulla on kuitenkin hyvää pohdintaa. Ortodoksi kirkossa ja patristisessa kirjallisuudessa pakana opettajiakin pidetään suuressa arvossa, heidät nähdään totuuden vilpittöminä etsijöinä. Joitakin filosofien kuvia pidetään siksi ortodoksikirkossa esillä. Ihmisellä on luonnostaan kaipaus etsiä totuutta.
1 tykkäys
Jos henkilö A käsittää asian X eri tavalla kuin henkilö B, niin muuttaako se oikeastaan asiaa X? Pointtini oli että ei sitä oikeastaan tarvitsekaan ymmärtää. Moni kristittykin sanoo ettei ymmärrä esim. neitseestäsyntymistä. Ei se muuta sitä, millaisen todellisuuden uskontunnustus esittää. Harva ymmärtää esim. Maxwellin yhtälöitä, mutta tietää silti, että sähkö on tarpeen.
D
2 tykkäystä
Uskontunnustus on pelkkä teksti, jonka mahdollinen yhteys todellisuuteen syntyy tulkitsijan (A tai B) mielessä.
Ei se kirkkojen mielestä ole pelkkä teksti.
D
Ei niin, koska kirkkojen (edustajat) myös tulkitsevat sitä, omasta esiymmärryksestään käsin.
1 tykkäys
Olemme eri mieltä asiasta. Se on ihan ok.
D
Lainaus Yksimielisyyden ohjeesta.
Tohtori Luther sanoo sitä luonnon- eli persoonansynniksi antaen ymmärtää, että ihmisen luonto ja persoona on syntinen, vaikka hän ei ajattelisi, puhuisi eikä tekisi mitään pahaa, mikä kuitenkin on ihmisluonnolle mahdotonta esivanhempiemme lankeemuksen jälkeen. Luonnon ja persoonan on perisynti hengellisenä leprana perin pohjin, läpikotaisin myrkyttänyt ja turmellut Jumalan silmissä.
(Kohdasta 1. Perisynti)
Onko siis ajateltava, että vaikka edes kristityn ihmisen omatunto ei soimaisi tai itsetutkistelu ei havaitsisi mitään likaista vaikutinta, olisi silti pidettävä itseään hyvää tehdessään perisynnin sokaisemana tai vähintään rajallisena, josta syystä ei kykene havaitsemaan kaikkea syntiä (Ps. 19:13)? Olisiko omantunnon periaatteessa soimattava perisynnin tähden siitä, jos ihminen ei hyvää tehdessään havaitse mitään syntiä itsessään?
Jos Jaak. 2:10 koskisi kristittyä, silloin koskaan ei täytetä lakia, vaan rikotaan se täydellisesti, jos vain jossain kohtaa osoittaudutaan epätäydelliseksi. Olisi järjetöntä edes yrittää täyttää lakia, ja vaikka spontaanisti “täyttäisi” lakia, puutteellisuus jossain kohtaa tekisi sen Jumalan edessä mitättömäksi tai se ansaitsisi vain rikkomuksen nimen.
1 tykkäys
Kysyn vielä samasta asiasta, koska ei ole tullut vastausta tai kommenttia varsinaiselta luterilaiselta taholta.
“Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” (Mark. 1:15) Kohdassa verbi uskoa on imperatiivissa. Voisi tästä johtuen ajatella sen olevan käsky tai kehotus. Jos hyväksytään ajatus siitä, että pakana (Room. 2:14) ja uudestisyntymätön uskonnollinen ihminen (Fil. 3:6b) voi jossain määrin täyttää lakia, millä perusteella usko evankeliumiin olisi sellaista “lakia”, johon ihmisellä luonnostaan ei olisi mitään halua tai kaipuuta? Jos tai kun evankeliumi merkitsee sitä, että velka saadaan anteeksi, niin monet ihmiset ihan mielellään ottavat vastaan tiedon siitä, että velat on maksettu heidän puolestaan. Ei ilosanoma velkojen maksusta toisen hyväksi ole nähdäkseni vastoin luonnollisen ihmisen ymmärrystä tai “hullutusta”, johon uskomiseksi tarvittaisiin täysin yliluonnollinen vaikuttaja.
Jos ilosanoma velkojen maksusta ei ole se, mikä vaatisi yksin yliluonnollisesti synnytetyn halun uskomiseen, onko luterilaisesta näkökulmasta parannuksen tekeminen se, mihin ihminen luonnostaan ei haluaisi ryhtyä? Tekevätkö ihmiset parannusta kristinuskon ulkopuolella? Eroavatko ne parannuksen tekemiset olennaisella tavalla kristillisestä parannuksen tekemisestä, joka vaatisi yliluonnollisen vaikuttajan? Vai onko “vastaus” kaikkiin näihin kysymyksiin yksinkertaisesti tietyt kohdat Raamatusta, kuten esim. Joh. 6:29?
Tässä on suora vastaus apostoli Paavalin suulla kysymykseesi, siihen kuinka perisynti havaitaan.
Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: “Älä himoitse.” Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut. Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.
Tässä on yksi Raamatun vastaansanomattomimpia paikkoja perisynnin faktan havaitsemiseksi, jonka oma kokemuksenikin vahvistaa. Tietenkin on niin, että vain uskovat voivat ymmärtää tämän, joten jos haluat jatkaa tästä filosofointia niin se kuuluu Agoran puolelle, ei tänne!
Onko myös muihin kirkkoihin kuin luterilaiseen kirkkoon kuuluvilla sama käsitys perisynnistä? Jos ei ole, ei ole nähdäkseni väärin, että kirjoitin asiasta, kysyen perisyntikäsitykseenne liittyen, väittämättä mitään puolesta tai vastaan. Jos luit tekstini, käytin kysymysmuotoja “onko” ja “olisiko”. Jos esim. ortodoksit eivät näe mitään ongelmallista luterilaisessa perisyntikäsityksessä, silloin tietenkin voidaan ajatella, että on sopimatonta pohtia luterilaista perisyntikäsitystä.
1 tykkäys
Filosofia ei ole se väline jolla näihin kysymyksiin saadaan vastauksia!